Bänditoiminta ›

Kirjoitus kimppakeikkojen aikataulujen pitävyydestä/pitämättömyydestä toi mieleen kerätä hiukan yhteen aloittelevien bändien pahimpia manööverejä jonka takia soundcheckit ja vaihdot kimppakeikoilla takia vie tolkuttomasti turhaa aikaa. Listaa saa jatkaa, tässä vain alkua mihin on vuosien varrella tullut miksauspöydän takaa kiinnitettyä huomiota:
 
1. Ole paikalla ajoissa. Ellei ajankohtaa ilmoiteta, ota selvää. Sovittu soundcheck-aika tarkoittaa sitä että koko bändi on paikalla ja kamat on sisällä, pois koteloista odottamassa lupaa että ne voi nostaa lauteille. Jos käytetään kimppakalustoa, selvitä hyvissä ajoin mitä saa käyttää ja mitä ei.
 
2. Keikalla mennään artistin ehdoilla mutta soundcheckissä miksaaja määrää tahdin. Tää ei ole arvovalta- vaan tehokkuuskysymys.
 
3. Ole hiljaa jos ei ole pyydetty soittamaan. Soundcheckkiä ei ole pakko aloittaa rummuista, voidaan ottaa ekana vaikka laulut, kuka vaan ekana on valmis. Mutta laulucheckki ei onnistu jos samaan aikaan rumpali "testaa" jokaisen kiinnittämänsä palasen kahden minuutin myllytyksellä.
 
4. Koko bändi lavalla vaikka vain yksi soittaa. Monitorit voi säätää suurin piirtein kohdilleen jo linjacheck-vaiheessa jos vaan jätkät on paikalla kertomassa monitorimiksaajalle mitä mihinkin laitetaan. Sitten kun lähdetään vetämään yhdessä, on ainakin perusasiat kohdillaan.
 
5. Kun kokeillaan kimpassa, ei ole pakko soittaa pokerinaamalla kuuden minuutin biisiä kokonaan ja sen jälkeen todeta "mä en kuullu monitoreista mitään". Ammattimainen monitorimiksaaja omaa lähes ajatuksenlukijaan verrattavat kyvyt tulkita käsimerkeistä/päänheilutuksista/irvistyksestä mitä pitää tehdä kun hiukan antaa sinne päin merkkejä. Jos ei ymmärrä, niin biisi poikki ja keskustelemaan. Huonoilla säädöillä soittaminen ei auta ketään.
 
6. Ennakkovalmistelu. Kitaravahvistimen soundit on syytä etsiä oikealle hehtaarille treenikämpällä, soundcheck ei ole oikea paikka kokeilla uusia kytkentöjä.
 
7. Lavabalanssi. Bändi jolla on hyvä keskenäinen balanssi treenikämpällä, toimii lavallakin. Lavalle kannattaa asettautua niin että itse on hyvä vetää (kaljakoria kitarastyrkkarin alle, vahvistimet lavan sivuun jne.). Sen lisäksi että hyvällä lavabalanssilla on kiva soittaa, sellainen bändi soundaa myös saliin päin paremmalta. On turha uhota kellarikämpässä että "täällä tää ei toimi mut sitten keikalla iso PA korjaa homman". Ei korjaa!
 
8. Soundcheckin jälkeen vie kitarat, pedaalit ym irtoromu pois (ja niitä pedaaleita ei muuten tarvii teipata lattiaan soundcheckin ajaksi). Jos lava on ahdas, selvitä myös voiko vahvistin olla lavalla vai pitääkö sitäkin siirtää.
 
9. Viritysmittari kuuluu tänä päivänä sen verran vakiovarusteisiin, että on täysin anteeksiantamatonta käyttää rajallista soundcheck- tai keikka-aikaa virittämiseen. Ne kepit pitää virittää ennen kuin mennään sähläämään lavalle.
 
