Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Usein tipahtelee päähäni (mielestäni) ihan omia sävellyksiä, joissa en itse huomaa mitään vaikutteita jo olemassa olevasta.
Kohta takaraivossa alkaa kuitenkin pakottamaan ajatus, että josko tämä kuitenkin on joskus aiemmmin kuulemani - jonkun toisen - sävellys.
 
Miten varmistatte sen, että sävellyksenne on todellakin teidän omasta päästä tullut?

EI moista kannata huolehtia.Jos on vilpittömin mielin sävellyksen tehnyt ja omatunto niiltä osin puhdas ,niin ei syytä huoleen. Jos se on jonkun muun tekemä biisi tulevat hänen edunvalvojansa taatusti kiinnittämään asiaan huomiota mikäli aihetta on.

Itselläkin vähän sama ongelma. Viime tapauksen aikana kysyin siitä monilta ihmisiltä ja kaikki sanoivat, että se kuulostaa tutulta, kunnes joku tajusi, että se on mighty 44 - Push it kappaleen melodia vähän erilaisena... Kannattaa kysellä eri ihmisiltä, tunnistaisivatko he melodiaa...

Kun niitä nuotteja on vain 12 kpl (länsimaisessa) ja musiikkia on tehty tuhansia vuosia, niin kai se sattumattomuus on silkkaa mahdottomuutta.

Kun niitä nuotteja on vain 12 kpl (länsimaisessa) ja musiikkia on tehty tuhansia vuosia, niin kai se sattumattomuus on silkkaa mahdottomuutta.
 
Tätä olen itsekin miettinyt. Kysymys kuuluukin miten tuoda mitään oikeasti uutta musiikkiin.

Tätä olen itsekin miettinyt. Kysymys kuuluukin miten tuoda mitään oikeasti uutta musiikkiin.
 
Tahtilajeja muuttamalla hyvät herrat. :D

Tahtilajeja muuttamalla hyvät herrat. :D
 
Progea on tehty jo niin kauan, että nekin on kulutettu, herra Karhu.

Kannattaa luoda synteettisiä sävelasteikoita ja uusia soittimia, niin tulee varmasti uudenlaista musiikkia. Ettei vaan pääse kukaan syyttämään plagioinnista :)
 
Joonas.

Kun niitä nuotteja on vain 12 kpl (länsimaisessa) ja musiikkia on tehty tuhansia vuosia, niin kai se sattumattomuus on silkkaa mahdottomuutta.
 
Näh, siitä saa hulluna kombinaatioita kyllä, että ei se kovinkaan mahdotonta ole.
 
Enemmän ongelmia aiheuttaa tietyt totunnaisesti tai muuten miellyttävät sävelkulut, intervallit ja rakenteet jota vaistonvaraisesti ymppäilee melodioihin.
 
Näissä päästäänkin jo rajallisiin määriin.
 
Itse pidän kuitenkin ainoana tiedostamattoman plagioinnin vaarana sitä, että joku kuultu biisi on jäänyt alitajuntaan kummittelemaan ja se tulee sieltä esiin. En juurikaan sitä, että sattumalta osuu biisinmelodiaan jota ei ole kuullutkaan.

Joku puhui uudesta musiikista tuolla. Mun ajatus. Kehitä uusi soitin. Kun sähkökitara kehittyi syntyi/kehittyi no Rock koko katraassaan. Kun tietokoneet ja synat kehittyivät niin syntyi konemusiikki. Eli kehitä uusi soitin, joka ei kuulosta vielä miltään ennen tehdyltä! Huonot perustelut, mutta idean tajautte.

Kehitä uusi soitin.
 
tähän mä oon pyrkiny.

IMHO ei tarvitse kehitellä mitään uutta genreä/soitinta. Riittää vaan että tekee itse. Vaikka tekee ihan samoilla vehkeillä kun kaikki muukin niin kyllä siitä erilaista tulee. Kuten edellä jo mainittiin, näillä nuoteilla on tehty musaa jo kai pari tuhatta vuotta. Miks ne nyt yhtäkkiä lakkais toimimasta? Niillä samoilla nuoteilla rock ja konemusakin tehdään, vaikka saundi onkin uusi.
 
Keskittykää säveltämiseen ja säveltäkää niin upeita ja ajattomia omia sävellyksiä, että niitä voi soittaa rokkina, teknona tai vaikka pelkällä pianolla ja ne toimii silti.

Kun niitä nuotteja on vain 12 kpl (länsimaisessa) ja musiikkia on tehty tuhansia vuosia, niin kai se sattumattomuus on silkkaa mahdottomuutta.
 
