Rock, pop, alternative ›

Jep, tykkään Shangri-Lasista sekä Ronettesista. Muihin 60-luvun tyttöbändeihin ei ole pahemmin tullut perehdyttyä. Vielä.
 
Great Big Kiss on yksi suosikkibiisejäni, sen coveroi Johnny Thunders, tosin Dollsin "Looking For A Kiss" taisi olla siitä rip-off.
Näin muistelisin.
 
Edit: Dollsin "Looking For A Kiss" biisin alkuspiikki "When I say I'm in love, you best believe I'm in love, L-U-V" siis on lainattu Shangri-Lasin biisistä.

Suosituksia ja mielipiteitä, kiitos.
 
Mä olen hulluna näihin... monelta bändiltä löytyy paljon muutakin hyvää matskua kuin se yksi hittibiisi.
 
Suosituksena Lesley Gore; on siis yksittäinen tyttöartisti eikä ryhmä; mutta soundissa on paljon samaa. Ja on fantastista matskua - esim. joku hyvä kokoelmalevy kannattaa hankkia.

Martha & The Vandellas on kova, Supremes tietty ja Bettye Swann kans.

Ihq musiikkia.

Mitä mieltä olette 1960-luvun tyttöyhtyeistä? --- Suosituksia ja mielipiteitä, kiitos.
 
Hyvä aihe.
 
Mä oon sitä mieltä, että iso osa rock/pop-historian parhaista levyistä tehtiin 60-luvun ensimmäisellä puoliskolla - tietysti USA:ssa - ja niistä moni on ns. "tyttöyhtyelevy". Tuottaja- (ja laulunkirjoittaja-) vetoista tavaraahan se oli ja harva yhtye pystyi luomaan kovinkaan pitkän (menestyksekkään) uran. Tyylisuunnan huippuvuodet ajoittuvat mielestäni juuri tuonne 60-luvun alkuun. Britti-invaasiohan "tappoi" tyttöyhtyeet - jos jätetään Motown-saundi laskuista - melkoisen nopeasti, joskin vastaan on tullut v. -67 tehtyjä tyylipuhtaita "tyttöyhtyelevyjä".
 
Niitä nimekkäimpiä jo mainitsemiasi lisäksi olivat esim. Angels, Exciters, Orlons, Raindrops, Reparata & the Delrons ja Cookies, jos soolo-artistit ja soulahtavampi osasto jätetään pois laskuista. Näiden ulkopuolelta löytyy sitten älytön määrä muutaman erinomaisen levyn tehneitä yhtyeitä/artisteja, joita sitten hehkuttelevat lähinnä itseni kaltaiset alan fanaatikot tyyliin "parhaita Spector-levyjä ei suinkaan tuottanut Spector". :-)
 
Helposti saatavilla olevia alan kokoelmia ovat esim.. Acen julkasemat "Early Girls" ja "Where The Girls Are" - sarjat, joilta löytyy CD:stä riippuen monentyylisiä 50- ja 60-luvun tyttölevyjä, 50-luvun saundia, Spector-tyyliä, varhaista soulia jne.
 
Pari alan linkkiä:
 
http://www.girl-groups.com/
 
http://www.geocities.com/spectropop/frameset1.html

Monet rokkarit ovat tunnustaneet pitävänsä näistä biiseistä, ja cover-versioitakin on taidettu tehdä myös melko paljon - New York Dolls taisi ainakin esittää "A Great Big Kissia".
 
Niin joo, pitää vielä mainita tämä jos joku nyt ei sattumoisin vielä tiedä: Ramones teki version Ronettes-klassikosta Baby, I Love You, ja pitkäsoiton jolla tuo versio oli (End Of The Century), tuotti itse Phil Spector.

mulle putoo nämä tyttöbändit/laulajat erittäin hyvin!
Tuo edellämainittu Will You Still Love Me Tomorrow on ehdoton kovis! kuten myös The Supremesien My World Is Empty Without You.
Patsy Clinen Back In Baby's Arms on kyllä paras!
 
Vastaavia biisejä, jos ollain on ehdottaa niin mielelläni kuuntelen!

Chemo: Suosituksena Lesley Gore; on siis yksittäinen tyttöartisti eikä ryhmä; mutta soundissa on paljon samaa.
 
Jep. Quincy Joneshan oli mukana monessa biisissä, arraamassa vaiko tuottamassa, en nyt muista äkkiseltään.
 
Samaa osastoa Lesleyn kanssa on esim. Donna Loren ja Tracey Dey, ihan alan helmiä molemmat. Ja Little Peggy Marchilta löytyy myös parhaimmillaan hyvää tavaraa.

