Musiikkibisnes ›

Noh, mulla jää kyllä muutenkin toi radion kuuntelu aika vähäiselle nykyään. Joskus YleX:ää autossa tms. Kuuntelen mielummin levyjä, joita käyn joko levykaupasta tai kirjastosta. Ongelma vaan on, ettei tiedä mitä etsiä, pitää ottaa vaan ihan tuurilla. Joskus sattuu hyviä levyjä, joskus ei. Kun ei mistään kuule hyvistä levyistä niin vaikea niitä on sitten etsiä. Ja suurin osa mitä löytyy on ihan hyviä, mutta niitä todella hyviä onkin sitten harvemmassa.
 
Groove Armada on kylläkin yksi harva poikkeus. Niillä oli pari hittiä MTV:lläkin joskus, ja ostin sitten levyn niiden perusteella, ja todella hyvää tavaraa! Sitten taas sellaisia bändejä, kuin esim. King Crimson. Tällä hetkellä yksi lempibändeistäni, mutta kesti vuosia löytää se. Taisin jostain täältä tai #proge-kanavalta (alennuin jopa irciin silloin) kuulla siitä, ja sit kun levyn sain niin paluuta ei ole ollut. Mutta kertaakaan en ollut radiossa, tv:ssä jne. siitä kuullut... :(

Ongelma vaan on, ettei tiedä mitä etsiä, pitää ottaa vaan ihan tuurilla.
 
Varmaan ihan totta.
 
Moneen kertaan on täällä ja muuallakin tullut todettua, että esm. Rockradion aloittaessa sai erittäin monipuolista musiikkivalistusta radiosta, vaikka tarjonta oli todella vähäistä. Toimittajat olivat innostuneita ja asiantuntevia, esiteltiin erilaisia musiikkityylejä ja artisteja jne. "Nuorisomusiikkia" tuli Rockradion alkuaikoinakin vain muutama tunti viikossa ja kaikki mahdolliset ohjelmat kuunneltiin korvat hörössä! Moinen tuntuu ehkä uskomattomalta, kun ajattelee nykypäivän nuorisomusiikin tarjontaa radiossa. 24/7 monelta kanavalta. Internet on väärällään tietoa, silloin luettiin niitä muutamaa, kerran kuussa ilmestyvää musiikkilehteä.

Niin. Kirjasto on se paras lähde informaatiolle. Sieltä löytyy musalehdet ja levyt. Toisaalta koko radion voisi lakkauttaa, eihän sitä tarvita. Paitsi mainontaan...
 
Internet on liian sekava tiedon etsimiseen. Ei sieltä löydä mitään. Edes täältä.

Toisaalta koko radion voisi lakkauttaa, eihän sitä tarvita. Paitsi mainontaan...
 
Toi oli varmaan vitsi? Soitetaanhan kaupallisilla asemilla musiikkiakin. Jos ihmiset viihtyy kanavan soittaman musiikin parissa, niin aseman funktio on täytetty. Älä aliarvioi musiikkia viihteenä. Sitä se kuitenkin on suurimmalle osalle kuuntelijoista. :-)
 
Internet on liian sekava tiedon etsimiseen. Ei sieltä löydä mitään. Edes täältä.
 
Mielestäni Internetistä löytää kaikenlaista mielenkiintoista ja hyödyllistäkin tietoa musiikista. Yksi hyvä puoli on se, että tieto voidaan päivittää helposti ja nopeasti.

Toi oli varmaan vitsi? Soitetaanhan kaupallisilla asemilla musiikkiakin. Jos ihmiset viihtyy kanavan soittaman musiikin parissa, niin aseman funktio on täytetty. Älä aliarvioi musiikkia viihteenä. Sitä se kuitenkin on suurimmalle osalle kuuntelijoista. :-)
 
Ei ollut vitsi, kun olin ihan tosissani. Menenkin tekemään itsemurhapommituksen YleX:n ja NRJ:n toimitukseen...
 
