Rummut: rumpukamat ›

No kun pianon soitto on eukkojen hommaa.
 
Onko tämä joku vitsi? En tajua....

Hömm...
 
Iiiiihan alunperin meikäläisestä piti tulla myös kitaristi, osapuilleen 7. tai 8. luokalla. Se sitten vähän jäi, mutta pikkuveli osti kitaran ja sitä tuli pikkasen kokeiltua. Ei natsannut, en tiedä miksi....ei vaan toiminut mulle.
 
Sitten lukioon tultaessa oli ensimmäisen musiikin kurssin aika ja ryhmä oli "melko" toistaitoinen. Olin ollut ennestään hyvää pataa maikan kanssa, joten hän laittoi minut ensin basson varteen, ja opinkin perusteet ihan tunnissa-parissa. Pitipä semmoinen melkeen ostaakin.
 
Sitten jonkin ajan kuluttua, kun opettaja oli jotenkin havainnut minut ryhmän "lahjakkaimmaksi", ja käytän termiä lahjakas hyyyyvin löyhästi, päätti hän kokeilla mitä voisin tehdä setin takana. Perusbiitin opetteluunkin meni n. 30min, mutta siitä se sitten lähti. Basso jäi ikuisiksi ajoiksi ja tässä sitä nyt ollaan, 1½ vuotta myöhemmin.
 
Joka tunnin päätyttyä jäin itsekseni soittelemaan ja opettelemaan, ja opinkin erittäin nopeasti.
 
Mikä siinä sitten viehätti...jaa'a...olen aina pitänyt pöytien, tuolien, seinien....minkä tahansa naputtamisesta, paha tapa peritty isältä...Kyllä se on vaan se rumpujen makee soundi, mikä siinä iskee Juuri oikeaan paikkaan lyöty crash on jotain aivan uskomattoman hienon kuuloista, esim. Phil Rudd (AC/DC) on tällainen rumpali.
 
Toinen juttu on jokaikinen upea, hieno, valtavan mahtava jne. rock-balladi, kuten Guns 'n' Roses - November Rain, Aerosmith - I don't want to miss a thing tai Bon Jovi - Always. Niissä biiseissä rummut on se soitin, joka sieltä tulee ja tuo siihen sen mahtipontisuuden. Upeaa kuunnelstavaa ja soitettavaa kerrassaan.
 
Ei siinä kai mitään tiettyä syytä ole....on se sen verran syvempää se viehätys rumpuihin, jotenkin niin mukava olo siellä setin takana. Aina olen pieni mies ollut ja olen edelleen...kai se tuo jotain turvallisuuden tunnetta kun on setti muurina siinä ympärillä. Muutenkin lisää soittoiloa, kun saa "kurkotella" pelteihin :)
 
Toisinsanoen se on vaan jotenkin mystinen juttu itselleni, se on jotenkin niin omantuntuinen se rumpusetti. Juuri se hienous ja turvallisuus mikä siinä tulee.

Toinen juttu on jokaikinen upea, hieno, valtavan mahtava jne. rock-balladi, kuten Guns 'n' Roses - November Rain, Aerosmith - I don't want to miss a thing tai Bon Jovi - Always. Niissä biiseissä rummut on se soitin, joka sieltä tulee ja tuo siihen sen mahtipontisuuden. Upeaa kuunnelstavaa ja soitettavaa kerrassaan.
 
totta! Se rummutus vie sen kappaleen eteenpäin..Siinäpä yksi syy miksi valitsin rummut. Isovelikin niitä soitteli ja halusin itekkin oppia. Ala-asteen musan opettajakin vaikutti asiaan aika suurelta osin. Tärkein syy varmaan että ne vaan kerrassaan kuulostaa hyvältä ja niitä vaan on mukava soittaa.. tuskin ihan lähiaikoina ainakaan soittoani lopetan..jos koskaan..:D

Varsinainen inspiraatio rumpuihin alkoi siitä, kun minut otettiin kuin ihmeen kaupalla rumpaliksi juuri sellaiseen bändiin, missä olin aina halunnut soittaa. Tämä tapahtui reilu 1,5 vuotta sitten ja innostus rumpsuttelua kohtaan vaan kasvaa kokoajan, eikä ole enää niin riippuvainen bändistä. Se (omalla kohdalla todella harvinainen) fiilis, kun kokee että komppi todella kulkee on vain niin sanoinkuvaamattoman mahtava, että ihan senkin takia jaksaa olla innostunut ja treenata.

se vakanssi oli vielä täyttämättä kavereiden perustamassa bändissä, eipä siinä sen kummosempaa hengellistä johdatusta.

Kiinnostus rumpuihin alkoi siitä kun rummut meillä oli joita äitee ja veli soitti nii miksen minäkin. 7 vuotiaana alko rimputus ja siitä taidot alko sitte vähitellen kehittymään. 10 vuotiaana alko ihan oikeesti kiinnostaa rumpujen soitto ja siitä lähin oon soitellu välillä paljon välillä vähäsen.

Mä hakkasin kuulemma pienenä kaikkea mahollista (laatikoita, ämpäreitä, pöydänreunoja jne...) nii sit vanhemmat päätti ostaa rummut ja siitä se sit on lähteny ja harrastus kestäny jo 10 vuotta...