Ja keikan jälkeen, ellet ole viimeinen esiintyjä, vie tavarasi pois tieltä että seuraava bändi pääsee lavalle. Laulaja jolla ei ole muuta roudattavaa kuin oma perseensä, voit alentua jeesaamaan rumpalia jolla on pakettiautollinen romua messissä. Katu-uskottavuutesi ei siitä kärsi.

Tuo oli juuri sitä mitä olen vuosi kausia yrittänyt orkestereille opettaa. Lisäyksenä voisi vielä mainita muutaman pikku jutun:
 
Kasatkaa rummut mahdollisimman pitkälle valmiiksi.
 
Kertokaa äänihenkilöille erikoistoiveenne hyvissä ajoin.
 
Älkää pitäkö mitään tarpeetonta meteliä ennen kuin saatte luvan. Kun kamat on kytketty niin vain sen verran ääntä että todetaan vehkeiden toimivan, soittoa sitten luvan kanssa omalla vuorolla.
 
Juomia ei laiteta lavalla olevien laitteiden päälle ja kun poistutaan niin niitä ei unohdeta lavalle.

Ja rummuista vielä että vaikka rumpumattoo teipillä merkinnät notta mihin mikäkin tulee. Ei tarvi sählätä ja säätää niin paljon.

Juomia ei laiteta lavalla olevien laitteiden päälle ja kun poistutaan niin niitä ei unohdeta lavalle.
 
Ai jaa, tulipa juuri näin tehtyä viime keikalla :P
 
Kiipparia kun soittelen, niin sillä oikealla kädellä soittaa ja vasurilla tyylikkäästi kipataan juomista naamariin.
Vieressä kun sattui olemaan toisen kitaristimme nuppi+kaappi, ja juuri sopivalla korkeudella.
 
Ja eihän sitä rock tähdet rupea siivoamaan jälkiään :P

Kasatkaa rummut mahdollisimman pitkälle valmiiksi.
 
Ja soundchekissä bändit voivat soittaa ihan niillä samoilla tomisäätöasetuksilla ja jopa samalla peltikattauksellakin, oma virveli on tietysti syytä vaihtaa. Jos setissä ei nyt ole mitään erikoisuuksia.
 
Oma virvelinteline ja mahdollisesti haitsunteline ovat muuten todella käteviä nopeissa vaihdoissa.

Hyvä aihe, plussat paukkuu.
 
Soundcheck ei myöskään ole treenaamista varten, varsinkaan useamman bändin illoissa, joissa aikataulut on mitä on. Kyllä se soittovarmuus pitäisi löytää jo treenikämpällä, eikä soundcheckissä varttia ennen ovien aukeamista, kun osa bändeistä on vielä checkaamatta.
 
Ne tietää, jotka tietää ;)

Ai jaa, tulipa juuri näin tehtyä viime keikalla :P
 
Kiipparia kun soittelen, niin sillä oikealla kädellä soittaa ja vasurilla tyylikkäästi kipataan juomista naamariin.
Vieressä kun sattui olemaan toisen kitaristimme nuppi+kaappi, ja juuri sopivalla korkeudella.
 
Ja eihän sitä rock tähdet rupea siivoamaan jälkiään :P
 
Näinhän se tietysti on. Ja onhan siinä hieno efekti, kun sitten on saatu se levy-yhtiön bossikin katsoon keikkaa ja tämä juomapuoli kaatuu/pahvimukista repee pohja, kaverin styrkkari on oikarissa tai parhaassa tapauksessa lavasähköt paukkuvat kokonaan. Sitten siellä voivat kaikki kyykistellä ja ihmetellä ja antaa kansalle showta koko rahan edestä!

Näinhän se tietysti on. Ja onhan siinä hieno efekti, kun sitten on saatu se levy-yhtiön bossikin katsoon keikkaa ja tämä juomapuoli kaatuu/pahvimukista repee pohja, kaverin styrkkari on oikarissa tai parhaassa tapauksessa lavasähköt paukkuvat kokonaan. Sitten siellä voivat kaikki kyykistellä ja ihmetellä ja antaa kansalle showta koko rahan edestä!
 
