Musiikkibisnes ›

Feggy:
Periaatteessa aivan samaa mieltä, mutta kuitenkaan ei. Minusta ei kaikesta tarvitse löytää jotain diggaamisen arvoista vain sen vuoksi, ettei sen kokee velvollisuudeksi.
 
Hm. Eihän tuossa lukenut missään, että kaikkea piti digata - luki vain, ettei diggailua saa estää jokin genreraja? Ymmärtämisestä oli mun nähdäkseni kyse. Ja mun mielestäni on tärkeää ymmärtää mahdollisimman monenlaisia asioita, sellaisiakin joista ei pidä, tai jopa niitä joita on syytä kaikin voimin vastustaa (kuten uusnatsien logiikkaa). Kyllä mä olen väkisin opetellut ymmärtämään monta asiaa
:-)
 
Vielä pitää tilittää, että pidän soittohommia ja musiikinkuuntelua eri asioina. Soittamielessä voi oppia kälyisimmästäkin nuorisotalobändistä tai hanuripartiosta, mutta niiden musiikista ei välttämättä tarvitse pitää.
 
Tuossahan se tulikin. Juuri tuosta pointista oli meilestäni kyse.

Onpas tasan väärässä aihealueessa tämä ketju, mutta kommentoinpahan silti:
 
Tuohon lineen tartun sen verran, että väitän tän olevan oikealla alueella. Perustelut:
 
Musiikkibisneksen ansiosta/takia jokainen, joka esim. radiota kuuntelee tai televisiota katselee (=enemmistö), altistuu monenlaiselle musiikille ja sitä kautta musiikkimakunsa kehittyy johonkin suuntaan väkisillä.
 
Eiks joo?

PS. Mä oon sun kanssa ihan samaa mieltä siitä, että kaikkea ei tartte eikä edes saa digata. Mutta edellyttäen tietysti, että ammatti-ihminen kykenee kuunnellessaan poimimaan sen jutun, miksi joku tästä diggaa. Tai näkemään sen suorituksellisen arvon.
 
Hmm....mitenköhän tuon nyt ymmärtäisi...ok, jos on vaikka tuomari bändikilpailussa, on tärkeää löytää kustakin esiintyjästä se idea tai soittosuoritus ja arvostaa sitä. Jos nyt sitten vaikka kyseessä on esim. levyarvostelija, niin kritiikkiä ei mitenkään synny arvostamalla ihan kaikkia. Kritiikit ovat kuitenkin subjektiivisia - siitäkin huolimatta, että tuo esille jonkun Taiskan levyltä sen yhden vähän kiinnostavamman biisin tai laulajattaren hyvän suorituksen siinä ja siinä biisissä. Siis, öh, levyä voi arvostaa, mutta siitä ei tarvitse pitää. Muussa tapauksessa mennään siihen Klaus Järvis-meininkiin: pojilla oli hyvä modulaatio tossa soolon jälkeen...kuitenkinkaikitenkin, tiivistetysti: jos levy ei tunnu missään, se ei ole kiinnostava levyarvostelijalle.
 
Hm. Eihän tuossa lukenut missään, että kaikkea piti digata - luki vain, ettei diggailua saa estää jokin genreraja? Ymmärtämisestä oli mun nähdäkseni kyse. Ja mun mielestäni on tärkeää ymmärtää mahdollisimman monenlaisia asioita, sellaisiakin joista ei pidä, tai jopa niitä joita on syytä kaikin voimin vastustaa (kuten uusnatsien logiikkaa). Kyllä mä olen väkisin opetellut ymmärtämään monta asiaa
 
Ok, luin hätäisesti. Olen samaa mieltä siis, ja kuten sanoinkin, olen yrittänyt raivokkaasti ymmärtää kaikenlaista musiikkia ja huomannut omat rajani - ja siis tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut uudesta musiikista ;)

Omalla kohdallani ainakin musiikkimaku ja identiteetti ovat kulkeneet niin vahvasti käsi kädessä, että voidaan sanoa, että musiikkimaku on muuttunut oman itseni mukana. Kun yläasteella minua kiinnosti lähinnä hauskanpito, kuuntelin sellaista yksinkertaista räminärokkia, lukiossa "syvällistyin" ja aloin kuunnella surumielistä musiikkia, minusta oli tullut kyyninen. En tajunnut ennen kuin noiden synkistelyvuosien pikku hiljaa avautuessa taas uuteen maailmaan, että olin oikeastaan salaa digannut noista yläasteaikaisista suosikeista koko ajan, mutta en vain ollut halunnut tunnustaa sitä edes itselleni.
Kuin huomaamatta aloin jossain vaiheessa hyväksyä itsessäni sen pintaliitäjän, jota olin lukiovuosien "mikään mikä kestää alle kymmenen minuuttia ja ei ole äänitetty metsässä on paskaa" -aikoina piilotellut ja aloin avata silmiäni muulle musiikille. Huomasin myös ajattelevani muutenkin avoimemmin, en enää tuominnut kaikkea suoralta kädeltä ja kyynisyyteni haihtui savuna ilmaan.
 
