Rock, pop, alternative ›

mitä mieltä olette tuosta uusimmasta plätystä?
 
Omasta mielestä Hiekka on aika kohtalaisen hyvä levy verrattuna edelliseen levyyn, vaikka huono sekään ei mielestäni ollut. Ärsyttävin piirre tällä uudella on kyllä se että Toni laulaa aika ynisevällä äänellä noissa joissakin biiseissä, tästä näkyvimpänä esimerkkinä mm. Saasta. Levyn parhaita hetkiä ovat omasya mielestä Valas, Hiekka ja Faarao noissa kaikissa kolmessa tuntuisi olevan sellaista post-AKKM henkeä, ja tuo AKKMhän on omasta mielestä apulannan ehkä onnistunen albumi.
 
Ongelmana tällä ja parilla edelliselläkin levyllä on ehkä ollut lievä yli-tuottaminen, Plastikilla se tosin oli jokseenkin itsetarkoituksellista ja sopi siihen kuin nakki muusiin.
 
Sanoitukset ovat taas taattua Wirtasta ja itse en edes luule tajuavani niitä mitenkään syvällisessä mielessä.
 
Kaikenkaikkiaan pidän Hiekkaa aika onnistuneena levynä noin kokonaisuudessaan, tässä tapauksessa kokonaisuus käsittää myös singlejen b-puolet joilta löytyy taas kerran taatusti poikkeavia ja paikoitellen jopa loistavia tuotoksia.

Mielestäni Hiekka on kokonaisuutena orkesterin heikoin albumi debyttialbumin jälkeen. Jopa 'Heinola 10' oli kokonaisuutena parempi, vaikka siltä ei yhtään todella "nappibiisiä" löydykään. Hiekan ekat 5 biisiä ovat taatun hyvää Apulantaa, ja sinkkubiisi "Saasta" on erittäin onnistunut veto. "'Jumala" on kaikessa hienoudessaan ylivoimaissesti orkestein top5 parhaimmistoa.
Mutta ah ja voih... loput teokset, "Hetki", "Onttosydän", "Lihaviihde" ja "Kolmiolääke" ovat aivan käsittämättömän tylsiä ja heikkoja esityksiä. Varsinkin "Onttosydän" on aivan kammottava tekele jonka väkinäinen muka-ahdistus lähinnä huvittaa ja sanoitus kurkottelee korniudessaan kohti Don Huonoja pahimmillaan.
 
Eniten minua nykyään imetyttää Apulannan tapa lähes poliitikkomaisesti, joka ikinen kerta kun "uutta pukkaa", kehua uuden levyn meininki maasta taivaisiin ja sitten viimeistään vuoden päästä alkaa pyörtämään puheitaan ja valittaa että olisihan siitä voinut paremmankin tehdä...
 
Apulanta on tehnyt hienon uran ja useamman hienon levyn, helmenä Aivan Niin Kuin Kaikki Muutkin. Mutta miten pitkälle bändin paukut oikeasti riittävät jos vajaa puolet uusimman albumin materiaalista on noin heikkoa? Ennen Apulannan sinkkujen b-puolet olivat jossain määrin ylijäämämateriaalia, mutta nyt alkaa näyttää siltä että uudempia b-puolia olisi kannattanut pistää albumille asti, sillä niillä olisi voinut korjata paljon. Esim "Ässä hihassa"-ralli pesee 10-0 kaikki nuo neljä jo mainitsemaani kökköä tekelettä. Olisikohan kannattanut julkaista vain EP täysinmittaisen platan sijaan?...

Kokonaisuutena levy toimii, mutta yhdyn edelliseen kirjoittajan kommettiin heikommista biiseistä... Lihaviihde ja onttosydän menevät jo aika kauas apulannan parhaista kappaleista. Ehkä pidän henkilökohtaisesti enemmän apulannan vanhemmasta tuotannosta, mutta on albumilla loistavasti onnistuneitakin kappaleita, näitä edustavat mm. hiekka ja jumala.
 
Sanoitukset toimivat yhtä hyvin kuin edellisilläkin albumeilla. Lyriikoiden tulkinnasta en kyllä uskalla sanoa mitään.

Minä en nyt jaksa alkaa Hiekkaa sen kummemin arvioimaan (hyvä levy se kyllä on), mutta sen verran täytyy sanoa, että esim. Kolmiolääke on yksi parhaista biiseistä mitä levyllä on ja Onttosydänkin on hyvä. Aluksi minäkään en tuosta Onttosydän-kappaleesta juurikaan perustanut, mutta nykyisin diggaan oikein paljon.
 
