Rock, pop, alternative ›

The Beatlesista, Led Zeppelinista, Stonesista ja the Whosta on keskusteltu runsaasti, ja the Kinks sai myös taannoin oman viestiketjun - nyt lienee aika nostaa esille 1960-luvun muita brittibändejä (ns. "ykkösdivarissa" pelanneita yhtyeitä, jos huono urheiluvertaus sallitaan).
 
Viime aikoina on tullut kuunneltua erityisen paljon Manfred Mannia. Hemmetin hieno bändi! Stereoissa ovat pyörineet tehokkaaseen tahtiin sellaiset biisit kuin "My Little Red Book" (jessus niitä urkuja), "Oh No, Not My Baby", "There's No Living Without Your Loving" ja "Come Tomorrow". Paul Jones laulaa R&B-vaikutteista poppia kuin tyylitajuinen paholainen, ja lyö ainakin Mick Jaggerin laudalta.
 
Listaykkösiä Manfred Mannilla oli parikin, mutta lieneekö sitten suuremman suosion saavuttaminen kaatunut omien kappaleiden puuttumiseen? Valtaosa ässäbiiseistä oli covereita, tosin hyvin onnistuneita sellaisia. Etenkin Bob Dylanin coverointi onnistui bändiltä myös mainiosti siinä missä The Byrdsiltäkin.
 
The Searchersia tekisi mieli myös hehkuttaa. The Beatlesin tyypit taisivat jossakin vaiheessa nimetä sen yhdeksi suosikkiyhtyeistään, ja mielestäni "When You Walk in the Room"- cover on äärimmäisen hieno 60-luvun popralli helisevine kitaroineen ja herttaisen romanttisine sanoituksineen.
 
The Hollies, Animals, Peter & Gordon, Gerry & The Pacemakers, Yardbirds - näitähän löytyy. Varhainen Moody Blues kiinnostaisi sekin. "Go Now"- cover löytyy joltakin kokoelmalta, mutta muuten bändi on jäänyt vähälle kuuntelulle.
 
Mielipiteitä ja suosituksia kaivataan taas.

"My Little Red Book"
 
Eikö tuo olekaan Loven biisi? Joka siis oli 60-lukulainen (pienempi?) yhtye, mutta ei brittiläinen.

"My Little Red Book" Eikö tuo olekaan Loven biisi? Joka siis oli 60-lukulainen (pienempi?) yhtye, mutta ei brittiläinen.
 
Burt Bacharachin ja Hal Davidin biisistä on kyse. Love levytti sen myös persoonallisella tavallaan, muistaakseni esikoislevylleen. Manfred Mannin versio ilmestyi 1965.

koko päivä olen kuunnellut Blues Magoosin Pipe Dream biisiä, joka on aivan mahtava. levy pychedelic lollipop oli muistaakseni ihan kelvollinen tosin aivan erilainen kuin tuo em. biisi!

The Sorrows sopii tähän ryhmään. Bändillä tais olla vain yksi hittibiisi, "Take A Heart", joka on aivan loistava brittiblues kappale.

HermanŽs Hermits. Tais aika ajaa ohi kun musiikki meni kokeilevemmaksi. Mutta ihan hyviä biisejä oli näilläkin

HermanŽs Hermits. Tais aika ajaa ohi kun musiikki meni kokeilevemmaksi. Mutta ihan hyviä biisejä oli näilläkin
 
Herman's Hermits taisi olla 60-luvun brittinuorille sama asia kuin joku Westlife nykyään: söpöjä poikia ja puhtoisia, joskin ihan tarttuvia hittejä. "Mrs. Brown You've Got a Lovely Daughter" ja etenkin "Something Tells Me I Into Something Good" (tai siihen suuntaan) ovat kyllä ihan mainiota popbiisejä.
 
