Kitarat: kitarakamat ›

No mä kysyin eräästä liikkeestä että: "onko teillä pop-filttereitä myynissä". Myyjä kysyi multa "Mikä on pop-filtteri" ja sitten mä selitin sille pari minuttia ja sitten se lopulta jopa tajusi mitä olin etsimässä. Seuraavalla kerralla menin samaan liikkeeseen ja kysyin: "Onks teillä kitaran telineitä" myyjä vastasi "joo...On meillä tossa noita käytettyjä". Sitten kaverin serkku oli käynyt kysymässä jotain rumpuihin liitteyvää juttua ja myyjä olli ollut taas ihan pihalla.

Olin kaymässä viime vuonna Ahvenanmaalla ja etsin tietysti koko saaren ainoan musaliikkeen, no sitten ku pääsin liikkeeseen sisälle niin päätin ensin katsella hieman ympärilleni.
Ensinnäkin kiinnitin huomiota siihen että se liike oli musiikkiteollisuudesta n. 10v. jäljessä, siellä oli esim semmosia urkuja joita nykypäivänä saa enää venäjältä tienpuolesta:)
 
No sitten kun pääsin kitara osastolle niin ihmettelin kun sieltä romujen seasta löytyi Fender Stratocaster. No tietysti suomessa oon tottunu siihen että soittimia saa testata, mutta ku mä tempasin straton siitä telineestä ja aloin soittelemaan ILMAN vahvistinta(siellä ei ollu muuten ollenkaan vahvistimia tai sitten mä en tunnistanu niitä pahvilaatikoita vahvareiks).
Niin mun luokse ryntää sellanen vanha mies myyjä ja sanoo että "ei niitä saa testata ne on arvokkaita laitteita!" No mies sitte otti multa kitaran pois ja mä lähin siitä liikkeestä aika nopeasti...

Mikä liike?
 
Hellas Piano.

Minä olen kiva asiakas... :)
Asiakkaanakin myin ja esittelin kaupan puolesta aikanaan Bossin GT-6:n parille jampalle, joista toinen otti laitteen mukaan. Sain palkaksi myyntityöstä kielisetin skittaan :) Viimeksi viimeviikolla neuvoin asiakasta kokeilemaan Schallerin LP Vibraa kun hän halusi Les Pauliin mahdollisimman yksinkertaisen vibratallan. Ja muutenkin olen tässä vuosien saatossa ollut tämän liikkeen "almost official" apuri... mutta muuten sitten aikas perkuleen kova tinkaamaan. Osaan siis olla vittumainenkin tarpeen tullessa ja en ainakaan liian helpolla myyjiä päästä...
 
Juu mä kerran myin Helsingin Fazerilla Line6 Spider II:sen, myyjät vain kiittivät.

Ehkä se ahvenanmaalla ollut strato oli joku harvinainen vintage-kappale?

Juu mä kerran myin Helsingin Fazerilla Line6 Spider II:sen, myyjät vain kiittivät.
 
Hehe, tosta tuli mieleen kun joku nainen osti n.15 kesäiselle pojalleen kitaraa musakaupassa. Ne kinasteli siinä vähän aikaa mikä on hyvä. Se poika löysi sitten hyvän Fenderin stratocasterin jonka halus ostaa.
Sen äitimuori alko valittaan hinnasta joten mä menin siihen väliin vähän stratoa kehumaan. No kyllähän se poika tyytyväisesti katteli kun käveli liikkeestä uuden straton kanssa ulos...

miks te ootte nopeuttanu noita kitaroita muutamissa kappaleissa. :)

 
BUSTED!
 
Teiän todellinen salaisuus selvis.

en tiiä onko typerä kommentti mutta hieman ihmeellistä hinnoittelua mielestäni.
kokkolan laitevälityksessä:
bossin muuntaja 200mA 35€
bossin muuntaja 500mA 24€

Hehe, tosta tuli mieleen kun joku nainen osti n.15 kesäiselle pojalleen kitaraa musakaupassa. Ne kinasteli siinä vähän aikaa mikä on hyvä. Se poika löysi sitten hyvän Fenderin stratocasterin jonka halus ostaa.
Sen äitimuori alko valittaan hinnasta joten mä menin siihen väliin vähän stratoa kehumaan. No kyllähän se poika tyytyväisesti katteli kun käveli liikkeestä uuden straton kanssa ulos...
 
