Yleistä keskustelua musiikista ›

Eikös CD-levyissä tapahdu jonkinlaista kemiallista reaktiota ajanmyötä niin, että muuttuvat käyttökelvottomiksi hitaasti? Vai oliko vaan noissa ihan ekoissa levyissä? Nykyiset "ikuisia"?
 
Laitappa Googleen hakusanaksi "CD-rot".
 
Saundeista: Jotkut vanhat, digitaaliseksi muokatut tallenteet kuulostavat paremmilta kuin vinyylillä, jotkut taas eivät. Mitään yleispätevää sääntöä en ole löytänyt.
 
Vanhoja vinyylejä tulee ostettua edelleen mutta CD-hommeleiksihan oma keräily ja harrastus on pitkälle mennyt. Monet vanhat levytykset ovat helpommin saatavilla CD-muodossa ja kuuntelu on kätevämpää.

Esittäkääpä omat mietteenne vinyyleistä ja niiden eduista/haitoista CD-levyihin verrattuna. Onko vinyylilevysoitin kannattava ostos ja mitä hintaluokkaa ne nykyään ovat?
 
Just soi vinyyliltä Kate Bush. Lahjoitettiin tuossa joku aika sitten vinyylisoitin yhdelle tutulle. Soitin oli pölyttynyt hyllyssä pari vuotta.

Terve
 
Kyllä vinyyli hienosti soi.
http://www.audiolimits.com/html/body_analog.html
 
:)

Kun kuulin ensimmäisen kerran CD:tä (kappale oli ZZ Topin Sleeping Bag) en yhtään pitänyt äänestä. Erityisesti virveli tulee CD:ltä usein liian "kovana" (en tarkoita volumea) ja vinyylillä puolestaan on juuri tuo pehmeä sävy. Lisäksi särökitarat kuulostavat CD:ltä lähinnä surinalta jos oikein kärjistetään. Vinyylissä on paremmat kannet johtuen isommasta koosta kun taas CD:ltä saa usein jopa suurennuslasilla tutkia tietoja. CD:tä on helppo tehdä itse ja jos vierastaa pikku suhinoita ja ratinoita, niin siinä mielessä CD:ssä puhtaampi ääni. Vinyylissä huojunta ehkä häiritsevin tekijä, mutta se on levysoittimen laadusta kiinni.
 
Jotenkin tykkään kuunnella vinyyliä kovempaa kuin CD:tä. CD:ltä alkaa lyömäsoittimet "kolahdella" häiritsevästi korvaan just tuon "kovuuden" takia.
 
Klassista ehkä kuuntelen mieluiten CD:ltä varsinkin jos hiljaisia kohtia, kun eivät huku suhinoihin ym.

Kun kuulin ensimmäisen kerran CD:tä (kappale oli ZZ Topin Sleeping Bag) en yhtään pitänyt äänestä. Erityisesti virveli tulee CD:ltä usein liian "kovana" (en tarkoita volumea) ja vinyylillä puolestaan on juuri tuo pehmeä sävy. Lisäksi särökitarat kuulostavat CD:ltä lähinnä surinalta jos oikein kärjistetään. Vinyylissä on paremmat kannet johtuen isommasta koosta kun taas CD:ltä saa usein jopa suurennuslasilla tutkia tietoja. CD:tä on helppo tehdä itse ja jos vierastaa pikku suhinoita ja ratinoita, niin siinä mielessä CD:ssä puhtaampi ääni. Vinyylissä huojunta ehkä häiritsevin tekijä, mutta se on levysoittimen laadusta kiinni.
 
Jotenkin tykkään kuunnella vinyyliä kovempaa kuin CD:tä. CD:ltä alkaa lyömäsoittimet "kolahdella" häiritsevästi korvaan just tuon "kovuuden" takia.
 
Klassista ehkä kuuntelen mieluiten CD:ltä varsinkin jos hiljaisia kohtia, kun eivät huku suhinoihin ym.
 
tiesitkö että on olemassa myös ekvalisaattoreita?

tiesitkö että on olemassa myös ekvalisaattoreita?
 
Terve
Ei nyt hyvänen aika sotketa kotikuunteluun mitään ekvalisaattoreita. Jätetään se ekvalisointi suosilla miksauksen ja masteroinnin huoleksi :)

Heitän keskusteluun oman näkemykseni:
 
-kansitaide on paljon hienompaa suuressa koossa eli vinyyleissä (miettikääpä vaikka monenko levyn kansi on nyt cd-aikana iskenyt visuaalisesti kunnolla verrattuna vinyyliaikoihin?)
-sitä kautta lp-levyjen visuaalista ilmettä olisi paljon mukavampi suunnitella kuin cd:n
 
-kyllä se lämmin analogifiilis ja neulan rahina kuuluu joihinkin levyihin ja musiikkityyleihin olennaisesti, ei sitä voi järkisyin perustella
-vaikka digitalisoinnin ei sanota tekevän sille signaalin osalle mitään, jonka ihminen aistii, niin kyllähän sen eri tavalla aistii. Moniin levyihin cd:n soundi sopii hyvin.
 
-äänenlaatu on teknisesti parempi cd:llä, mutta ihmisen tapa käsitellä ääntä ja tehdä siitä kuuntelukokemus ei nojaa pelkästään teknisiin ja fysikaalisiin faktoihin vaan ulkoiset yms. seikat ovat tärkeitä.
-cd on kompaktimpi käyttäjälle ja helppokäyttöisempi
-cd on ennenkaikkea omaan äänitys- ja tallennuskäyttöön huomattavasti realistisempi vaihtoehto kuin vinyylilevy.
 
