Studiotyöskentely ›

Itse yleensä (hevissä) tuplaan särökompin ja levitän melko leveäksi stereokuvassa, joskus aivan laidoille. Ei mitään übersärö-middlescoop-jytinää vaan ihan aisoissa pysyvä soundi, kyllä se tuplaamalla tukevoituu. Jos tuntuu tarvitsevan lisää niin hieman erilaisella soundilla 2 raitaa lisää. Toki mitä useampaan kertaan sen tuplaa sitä tarkemmin pitää soittaa. Mutta mehän ollaan kaikki virtuooseja:)

Recto-meiningistä.
 
anteeksi mutta liittyykö tää jotenkin aunuksen karjalaan?
 
Ei niin mitään hajua mistä puhut. :D

Tuli vaan mieleen näistä bassot sinne ja tänne kommenteista, että alle 150Hz:n äänistä ei ihminen erota selvästi suuntaa. En sitten tiedä mikä teille kitaristeille on bassoa ja mikä ei...

Tuli vaan mieleen näistä bassot sinne ja tänne kommenteista, että alle 150Hz:n äänistä ei ihminen erota selvästi suuntaa. En sitten tiedä mikä teille kitaristeille on bassoa ja mikä ei...
 
Olet villakoiran ytimessä!
 
Juuri tästä on kyse, matalilla äänillä ei ole selvää suuntaa aallonpituudesta johtuen, joten niiden panoroinnista ei ole iloa, sen sijaan niiden sisältämä energia välittyy paremmin jos ne ajetaan monona (edellyttäen että kaiuttimet eivät ole aivan erilaisissa paikoissa) vaihe-erojen välttämiseksi. Aivan alimmissa bassoissa vaiheen aiheuttamaa suodatusta syntyy niin herkkään, että subbarit asetetaan aina vierekkäin yhteen ryppääseen, stereokuvasta piittaamatta.
 
Vinyyliaikana oli tarpeellista monottaa kaikki 250Hz alapuolelta, muuten kaiverrin ei pystynyt tekemään levyä.

Juuri tästä on kyse, matalilla äänillä ei ole selvää suuntaa aallonpituudesta johtuen, joten niiden panoroinnista ei ole iloa
 
Totta. Lisäisin kuitenkin, että ihminen pystyy aistimaan reippaasti alle 250 hertsin äänien suunnan *vaiheen* perusteella, jopa 20hz:iin asti. Joten vaikkei panorointinappula auta, voidaan noillekin taajuuksille saada kunnollinen stereovaikutelma käyttämällä jotain sellaista stereomikirofonitekniikkaa, jossa mikrofonit ei ole aivan samassa paikassa (near coincident), esim ORTF, NOS, jecklin disc...
 
t. Marko

Joten vaikkei panorointinappula auta, voidaan noillekin taajuuksille saada kunnollinen stereovaikutelma käyttämällä jotain sellaista stereomikirofonitekniikkaa, jossa mikrofonit ei ole aivan samassa paikassa (near coincident), esim ORTF, NOS, jecklin disc...
 
Jecklin ei oo mulle tuttu. ..?
 
Sallitko, että yritän vääntää mainion kirjoituksesi vielä rautalangasta? Eli siis vaihe-eron tuottamiseen ei kelpaa perinteinen XY (mikit suorassa kulmassa kapselit yhdessä), ei myöskään M-S (mikit suorassa kulmassa kardioidi eteenpäin ja kasikuvion keilat sivuille, toisen keilan vaihe käännetään), eikä Blümlein (kasit ristissä), koska niissä kapselit ovat kiinni toisissaan.
 
Vaihe-eroa taas tulee liikaa A-B -mikityksellä tai muilla hajautetuilla stereopareilla.
 
Bassojen vaiheistaminen stereona vaatii hienovaraisen eron kapselien välillä, kuten ORTF (kapselit 110 asteen kulmassa 17 cm toisistaan) tai erotettu stereopari, esim keinopää.
 
Näin?

Jecklin ei oo mulle tuttu. ..?
 
Kaksi pallokuvioista, välissä levy, jotta saadaan myös voimakkuuseroja ja stereovaikutelma myös korkeammille äänille.
 
Näin?
 
Joo.
 
t. m

Miten monta raitaa yleensä käytätte kitaran äänitykseen? Minulla on työn alla uuden kappaleen harjoitusdemo ja valmiina on tällä hetkellä rumpuraidat ja kaksi raitaa komppikitaroita, lähinnä kertoihin ja muuhun raskaampaan mättämiseen. Säkeistöihin ajattelin vähän jotain kevyempää ettei tule liian yksitoikkoista kappaletta (eikö se sitten muuten ole sitä.. :P), mutta jos tarkoitus on saada aikaan se raskas valli niin riittääkö siihen mielestänne kaksi hyvin soitettua raitaa vai pitääkö niitä lätkiä 4-6 päällekäin?
 