Juu, multa tuli jonkun pojan isä kyselemään joululahjaa pojalleen, ja kiinnostui kovasti spiderista ja pyysi mua kertomaan siitä ja soittamaan sillä, lähtipä vaan illan tullen mies kaupasta spider kainalossa :)

Kävin taannoin toisessa paikallisessa musaliikkeessä, siinä jossa tulee harvemmin käytyä. Muistaakseni joskus nuorenpana lupasin itselleni etten sieltä enää mitään osta, en kyllä muista enää minkä takia. Varmaan jonkun mukavan kokemuksen seurauksena :o)
 
No mutta enivei, köpöttelin omana tavallisena pullaisenani (en varsinaisesti näytä mitään truu-rokkarilta) sisään. Siinä sitten ovensuussa silmäilin varovaisesti ympärilleni ja kurvaan kevyen muka-epävarman oloisesti fendäri-hyllyn eteen. Tuntematon myyjä huomaa kuinka jään erään straton eteen silmäilemään kitaran klassisia muotoja.
 
"osta hyvä fenderi, jenkki-peli!"
"Aijjaa, ihan nätti on joo (3-tone sunburst)" vastaan ja hipelöin kevyesti edelleen hyllyssä roikkuvaa kitaraa
"Joo, tosi hyvä. Tonniviisistaa"...
Ja keskustelu etenee koko ajan, mä olen siinä edelleen varovaisen odottavana että mitenkähän sen myyjän taktiikka etenee.
 
Keskustelun aikana siinä olen sitten nättiä stratoa hiplaillut ja ajattelin huomauttaa muuten hyvän oloisen pelin pienestä epäkohdasta; jatkan varovaisesti:
"Tota, tässä nää nauhat taitaa vähän törröttää tässä otelaudassa" ja katson kysyvästi myyjään.
"Joo, ei niistä kannata välittää, kaikissa kitaroissa nauhat törröttää, ei se haittaa" Myyjä kertoo tuttavallisen oloisesti.
 
Tässä vaiheessa katsoin jonnin verran tiukemmalla ilmeellä suoraan myyjää silmiin ja muutan puheen sävyn ja rytmin terävämmäksi:
"Minulla ei kyllä ole yhdessäkään kitarassani nauhat koskaan törrötteneet, enkä ole sellaista kitaraa kaupasta ostanut. Enkä osta"
 
Tässä vaiheessa hätääntynyt myyjä varmaan tajusi tehneensä virhearvion suhteeni ja yllättäen nauhojen pään törrötys ei ollutkaan enää mikään must-juttu, ja olisin alkanut saamaan kaupan päälle ilmaisen säädön ja hoidon paikallisella kitarankorjaajalla jne. Mutta jotenkin jäi vaan semmonen paska maku tuosta :o) Ei kovin dramaattinen tarina mutta kuvaa mun mielestä asennemaailmaa...
 
tuommoisesta tyhjästä vedätyksestäkö sinä nautintosi saat? Häpeäisit raukka ja r...kaisit vaan kotonasi kitaroidesi kanssa. Tyhmin juttu muusikoiden netissä aikoihin.

tuommoisesta tyhjästä vedätyksestäkö sinä nautintosi saat? Häpeäisit raukka ja r...kaisit vaan kotonasi kitaroidesi kanssa. Tyhmin juttu muusikoiden netissä aikoihin.
 
Onkin tyhmää jos saa kauppiaan tunnustamaan että yritti huijata asiakasta paskan jauhamisella, eikös vain?