No vitsit vitseinä. Onhan popillekin tietenkin siis paljon kuuntelijoita ja ei siinä mitään vikaa, ja viihdettähän musiikki pääosin onkin. Harmittelin vain sitä, että tarjonta saisi olla monipuolisempaa isoissakin medioissa, mutta antaapa olla jos tästä ei näköjään tule mitään...

Harmittelin vain sitä, että tarjonta saisi olla monipuolisempaa isoissakin medioissa, mutta antaapa olla jos tästä ei näköjään tule mitään...
 
Mä en oikein tiedä, miten mun olisi pitänyt vastata?
 
Yle hoitaa hommansa kohtuullisesti, myös television puolella tulee kuitenkin melko monipuolista musiikkitarjontaa. Liian vähän tietysti. Kaupallisten radio- tai tv-kanavien tarjonta on mitä on. Vähän kuin moittisi McDonaldsia siitä , että "siellä ei saa muuta kuin roskaruokaa". :-)
 
Levy-yhtiöpuolella Kivi ja Notefix kirjoitti suunnilleen sen, minkä olisin itsekin sanonut. Eipä tässä kai muuta sanottavaa ole mullakaan. :-)

1. Levyfirma ei ole hyväntekeväisyys laitos vaan bisnes jonka on tarkoitus tehdä voittoa omistajilleen. Paljonko itse sijoittaisit valuuttaa tuotteeseen josta ei todennäköisesti saisi omiaan takaisin.
 
Tässä on kuitenkin se pointti, että monet pienet levy-yhtiöt ottavat näitä artisteja jotka eivät ole millään muotoa trendejä ja tuskin tulevat myymään paljoa (ei tietysti koske kaikkia pieniä yhtiöitä). Eli siinä ei suuremmin mietitä hirveitä tuloja. Kuinka paljon isot levy-yhtiöt tekevät tuolla tavalla? Jos pienemmillä yhtiöilläkin on varaa tehdä noin, niin kait nyt isommillakin on varaa satsata muihinkin kuin "varmoihin hevosiin". Mutta pieni lisäys: tuli kyllä mieleen muutamia artisteja jotka ovat kaikkea muuta kuin takuuvarmoja myyntitykkejä ison yhtiön listoilla, mutta he ovat päätyneet isommille yhtiöille pitkän matkan kautta. Eli suhteita ym. muuta musiikillista mainetta on tullut jotain muuta tietä ennen diiliä. Mutta enpä tiedä yhtään ainutta artistia isolla levy-yhtiöllä joka olisi tehnyt isolle yhtiölle levyn jotain hämärää vingutusta ihan "täysin uutena tuntemattomana artistina". Siis onhan niitäkin varmaan mutta minä en vain heitä tiedä.

Onko se nyt sit muka niin varmaa että vain peruspoppia ostetaan? Eikös suurin osa tollasesta musasta tule kuitenkin imutettua? Tekisivät mielummin jotain sellaista mistä kehtaisi maksaa, niin olisi kaikilla asiat hyvin. Katsokaas mikä bändi täällä keikkuu top-listan ykkösenä, ei voi olla että ei muka menis kaupaksi tuo. Varmasti aika moni ostais jos kuulisi millaista musaa kyseessä...

Katsokaas mikä bändi täällä keikkuu top-listan ykkösenä
 
Minkä niistä top-listoista?
 
EDIT: Sen verran vielä kaupallisista radioasemista, että tavoite ei ole pelkästään saada mahdollisimman paljon kuulijoita kanavalle, vaan mahdollisimman paljon tietynlaisia kuulijoita. Sellaisia, jotka kuuluvat mainostajien kohderyhmään. Tuokin seikka vaikuttaa luonnollisesti soittolistoihin.

http://muusikoiden.net/gallup/toplistat.php
 
Suosituimmat artistit. Eikä ikinä soi radiossa. Myöskään numero 3.
 