12 potenssiin 10 =
 
n. 62 000 000 000
 
jos valtaosa, sanotaan vaikka 95%, näistä sävellyksistä on niin "järjettömiä", että ne suljetaan pois. jäljelle jää:
 
3.1 miljardia sävellystä
 
jos maailmassa on 6.2 miljardia ihmistä tai muusikkoa, joista jokainen tekee yhden sävellyksen elämänsä aikana (viheltelyt paskahuussissa lasketaan siinä tapauksessa, että sävel muistetaan vielä seuraavana kesänäkin), odotusarvoisesti: sävellyksesi on tehty jo kahteen kertaan viimeisimmän ~ kolmen sukupolven aikana. Kuolleet sukupolvet ehkä vain kaksinkertaistavat saldon.
 
Jos tarkastellaan vain jollain tapaa tunnetuksi tulleita kymmenen nuotin mittaisia melodioita ja otetaan huomioon tahtilajit, on sattumalta uudelleen säveltäminen lähestulkoon mahdotonta. Lottoaminen tuottaa paremmin.

12 potenssiin 10 =
 
n. 62 000 000 000
 
jos valtaosa, sanotaan vaikka 95%, näistä sävellyksistä on niin "järjettömiä", että ne suljetaan pois. jäljelle jää:
 
3.1 miljardia sävellystä
 
jos maailmassa on 6.2 miljardia ihmistä tai muusikkoa, joista jokainen tekee yhden sävellyksen elämänsä aikana (viheltelyt paskahuussissa lasketaan siinä tapauksessa, että sävel muistetaan vielä seuraavana kesänäkin), odotusarvoisesti: sävellyksesi on tehty jo kahteen kertaan viimeisimmän ~ kolmen sukupolven aikana. Kuolleet sukupolvet ehkä vain kaksinkertaistavat saldon.
 
Jos tarkastellaan vain jollain tapaa tunnetuksi tulleita kymmenen nuotin mittaisia melodioita ja otetaan huomioon tahtilajit, on sattumalta uudelleen säveltäminen lähestulkoon mahdotonta. Lottoaminen tuottaa paremmin.
 
Tässäkin pitää ottaa huomioon, että ihminen ei hahmota asioita digitaalisesti ja siis erittäin useat yhdistelmät ovat toistensa kanssa samaa muistuttavia.
 
Tästä voi tehdä toisenlaisiakin aika raakoja laskelmia, kliseisen estetiikan melodian mukaisesti.
 
Otetaan melodiantunnistus minimiksi neljänuottia (kaikki tunnistavat ukkonooa-lainan vaikkapa neljästä nuotista, ja monet muutkin riffipätkät)
 
Annetaan niille raa'at hahmolliset melodialiike-erot: 1. Paikallaan pysyminen, 2. suuri konsonoiva hyppy eteenpäin, 3. sävellajien mukainen asteittainen liike eteenpäin 4. Sävellajien duuri/molli luonnetta esiintuova hyppy eteenpäin 5. suuri konsonoiva hyppy taaksepäin 6. sävellajien mukainen asteittainen liike taaksepäin 7. sävellajin duuri/molli luonnetta esiintuova hyppy taaksepäin.
 
7^4= 2401
 
Nyt alkaa jo olla mahdollisuuksia siihen, että kaikki perinteisen estetiikan mukaiset melodiat on jossain variaatiossaan sävelletty.

Tässäkin pitää ottaa huomioon, että ihminen ei hahmota asioita digitaalisesti ja siis erittäin useat yhdistelmät ovat toistensa kanssa samaa muistuttavia.
 
Tästä voi tehdä toisenlaisiakin aika raakoja laskelmia, kliseisen estetiikan melodian mukaisesti.
 
Otetaan melodiantunnistus minimiksi neljänuottia (kaikki tunnistavat ukkonooa-lainan vaikkapa neljästä nuotista, ja monet muutkin riffipätkät)
 
Annetaan niille raa'at hahmolliset melodialiike-erot: 1. Paikallaan pysyminen, 2. suuri konsonoiva hyppy eteenpäin, 3. sävellajien mukainen asteittainen liike eteenpäin 4. Sävellajien duuri/molli luonnetta esiintuova hyppy eteenpäin 5. suuri konsonoiva hyppy taaksepäin 6. sävellajien mukainen asteittainen liike taaksepäin 7. sävellajin duuri/molli luonnetta esiintuova hyppy taaksepäin.
 
