tässä yksi ehkä vähän lapsellinen runo, jonka tein tossa yks yö..   ohuet verhot, takana kuu huoneessa varjo, hiljaisuus itke ei silmät, naura ei suu vain tämä hetki ja ikuisuus   tummat pilvet, peittyy kuu poissa vihdoin valoisuus maailman ääret sulkeutuu piilossa pysyy salaisuus   no? ja sit vielä yks kesken eräinen johon en ole millään keksinyt jatkoa..   hän hiljaa painaa päänsä sulkee silmänsä märät hiukset kasvoillaan  sateeseen jää seisomaan   paljainjaloin asfaltilla katulyhdyn alla kyyneliään kiroaa ne sumun sekaan katoaa   niin?  | 
Tuo ensimmäinen oli ihan ok; ja totta, aika lapsellisen oloinen. Toinen oli taas oikein hyvä, jotain pientä hiomista kaipaisi. Popmusiikki on Saatanasta, eikä siltikään hyvää.  | 
Ensimmäinen oli hyvä, se oli jotenkin puhdas ja kaunis. Vähän sellainen niinkuin lapsi maailman näkee. Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin lapsellisuus.   Toinen oli taas vähän perinteisempi mutta ihan hyvä sekin. "Kun sinua tarvitaan, siviilivaatteesi viedään ja uudet tuodaan" - Absoluuttinen Nollapiste  |