Nooh, näin ei ole sentään vielä toistaiseksi kertaakaan tapahtunut :P
 
Pitäsihän se sopivampi juomanpidike etsiä joku päivä

Näinhän se tietysti on. Ja onhan siinä hieno efekti, kun sitten on saatu se levy-yhtiön bossikin katsoon keikkaa ja tämä juomapuoli kaatuu/pahvimukista repee pohja, kaverin styrkkari on oikarissa tai parhaassa tapauksessa lavasähköt paukkuvat kokonaan. Sitten siellä voivat kaikki kyykistellä ja ihmetellä ja antaa kansalle showta koko rahan edestä!
 
Juu, tähän tuo oman pikantin lisänsä se että kyseessä on lainavahvistin. Se tietty palautetaan vähin äänin ilman mitään mainintaa asiasta. Uutinen pnukkareille, se kilju oikeasti jättää jäljet vahvistimen sisälle.
 
On tapahtunut ja Jamahakin pamahtaa, kun se saa tarpeeksi nestettä sisäänsä.
 
Yksi huomio tuli taas mieleen viimeksi miksatessa. Soundchek ei ole oikea paikka opetella biisejä tai tehdä niihin uusia sovituksia. Varsinkin jos pitäisi keikankin alkaa jo pikkuhiljaa ja toinen bändi on tulossa tekemään omaa tsekkiään.

Jos viritysmittari on pedaaliboardissa eikä sitä voi käyttää ennen soundcheckiä (jos ei halua levittää systeemiään pieneen bäkkärikoppiin), niin kyllä ne kielet ehtii virittää siinä kun rumpali ottaa ääniä ulos pöntöistään. Käytännössä siis näin. Muuten meillä souncheckin marssijärjestys:
 
1) Kaikki kasaa omat vehkeet paikalleen ja säätää paikalla olevat mikit kohilleen. Ei "sitä yhtä nuottia" (ääni kuuluu - check) enempää elämöintiä ennenkuin miksaaja antaa vuoron.
 
2) Kitaristit virittää, laulaja virittäytyy tunnelmaan, rumpalin soundit tsekataan.
 
3) Basisti soittaa pari nuottia.
 
4) Kitaristit vuorollaan kokeilee puhtaan, kompin ja liidin (tällä määritellään maksimitaso mitä irtoaa).
 
5) Laulaja ja taustalaulaja juttelee kivoja mikkiin.
 
6) Soitetaan yhtä biisiä puoleenväliin (tulee testattua balanssit soolovaihtelussakin), sitten ehkä toista biisiä intro + säkeistö.
 
7) Done. Odotellaan keikan alkua.
 
Itse lavalle tullessa varmistetaan että kaikki on kuten pitääkin (tavarat paikoillaan ja piuhat kiinni) ja otetaan ne parit nuotit esiin että miksauspöydässä vähän valot värähtää.
 
Heti soiton jälkeen (jos joku toinen tulossa lavalle) kerätään kamat kasaan parissa minuutissa. Joskus vahvistimet jää paikalleen. Tärkeintä kerätä lattialta romut ja piuhat ja kitarat kainaloon. On nuo vaihdot menny (edellinen pois, uusi tilalle) alle 5 minuutinkin kun kaikki tietää mitä tekee. Jos keikalla on jokin juontaja, niin se vetää huomion näppärästi itseensä eikä yleisö edes huomaa kun uusi bändi on jo valmis :-)

Jos kans antais vähän yleisiä vinkkejä.
 
Bändin kannattaa tulla vähän eri aikoina keikkapaikalle. Just ku puolet on kasassa ja loput tulee niin ekat voi lähteä kaffille tai koffille. Miksaaja on töissä ja kyllä sillä on aikaa tiskinsä takana istuskella.
 