Mick Jaggerin suuhun on muistaakseni laitettu Rolling Stone Magazinen toimittajalle osoitettu kommentti "jos meitä ei olisi ollut, kutsuttaisiin teidän lehteänne Herman's Hermits Quarterlyksi". = )

Hep Stars on todella kova. Se taitaa kyllä tulla tulla Ruotsista...

The Beatlesista, Led Zeppelinista, Stonesista ja the Whosta on keskusteltu runsaasti, ja the Kinks sai myös taannoin oman viestiketjun - nyt lienee aika nostaa esille 1960-luvun muita brittibändejä (ns. "ykkösdivarissa" pelanneita yhtyeitä, jos huono urheiluvertaus sallitaan).
 
Viime aikoina on tullut kuunneltua erityisen paljon Manfred Mannia. Hemmetin hieno bändi! Stereoissa ovat pyörineet tehokkaaseen tahtiin sellaiset biisit kuin "My Little Red Book" (jessus niitä urkuja), "Oh No, Not My Baby", "There's No Living Without Your Loving" ja "Come Tomorrow". Paul Jones laulaa R&B-vaikutteista poppia kuin tyylitajuinen paholainen, ja lyö ainakin Mick Jaggerin laudalta.
 
Listaykkösiä Manfred Mannilla oli parikin, mutta lieneekö sitten suuremman suosion saavuttaminen kaatunut omien kappaleiden puuttumiseen? Valtaosa ässäbiiseistä oli covereita, tosin hyvin onnistuneita sellaisia. Etenkin Bob Dylanin coverointi onnistui bändiltä myös mainiosti siinä missä The Byrdsiltäkin.
 
The Searchersia tekisi mieli myös hehkuttaa. The Beatlesin tyypit taisivat jossakin vaiheessa nimetä sen yhdeksi suosikkiyhtyeistään, ja mielestäni "When You Walk in the Room"- cover on äärimmäisen hieno 60-luvun popralli helisevine kitaroineen ja herttaisen romanttisine sanoituksineen.
 
The Hollies, Animals, Peter & Gordon, Gerry & The Pacemakers, Yardbirds - näitähän löytyy. Varhainen Moody Blues kiinnostaisi sekin. "Go Now"- cover löytyy joltakin kokoelmalta, mutta muuten bändi on jäänyt vähälle kuuntelulle.
 
Mielipiteitä ja suosituksia kaivataan taas.
 
Nuo voivat näyttää divisioonabändeiltä nykyään, mutta aikoinaan ne olivat suosituimpien joukossa. Kannattaa noiden lisäksi kaivaa myös syvemmälle ja katsoa vaikka sellaisia yhtyeitä kuin Birds, Creation, Nirvana jne. ja isommista vielä noiden lisäksi esim. Move. Erinomainen valinta on sellainen Nuggets II 4 cd:n boksi, joka käsittelee rokimpia euroopan ihmeitä ja josta löytyy vaikka mitä aarteita.

Zombies ja Small Faces kannattaa tsekata ihan ehdottomasti. Klassikkokamaa!

pelkkä Faces on aika hyvää stonesvääntöä.

Spencer Davis Group oli aika mainio orkesteri. Steve Winwoodin tuotoksista kuuntelen mieluiten sitä, vaikka hyvää musiikkiahan hän on tehnyt muulloinkin. Miehellä on käsittämättömän komea ääni.
 
Nuo voivat näyttää divisioonabändeiltä nykyään, mutta aikoinaan ne olivat suosituimpien joukossa.
 
Joo, totta. Listaykkösiä ja hittejä löytyy koko porukalta, mutta divisioonatasolle ne jäävät siitä huolimatta, jos vertailukohtana ovat nuo edellämainitut Stonesit ja Zeppeliinit.
 