Ja lopuksi taas mielipiteeni siitä, että Apulanta on mielestäni mennyt vain parempaan suuntaan, en kaipaa yhtään mitään Ehjän tai Kolmen aikaista soitantaa. Ei sillä, etteikö siellä olisi hyviä biisejä (sillä niitä on vaikka kuinka paljon), mutta mua vaan miellyttää nykyinen meininki enemmän.

Pitää tässä nyt vielä täsmentää, että olen jonkinasteinen Apis-fani ja levyhyllystäni löytyy orkesterin kaikki cd:nä julkaistut viralliset matskut, kokoelmaa, lavuaarista-liveä sekä englanninkielistä lukuunottamatta, että en ihan lämpimikseni lytännyt Hiekkaa.
Vaikka en levyltä odottanutkaan mitään ihmeitä, niin en todellakaan olisi uskonut että pettyisin siihen näinkin pahasti.

Pitää tässä nyt vielä täsmentää, että olen jonkinasteinen Apis-fani ja levyhyllystäni löytyy orkesterin kaikki cd:nä julkaistut viralliset matskut, kokoelmaa, lavuaarista-liveä sekä englanninkielistä lukuunottamatta, että en ihan lämpimikseni lytännyt Hiekkaa.
 
No, jos tälle linjalle lähdetään, niin kyllä tuo orkesterin tuotanto minullakin on aika hyvin hallussa (Demo/Live, 7"-ep:t, sinkut, ep:t, pitkäsoitot, lavuaarista-live löytyy), promot vaan puuttuu.
 
Ja kyllä, "jonkinasteinen" fani olen minäkin ollut jo vuodesta -96.

Mä oon kyllä hieman eri mieltä tän levyn kohdalla, kun yleensä näyttää tässä nyt porukka olevan. Yllätyin varsinkin siitä komentista, kun joku sanoi, että kaikki biisit on samanlaisia ja monotonisia. Siis tällä levyllä tuo ei nyt pidä ollenkaan paikkaansa. Itse asiassa jokainen biisi on aika erilainen. Se on sitten makuasia pitääkö niistä vai ei. Onttosydän biisistä täytyy sanoa sen verran, että se ei mullekaan aluksi oikein auennut, mutta kun sitä kuunteli useamman kerran niin se rupesi kuulostamaan todella loistavalta ja oikeasti ahdistavalta. Kolmiolääke on kanssa kerrassaan loistava biisi. Muutenkin levy toimii kokonaisuutena todella hyvin. Apulannassa mä oon aina arvostanut sitä, että ne ei oo jääny paikoilleen junnaamaan. Jokainen levy ( lukuunottamatta siirtymistä Ehjästä Kolmeen ) on ollut aina edeltäjäänsä erilaisempi, mutta silti kuulostaa Apulannalta. Eli on tärkeää, että ei nyt ihan överiksi vedetä ja lähdetä harhailemaan johonkin aivan eri sfääreihin. Uusi levy on hieno teos ja toimii ehkä Apulannan levyistä parhaiten.

No, jos tälle linjalle lähdetään, niin kyllä tuo orkesterin tuotanto minullakin on aika hyvin hallussa (Demo/Live, 7"-ep:t, sinkut, ep:t, pitkäsoitot, lavuaarista-live löytyy), promot vaan puuttuu.
 
Ja kyllä, "jonkinasteinen" fani olen minäkin ollut jo vuodesta -96.
 
Niin, tarkoitushan ei ollut millään lailla brassailla tai mitään. Enkä myöskään halua leimautua miksikään elitistirunkkariksi, semmoiseksi "mä olen parempi ku sä ku mulla on tämä ja tämä levy"-tyypiksi. No tajusit varmaan. =)
Halusin vaan antaa pohjaa sanoilleni, koska kuitenkin olen seurannut bändin uraa suht. pitkään (myöskin vuodesta '96). Musiikkimaku on kummallinen asia, se kun tahtoo elää ja kasvaa suuntaan jos toiseenkin omistajansa mukana. Olen mielestäni muuttunut teinivuosieni jälkeen suvaitsevaisemmaksi ja kokeilevammaksi musiikin suhteen. Siksi pettymykset ovatkin nykyään huomattavasti pahempia niellä, koska olen ainakin kovasti yrittänyt antaa kaikenlaiselle matskulle mahdollisuuden... Niin "vanhoille ystäville", kuin uusille tuttavuuksillekin. Tällä kertaa vanha ystävä petti... =)

Mä olin harvinaisen pettyny siihen levyyn kun ostin ja kuuntelin ekaa kertaa. Kaverikin, joka ei ymmärrä rockin tai punkin päälle mitään, sanoi et "tää on kyllä huonointa Apulantaa mitä oon kuullu".