Vaatetuksella merkitystä. Isäni on rakennusmestari ja joskus asioi työvaatteissa Musikantissa Jyväskylässä. Muuten liikkeessä on hyvä palvelu, jopa minullekkin vaikka yleensä vain testailen ja plektroja ostelen. Mutta kun isäni asioi työaikaan liikkeessä, ei palvelu meinannut sujua millään. Patch-kaapeleita kysyi ja niitä yhen pussin sai kouraan mutta lisää ei saanut, sillä nuori myyjä ryhtyi palvelemaan toista, varteenotettavamman näköistä tyyppiä. 15 min odottelun jälkeen isäni poistui liikkeestä kun ei palveltu. Törkeätä, vaikka asiakas näyttääkin perusjätkältä työvaatteissa niin kyllä sekin voi soittaa viulua ja olla muusikko. Harmi vaan ettei tyhmä nuori myyjä sitä tajunnut. Muuta negatiivista ei liikkeestä löydy, kerran palvelivat pyynnöstä jopa sunnuntainakin kun oli pieni kiire saada midi-piuha.
 
Joskus tuli kyllä yllätettyä itse liikkeen omistaja. Olin tuolloin 10-vuotias, yhden vuoden suurinpiirtein soitellut siinä vaiheessa. Uutta kitaraa kateltiin isän kanssa silloin samassa liikkeessä ja mukavannäköinen Yamaha Pacifica tarttui käteen melkein heti. Sain jopa testata kitaraa. Myyjä kuitenkin katsoi mua vähän sivusilmällä kun kitaran otin käteen. Soitin siinä sitte blueskaavan ni johan alko palvelu pelaamaan ja vahvistintakin tarjottiin. Ikähän ei aina merkitse ;)
 
Hohoh, tulipas selitettyä vaikka tuskin kiinnostaa.

Onkin tyhmää jos saa kauppiaan tunnustamaan että yritti huijata asiakasta paskan jauhamisella, eikös vain?
 
no sen nyt tietää tämmöinenkin amatööri, että minkälaisia pahnanpohjimmaisia tietämättömiä, mutta varsianaisia suuriluuloisia besser-wissereita musiikkiliikkeiden myyjät yleensäottaen ovat.
 
viimeksi tuli taas kokemusta kitarakaupoista kun olin poikani rahoittajana mukana.
 
vaan pitääkö sitä mennä sinne diivailemaan omalla tietämyksellään - menisi sitten myyjäksi jos on kerran sellainen kitaratuntija - sellaista siellä liikkeissä kyllä tarvittaisiin.

Mutta jos kertoisin ulkomailta parit kokemukset, ei siis mitään tyhmiä tai hauskoja juttuja mutta ihan pienet esimerkit loistavasta asiakaspalvelusta. Kaikki siis tapahtui Uudessa Seelannissa kaupungissa nimeltä Hamilton, vaihtarivuoteni vietin siellä. Uutta kitaraa olin ostelemassa, kaikissa kaupungin kolmessa liikeessä asioin ja kaikkialta sain mielettömän ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Kaikissa liikkeissäkin myyjät oikein tyrkyttivät testaamaan kitaroita vahvistimien kanssa ym. Semmoinen hassu juttu sitten kyllä kävi siellä kaupassa mistä kitarani ostin että toisessa liikkeessä oli lähes samanlainen kitara (käytettyjä molemmat) hieman halvemmalla kovan laukun kanssa. No kun ilmoitin tämän niin myyjä pyysi liikkeen omistajaa neuvotteluihin ja kysyi että mitä tehdään. Omistaja sitten sanoi että tehdään niin että kitara säädetään miten haluan, uudet kielet kaupan päälle ja sain valita vielä itselleni ihan minkä laukun vain (ja vielä sain semmoisen takuun sille kitaralle että voin käyttää teettämässä sen säädöt uusiksi niin kauan kun maassa oleilen). Hieman omistajan ilme muuttui kun ilmoitin että otan sitten kalleimman kotelon mitä löytyy, mutta äkkiä alkoi taas hymyä näkymään ja hän sanoi, "Ok, you re happy? good, me too".. :) Sitten kun kitaraa säädettiin haluamakseni testailin vielä siinä sitten toisen myyjän kanssa 5150llaa hänen soittaessaan mulle Eruptionia (itseki testasin) ja sitten vielä liikkeen omistaja otti musta, myyjästä ja Eddie Van Halen pahvipatsaasta kuvan... Loistavaa palvelua :)
 
Edit: En siis todellakaan odota saavani tuommoista palvelua missään muualla, harvinaisuus sanoisin...
 