Tein vähän kokeiluja Guitar Suitella, lueskeltuani tätä(kin) threadia ja löytyi vihdoinkin sellainen soundi mikä ärisee ja rähjää ihan mukavasti. Pudotin särötasoa jonkin verran (sd1 gain ~2, jcm900 drive 8-9) ja pudotin jcm:n eq:sta basson melkein nollaan, midejä jonkin verran ylös ja trembleä vähän ylös, presence alle 5. En tiedä vielä miten toimii siinä vaiheessa kun tuo basson mukaan, mutta rähjää ihan mukavasti ja jos nosta bassojen tasoja niin demppaukset tuntuu puuroutuvan ikävästi.
 
edit: Laitetaan nyt vielä se pieni testipätkä...
 
http://sitruuna.unk.fi/g-suite/rokrok.mp3
 
Tätä ei ole miksattu juuri mitenkään, kitararaidat on vain hieman panoroitu ja pikaiset tasot katsottu että kehtaa kuunnella, mutta mitään muuta kilkettä ei ole mukana... bassot ja kaikki muuhan sitten puuttuukin. Jos jollain on vinkkejä / parannusehdotuksia niin... :)

Hassua kun on tottunut kuuntelemaan omaa renkutustaan tuon Suiten kanssa ni kummastuttaa ku muiden klipeistä tulee tismalleen sama soundi. :) Ehkä tässä on syy miksi vielä joskus pitää mikitellä vahvaria. Mut juu, kahdella oon pärjännyt. Voihan siihen kertsiin heittää vaikka sit 4 jos siltä tuntuu.
 
Esim tuossa pätkässä alkaa kahdella ja menee sit neljällä:
http://koti.mbnet.fi/~fisq/mp3/kita … t/plugarit/AntiBlues_vittuJytaa.mp3
 
Kahdella on aina tehty ns. virallisemmat tekeleet, mutta kyllähän tuossa selkeästi pompsahtaa vielä vähän lisää virtaa kun on 4 kehissä.

Heh... joo... saako marsusta muutakin kuin sen yhden soundin? :)
 
Ei ole kylläkään ollut tarkoitus kopioida kenenkään soundia, mutta näköjään mitään suuria eroja ei tule vaikka yrittäisikin... kyllähän nuo asetukset on erilaiset mitä sivuillasi olet kuvaan laittanut, mutta ilmeisesti erilainen kitara ja muu laitteisto tekee jonkin verran eroa. Tuossa käytetty soundi löytyi oikeastaan aika pikaisen hakemisen ja kokeilun tuloksena (ajatuksena että jos leikkaisi bassoja ja korostaisi keskiääniä paljon, niin saisiko sen sitten ärisemään kunnolla...), pikakokeilulla tuo oli ainakin parasta mitä tähän hätään sain irti. Tubescreamerilla saattaisi saada vähän lisää eroa mutta en pidänyt sen soundista ja DS1 ei toiminut oikein lainkaan.. :/
 
No joo, kyllähän tuo pidemmän päälle käy vähän puuduttavaksi, mutta en ole ainakaan vielä löytänyt parempaa soundia tuosta... tarvittaisiin kai vähän enemmän ja erilaisia mallinnuksia niin tulisi vähän lisää vaihtelua näihin. SISO tai joku Engl voisi olla kohtalaisen kova sana... :P

Nii emmmie sillä, vaan siis että kuuntelee ensin jotta "milloinkas tämmöstä tuli äänitettyä".

Miten monta raitaa yleensä käytätte kitaran äänitykseen?
 
Kaksi riitää itselle. Tässäpä näytettä yhdestä biisistäni:
 
http://koti.mbnet.fi/juhau/gnawed.mp3 (472 KiB)

Esim tuossa pätkässä alkaa kahdella ja menee sit neljällä:
http://koti.mbnet.fi/~fisq/mp3/kita … t/plugarit/AntiBlues_vittuJytaa.mp3
 
Perkeles ku kuullosti kivalta noi dempit. Et sattumoisin muista että millaisilla säädöillä vedit noi? Btw kiva filun nimi. ;)

Aika pitkälti samoilla säädöillä on kaikki. Eipä silti, ei tuo juuri säädöistä välitä jos vaan on SD-1 ja JCM B-kanava. On muuten mahottoman muhkea soundi tuossa TornioJawsin pätkässä. Amerikkalaisempi.

Amerikkalaisempi.
 
Heh, valtaosa laitteistosta on muualta ja middlet on täysillä ;)

Heh, valtaosa laitteistosta on muualta ja middlet on täysillä ;)
 
Yleensä putkipeleissä middlet "täysillä" tarkoitta, että niitä ei ole leikattu yhtään. Silti bassoja ja diskantteja on todennäköisesti korostettu (ei niitä kauheasti edes pysty leikkaamaan).

Kokeileppa vaikka. Nauhoita ensin kaksi raitaa nykyasetuksillasi. Sitten nauhoita sama pätkä huomattavasti vähemmällä säröllä. Muista soittaa tiukasti. Nyt, kuuntele kumpi kuulostaa massiivisemmalta.
 
Se enemmän säröinen, testasin äsken.

Esim tuossa pätkässä alkaa kahdella ja menee sit neljällä:
http://koti.mbnet.fi/~fisq/mp3/kita … t/plugarit/AntiBlues_vittuJytaa.mp3
 
Perkele, en oo saanu kyllä läheskään näin tasokasta soundia G-suitesta. Varmaan kitara on vähän perseestä (vaneria ja jotkut mikit joista en tiedä mitään).

Ihmeen hyvät soundit saat tosta revittyä. Mä kokeilin pikasesti ja kuulosti aivan hirveältä.
 
Luultavasti sulla kusee impendanssit kitaran ja tietokoneen välillä tjsp...