Kitarat: kitarakamat ›

kukin puun käyttäytymisestä jotain tietävä tietää sen, että puun kuivuminen tietyn (kuivatus)ajan jälkeen on marginaalista, ja ettei puu voi kuivua (absoluuttista)ilmankosteutta kuivemmaksi. Mutta myytit ovat vahvoja ja puun kuivumista "havaitaan" saundissa vielä silloinkin kun sitä ei enää käytännöllisesti katsoen tapahdu.
 
Siihen en ota kantaa, kuivaavatko valmistajat - tai Gibson - puitaan tarpeeksi. Minulla ei ole siitä tietoa, eikä se ole edes tämän säikeen aiheena.
 
Perinteisein soitinrakenuksen kulmakivi on ollut ja tulee olemaan hyvin kuivattu puu ja mieluiten vielä hitaasti kuivattu valvotuissa olosuhteissa. Kun hyvin kuivattu puu on lakattu, jää sen ominaisuudet lakan sisälle.
 
Puussa tapahtuu myös muita muutoksia iän ja soittamisen myötä, mutta koetan etsiä siitä lisää materiaalia, jotta voin sitten asiallisesti perustella puheitani.

Onkohan ikinä tutkittu mitä fyysisiä muutoksia soittimessa tapahtuu kun se "ajetaan sisään", vai tapahtuuko mitään?
 
Ymmärtääkseni puun solurakenne "aukeaa", eli puussa olevien 'solukkojen sidokset' heikkenevät/aukeavat. Puu pääsee tällöin värähtelemään paremmin - tai ilmeisesti enemmän juuri niillä taajuuksilla joilla se on jo soinut aikaisemmin.
 
Ei kyllä tähän hätään ole mitään parempia/oikeampia termejä eikä viittauksia mihinkään, muistan kyllä lukeneeni tästä asiata jostain. Oiskohan ollu peräti netin luotettavasta maailmasta.
 
Sen sijaan ammattimiehet kyllä puhuvat tästä asiasta paljon, tuskinpa tuo "auki soittaminen" ihan huuhaata on, oli sen syy sitten mikä tahansa. Tosin umpilankkuisilla peleillä taitaa vaan erot olla kovasti pienet verrattuna akustisiin onttoihin soittimiin.
 
E: Äkkiseltään en löytänyt kuin tämän viittauksen asiaan...
 
"Soittimen ominaisuudet on helppo rakentaa ja aukisoitto tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa"
http://www.thermotimber.fi/soitinpuu.htm
http://www.thermotimber.fi/tuotteet.htm

Itse olen ostanut aina ilmeisen kuivia puita, kun kotoisan ilmankosteuden vaihtelut näkyvät heti puissa. Kosteaa puuta tuskin kiinnostaisi miten onko kuiva ilma vähän kuivempi/kostemapi kuin aikaisemmin :o)

Ymmärtääkseni puun solurakenne "aukeaa", eli puussa olevien 'solukkojen sidokset' heikkenevät/aukeavat. Puu pääsee tällöin värähtelemään paremmin - tai ilmeisesti enemmän juuri niillä taajuuksilla joilla se on jo soinut aikaisemmin.
 
Sen sijaan ammattimiehet kyllä puhuvat tästä asiasta paljon, tuskinpa tuo "auki soittaminen" ihan huuhaata on, oli sen syy sitten mikä tahansa. Tosin umpilankkuisilla peleillä taitaa vaan erot olla kovasti pienet verrattuna akustisiin onttoihin soittimiin.
 

 
Puun solussa on pieni "tulppa", joka kuulemma sitten kun puu on hyvin kuivattu ja sitä soitetaan "ravistellaan" "putoaa" ja solu avautuu, ja tästä sitten sanotaan saundi-asian johtuvan.
 
Mutta asian todistamiseksi täällä varmasti vaaditaan mikroskooppikuvia, joita nyt ei satu albumistani löytymään.

Minulla on semmoinen käsitys, että uudet Gibsonit ovat hyvää, suorastaan erinomaista laatua. Ainakin Kitarapajalla näin hehkuttavat, olkoonkin että myyvät niitä, luotan heihin silti.
 