Itsekin olen taas ajatellut hommata jostakin vinyylisoittimen ja elinikäisen varaston neuloja siihen, hyvähän se on olla olemassa fiilistelyä varten.
 
Musiikinkuuntelutapahtuma on kuitenkin (ainakin minulle) kokonaisvaltainen juttu, jonka onnistumiseen vaikuttavat monet tekijät, äänenlaatu, levyn artwork (avattavien tuplavinyylien artwork etenkin), tila jossa kuunnellaan jne.
 
Kyllä vinyylisoitin sopii kynttilänvaloon rantamökkiin aika hemmetin paljon paremmin kuin cd-soitin.

Vinyyli rulaa, vaikken olekaan ikinä nähnyt Black Sabbathia livenä... Onhan niitä paljon sellaisia levyjä, joita ei kerta kaikkiaan ole julkaistu kuin vinyylinä. Sikäli vinyylilevari on suositeltava hankinta. Nykyiset soittimet eivät ole hinnalla pilattuja ja hyvätasoisiakin lienevät, toisin kuin nuo takavuosien stereopaketeista löytyneet levyhöylät. CD:n käyttömukavuus on tietenkin omaa luokkaansa, joten voisi kai sanoa että molempi parempi.

Sen takia kait noi hiphopparit tekee noita levyjä edelleen..?
 
Joo, tai sitten ihan vain siksi että CD:n scratchaaminen on aikasta vaativaa puuhaa.

Joo, tai sitten ihan vain siksi että CD:n scratchaaminen on aikasta vaativaa puuhaa.
 
Käsittääkseni on olemassa dj Cd soittimia millä pystyy myös scratchmaan.. en kyllä tiedä miten homma toimii mut kyl näin vaan on...

tiesitkö että on olemassa myös ekvalisaattoreita?
 
Tiedän kuule ihan kaiken tästä maailmasta...mutta toi EQ:n kans pelleily menee äärimmäisyyksiin ja siten asian ohi reippaasti.

Tiedän kuule ihan kaiken tästä maailmasta...mutta toi EQ:n kans pelleily menee äärimmäisyyksiin ja siten asian ohi reippaasti.
 
no minä en ainakaan saanut autohifiäni toimimaan hyvin ilman eq:ta. Onkohan sulla sitten korvissa jotain vikaa?

tiesitkö että on olemassa myös ekvalisaattoreita?
 
Ei hyvin miksattua ja masteroitua äänitettä pitäisi enää tarvita ekvalisoida. EQ:lla hoidetaan vain tila ja laitteisto puutteita.

Ei hyvin miksattua ja masteroitua äänitettä pitäisi enää tarvita ekvalisoida.
 
ei tarvitsekaan!

"uudessa levyssämme on niin paskat saundit, että ostaja saa sen mukana ekvalisaattorin."

Kyllä CD on parempi:
 
Vinyylistä en ole koskaan oikeastaan innostunut (cd-sukupolveahan minä edustan) sillä CD on paljon kätevämpi eikä vaadi huoltoa. Ja vinyyliä ei voi laittaa taskuun kun lähtee lenkille. Eikä vinyylejä voi polttaa itse kotona. CD:lle mahtuu enemmän musiikkia eikä rätinät ja poksikset häiritse kuuntelua. Eikä mulla ole varaa ostaa levyjä sekä cd:nä että vinyylinä...

Eikä mulla ole varaa ostaa levyjä sekä cd:nä että vinyylinä...
 
Tämäkin on järkevä kannanotto. Onkai se totta että vinyylien soittaminen (varsinkin CD:n rinalla) vaatii ylimääräistä varallisuutta. Ja jo pelkästään laitteistoon joutuu satsaamaan aivan toisella tavalla. Kunnon äänirasia 100€. RIAA korjauksella varustettua sisäänmenoa ei enää tänäpäivänä löydy halvoista eikä välttämättä keskihintaisista vahvistimistakaan.

Oli tossa jo useita vuosia sitten ollut joku tutkimus (varmaan luin Tiede 2000- tai Tieteenkuvalehdestä) jossa todettiin että kyllä se ihmisen korva on kumminkin tarkempi kuin ollaan oletettu. Asiaa tukee sekin, että vieläkään ei ymmärretä miten korvan skaala voi olla niin laaja.
 
Kumminkin totesivat, että jotta ihminen ei enää erehtyisi tallenteen ja oikeiden luonnon äänten välillä, täytyisi digitaalisessa tallenteessa näytteenottotaajuuden olla luokkaa 96kHz.
 
Tämä saattaa olla jopa syy siihen miksi audio-DVD on just 96kHz eikä esim 88,2kHz, joka olisi helpompi toteuttaa alaspäin yhteensopivaksi (44,1). Nykyisen systeemin D/A-muunnin vaatii aika monimutkaisia algoritmeja muuntaakseen sekä 96kHz että 44,1kHz yhtä hyvin.

Mulle taas tulee vinyyleistä paskat fiilikset... tai siis mä vaan en tykkää vinyyleistä. Tosin noita uusia vinyylejä olisi kyllä hieno saada, kuten esim. Yup:n lepymättömät ja Hellacoptersin mikäsenytolikaan... uudesta mulle ei tule niitä ikäviä fiiliksiä. Ja muuten itse vinyylilevy on ruma. Sellainen musta lätty.