Kitaristien ja basistien kitaralaukut kannattaa levauttaa keskelle stagea. Siinä sen sisältö on mukava kaataa ja keräillä kaikessa rauhassa. Eihän siihen ny muita tartte tukkia. Jos jostain ihmeen syystä laukut pitää jättää backstagelle niin sohvat on hyviä paikkoja. Takit stagella voi ripustella rumputelineisiin ja tomien päälle. Backstagella niillä peitellään irtoistuimet. Ei keikalle oo istuskelemaan tultu.
 
Kaikenlaisia kytkentöjä voi kokeilla stagella. Varsinkin kun ei miksaajalle kerro niin saattaa tulla kivoja paukahduksia ja pörinöinä. Voi virittäytyä keikkatunnelmaan.
 
Oma tsekki on syytä aloittaa heti kun saa virran päälle tai perseen penkkiin. Volat täpölle että miksaajan on hyvä säätää. Mikkeihin voi huudella haistavittua varsinkin jos yleisöä on jo paikalla. Antaa rokkvaikutelman ja luo uskottavuutta.
 
Kun on kyllästynyt treenailemaan ja räpeltämään niin piuha irti kitaran persiistä ja piuha hienon, ylenmääräistä halveksuntaa osoittavan eleen kera lattialle. Tulee taas rokkpörinää.
 
Kitaran piuhoja ja kieliä ei kannata tarkistaa ennen keikkaa. On kiva olla tärkeä antaa kuuden miehen odottaa kun itse kyselee jostain lainaksi ehjää piuhaa tai alkaa vaihtaa kieltä. Siis jos joltakulta löytyy. Tai kielet kannattaa vaihtaa just ennen keikkaa. Paras lopputulos kun virittää ne eka kertaa tsekissä. Tietysti täydellä höyryllä pa:n ansiollisella avustuksella. Kyllä porukat on pähkinöinä. Varsinkin kun toimenpiteen joutuu toistamaan moneen kertaa aina parin tahdin jälkeen.
 
Kännykät on kivoja. Just ku meinaa eka biisi lähteä koko bändiltä tsekissä niin voi sit soittaa viiden minuutin puhelun. Kyllä muut odottaa.
 
Stagella on kiva napostella, evästellä, seurustella, juopotella jne. Naiminen julkisesti on valitettavasti lailla kielletty. Muka epäsiveellistä. Ihmeellistä kaksinaismoraalia. Mutta kuten sanottu: eväät messiin ja jo tsekkiin. Kannattaa masinoida bändäreitä kantamaan jatkuvasti lisää olutta. Sitä ei ole koskaan liikaa.
 
Rumpalin kannattaa aina käyttää vain omia vermeitään. Ennen omaa tsekkiä voi rauhassa juoda olutta ja odotella josko joku korjais ne talon pöntöt pois. Jos näin tapahtuu niin sitten voi hiljakseen aloittaa koteloissaan olevien omien rumpujen paikalle rahtaamisen. Kyllä ne pystyyn saa puolessa tunnissa. Yleensä ainakin. Tai riippuu siitä onko olutta riittävästi. röyh. hähähähäh.
 
edit:
 
Yks tärkeä jäi pois. Stagella olevien mikkien paikkoja kannattaa vaihdella. Laulumikit ristiin, kitarastyrkkarin edestä mikki toisen vaffarin eteen tai ainakin vähän sivuun ämyristä. Tämä on sellainen rokkarin ja miksaajan välinen kiva arvausleikki.
 
Stageboxiin menevien mikkipiuhojen järjestystä ei kyllä aina kannata vaihdella. Jotkut tiukkapipoiset paskamiksaajat voi vetää hernettä nenäänsä.