Koko ajan olen löytänyt uusia miellyttäviä musiikkityylejä, ilman että vanhat suosikit olisivat kadonneet mihinkään. Tätä nykyä maailmani on niin täynnä erilaista musiikkia että olen taas kadottamassa identiteettini.
Kuuntelemalla yhdenlaista musiikkia pystyin pitämään minäkuvani kasassa, oli helppo sanoa olevansa tietynlainen ihminen, kun kuunteli tietynlaista musiikkia.
 
Sitä en osaa sanoa, miksi juuri musiikki on nykyään se, joka ihmisen identiteetin rakentaa (erityisesti näin on siis teinivuosina, jolloin ihminen itsestään kertoessaan luettelee aina jotain musiikkigenrejä, joista pitää ja pyörii vain samanlaista musiikkia kuuntelevien ihmisten kanssa), mutta olen huomannut että kun jossain vaiheessa lopetin olemasta "tietyntyylinen", musiikillinen maailmani laajeni, enkä osaisi enää kuvailla omaa itseäni ja olemustani muutamalla bändin nimellä.
 
Vaikea sanoa, oliko tässä tapauksessa muna ennen kanaa vai päinvastoin: lähtikö oma muutokseni musiikkimausta vai muuttuiko musiikkimaku oman identiteetin mukaan. Veikkaisin jälkimmäistä ja vähän ensimmäistä.

Joo tuota, nyt kun on koko lukioajan bussissa ja isän autossa altistunut paikallisradiolle, niin kyllä sieltä humppien joukosta hittejä löytyy. Tietysti varsinkin uusin kama on tosi kornia ja paikoin jopa körsöä, mutta monissa on hyviä jippoja ja niitä kuuntelee uudella tavalla.
 
Yleensäkin kun henkilö X kuuntelee nyt vaikkapa radiosta hittibiisiä Y, hän analysoi sitä "pää perseessä" - eli siis omien aikaisempien kuuntelutottumuksiensa normien mukaan, oli se nyt sitten progeperse, poppisperse tai vaikka Heavy Metal Perse (eh). Psykologisesti normaalia käytöstähän se on. Näin on helppo leimata musiikki huanoksi syystä että "pitää olla sitä ja sitä" jne. Kuitenkin radiohuttuun tarvitaan aivan erilainen asenne ja siinä pätevät täysin erilaiset 'säännöt', miten juttu menee. Kuten eräs Metallicaan ihastunut herra tällä foorumilla eräässä threadissa totesi: "mä oon aina arvostanu musiikkia, missä soitetaan kunnon kitaraosuudet, hyvät rummut, bassot -- en oikeen ymmärrä tätä räppiä -- jonkun dj-biitin päälle puhutaan jotain 'motherfucker fucking shit gangsta rap-yo' juttuja...". Räpissä kun painotetaan täysin eri asioita kuin rock-puolella, eli se ei ole samalla tavalla musiikkia kuin rokki, mutta musaa silti. Reggae-mies taas voisi ymmärtää genreä paremmin.
 
Itse satun kuuntelemaan tällä hetkellä pääasiassa Vain Maailman Vaikeinta Musiikkia(tm), siltikään en kykene enää oikein mitään dissaamalla dissaamaan - mikä voi olla aika kummallista, koska varsinkin ulkomaisilla progefoorumeilla huomaa kuinka puritaanista suurin osa porukasta on, jopa ahdasmielisempää kuin hevarit (tässä nyt on vain semmoinen hassu seikka, että mitä mainstreamimpaa progea henkilö kuuntelee, sitä elitistisemmältä hän tuntuu).
 
Yksi juttu, millä tähän tilanteeseen olen joutunut, on se, että on tullut opittua omassa rauhassa tykkäämään just niistä omista jutuistaan ja antamaan muiden pitää omistaan, ehkä sitten jonkun onnellisen yhteensattuman kautta löytämään samanmielistä seuraa, vaikka sitten ulkomailta asti, jos ei muualta. Ei niin, että suhtaudutaan siihen omaan makuun ylimielisesti ja tehdään noloja ristiretkiä "väärää musaa" kuuntelevien henkilöjen keskuuteen ja huudellaan: "Te ootte nyt ihan väärällä tiellä, antakaa lasten tulla minun tyköni, minulla on teille juuri oikeaa kamaa..." Kyllä minä ainakin uskon, että ihmiset yleisesti tietävät, mitä haluavat kuunnella eivätkä tarvitse mitään muistutuksia musansa huonoudesta ja kuinka X on parenpaa, koska Å.
 
