Aihe: Ulkonäkökriisi.
1
Mikaelo
22.03.2005 09:40:22 (muokattu 22.03.2005 09:40:41)
 
 
Otsikosta huolimatta käsittelee kirjoitus kitaroita.
 
Oma kitarani (omakuvassa näkyvä JS-700) on tällä hetkellä ns. täydellisessä iskussa.
Kaula on just eikä melkein, mikit (JB-4 tallassa ja 80-luvulta peräisin oleva Dimarzio Super distortion) muodostavat täydellsien kombinaation juuri minulle.
Ok, Dimarzio on liian hot mutta tämäkin oli korjaantui nostamalla JB-4 suht korkealle.
Kitara soundaa juuri sille kuin minun kitarani pitää soundata, kaula on erinomainen, joskin ehkä liian ohut mutta soitto luistaa nakkisormilleni erittäin hyvin.
Kitara on ollut mulla vuodesta -97 joten suhde on kehittynyt jo erittäin vakavaksi :)
 
Missäkö vika?
Olen pitemmän aikaa "kuolannut vieraisiin pöytiin" ja katsellut double cut-away/LP tyyppisiä kitaroita.
Miksikö, koska ne näyttävät "perinteikkäämmiltä", "vintagemmilta" yms.
Miksi ajattelen näin, on minulle täysi mysteeri.
Olen soittanut enemmän tai vähemmän vuodesta -89 joten mitään uutuudenviehätystä se ei enää ole, vai onko?
 
Vai onko mulla ja rakkaalla kitarallani vaan kriisi?
Haemmeko ammattiapua, eroamme, vai onko itsemurha ainoa tie ulos?
Myötäkärsijät ilmottautukaa!
Ää!
Juzzu
22.03.2005 09:44:53
Kitara laukkuun puoleksi vuodeksi, ja kun sen sitten taas kaivat esille ihmettelet miten olet koskaan voinut moista ihanuutta laukkuun piiloon laittaa - suhde on kuin vastarakastuneilla.
Ei tietenkään onnistu jos ei löydy reserviä.
 
Toisaalta reserviä ei ehkä kannata myöskään kasvattaa, se kun on länsimaista kulutushysteriaa, egobuustausta ja kikkelinvenytystä.
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=1&t=87781&o=0&co=30
Mikään ei ole niin tärkeää kuin kitaranrakennus eikä sekään ole kovin tärkeää.
Feggy
22.03.2005 10:02:08
 
 
Pakko myöntää, että mulla on jonkinlainen vintagefiksaatio. Ei tulisi mieleenkään hankkia kitaraa, jonka ulkonäöstä en pidä ja toisaalta huomaan, että makuni on vintage eli ne klassiset kitaramallit. Toisaalta taas pidän esim. Burnsien, Jaguarien ja Telen ulkonäöstä eivätkä noista kaikki ole todellakaan samaa mieltä. Sitten taas joku PRS on minusta kertakaikkiaan ei-hyvän-näköinen kitara.
 
Mutta asiaan jotakin sanoakseni, jos kitaran ulkomuoto ottaa pattiin, hanki sellaisen näköinen joka miellyttää. Fiilistä on vaikea ylläpitää jos jokin pykii, oli se sitten vahvari, soittokaveri, bändi tai kitaran ulkomuoto.
Less is more.
JuSu
22.03.2005 10:02:09 (muokattu 22.03.2005 10:05:48)
Eipä tuossa mitään omituista ole. Ihan normaaleja GASin (Gear Acquistion Syndrome) oireita... =)
 
http://www.harmony-central.com/Guitar/Articles/Avoiding_GAS/
 
http://www.steelydan.com/gas.html
 
Tosissaan, mielestäni on mukavaa ja hyödyllistä omistaa enemmän kuin yksi kitara. Soundipaletti on monipuolisempi ja vaihtelu virkistää. Oikeasti.
 