Täydellinen lista Jamilta siitä kaikesta mitä ei pidä tehdä! Pitää itse yrittää vältettä tota. Itse miksaajana ja äänittäjänä tiedän mistä pidän ja mistä en, ja yritän sen mukaan tehdä kaiken oikein.
 
Oikeasti, miksaajia kannaattaa kuunnella. Ne tietää mitä ne tekee, ja ne saa yleensä rahaa siitä. Ei ne huvikseen jauha paskaa tai vittuile soittajille.

Yleensä kannattaa tulla mestoille sen verta lahjakkaasti myöhässä, ettei mitään soundcheckiä ehitä edes tekee. Ja missään nimessä ei saa unohtaa jälkipyykkiä jossa miksaaja ja mesta haukutaan paskoiksi.

Jos ei ole tuttu miksaaja, on paras selitys "me on tehty aina näin ennenkin / oman miksaajan kanssa". Muutenkin miksaajalle on aina hauska juputtaa.
 
Jos etupään miksaaja tekee myös monitorit, heti ensimmäisen koskettimenpainalluksen jälkeen kannattaa valittaa, että ei kuulu mitään monitoreista. Ja kahden ensimmäisen rummuniskun jälkeen kitaristin kannattaa tulla haukkumaan miksaaja, kun ei kuulosta hyvältä. Yleisimminkin bändin kannattaa lavalta kommentoida salisoundin laatua.
 
Soundcheck-biisin ensimmäisen tahdin jälkeen bändin mahdollisen roudarin tai muun hengailijan on hyvä tulla toteamaan, että kitara ei ole riittävän kovalla. Mieluiten vielä itse tulla sörkkimään miksauspöytää.
 
Bonuksena on tietysti tuoda ilmoittamatta mukanaan kaiken maailman kummallisia soittimia ja vaatia, että ne on ehdottomasti mikitettävä. Tai niihin olisi pitänyt varautua etukäteen.
 
Nämä kaikki (aiemmin ketjussa mainittujen lisäksi) ovat tapahtuneet ainakin minulle ja varmasti myös monille muille. Yleensä ongelmia on bändien kanssa, joiden soittajat ovat
a) nuoria
b) soittaneet vähän
c) mielellään kovia staroja ja ammattilaisia (esim. yksi jäsenistä on käynyt Sibelius-lukion pääsykokeissa)
 
Eli suomeksi: miksaajat tekee asioita eri tavoin ja eri järjestyksissä. Lisäksi kaikkea ei voi tehdä samalla sekunnilla. Kuten joku sanoi, kannattaa kuunnella ja uskoa miksaajaa sekä odottaa, että se ehtii tekemään asioita ennen kuin alkaa arvostelemaan.

Kuten joku sanoi, kannattaa kuunnella ja uskoa miksaajaa sekä odottaa, että se ehtii tekemään asioita ennen kuin alkaa arvostelemaan.
 
Juup. Miksaaja kumminkin tsekkaa ensin sen mikserille tulevan signaalin tason mittarista ja soundin kuulokkeista. Sitten vasta voi avata sitä ääntä popparille/ulospäin.
 
Aina on mahdollista, että se mittarissa pomppiva valomato onkin pörinää/brummia/pauketta/siniaaltoa/whatever eikä sitä kiippari/muun vehkeen toivottua ääntä.

Jotain yleistä keikkaan valmistautumisesta, ei pelkästään soundchekista:
 
Kannattaa todellakin tulla paikalle ajoissa.
Muutenkin pitää varautua ajankäytön osalta; vaikka vasta illalla olis veto, niin periaatteessa koko päivä on sileänä kuitenkin. Ei kannata venyttää aikataulua turhien juttujen takia, ts. kahvilla voi istua sit vaikka soundchekin jälkeen, eikä kotona viime tinkaan ennen lähtöä. Aina ajoissa oleminenkaan ei auta, on nimittäin ollu niitäkin tilanteita että on tultu paikalle sovittuun aikaan ja käykin ilmi että kaksi mattimyöhäs-kusipääbändiä tuli myöhässä ja vetävät vielä juttunsa ennen omaa vuoroa - ja puolentoista tunnin odotus tiedossa niille jotka olivat ajallaan. Kärsivällisyyttä.
 