Mut haloo, ei pidä unohtaa kaikist övereintä eli THE SHAGGSiä!
Kolme ..öh, maanläheisen näköistä - ja soittotaidotonta - pikkukylän tyttöä, joita kunnianhimoinen isä piiskasi huimiin suorituksiin autotallissa, vakaana aikomuksenaan tehdä heistä poptähtiä...
 
Philosophy Of The World on nyrjähtäneimpiä "pop"-levyjä ikuna.
". . . the most stunningly awful wonderful record I've heard," proclaimed The Rolling Stone, ". . . like a lobotomized Trapp Family Singers." The late Lester Bangs called The Shaggs an "anti-power trio" and claimed that Philosophy of the World was "a landmark in rock and roll history." He also expressed his surprise that the sisters were not junkies.
 
www.shaggs.com
www.theshaggsonline.com

Kyllä kolahtaa. Itellä on kolme Supremesin kokoelmaa, joista yksi tupla-cd ja toinen tuplavinyyli. Phil Spectorin joululevy on kiva kokoelma tyttöbändejä Spectorin tallista. Lisäksi löytyy kaikenkarvaisia kokoelmia, joissa on hyvin edustettuna eri tyttöbändien hittejä.
 
Tähän voi vetää taas Beatlesit mukaan. Beatlesit olivat suuria tyttöbändifaneja, joiden biisiä he myös levyttivät ja/tai esittivät keikoillaan (esim. Please mister Postman). homma meni sikällikin hauskaksi, että tyttöbändit saattoivat tehdä "vastauslevyja" Beatles-hiteille. En muista, meneekö esimerkki ihan oikein, mutta I wanna Hold Your Hand taisi poikia vastauslevyn I let you hold my hand. Voi olla että muistan biisin väärin, mutta idea tuli ymmärretyksi?
 
60-luvun tyttöbändeissä oli se hyvä puoli että niissä oli kaikissa vähintään yksi, usein kaikki, sellaisia jotka osasivat oikeasti laulaa. Pelkkä kaunis hymy ja perseenheiluttaminen lavalla ei riittänyt levysopimukseen. Useinhan nää bändit "löytyivät" huippuartistien taustalaulajista enemmän tai vähemmän sattumalta. Joku keksi, että tietyt taustalaulajatytöt voisi pärjätä omillaan, mitään poplaulukarsintakilpailuja ei tarvinnut järjestää. Tarvittavat palaset saattoi löytää jo alalla olevista immeisistä, ja osata liittää yhteen. (ehkä piti vielä lisäksi nuolla jonkun levypomon...)
 
Hyvä ja vähän puitu keskustelunaihe ainaisten metallicajuttujen lomaan. +

Mr. Mustard: Tähän voi vetää taas Beatlesit mukaan. Beatlesit olivat suuria tyttöbändifaneja, joiden biisiä he myös levyttivät ja/tai esittivät keikoillaan (esim. Please mister Postman).
 
Tyttöyhtyelevythän olivat tuolloin ajankohtainen, pinnalla oleva ilmiö musiikissa ja monet brittibändit levyttivät niistä versioita tai hakivat niistä vaikutteita, kuten muistakin amerikkalaisen musiikin ajankohtaisista ilmiöistä. Enpä yhtään epäile, etteikö mukana olisi saattanut olla "fanituksen" lisäksi myös annos opportunismia.

Olen myös digannut aina. Oikeestaan kaikista yllä mainituista. Toki jälkeen 60-luvunkin on tullut muutama hieno gimmabändi , mutta kyllä noissa 60-luvun ja vielä mieluiten Phil Specktorin tuottamissa jutuissa on jotain elämää suurempaa.

No nyt on hyvä topikki! Shangri-Lasia on tullut keräiltyä jo muutaman vuoden(vanhaa vinyyliä, tv-esiintymisiä, julisteita ym..) Ja kolahtaa ihan kympillä. Ronettes ja Leslie Gore menee samaan pakettiin. Hieno aikakausi, hienoja bändejä. Ja kaikki muutkin sen ajan "Brill Building" artistit ovat lähellä sydäntä.

Tyttöyhtyelevythän olivat tuolloin ajankohtainen, pinnalla oleva ilmiö musiikissa ja monet brittibändit levyttivät niistä versioita tai hakivat niistä vaikutteita, kuten muistakin amerikkalaisen musiikin ajankohtaisista ilmiöistä. Enpä yhtään epäile, etteikö mukana olisi saattanut olla "fanituksen" lisäksi myös annos opportunismia.
 
