Studiotyöskentely ›

AoA:
kelanauhuri kun on niin tulee jo aika tuhnua tavaraa, tai missä nyt on kunnossa... mikä nyt on hifiä ja mikä ei, ei oo kyllä semmosta tullu 8 kelanauhurilla..
 
Mitä?
 
Kuule, valtaosa levyistä on edelleen äänitetty kelanauhurilla, vaikka realistisia digitaalisia vaihtoehtoja onkin viimeisen vuosikymmenen aikana ollut tarjolla. Ei kelamankka tee soundista sen enempää tuhnua kuin kovalevykään, ja vähemmän kuin useimmat A/D-muuntimet.
 
Kyllä ne soundikriittisimmät äänittäjät, jotka pystyvät analysoimaan miksi ProTools kuulostaa p***alta, äänittävät levynsä edelleen kelakoneilla. Amerikassa tää tarkoittaa about kaikkia kovia tyyppejä.
 
Sen sijaan se on totta, että nurkissa makaa kelanauhureita joita ei osata tai viitsitä säätää, saati puhdistaa ennen jokaista sessiota. Jos mankkoja olisi pidetty siinä kunnossa ennen vanhaan, sellaisissa studioissa olis naurettu ääneen ja kävelty ulos, vaadittu rahat takaisin.
 
Kelamankka vaatii jatkuvaa huoltoa. Se palkitsee siitä loistavalla äänenlaadulla, lämmöllä ja musikaalisuudella.
 
Lähdenkin tästä linjauttamaan Tascam TSR8:n äänipäät...
:-)

Kuivat soundit (ei kaikua juurikaan tilaefektinä) ja nauhakompressio, sanoisin. Eli siinä vaiheessa kun sen kelanauhurin mittarit rupeavat käymään punaisen puolella, niin vielä himppu lisää hönkää. :) Rumpuja ja torvia kestää ainakin lytätä ihan hyvällä omallatunnolla. Eikä mitään mikitetäänjokamutterirumpusatsista-lähimikityksiä.
 
Vaikkakin, ensin pitäisi varmaankin aloittaa sellainen topikki, jossa ruoditaan ja määritellään mikä on se "oikea" funksoundi - tai oikea funk noin yleisestikin. ;) Eli makuasioista, mieltymyksistä ja tottumuksistahan tässäkin on aika pitkälle kyse, varsinkaan kun ei ole sen tarkemmin spesifikoitu tuota "70-luvun lo-fi funksoundi"-käsitteen käytännön merkitystä.
Mutta noin tekisin itse, ja hauskaa olisi. Ja monesti on jo ollutkin. :)

Mutta uskaltaisinpa ainakin sanoa suoralta kädeltä, että nuo kaiken maailman vinylaiserit sun muut rahina ja tuhina -plugarit kannattaa unohtaa heti kättelyssä.
 
Niin paitsi jos niistä tykkää. ;))

Jepu. Kelalle kuumana paitsi joku virppa joka paahtaa aika paljon enemmän ku mitä mittari sanoo. U47/67:aa ainakin vaskille. Taisivat käyttää ainakin osassa seisari juttuja limittereitä aika ronskistikin? Fairchild siellä Fairchild täällä.
Kela ei todellakaan ole "tuhnu". Kuten Kivi jo totesi, Kovat ukot käyttää kelaa todella paljon. Ja nykyään kun digivehkeet on "hyviä" niin mennään aika paljon sekä kelalle että numeroiksi.

takaa-ajo henkistä funkia ja soittimina on trumpetti, pasuuna, altto- ja tenorifoni, basso, kitara, perkat, koskettimet ja rummut.
 
Noni! Esim tällaselta pohjalta vois lähteä äänitystä ponnistamaan:
 
1. Bassorumpu
2. Rumpujen overhead
3. Perkkujen overhead
4. Basso DI
5. Kitaravahvistin
6. Koskettimet
7. Torvet L
8. Torvet R
 
- Kuiva (siis suht kaiuton/dempattu) tila.
- Riittävät toimenpiteeet vuotojen minimoimiseksi(instumenttien/mikkien sijoittelu, sermit jos mahdollista).
- Nauhalle reippaalla (+3-12db) yliohjauksella nauhakompression aikaansaamiseksi.
- Miksatessa optokompuraa lyttäykseen ja jousi/plate/nauha-kaikua efekteiksi, sekä rohkeaa panorointia.

