Bassot ›

Erityisesti silmiä on hivellyt tollanen puoliakustinen EB-2, Yardbirdsin basisti vetää aika komiasti moisella.
 
Voi olla, mutta brittibändit mm. Animals käyttivät paljon vastaavaa epiphonen puoliakustista.
 
En usko että toi lyhyempi skaala on muuta kuin tottumiskysymys.
 
Vaikuttaahan se tietysti soundiinkin ja soittotuntumaan. Mutta erilaisia, ei huonompia. (Tai siis nyrkkisääntönä kai: huonompi soundi, parempi tatsi, mutta näkisipä nyrkkisäännön joka pätee aina.)

Voi olla, mutta brittibändit mm. Animals käyttivät paljon vastaavaa epiphonen puoliakustista.

 
Käsittääkseni Rivoli ja EB-2 olivat käytännössä sama asia?

Toi Fender VI oli lähinnä "Fresh Creamilla" käytössä, myöhemmin käytti sitten Longhornia vähän aikaa, mutta "vakiokaluiksi" jäivät EB-3:set, joita jaakolla olikin pari kolme.
 
Suurinpiirtein näin muistaisin.. Tuosta EB-3:sestahan oli olemassa myös tuo pitkäkaula EB-3L joka myös teki melko hyvin kauppansa. 71-79 vuosina toisaalta lyhytskaalabassoa EB-3 tehtiin noin 6000 ja tuota pitempää tarkalleen 2088 kpl. Joista 610 on ns. slot-headeja eli sellasella klasarikitaran lavalla.. on niitä Suomessakin muutama.. EB-2:sia oli humppamiehillä joskus, on tosiaan pyöreän pehmeä ääni, ja vielä niissä oli se kytkettävä lisä-tonekondensaattori joissakin yksilöissä.

Käsittääkseni Rivoli ja EB-2 olivat käytännössä sama asia?
 
Rivolissa oli Epiphonen lapa ja omat mikit..näin muistaisin, mutta voinpa tarkistaa asian ihan kotvasen sisään.. :)
Varhaisemmissa Rivoleissa oli square-pole Alnico ruskeat muovikuorimikit, myöhemmissä tosiaan Gibsonin iso humppari. 1970 alkaen taas kaks squarepole mikkiä (pienempikokoista) ja toki, Made in Japan. Otelautamerkit toisessa reunassa lautaa (offset dots)

Tuossa bassohistoriaa Creamin osalta:
 
http://twtd.bluemountains.net.au/cream/basses.htm
 
En halua olla ilonpilaaja, mutta eipä siellä EB-0 -mallia näy. Bruce oli kuitenkin noita takamikkisoundin miehiä, joten tuskin sillä ois ollu pelkällä "mudbuckerilla" varustetulle Gibsonille käyttöä.
 
Pitkään Bruce suosi kuitenkin lyhytskaalaisia.
 
Et sä mun "iloani" pilaa, hyvä että tulee faktaa..:) Se kuva, jonka olen tulkinnu EB-0:ks on kuitenkin joku levynkannen pikkukuva, selkee kun selvänäkijän uni..

Joo, Huttusella taisi olla reilu vuosi takaperin tuollainen avolapainen EB-3L. Oli kyllä hyvän tuntuinen soitin, en vahvistettuna kokeillut kuitenkaan. Muistaakseni Huttusen sivut päivittivät vehkeen vuoteen '68, mene ja tiedä.
 
Mulla on sellanen tunne että noi gibsonin 'mudbuckerit' toimis helvatan hyvin täysputkinupin kanssa kun vähän särölle ajais... Mitäs toi lisäkondensaattori sitten teki?
 