Eli harvinaisen paska levy.

Tai no, kyllä sieltä ne muutama biisi aina erottuu ja tällä kertaa ne ovat Jumala ja Saasta. Ihan suht kuunneltavia mut silti huono levy. Pop ei kolahda.

No, jos tälle linjalle lähdetään, niin kyllä tuo orkesterin tuotanto minullakin on aika hyvin hallussa (Demo/Live, 7"-ep:t, sinkut, ep:t, pitkäsoitot, lavuaarista-live löytyy), promot vaan puuttuu.
 
Ja kyllä, "jonkinasteinen" fani olen minäkin ollut jo vuodesta -96.
 
no jos noille linjoille lähdetän nii kyllä mullakin on noi paitsi että noita ihan ekoja demoja ei löyry, eikä videoita. ja mua voitte ihan rauhassa pitää sitten elitistirunkkarina, tai ainakin elitistinä sillä minä pyrin tietoisesti elitismiin. (off-topic)

Niin, tarkoitushan ei ollut millään lailla brassailla tai mitään. Enkä myöskään halua leimautua miksikään elitistirunkkariksi, semmoiseksi "mä olen parempi ku sä ku mulla on tämä ja tämä levy"-tyypiksi. No tajusit varmaan. =)
 
Joo, ymmärsin kyllä, mutta halusin tavallaan ymmärtää väärin. On kiehahdellut yli hieman tässä parina päivänä ja nyt nakki napsahti sinuun, pahoittelen.
 
Halusin vaan antaa pohjaa sanoilleni, koska kuitenkin olen seurannut bändin uraa suht. pitkään (myöskin vuodesta '96).
 
Ymmärsin tuonkin, mutta ilmeisesti halusin ymmärtää sen väärin.
 
Musiikkimaku on kummallinen asia, se kun tahtoo elää ja kasvaa suuntaan jos toiseenkin omistajansa mukana.
 
Erittäin totta.
 
Olen mielestäni muuttunut teinivuosieni jälkeen suvaitsevaisemmaksi ja kokeilevammaksi musiikin suhteen.
 
Taaskin pitää paikkansa myös minun kohdallani.
 
Siksi pettymykset ovatkin nykyään huomattavasti pahempia niellä, koska olen ainakin kovasti yrittänyt antaa kaikenlaiselle matskulle mahdollisuuden... Niin "vanhoille ystäville", kuin uusille tuttavuuksillekin. Tällä kertaa vanha ystävä petti... =)
 
Ymmärrän pointin. Mielipideasioitahan nämä ovat.

Hyvä levy. Aluksi ei kolahtanut niin paljon, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen löytyi jo varsin ikivihreiltä kuulostavia kappaleita (Apulanta-skaalassa). Tätä on aina mukava kuunnella, tulee jotenkin hyvä olo joka kerta. Varsinkin yöllä/illalla sängyssä kun kuuntelee korvalapuilla niin saa hyvin unta. Hiekka on jotenkin kevyttä kuunneltavaa. Enkä tarkoita, että se olisi löysää tai liian poppia.
 
Hiekka: Hieno virsi. Edes liiallinen radiosoitto ei ole saanut
tästä sitä hohtoa katoamaan.
Hippo: Mahtava.
Jumala: Parempi kuin OK.
Faarao: Mahtava.
Valas: Parempi kuin OK.
Hetki: Sanoitukset aika huonot (kertsissä), muutenkin vähän
imelä.
Saasta: Toimii toisinaan.
Onttosydän: Mahtava kertsi.
Lihaviihde: ok..
Kolmiolääke: Parempi kuin OK.
 
Mun mielestä tässä levyssä on jotenkin samanlainen tunnelma soundien puolesta ja muutenkin kuin Heinolassa. Toisaalta mitään Reunallan tai Viivakoodien tasoista elämää suurempaa kappaletta ei löydy. Tällaista levyä osasin ehkä odottaakin.
 
Apulannan parhaimmistoa tämä ei ehkä ole, mutta mutta.. Noiden levyjen parhausjärjestystä on niin vaikea arvioida. Keskikastissa kulkenee..