Paljon mahdollista, mutta uskon että Beatleseistä ainakin Ringo tykkäsi aidosti tyttöbändeistä.;)
No joo, kyllähän ne huomas myös mikä kansaan upposi. Lennon ja McCartney tapasivat aina naljailla tyyliin: Sävelletään uima-allas, sävelletään cadillac.
Ja vaikutteita otettiin sumeilematta kaikkialta. McCartney:"Olimme (+Lennon) suurimmat varkaat mitä koko bisneksessä oli".

Mut haloo, ei pidä unohtaa kaikist övereintä eli THE SHAGGSiä!
Kolme ..öh, maanläheisen näköistä - ja soittotaidotonta - pikkukylän tyttöä, joita kunnianhimoinen isä piiskasi huimiin suorituksiin autotallissa, vakaana aikomuksenaan tehdä heistä poptähtiä...
 
Philosophy Of The World on nyrjähtäneimpiä "pop"-levyjä ikuna.
 
www.shaggs.com
www.theshaggsonline.com
 
Luin tästä bändistä jostain maailman huonoimmat levyt-kirjasta viime syksynä ja latasin muulilla ton Philosophy Of The World-levyn ja olihan se varmaan paskin levy ikinä. Tai kokonaisuudesta on paha sanoa juuta eikä jaata, kun eihän sitä kuuntele Erkkikään läpi kerralla. Yksi biisi kerrallaankin alkaa olla jo aikamoinen suoritus. Jenkkiarmeijahan käytti Metallicaa kidutusvälineenä, mutta Shaggs olisi kyllä paljon tehokkaampi väline.
 
Shaggsia kuunnellessa tulee mieleen ne vanhat Lapinlahden Linnut-sketsit, joissa yritettiin aina uutta maailmanennätystä (viettää yön Arja Samulinin kanssa, ottaa selvää Paavo Haavikon runosta jne..). Vähän aikaa jaksaa ja sitten tekee mieli huutaa kovaan ääneen, että EI PYSTY.
 
Shaggshan taisi olla Frank Zappan suosikkibändejä..

http://www.live365.com/stations/50132 Tuossa osoitteessa on aivan mahtava SpectropopŽs GirlPop! radio.Pelkästään 60-luvun tyttöbändejä ja -artisteja.

Onko kenelläkään kokemuksia kulttiyhtye the Shaggsista, joka taitaa tosin mennä enemmänkin rockin puolelle?
 
Suosituksia ja mielipiteitä, kiitos.
 
meitin bändiä on verrattu shaggsiin.. yhtä sympaattista ja kömpelöä kuulenma.

Tutustuin tässä hiljan The Shaggsin musiikkiin ja sehän on loistavaa! Kun laitoin Philosophy of The Worldin soimaan ensimmäistä kertaa, en voinut muuta kuin istua epäuskoisena paikallani koko levyn keston ajan. On kuin yhtyeen käsitys popmusiikista perustuisi kuulopuheisiin, joiden perusteella on sitten käyty etsimään ääniä soittimista. Wigginin tytöt ovat selvästi keksineet itse, miten musiikkia soitetaan! Tällainen lähestymistapa on usein hedelmällinen ilmaisullisuuden suhteen ja ainakin tuottaa omaperäisiä tuloksia. Ilmaisua siskoksilla on paljon pelissä ja minulle ainakin välittyi helposti Yhdysvaltojen 60-luvun ääriperiferian tunnelmia.
 
Yhtyeen kaoottinen perussointi on yksinkertaisesti lumoava. Jos kuunteleminen lakkaa olemasta keskittynyttä, tulee helposti tunne kuin olisi sekoamassa. Moni rockmuusikko on varmasti yrittänyt luoda tämänlaisia tehokeinoja tarkoituksella, mutta The Shaggs on tavoittanut sen luonnostaan! Hypnotisoivat laululinjat ovat tässä suhteessa tärkeä elementti. Ihmeelliseen melodiikkaan on kai ammennettu aineksia tyttöjen omista musiikillisista rootseista, mutta todella hämärää se silti on. Lisäksi samaäänisten laulajien risteily äänikuvassa tuottaa surrealistisen delay-vaikutelman.
 
Tuon musiikin kanssa vireisyys ja kasassa pysyvät rytmit tuntuvat epäolennaisilta, kun juuri toisesta ääripäästä löytyy noin mahtavia tehoja. Luultavasti yhtyeellä on ollut fokus muissa asioissa. Vireiselle ja hyvinsoitetulle musiikille on paikkansa, mutta enpä The Shaggsin musiikissa muuttaisi mitään. Tyyli on suvereenia alusta loppuun. Philosophy of The World! Tässä on tosi kyseessä.

Martha & The Vandellas on kova
 
Yes! Heat wave, mieletön draivi!