Niin että...

http://muusikoiden.net/gallup/toplistat.php
 
Suosituimmat artistit. Eikä ikinä soi radiossa. Myöskään numero 3.
 
Niin että...
 
Ei ainakaan kaupallisissa radioissa, uskoisin. Eipä progea tai muuten kokeellista/vaihtoehtoista musiikkia paljon radiosta kuulu, oikeassa olet. Tiedä sitten millainen kysyntä Suomessa olisi kaupalliselle kanavalle, jossa soisi hiukan vaihtoehtoisempi musiikki? Ehkä ihan hyvä, mistäs sen tietää. KISS FM:ltä progea on varmaan turha luulla kuulevansa. :-)

Mitenköhän moni Crimsonistakin diggailisi jos sitä kuulisi? Ei ole ainakaan tullut KC:n vihaajia vastaan, mutta aika pieni porukka tuosta Suomessakaan on edes kuullut, vai olenko täysin väärässä...? Toimikoot nyt sitten esimerkkinä tämä loistava bändi.

Meille kävi vähän päinvastoin, meidän debyyttialbumi myi ihan hyvin ja oltiin suosittuja keikoilla. Levy-yhtiö katsoi parhaaksi potkia meidät kuitenkin ulos, koska emme pokkuroineet ja nuoleet "penaalia"¨tarpeeksi. Ja se henkilöitymä jonka"suojissa"olimme ei henk.kohtaisesti pitänyt meistä. Ei se raha aina ratkaise.


Niin, ne ihmissuhdetaidot. Varsinkin kun Suomi on pieni maa ja kaikki leviää salamannopeudella.

Hmpf, pitää varmaan ryhtyä arvuuttelemaan mikä bändi tuossa on kyseessä...Tuskin kuitenkaan kantria, jos on hyvin myynyt :)

Tässä on kuitenkin se pointti, että monet pienet levy-yhtiöt ottavat näitä artisteja jotka eivät ole millään muotoa trendejä ja tuskin tulevat myymään paljoa (ei tietysti koske kaikkia pieniä yhtiöitä). Eli siinä ei suuremmin mietitä hirveitä tuloja. Kuinka paljon isot levy-yhtiöt tekevät tuolla tavalla? Jos pienemmillä yhtiöilläkin on varaa tehdä noin, niin kait nyt isommillakin on varaa satsata muihinkin kuin "varmoihin hevosiin". Mutta pieni lisäys: tuli kyllä mieleen muutamia artisteja jotka ovat kaikkea muuta kuin takuuvarmoja myyntitykkejä ison yhtiön listoilla, mutta he ovat päätyneet isommille yhtiöille pitkän matkan kautta.
 
Nyt tuli ongelmallinen pala. Nimittäin - pikkuyhtiöillä ei ole varaa ottaa sellaisia artisteja jotka vaativat suurta taloudellista sijoitusta ja sen kautta haettua nopeaa kansainvälistä läpimurtoa. Niillä ei ole varaa.
 
Sen sijaan niiden kannattaa satsata artisteihin, jotka a) ovat valmiita pitkän linjan puurtamiseen 'väsytysvoiton' toivossa ja b) joiden omin julkisuuskuva on jotain muuta kuin perinteinen mainonta; esimerkiksi 'älyköt' ja 'kapinalliset'.
 
Jos näiden kohdalla homma etenee niin, että mainosmarkkinoinnista katsotaan olevan enemmän hyötyä kuin haittaa (Jos vaikkapa SubPop olisi mainostanut Nirvanaa samanlaisilla kampanjoilla kuin Geffen, olisi bändi menettänyt yleisönsä ennen ensimmäistä levyä), on kaikkien edun mukaista myydä artisti rahakkaampaan talliin. Eli käytännössä siinä vaiheessa, kun kohdeyleisö muuttuu vähemmistöstä valtavirraksi.
 
