Lyriikka ›

Muiston pysyvyys
 
saavuit
viereen valvomaan
hetkiini puhaltamaan
 
kosketit - kuin et olisi ennen
alastonta nähnyt
 
hetken aikaa
taivas - herkkä ja vertavuotava
kasvojasi hamuava
 
muistot valokuvissa
kuin
syntymässään tuomittu rakkaus
 
silmät värifilmissä
kuin
katse eksyneen vanhuksen
 
sateen jälkeen
nostit
kätesi pystyyn
et kyennyt enää
itkemään
nauramaan
 
muistot lumihangessa
kuin
veteen piirretty viiva
 
kasvot kuun ja auringon
kuin
sade muiston pysyvän
 
saavuit luokseni
uudestaan,
uudestaan
kyynelettä vailla
rautakannelta punoen

Voi hittolainen. Tämä kosketti henkilökohtaisesti tosi syvältä...vähän liiankin syvältä ehkä. Hieno runo kertakaikkiaan.

Kiitos. Kirjoitatko itse runoja.
 
Jonkin verran, löytyy tuolta alempaa nimellä Viime yön saldo...Eihän ne kauhean häävejä ole. Tämä oli todella hyvä.