Tällä hetkellä omat inspikset ovat aivan huipussaan. Hirveä halu kehittyä, innostuin klikillä soittelusta ihan toden teolla, kun hieman kokeilin ja huomasin kuinka paljon "jykevyyttä" se tuo soittoon. Pitäisi aloittaa tekniikkaharjoitukset jne.
Inspiraation kasvuun vaikuttaa varmasti että tällä hetkellä minulla on juuri sellainen bändi, mitä olen aina toivonut.
 
Kiva soitin!!!

Inspiraation kasvuun vaikuttaa varmasti että tällä hetkellä minulla on juuri sellainen bändi, mitä olen aina toivonut.
 
se on kyllä todella merkittävä tekijä! nyt ollaan pistämässä pändiä pystyyn missä on ns. kaupupungin parhaat muusikot ja minä! muistan kun kävin aina bändi-illoiss kuolamaassa niiden soittoa jja eikö tule yks kaunis päivä viestiä kännykkään missä käsketään ottamaan yhteyttä. laulajakin juuri tänä keväänä valmistunu kajaanin jostain opistosta pop/rock laulusta, maidenin covereita vedetään - voisiko mikään olla täydellisempää tämmöselle paatuneelle maiden-fanille! löytyy vastakohtiakin vuosi sitten meillä oli pändi joka toimi oikeastaan täysin laulaja-kitaristin tahdon mukaan ja musiikki oli apulanta-ripsipiirakka akselilla, moinen vie mehut miehestä kuin miehestä

Kaikki alkoi -84,kun Peer Gynt voitti suomen mestaruuden. Erkinharju oli ja on kunkku!!!

Pitäisköhän ittekki kertoo hieman laajemmin:
 
Innostus alkoi siis jo ihan tosi pienenä ja aina kun oli joku konsertti yms esiintyminen, ni sieltähän vanhemmat mut löysivät ihailemasta rumpalin toimintaa. Vuodet vieri ja setäni kaveri oli kannuttajana Atomic Dog yhtyeessä, joka soitti siis heviä. Asui mummolan naapurissa ja siellä tuli käytyä kolistelemassa. Muutettiin sitten vuonna 88 omakotitaloon, sain omat rummut ja siitä se lähti...

Luonnollisesti mummin kattilakaapista sitä on lähdetty liikenteeseen. :)

innostus tuli enimmäkseen seiskan jälkeen ku olin oppinut jotain perus komppeja siitä sitten jatkoin kasilla soittamista ja aloin ottamaan vähän myöhemmin rumputunteja...Isovelikin on rumpali ja saattoi auttaa innostumista myös..

Eipä tuu mielee, mut äippä on kyllä kertonut että pikkupoikana jonkun sukulaisen häissä menin humppabändin kahvitauolla vähä testailee rumpuja. Olihan sitäkii ennen inspis jostaa tullu. "mutta siitä nyt on aikaa!"

Kai se kaikki lähti siitä ku musiikki alko ottaa aina vaan suurempaa osaa elämästä ja sitten yht'äkkiä heräs jopa kiinnostus soittaa jotain. Sillon jo mielessäni taivuin bassoon tai rumpuihin (kitaristeja ny löyty vaikka kuinka paljon ni halus tehä jotain "erilaisempaa"). No, sitten hyvän kaverini kanssa alettiin pohtii et ois mielettömän hienoo jos sais kavereista bändin pystyyn, jonka kanssa opetella soittamaan ja muutenkin pitää hauskaa. Tää sitten toteutu jollain ryyppyreissulla erään kaverin mökillä Suomen korvessa, kun tämä idea bändin persutamisesta tuli puheeksi. Kaks kaverii innostu sitten oikeen kunnolla ja kertoivat osaavansa kitaran kanssa pelleillä ja toisen tiesimme oikeen potentiaaliseksi laulajaksi eli sitten meille kahelle idean kehittäneelle jäi valinta rumpujen ja basson väliltä. En muista miten ne rummut ihan tarkalleen sitten mulle tipahti, mutta varsin kitkattomasti se meni. Saatiin koulumme bänditilaa käyttöön ja siellä sitten ekaa kertaa tuli istahdettuu setin taakke kunnolla.
 
Sitten niihin rumpuihin vaan niin ihastu kun ne omaa sellasen hienon tavallaan muinaisen fiiliksen (kai se o lähtöisin niistä kahesta luolamiehestä jotka tajus et siitähän lähtee tosi hieno ääni kun toista oikeen kunnolla kalauttaa kalloon)

Viulu rupesi vituttaan.

Nooh, ensinnäkin rumpalius on ollut mun mielestä maailman cooleinta hommaa.
 
Tajusin yllättäen jossain ala-asteen musantunnilla, että kylläpäs se peruskomppi taittuu helposti. Otin jonkun koulun räkäsen rumpukurssin ja innostuin pikkasen. Sitten aika pian tämän jälkeen kaverit pyysivät mua soittamaan bändiinsä, koska "nykyinen rumpali on idiootti". Sitten innostuin kunnolla.
Kävi tosi hyvä flaksi, että pääsin niin aikasin (tais olla neljännellä tai viidennellä luokalla) ihan bändiin soittamaan. En varmaan olisi muuten hommaan niin tutustunut, sillä ei oikeen vieläkään jaksa tuo omatoiminen harjoittelu kiinnostaa. Sitä mukaa kun bändin suosio kasvoi ja vaatimukset nousivat, kehittyi ikäänkuin automaattisesti. Ja eipä oo tarvinnut katua bändivalintaa, soitan edelleen samassa pumpussa.