Tämä tuli vielä mieleen, tosin lieneekö muilla kuin Dragonforcella: Kiihdytyssoolo: Soolon alku otetaan rennosti, eli tempona vain ehkä 300 bpm. Puolessa välissä nostetaan 400 bpm:n (tai oikeastaan 2 x 200) yli, ja aivan äärimmäisessä kliimaksissa rumpali ottaa vielä blastbeatin avuksi. |
Röytämis-soolo: Soolon alussa kitarahihna pettää. Kitaran ylösnoukkimisen jälkeen efektistä loppuu virta ja kielet katkeilee. Lopuksi kompastutaan kitarapiuhaan. Alusta unohtui plektran tippuminen lattialle, eikä varakieliä tod. ole. Älä unohda alennettua kvinttiä ja sen korostamista sointukierron päälle soitetussa soolossa.
-Jucciz |
Erittäin vieraileva tähti -soolo: Nautitaan runsaasti takahuoneen antimista. Hyökätään kesken biisiä lauteille tupakki suupilessä ja silinterihattu silmillä. Vedetään tunteella Les Paulin lapa kohti taivasta. Soitetaan lujaa ja hartaasti 1/2 sävelaskelta väärästä kohtaa, koska ei tunnelmoidessaan pysty havoinnoimaan, että muu bändi vetää normaali vireellä (rummut ja basso normaalisti...). Rock'n'roll forever man... |
Encore: Kitaristi astelee yksin lavalle ihmismassojen kiljuessa, kun muu bändi on poissa. Aluksi otetaan pullo, siitä yksi minimaalinen huikka ja loput yleisöön. Sitten napataan kitara ja aletaan soittamaan riffejä: riffi keskeytetään vähän väliä, että yleisö pääsee huutamaan "hei!" -(kaikki fanit ei tätä aluksi tajua, joten noloa hiljaisuuttaa alkuvaiheessa). Tahtia nopeutetaan: "hei!....hei!....hei!...hei!..hei,hei,hei!" Sitten bändi potkaisee käyntiin heidän loppuunkulutetun pakollisen hitin. Erittäin yllätyksellisesti, valot syttyy ja yleensä lyhyt kyyryselkäinen tanskalainen seisoo kapulat ristissä rumpusetin takana. Kitarasooloa venytetään ja venytetään. Lopulta kappale päättyy kolmen minuutin pituiseen tutkutktuttkpimpampoks thsihtumtumtum - loppuhehkutukseen. Hyvällä tuurilla artisti innostuu ja mikkiteline saattaa kaatua, kun on niin hyvä meno. Sitten jaetaan 300 plektraa ja 80 rumpukapulaa. Karkasi vähän aiheesta, mutta eiköhän tosta tajua. Pakkanen karistaa nudistit. |