Lainakalustoasiat pitää selvittää hyvissä ajoin. Lainatessa omia kamojaan on hyvä henkisesti varautua siihen että kamat eivät tule takaisin samassa kunnossa kuin olivat lainatessa. Tästä syystä moni käyttää mieluiten omiaan, eikä lainaa muille. Ymmärrettävää sinänsä. Useimmiten on kumminkin pakko taipua lainailuun, jos paikalla on useampi kuin yksi bändi.
 
Lavakartta vähintään viikkoa etukäteen tekniikalle, ja sitten pitäydytään siinä mitä on etukäteen kerrottu! Jos lavakartassa lukee että basso otetaan XLR-piuhalla suoraan linjaan, niin sitten kanssa otetaan, eikä aleta vaatia vintage-mikityksiä paikan päällä. Jos joku on toimittanut väärää tietoa, niin se on sitten voivoi; aina voi toki kysyä onnistuuko se tai tämä, mutta tekniikkaa alkaa hyvin äkkiä vituttaa jos kaikilla on "ihan vaan jotain pientä muutettavaa". Kannattaa siis pitää suunsa kiinni ja haukkua myöhemmin (vasta keikan jälkeen kämpillä) se, joka ryssi tiedonkulun.
 
Kaikki menee oikeastaan aina säätämiseksi, ainakin jos kyseessä on yksittäinen keikka ja toisilleen entuudesta tuntemattomat henkilöt. Tähän pitää varautua. Esimerkiksi lava voi olla liian pieni suunnitellulle "koreografialle", tai muutenkin niin ahdas että saa tosissaan olla kekseliäs mahtuakseen soittamaan. Ei pidä nirsoilla, niin homma toimii parhaiten. Diivailuun ei kuitenkaan kovin monella muusikolla ole varaa...
 
Monitoroinnin suhteen kannattaa olla kärsivällinen, kaikkea kun ei ehdi monitorimiksaaja (tai etupään kaveri jos se tekee monitorit) hoitaa samanaikaisesti. Mutta jos ei lopultakaan kuule itseään/mitä haluaa kuulla, pitää avata suunsa ja vaatia. Tähän on asiallisesti käyttäytyvällä muusikolla täysi oikeus, äänitekniikka on kuitenkin töissä palvellakseen bändiä.
 
Kaiken kaikkiaan kärsivällisyys on hyvä lahja, sitä arvostavat varsinkin kovassa kiireessä kaikki. Jos eivät sitä äkäisinä näytäkään, niin myöhemmin tällaiset asiat yleensä kuitenkin muistetaan.
 
---
Editoin alkua vähän...

Monitoroinnin suhteen kannattaa olla kärsivällinen, kaikkea kun ei ehdi monitorimiksaaja (tai etupään kaveri jos se tekee monitorit) hoitaa samanaikaisesti. Mutta jos ei lopultakaan kuule itseään/mitä haluaa kuulla, pitää avata suunsa ja vaatia. Tähän on asiallisesti käyttäytyvällä muusikolla täysi oikeus, äänitekniikka on kuitenkin töissä palvellakseen bändiä.
 
Näin. Turha vikistä monitorimiksajalle jälkeenpäin, jos ei sitä suutaan saa keikan tai tsekin aikana auki. Kannattaa miettiä etukäteen myös, mitkä ovat niitä oleellisia asioita oman kuuntelun kannalta. "Vähän kaikkea" on aika huono lähtökohta tasapainoiseen lavasoundiin. Mieluummin täsmähakuisesti itselle tärkeitä asioita (esim. basistille basaria, taustalaulajille leadin lisäksi omaa laulua ja mahdollisesti toisia stemmoja etc.).
 