7^4= 2401
 
Nyt alkaa jo olla mahdollisuuksia siihen, että kaikki perinteisen estetiikan mukaiset melodiat on jossain variaatiossaan sävelletty.
 
Täysin totta.
 
Ihmiseen on tietenkin "sisäänrakennettu" monia asioita ja lisäksi ympäröivä kulttuuri tekee viimeistään mahdottamaksi satunnaisuuden luovuudessa. joten 95% ei riitä. Tuo 95% pitääköön sisällään vain pi-pu-pi-pu-pi... ja pi-pi-pi-pi-pi... jne. tyyliset melodiat, vaikka sekin on jo karsintaa sen mukaan mitä pidämme esteettisenä tai jopa luovana.
 
Puhuin siis satunnaisuudesta siinä mielessä, johon ihminen ei kuitenkaan pysty, vaikka toivoa saattaisi...
 
Onneksi on nopat, pelikortit ja tietokoneet.. Niistä uusia ideoita hakemaan... :)
 
-------------------
 
Niin toisaalta, jos otat nuo neljä nuottia ukkonooasta ja ymppäät sen 11 nuotin kontekstiin, ei kukaan ikuna tunnista siitä ukkonooaksi, vaikka se pätkä olisikin uniikki. Sellainenkin on ihminen myös.

Niin toisaalta, jos otat nuo neljä nuottia ukkonooasta ja ymppäät sen 11 nuotin kontekstiin, ei kukaan ikuna tunnista siitä ukkonooaksi, vaikka se pätkä olisikin uniikki. Sellainenkin on ihminen myös.
 
11 nuotin sarja sisältää usein esimerkiksi saman lyhyen teeman tietynmuotoista toistoa, tai sitten esimerkiksi vain skaalallista nousua. Tähänkin soppaan vaikuttaa taustalla olevat soinnut ja monet muut asiat.
 
Olen joskus miettinyt, että jos tutkisi miljoonien ero pop-kappaleiden arkistoja melodiasta ja soinnutuksesta käsin ja etsisi sieltä toistuvia lyhyitä melodiamotiiveja, sointukiertoja ja miksei rytmityksiä, niin kuinkakohan monia tuhansia eri teeman variointeja sieltä löytyisi.
 
Syntyisikö näistä jonkinlaisten perus "arkkityyppi" melodiat, joista voidaan sanoa olevan paljon hittejä variaatioina.
 
Jos vain jollain olisi resursseja tuollaiseen tutkimukseen ;-)

Jos vain jollain olisi resursseja tuollaiseen tutkimukseen ;-)
 
Mä olen joskus kuullut että tuollainen tutkimus olisi tehtykin ... olisko huhupuhetta vaiko totta?

Mä olen joskus kuullut että tuollainen tutkimus olisi tehtykin ... olisko huhupuhetta vaiko totta?
 
Ei mitään tietoa, ehkäpä joku valistunut musiikkitieteilijä voisi vaikka valaista meitä.
 
Onhan se mahdollista, ainakin saksassa on tutkittua kaikkea mahdollista. Jukka Orma kertoi erässä haastettelussa jostain saksalaisesta kirjasta, jossa analysoidaan joitain vanhoja Jazz-nauhotuksia ja on laskettu prosentteina yhtyeiden soiton temmon vaihtelun (venymisen?) kappaleiden alussa ja lopussa. Kai siinä yritettiin matemaattisesti päästä johonkin tulokseen, siitä mitä swengi on :-)

Niin toisaalta, jos otat nuo neljä nuottia ukkonooasta ja ymppäät sen 11 nuotin kontekstiin, ei kukaan ikuna tunnista siitä ukkonooaksi, vaikka se pätkä olisikin uniikki. Sellainenkin on ihminen myös.
 
Ja soinnutus ja rytmiikka ja esitystapa/soundit soppaan mukaan niin mahdollisuuksia on niin pirusti etten usko kenenkään pystyvän matemaattisesti päättelemään paljonko maailmassa todellisuudessa on melodioita saatika sitten biisejä. Eniten syynä on se, että erot kappaleiden elementeissä on pitkälti ihmisen korvien välissä. Ehkä ihmisen tavassa hahmottaa musiikki on jotain mikä ajaa saman kaltaisiin ratkaisuihin kerta toisensa jälkeen. Onhan se dissonanssi pyllystä.
 
Lisäksi kun ihminen elää hyvässä lykyssä sen 70 vuotta, niin enpä minäkään tule törmäämään hetkeen jona britney spearsin toxic sävelletään täällä TAAS n. vuonna 3200.