Nekin kapinayhtyeet, jotka ovat menestyksekkäästi onnistuneet käyttämään valtavirtaa ja sen markkinakoneistoa jo alkuvaiheessa, ovat joutuneet tekemään sen antimainonnan keinoin vrt. Sex Pistols ja EMI...
 
Naistenlehdessä haastateltavana oleminen on varma tapa tuhota uskottavuus, jos roolina on sellaisen maailmankuvan vastustaminen.

Osaatko Kivi (tai joku) sanoa tästä puljusta mitään?
 
http://www.sanctuaryrecordsgroup.com/

Niin no oletkos miettinyt sitä, että pikkulevylafkoissa on usein maksimissaan pari tyyppiä hommissa ja tekevät hommia monesti oman työnsä ohella harrastuspohjalta.
Isoissa firmoissa on suuri liuta ihmisiä täysipäiväiväisessä työsuhteessa ja heille on riittettävä leipää työstään ympäri vuoden. Lisäksi myynti, markkinointi ja mainonta ei ole todellakaan halpaa touhua isossa mittakaavassa.
 
No, enpä kyllä ole miettinyt. Sen lisäksi että olen "perus ihmisen" kanssa lähes kaikissa musiikillisissa asioissa eri mieltä, niin olen kyllä myös ei-musiikillisissa asioissa aika usein eri kannalla. Eli esim. sitä en tajua miksi se raha jyllää niin älyttömästi. Ihminen ei tarvitse toimeen tullakseen älyttömiä summia rahaa, joten vaikka kyse onkin bisneksestä, niin todella monesti se voiton tavoitteleminen menee ihan liiallisuuksiin. Esimerkkejä bisnespuolelta löytyisi vaikka kuinka paljon (eli firmoja joiden arvo on ihan tähtitieteellinen, mutta silti vain sitä rahaa pitää takoa lisää entistä kovemmalla tahdilla). Jos itse joskus perustan levy-yhtiön, niin itse julkaisen omasta mielestäni hyvää musiikkia ja teen sen sillä tavalla että mahdollisesti voisin jatkossa julkaista lisääkin. Eli hyvää taidetta maailmalle ehkäpä vähän vähemmillä tuloilla..

Eihän siinä voiton tavoittelussa mitään pahaa ole, tarvitseehan muusikoidenkin jollain elää. Mutta miksi hieman erilainenkin musiikki ei kelpaisi kansalle ja miksi se ei myisi jos sen markkinointiin panostettaisiin? Onko mikään iso firma tuota edes kokeillut?
 
Nimim. KIVI puhuu muuten aika asiaakin. Olet selvästi perehtynyt asiaan (päinvastoin kuin minä!).
 
Ja tämä on ehdottomasti totta! Hyvä kivi!

Ihminen ei tarvitse toimeen tullakseen älyttömiä summia rahaa, joten vaikka kyse onkin bisneksestä, niin todella monesti se voiton tavoitteleminen menee ihan liiallisuuksiin. Esimerkkejä bisnespuolelta löytyisi vaikka kuinka paljon (eli firmoja joiden arvo on ihan tähtitieteellinen, mutta silti vain sitä rahaa pitää takoa lisää entistä kovemmalla tahdilla).
 
Tosin isoilla levylafkoilla menee pääsääntöisesti taloudellisesti päin persettä. Ei oikein harkinta pelaa ja maksavat älyttömiä summia ala Carey, Williams tms. Ja nuo summat ovat sata varmasti pois muitten alan työntekijöiden pussista ja leivästä (kuten irtisanomista ollaan nähty). Niiden arvo on laskenut ja syy on mm. se että ne on toitottanut vuosia että niillä menee päin persettä ja nyt sitten se on otettu todesta. Järjen perään on turha kysellä kun joukkopsykologia puhuu:)
 
Juu. Kyllä todellakin on muita tärkeämpia arvoja kuin raha ja ymmärrän kyllä myös pointtisi.