Ja jotain nokkahuilua on turha raahata metalliorkesterin sekaan ja vaatia mikitystä studioluokan laajakalvoisella putkimikillä. Ei onnistu.

Mieluummin täsmähakuisesti itselle tärkeitä asioita
 
Mitäs tälläiselle munlaiselleni soittajalle pitäis tehdä kun mä haluan kuulla kaikkien soittajien tekemiset. Eli haluan monitoriin vähän kaikkea. No kyllä mä rumpuni kuulen ilmankin ja bassokin yleensä möyrästää riittävästi.
 
Ei mua rumpalina kiinnosta soittaa pelkän basson kanssa. Haluan kuulla myös kitaran ja kyetä reagoimaan sen nyansseihin. Haluan kuulla koskettimet ihan samoin. Jos bändissä lauletaan neliäänisesti ja olen rumpujen takaa yks laulajista niin ehdottomasti haluan kuulla kaikki laulut samassa balanssissa kuin menee uloskin. Näin pystyn säätelemään oman tekemiseni muiden lauluun.
 
Nykyinen tyyli jossa vain oma soitin pitää huutaa mielettömästi omaan korvaan ja vain oma laulu tulee monitorista ei ole peräisin soittajien halusta soittaa yhtyeenä yhteen. Syy on korvattomissa soittajissa ja tekniikan vaatimuksissa. Musiikkia ja yhteensoittoa se ei palvele. Että tälläinen offtopic. hähähähäh.

Ei mua rumpalina kiinnosta soittaa pelkän basson kanssa. Haluan kuulla myös kitaran ja kyetä reagoimaan sen nyansseihin. Haluan kuulla koskettimet ihan samoin. Jos bändissä lauletaan neliäänisesti ja olen rumpujen takaa yks laulajista niin ehdottomasti haluan kuulla kaikki laulut samassa balanssissa kuin menee uloskin. Näin pystyn säätelemään oman tekemiseni muiden lauluun.
 
Nykyinen tyyli jossa vain oma soitin pitää huutaa mielettömästi omaan korvaan ja vain oma laulu tulee monitorista ei ole peräisin soittajien halusta soittaa yhtyeenä yhteen. Syy on korvattomissa soittajissa ja tekniikan vaatimuksissa. Musiikkia ja yhteensoittoa se ei palvele. Että tälläinen offtopic. hähähähäh.
 
Oma kantani monitorimiksaajana ollessani on ollut pääsääntöisesti: sitä saa mitä tilaa. En ole selvännäkijä enkä voi tietää miten joku on tottunut vetämään, joten yleensä mennään soittajan toiveiden mukaan.
Mielestäni ei ole monitori- eikä etupäänmiksaajan homma päättää mitä poppari haluaa kuulla, vaan soittajan.
Poikkeuksena ovat tietenkin sellaiset esiintyjät, jotka eivät ikinä ole monitorien kanssa soittaneet, näissä tapauksissa sopivan isällinen ja neuvova asenne on kohdallaan.
 
Yleensä etupäänlinjoja läpi käytäessä monitorien perustasot ja tarpeet saadaan ruuvatuksi, sitten yhteissoiton aikana sopivalla merkkikielellä tai äännellen hienosäätö, samoin keikan aikana, jos muutoksia tarvitaan. Monitorimiksaajat ovat aika hyviä tulkitsemaan mitä mystisempää ele- ja merkkikieltä.
 
Jos teen monitorit etupäästä, tarkistan yleensä ensin sisääntulotasot kohdalleen ja sitten kysellen monitorit kuntoon ja vasta lopuksi hieron PA-soundia, prosessoreja ja efektejä. On kohteliasta ja kaikkia helpottavaa kun varsinkin linjaansoittajalle saadaan edes jonkinlaista ääntä kuuluviin suhteellisen nopeasti.