JuSu
Minä olen myyrä.
Bee-äf
22.03.2005 12:13:01
Fiilistä on vaikea ylläpitää jos jokin pykii, oli se sitten vahvari, soittokaveri, bändi tai kitaran ulkomuoto.
 
Entäs jos pykii soittokaverin ulkomuoto? :O
MrGuitarist
22.03.2005 13:28:58
Mulla oli samanlainen "kriisi" muutama vuosi sitten :) Myymällä ruman kitaran ja ostamalla omaa silmää miellyttävämmän sekä omaan soittoon sopivamman kitaran sain mielenrauhani takaisin.
 
Kitaroita (ja muitakin musalaitteita) ei aina kannattaisi myydä pois, jos vaan rahatilanne sallii. Oma rahatilanteeni ei sallinut, mutta eipä ole ikävä tullut eikä varmaan heti tulekaan. Eikä ole kitara-GAS vaivannut tuon jälkeen muutenkaan.
Feggy
22.03.2005 13:46:57
 
 
Entäs jos pykii soittokaverin ulkomuoto? :O
 
Niille voi aina laittaa paperipussin päähän. Kitaran suhteen taas kokovartalopussin asennus aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sen soittamiseen.
Less is more.
LaXu
22.03.2005 14:10:38
Niille voi aina laittaa paperipussin päähän. Kitaran suhteen taas kokovartalopussin asennus aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sen soittamiseen.
 
Koko soittaja instrumentteineen vaan ison paperipussin sisään niin homma hoituu. Antaa yleisöllekin unohtumattoman kokemuksen. ;)
Prome
22.03.2005 14:31:15
Juu, tuttu tunne. Jos fyrkkaa olisi niin kävisin samantien poistamassa pari muuta lähimmästä liikkeestä...
 
Tosissaan, mielestäni on mukavaa ja hyödyllistä omistaa enemmän kuin yksi kitara.
 
Hys, kohta tulee "Ekspertti" Tupuna puhumaan maskuliinisuuden buustaamisesta.
Ze Kink
22.03.2005 17:24:04
Kitaroita ei koskaan ole liikaa. Osta sille kaveri :)
Ittellä hirveä Tele -gas päällä, tänäänkin testasin todella hyvää thinlineä. Joku lespatyyppinen olisi myös kiva omistaa taas.
Jusstus
22.03.2005 18:07:48

Tosissaan, mielestäni on mukavaa ja hyödyllistä omistaa enemmän kuin yksi kitara. Soundipaletti on monipuolisempi ja vaihtelu virkistää. Oikeasti.

 
Sielunveli. Harmi vaan, että tuo kitaroiden hamstraaminen on pitkäjänteistä ja tiliä pahasti rokottavaa toimintaa.
 
Mutta kyllä mä mieluusti ottaisin pari kitaraa lisää, vaikka pysynen uskollisena tolle stratolle tulevaisuudessakin. Vaihtelu todellakin virkistää.
It's dark and we're wearing sunglasses. Hit it!
Sintti
22.03.2005 18:19:24
Missäkö vika?
Olen pitemmän aikaa "kuolannut vieraisiin pöytiin" ja katsellut double cut-away/LP tyyppisiä kitaroita.
Miksikö, koska ne näyttävät "perinteikkäämmiltä", "vintagemmilta" yms.
Miksi ajattelen näin, on minulle täysi mysteeri.
Olen soittanut enemmän tai vähemmän vuodesta -89 joten mitään uutuudenviehätystä se ei enää ole, vai onko?