Noni! Esim tällaselta pohjalta vois lähteä äänitystä ponnistamaan:
 
1. Bassorumpu
2. Rumpujen overhead
3. Perkkujen overhead
4. Basso DI
5. Kitaravahvistin
6. Koskettimet
7. Torvet L
8. Torvet R.
 
Joo. Ja joku Metersin levy mukaan referenssiksi.
Tuossa instrumentaatiossahan on tuota vaskea siinä määrin mukavasti, että stereokuvaan sijoitteluvaraakin on.
Itse olen vastaavat sektiot sijoitellut yleensä tyyliin trumpetit sivuille vastakkain, pasuuna keskelle jämäköittämään ja tukemaan, ja sitten etsimään fonille sitä ilmavaa ja selkeää omaa paikkaansa sieltä pasuunan ja trumpettien välistä, ehkäpä sieltä klo 12 lähimaastosta sitäkin.
Ja perkussioille ehdottomasti Sennheiserin MD 421 ja täysin kuiva soundi. :)
 
Mitenkäs kosketinpuoli, tuleeko signaali jostain linjaulostulosta suoraan sisään vaiko päästäänkö tässä vielä leslien mikittämistäkin märehtimään? ;)

...trumpetit sivuille vastakkain, pasuuna keskelle jämäköittämään ja tukemaan, ja sitten etsimään fonille sitä ilmavaa ja selkeää omaa paikkaansa sieltä pasuunan ja trumpettien välistä
 
Jaa, näyttikin olevan niin päin että foneja oli kaksi ja trumppia yksi.
Mutta kuitenkin, samaa yllämainittua käytäntöä soveltamalla luulisi saavan sen napakan sektion aikaseksi yhtä lailla.

Joo. Ja joku Metersin levy mukaan referenssiksi.
 
Joo-o, tai joku Dr John, Professor Longhair, Lee Dorsey, Eddie Bo, The Explosions...
 
Noi New Orleans Funk-bandit/artistit ja sen alueen soundi on ainakin enempi mun makuun kun James Brown/Funkadelic/George Clinton/P-Funk-osasto (ei niin että nekään olis mitenkään huonoja).

Noi New Orleans Funk-bandit/artistit ja sen alueen soundi on ainakin enempi mun makuun kun James Brown/Funkadelic/George Clinton/P-Funk-osasto (ei niin että nekään olis mitenkään huonoja).
 
Jep, sama täälläkin - niin soundillisesti kuin soitannollisestikin.

Hö, kelakoneissahan on hywä soundi.
 
Nimenomaan. Ne harvat kerrat kun oma tallennettu soittoni on kuulostanut lähellekään siedettävältä on selitettävissä juuri sillä että homma on tullut vedettyä analogikelalle. Nauhasaturaatio ns. hallitsee.

Nimenomaan. Ne harvat kerrat kun oma tallennettu soittoni on kuulostanut lähellekään siedettävältä on selitettävissä juuri sillä että homma on tullut vedettyä analogikelalle. Nauhasaturaatio ns. hallitsee.
 
Hmm - aloinpa miettimään, että mulla on ihan laadukas Teac:in 1/4`stereo avokela...saisikohan siitä rakennettua vekottimen, joka ajaisi soiton nauhalle ja toistaisi sen läpi samantien soittoäänipäällä? Eli nauhasaturaatio-efekti. Luonnollisesti tulisi pieni viive äänipäiden takia, mutta sen pystyisi kyllä laskemaan ja cut-and-paste-jutuilla synkkaamaan kyllä. Onko joku (Kivi??) kokeillut jotain vastaavaa?

Hmm - aloinpa miettimään, että mulla on ihan laadukas Teac:in 1/4`stereo avokela...saisikohan siitä rakennettua vekottimen, joka ajaisi soiton nauhalle ja toistaisi sen läpi samantien soittoäänipäällä? Eli nauhasaturaatio-efekti. Luonnollisesti tulisi pieni viive äänipäiden takia, mutta sen pystyisi kyllä laskemaan ja cut-and-paste-jutuilla synkkaamaan kyllä. Onko joku (Kivi??) kokeillut jotain vastaavaa?
 
Toimii juurikin tolleen. Joskus testailtiin. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu on tallentaa matskua eka digitaaliseen mediaan, editoida ja sitte pyörittää kuumana nauhan kautta takas. Monet keski-isot studiot taitaa vieläkin ajaa mixdowneja tai osia siitä kelalle ja takasin.

