Kitarat: kitarakamat ›

Tuli tässä mieleen, että monilla varmasti on käytössään kamoja, jotka yleisestä mielipiteestä huolimatta kuulostavat ja/tai tuntuvat hyviltä. Tarkoitan ns. sleepereitä, oivallisia vermeitä, jotka jostain syystä vain eivät nauti yleistä hyväksyntää tai muuten vaan eivät ole mielestäsi saaneet ansaitsemaansa huomiota. Laitteita, jotka monet ohittavat olankohautuksella.
 
Oma kokemukseni koskee Yamahan DG -sarjan mallintavia. Nämä ovat jääneet Line6:n ja kumppaneiden jalkoihin markkinoilla, vastikään myytiin F-Musicissa DG -sarjan comboja ulosheittohintaan, eikä niitä siltikään ns. viety käsistä. Itselläni on sarjasta DG Stomp, lattiamallinen etuste, sekä DG80-210A, 2x10" malllintava combo, ja kovasti olen ollut kumpaankin tyytyväinen.
 
Minkäslaisia mietteitä aiheesta teillä muilla on?
 
JuSu
 
EDIT: Ja toivon, etteivät ihmiset kauheasti puutu toistensa _mielipiteisiin_. Jos ei ole muuta sanottavaa, kuin että "toi nyt ainakin on ihan paska", niin jätä sanomatta. Toisen paska on toisen konvehti.

Itselle tulee mieleen Marshallin ED-1 joka on loistava reissue MXR Dynacompista. Tykkään paljon.
 
Ah Niin. Ja loistava Ibanez Gax 75 kitara. Pitää vireen todella hyvin, Todella miellyttävä kaulan ja otelaudan tuntu ja tallakin on miellyttävä dempatessa käteen. Vaikka koppa on Agathista on soiti silti yllättävän hyvä ja särösoundi miellyttävä. Ei Les Paul raskas, mutta hieman tuo mieleen PRS:n soundin jaettuna sadalla. Hyvä kotikitara ja toimii aloittelijoille kuin Enter Sandman.

Wanha kunnon Alesis Quadraverb! Täysin kilpailukykyinen laite kaiuiltaan nykyisten rinnalla. Käytettyinä saa puoli-ilmaiseksi. Toimii laulukaikuna ja oikein hyvin kitaraefektinä ja mainittakoon jos on plus-päivitys, saa multi tap delaylla aikaan loistavan nauhakaiku imitaation. Multi tap löytyy myös GT mallista. Sen etuasteista en puhu mtn.

Ensimmäisen sarjan isot Marshall Valvestatet (8080 ja 8100 olen itse käyttänyt) on varsinkin nykyhinnoilla loistopelejä, ääntä lähtee ihan pirusti, särö ja clean molemmat käyttökelpoisia (ellei jopa hyviä) ja noita saa kahteen-kolmeensataan käytettynä. Ja kaikki niitä vaan jostain syystä haukkuu. Ehkä sitten vaan osaan kaivaa noista(kin) hyvät soundit ja muut eivät. ;)

Marshall Lead 100 Mosfet -vahvistin. Paljon parjattu, mutta olipa kumminkin yksi parhaista vahvistimista mitä mulla on ollut. Ei hävetä kuunnella sitä levyä jonka äänityksissä tuota käytin.

Williams W-3000 elektroakustinen kitara. Ehkä se on sitten se ainut hyvä kappale, minkä Williams on valmistanut. Kerrassaan loistava kitara.

Komppaan JuSua tuossa Yamaha DG jutussa. Vahvistimia on tullut ja mennyt, mutta Yamaha DG80-112A 1x12 combo pysyy vuodesta toiseen. Nykyään se tosin toimii (erittäin hyvänä) kaappina putkinupille, mutta kyllä se vahvistimenakin on asiallinen. Itse asiassa se oli aikaansa edellä, hyvältä kuulostaa verrattuna uusimpiinkin mallintaviin. Ainoat viat ovat oikeastaan dynamiikan puute ja se, että kaikki kitarat kuulostavat enemmän tai vähemmän samanlaisilta vahvarin läpi (joku voi tietysti nähdä tuon plussanakin...). Käyttöliittymä on myöskin erinomainen, ei mitään helvetin menuja ja patchia vaihtaessa näkee helposti asetukset kiitos motorisoitujen potikoiden. Laitteen vähistä efekteistä olen myöskin tykännyt.
 