 
Mitä ihmettä? Tämä samainen mielentilan häiriö on juuri nyt minullakin menossa. Käväisin tuossa vähän aikaa sitten Hamerin sivuilla tsiigaileen kitaroita, niin jopas rupesi himottamaan sellainen Artisti ja Sunburst -malli. Sunbursti varsinkin, ja sehän on juuri mainitsemasi double cut LP -mallinen kepakko. Ainut asia mitä tuossa Hamerissa kuitenkin vierastan on se lavan muoto. Not good... Mutta lieneeköhän jokin double cut-away LP epidemia menossa? Vähän niin kuin influenssa. Hmmm.. Mystistä. :)
Don't be stoopid now!
enema
22.03.2005 18:45:48
Perkele ihan sama juttu :)
Aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä!
Jucciz
22.03.2005 20:01:54
Sama homma täällä. Jackson sai vuosia sitten kenkää ja sittemmin taloon on tullut vain Stratoja, Telejä, Pauleja ja puoliakustisia. Eli: kitaran näköisiä kitaroita.
kalamies#11 >-)))>
« kalusto · räpellystä »
Joees
22.03.2005 20:09:28
Jos tuolle linjalle lähdetään, Stratot ja Telet ovat vielä vähemmän kitaran näköisiä kuin tuo JS-700.
 
Ja tuon lankun muodothan on stratosta otettu. Toki hieman muuteltu mutta kumminkin.
Groooove is in heart!
Les Fender
22.03.2005 20:14:13
Vierivä kivi ei sammaloidu;o) Älä myy osta yksi vielä, se viimeinen ja paras.. Kohta huomaat, että ei pahus tuollainenkin olisi hieno omistaa jne... No jääpähän "iskältä" ainakin kitaroita perinnöksi. Jos jonkin myyt niin se on just se väärä. Pysyypä mieli virkeänä... Heh bensaa liekkeihin..
Swan
22.03.2005 20:15:36 (muokattu 22.03.2005 20:17:43)
Ja tuon lankun muodothan on stratosta otettu. Toki hieman muuteltu mutta kumminkin.
 
Periaatteessa joo, mutta tuo on riisutumman näköinen. Kaukana tuo on kitaran perusmuodosta, mutta lähempänä kuin Strato.
 
EDIT: Viittaan klasariin siis. :)
kalamies#26 >-)))>
Mikaelo
23.03.2005 10:02:07
 
 
Mitä ihmettä? Tämä samainen mielentilan häiriö on juuri nyt minullakin menossa. Käväisin tuossa vähän aikaa sitten Hamerin sivuilla tsiigaileen kitaroita, niin jopas rupesi himottamaan sellainen Artisti ja Sunburst -malli. Sunbursti varsinkin, ja sehän on juuri mainitsemasi double cut LP -mallinen kepakko.
 
Mukavaa että on kohtalotovereita :)
Itseäni "himottaa" tällä hetkellä Ibanezin Artist-sarja,
http://www.guitarampkeyboard.com/th … il.php?w=400&h=300&id=11088
 
Onhan tuossa onneksi muutama muukin kitara, jos vaikka pitäisin pienen "harkinta-ajan" ennen eroa.
Ää!
SoulMan
23.03.2005 10:39:23
Mun mielestä kaikki mitkä on tehty vuoden 1990 jälk. voi vaihtaa pois jos semmmoisia ajatuksia tulee mieleen. Sellaiset ajatukset ei tule mieleen jos kitara tyydyttää.
 
On joitakin poikeustapauksia jotka sattui olemaan hyvää "vuosi-kertaa" ja joiden valmistus lopetetiin siitä syystä että laatu oli liian hyvä hintaan nähden. Sellaisista luopumista kannattaa harkita tarkkaan.
 
Vuosi 1990 ei ole mikään erityinen rajapyykki, mutta sen jälkeen kasvottomia massa-kitaroita on valmistettu pirusti ja niistä voi kyllä luopua, kun kaupastaa saa samaa kamaa kokoajan halvemmalla ja halvemmalla.
 
80-luku alkaa saamaan jo vintage huntua ylleen ja kyllähän sieltä löytyykin paljon helmiä verratuna 90-luvun meininkeihin.
 
70-lukuhan on jo selvää pässinlihaa
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)