Hittolainen...pitänee pyyhkiä pölyt siitä ja sen dbx kohinanpoistaja-kaverista...
 
Suosittelen. Mäkin oon pyyhkinyt tässä pölyjä lainaksi saaduista Revoxista ja Soundcraftin 24-kanavaisesta kelarista.

Sen sijaan se on totta, että nurkissa makaa kelanauhureita joita ei osata tai viitsitä säätää, saati puhdistaa ennen jokaista sessiota. Jos mankkoja olisi pidetty siinä kunnossa ennen vanhaan, sellaisissa studioissa olis naurettu ääneen ja kävelty ulos, vaadittu rahat takaisin.
 
Kelamankka vaatii jatkuvaa huoltoa. Se palkitsee siitä loistavalla äänenlaadulla, lämmöllä ja musikaalisuudella.
 
Lähdenkin tästä linjauttamaan Tascam TSR8:n äänipäät...
:-)
 
no tässä tuli varmaankin asiaa. en oikein tiedä miten noita koneita pitäis huoltaa, paitsi että puhdistelen aika useasti niitä äänipäitä, sen sijaan kone sisältä on yltäpäältä pölyn peitossa. Ja noista säädöistä ei harmainta hajuakaan. Ja riippuuhan se varmaan nauhastakin, ei oo oikeastaan mikään ollu semmonen mihin ei olis jotain aikasemmin äänitetty. Mutta tämä varmaan selittääkin sen tuhnuisuuden :), ja eikä se kyllä mitään haittaakaan.

no tässä tuli varmaankin asiaa. en oikein tiedä miten noita koneita pitäis huoltaa, paitsi että puhdistelen aika useasti niitä äänipäitä, sen sijaan kone sisältä on yltäpäältä pölyn peitossa. Ja noista säädöistä ei harmainta hajuakaan. Ja riippuuhan se varmaan nauhastakin, ei oo oikeastaan mikään ollu semmonen mihin ei olis jotain aikasemmin äänitetty. Mutta tämä varmaan selittääkin sen tuhnuisuuden :), ja eikä se kyllä mitään haittaakaan.
 
Normaalikäyttötoimenpiteistä yleisimmät ovat puhdistus, äänipäät ja nauharata rullineen sekä demagnetointi.
Sitten "vuosihuoltoon" kuuluu perusteellinen puhdistus, kuluneiden osien vaihto, Nauharadan säätö, äänipäiden hionta, vahvistinasteiden kalibrointi ja esimagnetoinnin säätö käytettävän nauhan mukaan. Jotakin oleellistakin saattaa puuttua, mutta tuossa alkua. Muutama tunti vierähtää 24-raiturin perushuollossa.
 
Jos nauhuri on säädetty jollekkin muulle kuin käytössäolevalle nauhalle se kuuluu juurikin taajuuskaistan yläpäässä.

Normaalikäyttötoimenpiteistä yleisimmät ovat puhdistus, äänipäät ja nauharata rullineen sekä demagnetointi.
Sitten "vuosihuoltoon" kuuluu perusteellinen puhdistus, kuluneiden osien vaihto, Nauharadan säätö, äänipäiden hionta, vahvistinasteiden kalibrointi ja esimagnetoinnin säätö käytettävän nauhan mukaan. Jotakin oleellistakin saattaa puuttua, mutta tuossa alkua. Muutama tunti vierähtää 24-raiturin perushuollossa.
 
Jos nauhuri on säädetty jollekkin muulle kuin käytössäolevalle nauhalle se kuuluu juurikin taajuuskaistan yläpäässä.
 
Kukas noita säätöjä tekee vai pitääkö alaa itsellä tietoa hankkimaan?

Kukas noita säätöjä tekee vai pitääkö alaa itsellä tietoa hankkimaan?
 
Haulla löytyy muistaakseni Kiven aikoinaan kirjoittama fiksu opas. Hyviä hakusanoja ovat mm. kelanauhuri -sanan eri sijamuodot :)
 
EDIT: Itseänikin himottaisi ostaa jollain 20 eurolla vaikka normaali stereokelaraituri masternauhuriksi omaan kasettipajaan tai sitten yleisesti leikkimistä ja opettelua varten. En ole koskaan käyttänyt moista vermettä ja olisihan semmoisenkin käyttö hyvä hallita.