Itseasiassa minun mielestäni Yamahan sähkökitaratkin ovat vähän sleeperin maineessa. Kyllähän tälläkin voorumilla usein suositellaan noita halpoja Pacificoja, mutta kovin monelta ei tunnu esim. noita kalliimpia Pacifica ja RGX malleja löytyvän. Myöskin vanhemmat kepukat kuten SG:t, SA:t ym. tuntuvat olevan aika tuntemattomia monille. Mielestäni Yamahan kitarat tarjoavat aika lyömätöntä hinta-laatusuhdetta ja laadunvalvonnasta saisivat kyllä monet valmistajat ottaa mallia.

Nic ja Laxu puhuu asiaa. Joskus tuntuu, että näissä vehkeissä on kans ns. muiti-ilmiöitä. Mä oon aina luottanu omiin korviini ja huomannut monen vehkeen olevan hyvä laite kun siihen perehtyy. Aina on tietysti makuasioita mutta väittäisin kyllä usein jonkin laitteen boikotointisyynä olevan näkemyksen ja käyttötaidon puutteen.

Marshall Valvestate 8080. Suuri osa negatiivisesta palautteesta perustuu todennäköisesti kuulopuheisiin ja vekottime yleiseen maineeseen.

Marshall Valvestate 8080. Suuri osa negatiivisesta palautteesta perustuu todennäköisesti kuulopuheisiin ja vekottime yleiseen maineeseen.
 
Tuo on hyvä vehje! Itselläni ollut vaikka kuinka kauan jo tuo himavahvarina eikä valittamista ole. Yhdessä vaiheessa omistin myös valvestate nupin ja hyvä pelihän sekin oli.

Samaa mieltä tosta vanhan mallisesta valvestatesta. Nupin olen omistanut ja kavereilla on ollut noita comboja. Puhdas kanava on mielestäni kyllä melkoisen paska mut särökanavasta saa ihan hyvää soundia. Mitäs luulette nouseeko noitten hinnat kohta torilla??? Siis tän ketjun ansiosta.

Komppaan Yamahan kitaroita, itselläni on vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia ko. puljun kitaroista, hinta-laatusuhde on noissa hyvä, halvoissa tottakai halvat osat, mutta viimeistely ja puut yleensä hyviä kautta linjan.

Ensimmäisen sarjan isot Marshall Valvestatet (8080 ja 8100 olen itse käyttänyt) on varsinkin nykyhinnoilla loistopelejä
 
Olen täysin samaa mieltä. Oman 8080:n ostin 150€, ja kunto on kuin uudella. Särökanava toimii bluesista grindiin, puhtaasta en kyllä pidä, mutta eihän sitä tarvita..

Marshall Valvestate 8080. Suuri osa negatiivisesta palautteesta perustuu todennäköisesti kuulopuheisiin ja vekottime yleiseen maineeseen.
 
Puhdas kanava oli varsin kamala. Säröpuolelta sai sen yhden ookoo-soundin. Näin minusta. Ja 8080 oli aika monta vuotta aikoinaan.

Marshall Valvestate 8080. Suuri osa negatiivisesta palautteesta perustuu todennäköisesti kuulopuheisiin ja vekottime yleiseen maineeseen.
 
Suurin osa perustunee siihen, että tuon mallin jälkeiset Valvestatet oli ihan jotain muuta. 8080:aa ei kai oo koskaa pahasti parjattu, vaan kaikki tietää, että se oli "se käyttökelpoinen valvestate"
 
Kyllä, olen kokeillut. Siihen aikaan mulla vaan ei ollut käyttöä kaiuttimilla varustetulle säröpedaalille, hyvällekään.
 
Ja oma suosikki: Alesis Microverb (se eka malli ilman numeroita). Näitä voisin ostaa vaikka kuinka monta, jos hinta olis semmoiset 84 euroa kappaleelta, kuten tapana on.

Heitetääs Squier Standard Stratocaster. Ei siis mikään arvosquieri vaan ihan nykysquier. Kolme vuotta olen kepin omistanut ja ei juuri pahaa sanottavaa. Istuu hyvin mun käteen.

Toisen paska on toisen konvehti.
 
Zoom 707 II. Kotona kuulokkeiden tai sterkkojen kautta... noh, ei nyt ihan konvehti, mutta nami kuitenkin. Bändi, keikka/treeni käytössä tuo on sitten jotain ihan muuta.

Suurin osa perustunee siihen, että tuon mallin jälkeiset Valvestatet oli ihan jotain muuta. 8080:aa ei kai oo koskaa pahasti parjattu, vaan kaikki tietää, että se oli "se käyttökelpoinen valvestate"
 
Mutta oli siinä aika hirveä puhdas kanava, väitän mä.

Mutta oli siinä aika hirveä puhdas kanava, väitän mä.
 
Joo en tiedä kun en käytä. Mutta eiköhän Valvestate ole tässä ketjussa käsitelty loppuun.