Rummut: rumpukamat ›

Antakaapas ihmiset hyviä vinkkejä mistä moiseen vauhtipalaan etsisi rumpunuotteja (siis nuotteja, EI tabbeja..niitä jaksa p****aan tihrustaa). Intro ja peruskomppi ois perattuna, mutta muutamissa välifilleissä on sen verran pärinää ja surinaa, että nuotit kyllä jelppisi kummasti..
 
terv. nimim. pakkomielteinen

ei sinun kannata ruveta fillejä opetella täysin samanlailla kuten ne menee alkuperäisesityksessä, ei minun hermot ainakaan moista kestäis ja sitä paitsi se kuulostaakin paljon paremmalta kun rumpali maustaa itse sitä soittoa ja tuo omaa vivahdetta siihen. toinen asia mikä on kanssa huomioitava että välttämättä ei niitä löydy ollenkaan koska rumpunuottien väkertäminen on rasittavaa hommaa varsinkin jotkut überfillit, ei niitä hullukaan ala tekemään, kitaralla eri asia kun siinä on hieman säännönmukaisuuttakin ja sooloissa on tietyt soinnut mutta rummuissahan ei ole tälläistä sointukulkua tai mitään vastaavaa eikä tarkkoja nauhavälejä, vaan pitää kuunnella tarkkaaan ja siltikin soveltaa. täydellisiä rumpunuotteja on vähänkin hankalammista kipaleista melko mahdotonta toteuttaa.

eikös se muutenkin olisi järkevämpää tehdä semmonen versio siitä kappaleesta, mitä ei jo ole?
 
Näin mäkin tekisin. Levyltä kuuntelee, että miten se menee ja sitten soveltaa omat jutut sinne väliin.

Kiitos kommenteistanne, arwon kollegat! Ymmärrän pointin ja olen samaa mieltä siitä, että itsetarkoituksellisesti ei kannata biisejä isku iskulta esim. keikalla esitettäväksi kopioida. MUTTA: Kehittymis- ja oppimismielessä olen huomannut, että juuri ne jutut, jotka ei tule luonnostaan "omalla tyylillä" on nimenomaan niitä, jotka kehittää ja joista oppii uutta! Siis ilmiö, jossa mietit ja tuskailet, esim. "miks ihmeessä mää en saa tota toista virpan lyöntiä luontevasti iskettyä tohon kohtaan", tai "miksi ton basarikuvion kanssa haikkajalka aina lähtee sekoileen" tmv. Ja hieno vertaus: ennenkuin lähtee kulkeen omia polkujaan, on hyvä tietää, missä se alkuperäinen polku menee: muutenhan ei edes tiedä, onko eksyksissä vai ei!
Ja saattaapi kyllä olla, että ko. biisin rumpuosuutta ei oo edes nuotinnettu; kunhan kokeilin kepillä jäätä.

Tottahan se on, että ne jutut jotka luonnottomimmilta ja vaikeimmilta tuntuu kannattaa harjoitella puhtaaksi. Itse kuitenkin suosin ennemmin ihan kaikenlaisia opetuskirjasia kuin biiseistä nahkeitten kohtien blokkailua. Opetusmateriaaliksi tehty materiaali toimii yleensä tossa opetusmielessä paremmin ku viihteeksi tehty musiikki.
Tietysti DVD:ltä olisi huomattavasti helpompi blokata infoa raidan rummuista kun silmillä pystyy nähdä, että koostuuko esim. kyseisen biisin rumpuraita kompista, jonka pohjalla on joku rudimenttivariaatio. Yleensä noi epäluonnolliselta tuntuvat jutut alkaa tuntuu yllättävän luonnolliselta ku oivaltaa taustalla pyörivän "jujun". Levyltä ei tosin kätisyyksiä tai muita tollaisia juttuja pysty kuulemaan :)