Kymmenen vuoden päästä sitten nähdään, onko tämä oma uusi Classicini niin hyvä kuin uskon sen olevan. Luulisin, että tämä uusi Gibsonin sukupolvi (2002 tai sinnepäin ->) tulee olemaan halutumpi kuin esim. 90 -luvun Les Paulit.

Tottakai puitten kuivatus liittyy aiheeseen ihan suoraan.
 
No oikeastaan, joo, puun kuivuus liittyy oleellisesti kitaroiden laatuun (ja eritoten Gibsonin valmistamien kitaroiden laatuun), mutta kenelläkään ei koskaan tunnu olevan mitään oikeasti varteenotettavia todisteita asiasta. On vaan tätä satuilua, että ennen puita kuivatettiin puolivuosisataa ja nykyään se raahataan suoraan metsästä hihnalle. Voihan näin ollakin, vaan kukapa sen _tietää_.
 
Ja mulla on jostain syystä sellainen fiilis, että ainakaan 50-luvulla valmistettujen sähkökitaroiden puut eivät olleet järin kauan kuivatettuja ennen kuin ne päätyivät hihnalle. Tuskin vuottakaan. Näin ainoastaan siitä syystä, että tuskinpa esim Fenderillä oli mittavia varastoja saarnia kuivamassa vielä silloin, kun ei edes tiedetty tovin päästä valmistettavan kitaroita saarnista. Olisihan sitä silloin voinut varmasti valmiiksi kuivaa puutakin ostaa, mutta Leon tekemiset tuntien en usko, että moinen ratkaisu on ollut todennäköinen.
 
Kun aiheesta viimeksi väännettiin, niin joku totesi osuvasti, että suomalaisten ongelma on Suomen sijainti. Ei näitä marginaalisia markkina-aluita oteta huomioon puita kuivattaessa. Ts. puu, joka on riittävän kuivaa, että siitä kelpaa jo valmistaa kitara Keski-Eurooppaan, ei ole välttämättä tarpeeksi kuivaa, jotta siitä valmistaisi kitaran Suomen vaativiin olosuhteisiin.
 
"Soittimen ominaisuudet on helppo rakentaa ja aukisoitto tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa"
http://www.thermotimber.fi/soitinpuu.htm
http://www.thermotimber.fi/tuotteet.htm
 
Ja eikö ole silti jännää, että tälläkin foorumilla dissataan aina tilaisuuden tullen Landolan kitaroita sen kun keretään? Ja sitten tuputetaan jotain amerikkalaisia märistä puista valmistettuja Martineita, vaikka omasta takaa löytyisi Suomen olosuhteisiin täydellisesti sopivia akustisia laatukitaroita, joiden puu on kuivaa ja joiden sointi vastaa tovin päästä kitaravanhusta...

lucifer:
Ja eikö ole silti jännää, että tälläkin foorumilla dissataan aina tilaisuuden tullen Landolan kitaroita sen kun keretään? Ja sitten tuputetaan jotain amerikkalaisia märistä puista valmistettuja Martineita, vaikka omasta takaa löytyisi Suomen olosuhteisiin täydellisesti sopivia akustisia laatukitaroita, joiden puu on kuivaa ja joiden sointi vastaa tovin päästä kitaravanhusta...
 
Näytä mulle hyvä Landola. Pari olen nähnyt, mutta molemmissa tiedän tutun soitinrakentajan painaneen hätäkeikalle hälytettynä pitkää päivää Pietarsaaressa, että kitaran kehtasi viedä kauppaan asti, oli näet hihnalta tullessa niin karmea ettei tosikaan.
 
Eikä ollut ainoa. "Mokia" oli kuulemma konttitolkulla, ja kaikki piti tehdä uusiksi. Mulle on kerrottu, että landolan nykyinen hyvä maine perustuu nimen omaan siihen, että kaikki kitarat on pitänyt korjata, kun tehtaalla on sattunut sellaisia mokia kuin että koko sarjassa on asennettu satula sentin verran väärään paikkaan. Kyllähän hyvän kitaranrakentajan yksitellen korjaama kitara on hyvä.
 
Legendaa? Enpä usko. Muistan niin hyvin ajan tuonne Landolan Peavey-diiliin asti, jolloin kaikki teräskieliset Landolat tunnettiin jousipyssyinä.
 