EB-3:sen sähköpuolellahan on kelaa ja konkkaa eli LC-networkki, eli tone choke kiertokytkimellä.. Kakkosessa oli luultavasti vastaava kelan ja ison konkan networkki painonappikytkimellä eli bass-baritone switch, mutta mulla ei ole kakkosen kytkentäkaaviota.. en löytäny hakemalla ainakaan.. :) Joten tämä tieto on sitte taas sitä ns. hira- eli hihasta ravistettua..
Merkitys on noissa sellainen, että mitä suurempi konkka, sen bassovoittoisempi soundi. Tonekondensaattorin tarkoitus passiivi-systeemeissä on korkeitten taajuuksien poissuodatus, ja tuolla kelalla voidaan sitten hienosäätää joitain alueita pois siitä suodatuksesta.

Tuossa vielä linkki sivulle, missä historiaa Gibsonin bassoista:
 
http://www.gibsonbass.com/
 
Paljon puutteitahan tuolla on, mutta esim EB -sarjalaisista jo aika paljon infoa.

Muistaakseni Huttusen sivut päivittivät vehkeen vuoteen '68, mene ja tiedä.
 
Vähän vaikeeta on, sillä pitkäskaalaset EB:t tuli mallistoon seuraavasti: EB-0 vuonna 1970 ja kolmonen sitten 1971. Tosin tuon ajan sarjanumeroista siihen iänmääritykseen on ennenkin tullu virhetulkintoja..

Paljon puutteitahan tuolla on, mutta esim EB -sarjalaisista jo aika paljon infoa.
 
Puuttuupa sieltä melkein "enimmät puolet", kaikki SG-runkoset "numerobassot", EB-4, EB-6, Bass V, 20/20....niin ja LP Professional ja LP Triumph.. Ja Suomessakin melko usein nähdyt Ripper ja G-3..

Puuttuupa sieltä melkein "enimmät puolet", kaikki SG-runkoset "numerobassot", EB-4, EB-6, Bass V, 20/20....niin ja LP Professional ja LP Triumph.. Ja Suomessakin melko usein nähdyt Ripper ja G-3..
 
Niinpä, mutta ootellaan, jos saavat joskus päiviteltyä.:)
 
Ihmetytti muuten tuo Thunderbirdien kohdalla mainittu 1972-1973. Pitääköhän paikkansa?
 
Sivuilta löytyvä Glenn Cornickin haastattelu oli kivaa luettavaa.

Niinpä, mutta ootellaan, jos saavat joskus päiviteltyä.:)
 
Ihmetytti muuten tuo Thunderbirdien kohdalla mainittu 1972-1973. Pitääköhän paikkansa?
 
Sivuilta löytyvä Glenn Cornickin haastattelu oli kivaa luettavaa.
 
Virhehän siinä on, niinkuin huomasit... Kas mulla on tarkat valmistusmäärät tässä yhdessä kirjassa.. 63-69 aikana tuli tehtaasta ulos 1758 T-birdiä, sitten -76 alkaen taas, tuolloinhan oli se USA:n Bicentennial-juhlavuosi.. Mutta ei yhden yhtäkään 1972-1973. Kaveri on sotkenut tuohon Firebird V Medallioniin jota tehtiin 366 kappaletta noina vuosina.. Painotan vielä, että ei tehty Thunderbirdia..

Ostin tuon squierin 30" bronco basson käytettynä.Vahvistinta ei minulla ole joten olen soitellut putkietusen kautta.Kahdella alimmalla kielellä nauhat rätisee,johtuisikohan se siitä että kielet ovat löysemmällä kuin 34" bassossa..Sounditkaan ei ole huiput vaikka ei nyt surkeatkaan.Kannattaisikohan kieliä vaihtaessa koittaa jotain toista mikkiä tuohon? .Eikö kitaran mikin voi laittaa bassoon?Olen kuullut että tässä squierissa on straton mikki.

Juu, ei pidä väheksymän vain lyhyen skaalan vuoksi noita bassoja, monet on nimittäin aika kovia soittimia. Mulla on Danon Longhorn, joka noin konseptiltaan on oikee emäritsa, mutta kyllä vaan soundaa hyvältä.
 
Ainut on tosiaan, jos tykkää oikeen bassolle näyttää isänkädestä ja täten kaipaa semmosta pientä vastusta kielistä, niin sitte tulee ongelmia... mutta sisulla niistäkin pääsee yli.