Kannattaa noiden lisäksi kaivaa myös syvemmälle ja katsoa vaikka sellaisia yhtyeitä kuin Birds, Creation, Nirvana jne. ja isommista vielä noiden lisäksi esim. Move. Erinomainen valinta on sellainen Nuggets II 4 cd:n boksi, joka käsittelee rokimpia euroopan ihmeitä ja josta löytyy vaikka mitä aarteita.
 
Nuggets-boksi löytyy toki hyllystä. Mielenkiintoista kamaa. Creationiin ja Moveen pitäisi tutustua tarkemmin, kun taas Nirvana ei oikein pudonnut. Olikos the Birds muuten se yhtye, jossa kitaraa soitti Ron Wood?

Nuggets-boksi löytyy toki hyllystä. Mielenkiintoista kamaa. Creationiin ja Moveen pitäisi tutustua tarkemmin, kun taas Nirvana ei oikein pudonnut. Olikos the Birds muuten se yhtye, jossa kitaraa soitti Ron Wood?
 
Sehän se. Tässä on nyt tullutkin edustava valikoima, mut sanon nyt varmuudeksi vielä pari tunnetumpaa: Animals, Who, Gerry & The Pacemakers, Them, Idle Race, Cream, Kinks ja komea laulaja Scott Walker (eipä tainnut tosin olla britti).
 
Se Creationin kitaristi on kova...siitähän piti tulla kakkoskitaristi Who-yhtyeeseen, mutta ei sitten lähtenyt. Keksi myös jousella soittamisen tekniikan, jonka Jimmy Page sitten hältä kopioi. Move taas oli Jeff Lynnen bändi, joka oli alkuvaiheissaan tanakkaa psykedeelistä rockia ja muuntui vähitellen kohti ELOa.

Tällaiset tulee mieleen...
Gary Puckett & Union Gap
Zombies
Spencer Davis Group
Tremeloes
Procol Harum
maailman ensimmäinen punkbändi The Troggs
Hollies
Peter & Gordon

The Troggs on kyllä paras! Ja Wild Thing kaikkien aikojen kovin biisi. Eikös ne oo tehneet REMin kanssa yhteisen levyn..?

No Moody Blues ennen ''Nights in White Satin''- kauttaan ja se aito ekan levyn aikainen Fleetwood Mac, eikä se myöhemmin ''rokkihistoriaa'' tekevä hirvitys.

Move taas oli Jeff Lynnen bändi, joka oli alkuvaiheissaan tanakkaa psykedeelistä rockia ja muuntui vähitellen kohti ELOa.
 
Kyllä Move oli mieluummin Roy Woodin bändi, Lynnehän liittyi vasta loppuvaiheessa kehiin, levylle "Looking On" (1970). Wood oli kyllä houkutellut miestä pidemmän aikaa mukaan, mutta Lynne keskittyi The Idle Race -yhtyeeseensä.
 
Yksi vielä mainitsematon 60 -luvun bändi on Nazz. Todd Rundgrenin luotsaama yhtye teki mielestäni yhden parhaista 60 -luvun lopun psykedelia/pop -biiseistä eli "Open My Eyes".

Kyllä Move oli mieluummin Roy Woodin bändi, Lynnehän liittyi vasta loppuvaiheessa kehiin, levylle "Looking On" (1970). Wood oli kyllä houkutellut miestä pidemmän aikaa mukaan, mutta Lynne keskittyi The Idle Race -yhtyeeseensä.
 
Yksi vielä mainitsematon 60 -luvun bändi on Nazz. Todd Rundgrenin luotsaama yhtye teki mielestäni yhden parhaista 60 -luvun lopun psykedelia/pop -biiseistä eli "Open My Eyes".
 
Totta töriset, nyt meni orkat sekaisin. Nazz oli taas jenkkibändi...Open my eyes on kyl hiano.

Nazz oli taas jenkkibändi...Open my eyes on kyl hiano.
 
Brittibändejähän tässä tosiaan haettiin. Mutta puolustukseksi sanottakoon että Nazz oli erittäin brittityylinen yhtye!:)