Taidatkin puhua kahdesta eri asiasta? Et tarkoittane laatukitaroilla Landolaa. Kyllä, mun mielestä Versoulin akustiset on hyviä suomalaisia laatukitaroita, ja ostaisin mielelläni Kari Niemiseltä muutaman, jos mulla vain olisi rahaa ja tarvetta.

Ja eikö ole silti jännää, että tälläkin foorumilla dissataan aina tilaisuuden tullen Landolan kitaroita sen kun keretään? Ja sitten tuputetaan jotain amerikkalaisia märistä puista valmistettuja Martineita, vaikka omasta takaa löytyisi Suomen olosuhteisiin täydellisesti sopivia akustisia laatukitaroita, joiden puu on kuivaa ja joiden sointi vastaa tovin päästä kitaravanhusta...
 
Olen täysin samaa mieltä tuosta... Landolat ovat erittäin hyviä akustisia nimenomaan pohjolan oloihin. Itse olen tässä jo pidempään himoinnut 12-kielistä Landolaa, vaan onpi nuo muut hankinnat sen edellä.

Näytä mulle hyvä Landola.
 
Voisit tulla katsomaan, jos en olisi myynyt omaani pois. CD-31 (tai joku vastaava, en muista) ja vuosimalli taisi olla 94 (tai 95). Ja sikäli kun olen testannut muita tuon ajan ja uusiakin Landoloita, ei tuota kitaraa voi pitää ihan poikkeuksellisena. Hyvä yksilö se toki oli, mutta kyllä nuo muutkin Landolat ovat kelvollisia olleet.

Uskon kun näen sellaisen yksilön, joka on hyvä ihan tehtaan kunnossa ilman että sitä on tarvinnut uudelleenrakentaa.
 
Tuohon en tosiaan pysty sanomaan mitään. Voihan olla, että tuo kitarani oli uudelleen pykätty, kuka tietää... Kyllä siinä satula ainakin oli ihan kohdallaan ;-)
 
Mutta tietysti on niinkin, että sillä laatupolitiikalla mitä Landola 1970- ja 1980-luvun piti, ei mikään tehdas pysy hengissä loputtomiin.
 
Kohtuuton on se painolasti, minkä tehdas ottaa kantaakseen valmistaessaan yhden paskan kitaran. 70- ja 80-luvun Landola ei ole tämän päivän Landola. Josko seuraavan kerran soitinkaupassa vieraillessasi ihan kokeilun vuoksi soittaisit muutamalla Landolalla? Voisit sitten kertoa täällä kokemuksestasi. Saisimme me nuoremmatkin vähän perspektiiviä hommaan: onko menty eteenpäin vai ei.

Josko seuraavan kerran soitinkaupassa vieraillessasi ihan kokeilun vuoksi soittaisit muutamalla Landolalla? Voisit sitten kertoa täällä kokemuksestasi. Saisimme me nuoremmatkin vähän perspektiiviä hommaan: onko menty eteenpäin vai ei.
 
Sovitaan vaikka niin. Jahka löydän kaupan joka myy Landolaa, testaan.
:-)

Ai Landola on vielä olemassa? Meillä on pari vuotta vanha kitara ja jotain sitäkin ostaessa höpistiin konkurssista. Oli jäänyt vähän rakentaminen keskenkin, puuttui kaularaudan suojalevy.

Ja mulla on jostain syystä sellainen fiilis, että ainakaan 50-luvulla valmistettujen sähkökitaroiden puut eivät olleet järin kauan kuivatettuja ennen kuin ne päätyivät hihnalle. Tuskin vuottakaan. Näin ainoastaan siitä syystä, että tuskinpa esim Fenderillä oli mittavia varastoja saarnia kuivamassa vielä silloin, kun ei edes tiedetty tovin päästä valmistettavan kitaroita saarnista.
 
Toisaalta, eipä tuolloin kukaan tehnyt lankkurunkoisia _soittomia_ Honduransin mahongista. Sitä saattoi olla kuivumassa ties kuinka tonneitta puusepän kuivana, jolloin se oli otollinen valinta myös soitinkuivaksi rakennusaineeksi (pienellä lisäkuivatuksella...?) Les Pauleihin.
 