(EHKÄ HIEMAN OFF-TOPIC)
 
Tämän takia m.netin genrepalstat ovat alkaneet vähän kyrsiä (vaikkakin olen muistuttanut ihmisiä siitä, että Internetin keskustelufoorumin ei pitäisi olla niin suuri osa elämää ja ulkonakin voi välillä käydä). Puritaanit ovat lisääntyneet ja osaksi syynä voi olla se, että yhä nuorempaa porukkaa lappaa sisään; kyllä minäkin muistan kuinka teini/ala-asteangstissa oli hyvä haukkua kaikkea muuta kuin (power) metallia, koska ne muut eivät ees ole ranggaa. Tosin en edes muista, olinko sellainen vieraillessani täällä 11-13 -vuotiaana, ainakin yritin esittää asiallisempaa kuin olin, koska omanikäisiäni ei mnetissä todellakaan paljoa vielä pyörinyt ja porukka oli muutenkin vanhempaa. Oon ajatellut näistä "Paskaa"-ristiretkistä tehdä jo erillistä threadia, mutta ikinä en ole osannut sanoa asiaa niin tyhjentävästi että satunnainen Mahekin sen tajuaisi.
 
(OFF-TOPIC LOPPUU)
 
Toiseksi kun on tullut käytyä musiikin ääripäästä ääripäähän niin mikään ei oikein enää negatiivisesti shokeeraa. Fuusiomusiikkikin pitää korvat aika vireinä kaikelle.
 
Ehkä tuo ylitsepursuava avoimmuus on vain hyväksi, varsinkin kun meinasin suunnata tulevaisuudessa musiikin tuottamiseen päin (saas nährä). Tässä nyt kuitenkin kaikki tältä erää.
 
EDIT: Eipäs ollutkaan, tuohon radioon vielä; voi olla, että moni ei "uskalla" kuunnella radiota, koska pelkää sitä, että se huttubiisi alkaa kuulostaa hyvältä - ja sitten onkin maine mennyttä, hyi sentään.

Juu, en siis missään nimessä tarkoittanut, et pitäisi_digata_kaikkea.
 
Kriitikon on hyvä kyllä tuntea arvioimansa musatyyli, oli kritiikki kuinka subjektiivista tahansa.
 
Tarkotiin nimenomaan sitä, ettei joku tyyli tai aikakausi saa rajoittaa halua edes yrittää ymmärtää.
 
Mitä tuossa verrattiin noihin ideologioihin, niin onhan maailmassa tosiaan monta eri aatesuuntaa, joiden perusteet ja ehkä syykin on ymmärrettävissä, vaikkei niitä voisi ikinä itse mitenkään kompata.
 
Mutta tosiaan, ostin esimerkiksi yhden Kylien levyn, koska sen soundimaailma oli kiinnostava. (Jos olisin vain halunnut katsella kuvia, niitä ois varmaan löytänyt netistä helpommin...)
Nyt juuri taustalla soi System of a Downin eka, tämän ostin aikanaan musatyylin ja biisien takia.
 
Eri musatyylejä tarvitaan eri tarpeisiin. Muistelen pahimman brittipop-buumin aikoihin miettineeni, et "eikö nämä ihmiset kuuntele mitään muuta".
 
Mulle musa on kuin kirjallisuus: haluan tutustua kaikenlaisiin tyyleihin ja tapoihin tehdä.
 
Ja mitä tuohon aihealueeseen tulee, niin mun mielestäni täällä puhutaan yleensä teollisuudesta, yhtiöistä ja etujärjestöistä, ei niinkään musiikkityyleistä.

Hemmetti vieköön tästähän kehkeytyi hyvä keskustelu. hyviä replyjä on tullut, kiitoksia vaan siitä.
 
Aerodactevin mietteisiin mnetistä vähäsen: Tässä on huomannut sen vuosien varrella , että mnet on aaltoliikettä, kasvavaa sellaista. Aaltoliike hidastuu mutta paisuu koko ajan, mitä enemmän mnet laajenee. Alussa samoja asioita pyöriteltiin tiiviimmässä syklissä kuin tänä päivänä. (Paskaa- threadit yms. niitä oli vielä pari vuotta sitten huomattavasti enemmän). Uudet jäsenet saavat mallinsa vanhojen kirjoituksia lukemalla, ja vaikka joku joskus sanookin että mnet on menossa huonompaan suuntaan alati kasvavan käyttäjämäärän myötä niin minä rohkenen esittää eriävän mielipiteen. On pelkästään hyvä, että tää laajenee tällä tavalla, huonomminkin voisi olla.
 
No joo, nyt meni totaalisen off-topiciksi, jatkakaa aiheesta!

Jos joku toimii, niin mikäs siinä? Eminemhän on helvetin hyvä. En kyllä jaksa usko, että edes tehosoitolla Britney kolahtaisi. No, en kyllä toisaalta kuuntele radiota.
 
Jaa, ihmetyttää miksi britneytä aina sorsitaan. Neitosen hittibiisit ovat hyviä ja erittäin taitavasti tehty. Lauluääni on herttainen, ja osaahat tyttö tulkitakkin (=ilmentää erilaisia tunnetiloja laulaessaan). Kyllä Britney on huippu omassa genressään! Tämän tietysti jokainen tajua sisimmässään...