Vähän samanlainen kokemus oli minulla, kun kävin Osakassa Ishibashin liikkeessä. Siinä jonkin aikaa varsin runsasta soitinvalikoimaa ihasteltuani bongasin tuon Yamaha SA-1200S kepukkani..pyysin sitten (huonolla japanillani) myyjää ottamaan sen irti pidikkeestä. Tämän jälkeen myyjä pyyhki kitaran, kysyi minkä vahvarin kautta haluan testata, viritti skeban pikaisesti ja lykkäsi sen minulle. Testailin siinä aikani ja myyjä tuli vähän ajan päästä ilmoittamaan minulle, että kitarassa on push/push coil splitit (joita en olisi muuten edes huomannut). Skeba miellytti, sanoin ostavani kitaran. Myyjä sitten kaivoi jostain takahuoneesta laukun, heitti mukaan ylimääräisen uuden tallan (kitarassa oli kullattu talla, mukaan tuli kromattu versio, tiedä sitten oliko nuo myyty kitaran mukana alun perin), antoi vähän alennusta ja pyyhki kitaran vielä kertaalleen. Lähtiessä oli sitten useampi myyjä kiittämässä kaupoista ja kumartelemassa perään. Oli sen verran hyvää palvelua, että jahka joskus on taas varaa mennä Japaniin niin Ishibashissa vierailen mieluusti.
 
Suomeen tullessa huomasi kyllä eron ihan yleisessä asiakaspalvelussa. Täällä on enimmäkseen sellaista perusasiallista palvelua, harvemmin kuitenkaan mitään "viimeisen päälle" meininkiä, josta jää asiakkaalle erittäin hyvä mieli ja halu asioida liikkeessä uudelleenkin.

Juu, multa tuli jonkun pojan isä kyselemään joululahjaa pojalleen, ja kiinnostui kovasti spiderista ja pyysi mua kertomaan siitä ja soittamaan sillä, lähtipä vaan illan tullen mies kaupasta spider kainalossa :)
 
Tosta tulee aina jotenkin hyvä olo kun joku oman tarinoinnin perusteella päättää ostaa jonkun laitteen. Ja yleensä musiikkilaite-hankinta (vahvari,kitara,basso) ei ole mikään kovin pieni. Tuntuu että on auttanut asiaa ja se on hauska tunne. :-)

no sen nyt tietää tämmöinenkin amatööri, että minkälaisia pahnanpohjimmaisia tietämättömiä, mutta varsianaisia suuriluuloisia besser-wissereita musiikkiliikkeiden myyjät yleensäottaen ovat.
 
Jaa siitä ei saa heitä näpäyttää vai? =)
 
viimeksi tuli taas kokemusta kitarakaupoista kun olin poikani rahoittajana mukana.
 
vaan pitääkö sitä mennä sinne diivailemaan omalla tietämyksellään - menisi sitten myyjäksi jos on kerran sellainen kitaratuntija - sellaista siellä liikkeissä kyllä tarvittaisiin.
 
Ei kyse ole diivailusta... vaan yksinkertaisesti siitä, että myyjän tulisi opetella PALVELEMAAN eikä kusettamaan asiakasta. Kovin kapeakatseista kaupankäyntiä tuollainen vedätys yms. Mielummin sitten jää sillä kertaa kaupat tekemättä, mutta jos myyjä on REHTI, REILU ja PALVELUALTIS, niin on aika varmaa että kyseinen jamppa vielä joskus palaa ja jotain ostaakin.

tuommoisesta tyhjästä vedätyksestäkö sinä nautintosi saat? Häpeäisit raukka ja r...kaisit vaan kotonasi kitaroidesi kanssa. Tyhmin juttu muusikoiden netissä aikoihin.
 
Parempi on, että tietämättömille ihmisille myydään huonoa rojua kalliilla?

Parempi on, että tietämättömille ihmisille myydään huonoa rojua kalliilla?
 
Totta kai. Jää meille oikeille muusikoille ne hyvät kamat halvalla.

Oulun Soitin ja tarvike raivostuttaa. Siellä on niiin vaivalloista käydä.