Onkohan kellään mitään tietoa miksi Gibsonilla päädyttiin käyttämään juuri Hondurasin mahonkia Les Paulissa? Mahonkiahan käytettiin(?) myös puoliakustisissa ja akustisissa, ehkä varastot olivat jo olemassa?
 
Sitä paitsi kun Les Paulien valmistus aloitettiin vuonna '52 niin kyllähän siinä 50-luvun lopun hehkutettuihin malleihin oli puilla aikaa kuivua. Valmistuslukemat kun olivat mitä olivat, niin muutaman motin varastoaikakin oli varmaan potenssiin kymmenen vrt. nykyisin.

Onkohan kellään mitään tietoa miksi Gibsonilla päädyttiin käyttämään juuri Hondurasin mahonkia Les Paulissa? Mahonkiahan käytettiin(?) myös puoliakustisissa ja akustisissa, ehkä varastot olivat jo olemassa?
 
Just noin. Gibson, yli satavuotiaana yhtiönä, oli tunnettu juuri isoista orkesterikitaroistaan, joita varten oli tehtaalla runsaasti mahonkia ja vaahteraa. Sitä otetaan, mitä varastossa on.. Tuo kaareva kansi tulee soitinrakennuksen "aatelista", viulun rakennusperinteistä, ja syystä siitä, että Fullertonin tehtaalta puuttui tietotaito tuon moisen kannen tekoon. Gibsonhan oli noita isoja arch-toppeja tehnyt pitkään. Ympättiin se sitten tuohon mahonkilankkuun, niin tuli hyvä... ;)

Ai Landola on vielä olemassa? Meillä on pari vuotta vanha kitara ja jotain sitäkin ostaessa höpistiin konkurssista. Oli jäänyt vähän rakentaminen keskenkin, puuttui kaularaudan suojalevy.
 
Konkurs tuli, mutta toiminta jatkuu ;-)
Joku kai osti sen merkin oikeudet?
Pedersen guitars?

Tarvitseeko mitään fysikaalista tapahtuakaan, kyllähän psykoakustiset ja mentaaliset jutut ovat ihan yhtä tärkeitä...
 
Minulle jo se, että tiedän kitarani olevan 26 vuotta (ja 12 päivää :) vanhan ja että siinä on elämää nähneen kitaran kolhuja, tekee siitä pääkoppani avustuksella ihan eri tavalla inhimillisen ja juurevamman soittopelin kuin jokin hyllystä repäisty, uutuuttaan hohteleva Gibson.
 
Fysikaalisia eroja mielestäni pitää tapahtua, jotta sama kitara _kuulosta_ erilaiselta. Se on sitten toinen asia saako 3 vuotta vanhasta Lespasta samanlaisia kiksejä kuin 30 vuotta vanhasta.
 
Oma Lespani täyttää 13 vuotta 1.4. (vaimolla on muuten synnttärit samana päivänä, niin ei pääse sekään unohtumaan! Vaimo on kyllä hiukan vanhempi kuin kitara ja voi olla että 7 vuoden kuluttua tuokin jo harmittaa :)

Fysikaalisia eroja mielestäni pitää tapahtua, jotta sama kitara _kuulosta_ erilaiselta. Se on sitten toinen asia saako 3 vuotta vanhasta Lespasta samanlaisia kiksejä kuin 30 vuotta vanhasta.
 

 
Pointtina olikin, että ne "kiksit" vaikuttavat myös soundiin. Soundi rakentuu päässä eikä ole objektiivinen käsite.

Soundi rakentuu päässä eikä ole objektiivinen käsite.
 
Erittäin hyvin sanottu siellä takana.
 
Jos soundi kuulostaa itsestä hyvälle, oli se sitten millä muotoa tahansa rakennettu (helvetillisellä rahalla tms.) niin silloin homma on niinkuin pitääkin. Tietysti aina paree jos vielä kaveristakin kuulostaa hyvälle... Tää on just se soundinmetsästyksen hienous, että pelkillä mielikuvilla voi rakennella itselleen mieleisen lopputuloksen.

Pointtina olikin, että ne "kiksit" vaikuttavat myös soundiin. Soundi rakentuu päässä eikä ole objektiivinen käsite.
 
Tuo on kyllä aivan totta ja hyvä esimerkki siitä että soundi lähtee sormista! En itse vain osanut ajatella asiaa noin pitkälle.