Hyvä levy. Aluksi ei kolahtanut niin paljon, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen löytyi jo varsin ikivihreiltä kuulostavia kappaleita (Apulanta-skaalassa). Tätä on aina mukava kuunnella, tulee jotenkin hyvä olo joka kerta. Varsinkin yöllä/illalla sängyssä kun kuuntelee korvalapuilla niin saa hyvin unta. Hiekka on jotenkin kevyttä kuunneltavaa. Enkä tarkoita, että se olisi löysää tai liian poppia.
 
Hiekka: Hieno virsi. Edes liiallinen radiosoitto ei ole saanut
tästä sitä hohtoa katoamaan.
Hippo: Mahtava.
Jumala: Parempi kuin OK.
Faarao: Mahtava.
Valas: Parempi kuin OK.
Hetki: Sanoitukset aika huonot (kertsissä), muutenkin vähän
imelä.
Saasta: Toimii toisinaan.
Onttosydän: Mahtava kertsi.
Lihaviihde: ok..
Kolmiolääke: Parempi kuin OK.
 
Mun mielestä tässä levyssä on jotenkin samanlainen tunnelma soundien puolesta ja muutenkin kuin Heinolassa. Toisaalta mitään Reunallan tai Viivakoodien tasoista elämää suurempaa kappaletta ei löydy. Tällaista levyä osasin ehkä odottaakin.
 
Apulannan parhaimmistoa tämä ei ehkä ole, mutta mutta.. Noiden levyjen parhausjärjestystä on niin vaikea arvioida. Keskikastissa kulkenee..
 
Lainaan koko "the jokke":n tekstin, koska se pitää sisällään aika pitkälle ne asiat, jotka minun piti laittaa nyt jälkikäteen tuohon ensimmäiseen viestiin kun en eilen jaksanut asiaa sen paremmin pohtia.

Onhan tuo hiekka albumi hyvä.
 
Vahvimmat biisit ovat Hiekka, Saasta, Hidas-demo/Jumala, Faarao ja Valas. Nämä biisit noudattavat sellaista varmaa Apulanta linjaa.
 
Lihaviihde ja Kolmiolääke ovat tällaisia "kokeilubiisejä", jotka ovat ihan hyviä. Samaan kategoriaan kuuluu levyn loput biisit, jotka ovat valitettavasti huonoja. Jotenkin se Wirtasen lauluääni on Hetki-biisissä, etenkin alussa, varsin kauhea. Muilta osin kappale kuullostaa varsin mainiolta.
 
Tonin ääni tällä levyllä kuuluu, ainakin omasta mielestäni, paljon paremmin kuin aikaisemmilla levyillä. Tosin eihän sillä nyt hirveästi väliä ole.
 
Apulanta on kyllä menossa hyvään suuntaan. Enkä itsekään niin hirveästi kaipaa noita Ehjän ja Kolmen aikoja.
 
Odotan muuten innolla Apulannan tulevia festarikeikkoja !

no minusta hiekka on kyllä paluu hyvälle tasolle aika hengettömän heinola kympin jälkeen.
okei onttosydän ois pitäny mielestäni korvata vaikka avaruuden syklissä koska se on enempi b-puolen kuuloinen.
kolmiolääke on mulle ainaki parhaita piisejä.
vähän kummallista että vasta ei julkastu singlenä. se on kuitenkin minusta ehkä apiksen kovin piisi sitten plastikin.
 
joku puhu että liian samaa kauraa kipaleet. no ei minunkaan mielestä kyllä ole. aika sekalaista on.
samanlaisuus tulee lähinnä piisinrakenteista. sovituksiin pitäs kyllä ehkä hieman panostaa. sipen rumpuihin etenki. tosin wirtanen säveltää koko ajan samaan muottiin että ehkä siihen on paha pistää muuta ku peruskomppia.

Heinola 10 on tähän mennessä paras levy Apulannan tuotannossa.

Apulanta vajoo vaan huonompaan suuntaan. Se jumalauta kaupallistuu.. prkl!! Mut Jumala on ihan siedettävä biisi.

Heips!
pääsin minäkin nyt kirjautumaan muusikoiden.net:iin:)
 
mut asiaan:
 
Apulantaa en ole mitenkään hirveesti kuunnellu,totta kyllä että se kaupallistuu:(
 
kamalaa...
 
mutta onhan siinä muutama ihan hyvä biisi,että ei sen puoleen:)