Neljä Ruuvia 14.03.2005 10:40:17 (muokattu 14.03.2005 11:56:13) | |
---|
Sen verran sattui että: Vaikka kirjoittamasi mun kohdalla saattaa pitää paikkansa, niin onhan tässä sellainen sosiaalinen näkökohta, että vaikka mä aina puhun meistä "minä"-muodossa, kun samaistun bändiin ("mun bändi"), niin kyllähän viisi persaukista muusikkoa mun siivellä saa vähän taskurahaa ja saavat syödäkseen sellaista ruokaa, mistä ovat vain lukeneet. Baron,mä komppaan! Nimittäin mun kokemuksen mukaan noi ton tyyppiset keikat on sellasia mitä muuten ei ois olemassakaan(EDIT: Jos EI ois) joku henk.koht kontakti yms. taustalla. Noissa keikoissa on myös se että tärkeintä jossain Pörssiklubilla on se ettei "haistattele vittua " bändikavereille siinä aulassa.Ne on kaikuisia paikkoja... Vaikka se on hankala myöntää niin paras kohtelu on kyllä Suomalaisella Klubilla Kansakoulukadulla.Useimmiten oma tarjoilija... |
Jäärä 14.03.2005 10:53:43 | |
---|
Edit: Jos täällä olisi metsureita, saisin varmaan nytkin turpiini. Hehe! Joo. Harrastelijametsurit syövät ammattilaisesn leipää! Off-topic: Onkohan olemassa jotain Metsureiden.nettiä? Siellä varmaan jotkut vanhanliiton pokasahamestarit kyräilevät näitä monitoimimetsäkonekuskeja, jotka ovat eräänlaisia one-man-bandejä? Hymyssä suin saatana istuvat jossain lämmitetyssä koneen ohjaamossa kun ennen on tosimiehet vääntäneet jäisilä käsillä pokasahalla, hevosella on vedetty tukit koskelle, josta ne on sitten uitettu laulellen säkkijärvenpolkkaa, Metsäliitto on vetänyt fyffet välistä ja lanttulaatikkoa on pistetty leivän päälle! Onneksi pillua on kuitenkin saatu jossain eräkämpällä joltain metsureihin erikoistuneen bändärin taholta! Suomen Hiihtoliiton luvalla. Kaikki tekstissä mainitut henkilöt ovat fiktiivisiä ja kaikki yhtäläisyydet eläviin tai kuolleisiin henkilöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia. Laaditun tekstin valmistuksessa ei ole vahingoitettu eläimiä. |
baron 14.03.2005 10:54:41 | |
---|
Plussat tuli! The Steinway piano - with its beauty and power - is the perfect medium to express the performers's art, drama and poetry |
uruttaja 14.03.2005 10:57:31 | |
---|
No tulee taustakomppia Baronille ja 4 r:lle täältäkin. Kaikissa ammateissa on omat hankaluutensa, mutta ihan työtyytyväisyysmittareidenkin mukaan muusikon työtä tekee suhteellisen työtyytyväistä porukkaa. Usein harrastuksesta alkanut räpeltäminen muuttuukin jossain vaiheessa maksulliseksi harrastamiseksi ja sitä kautta joillekin harvoille ammattimaiseksi muusikon työksi. Tätä voi jotenkin verrata ammattiurheilijan uraan. Ura kestää suhteellisen vähän aikaa ja loppuu inhimillisesti ottaen nuorena. Jos katsotte ympärillenne, niin ei sieltä kovin montaa yli 5-kymppistä löydy, eikä kovin montaa yli 45vuotiastakaan. Puhumattakaan siitä, että keikkamuusikon työssä jaksaisi viralliseen eläkeikään, siis 65-vuotiaaksi saakka. Onkohan Metsis ainut joka tuon tekee...tai on tehnyt viime vuosikymmeninä? Muusikon työ ei välttämättä ole pelkkää juhlaa, mutta kyllä se aivan v...n mukavaa on. |
baron 14.03.2005 11:02:14 | |
---|
Muusikon työ ei välttämättä ole pelkkää juhlaa, mutta kyllä se aivan v...n mukavaa on. Mulla on vieläkin lukematta se äskeinen väitöskirja tanssimuusikoista (oliko se nousu ja tuho) joka on netistäkin saatavissa. Viime Muusikko-lehdessä oli siitä kuitenkin pitkähkö kommentti ja siinä oli jaoteltu tanssimuusikot kolmeen tyyppiin, joista yksi oli "elämäntapamuusikko". Vaikka homma on mulle "harrastus" (alkaa varmaan kohta kaikille tulla selväksi) niin kuvaus siitä tuntui kovin läheiseltä. The Steinway piano - with its beauty and power - is the perfect medium to express the performers's art, drama and poetry |
Sertzo S 14.03.2005 11:06:47 (muokattu 14.03.2005 11:08:02) | |
---|
Plussat tuli! Jäärä pkle!!!! HAAAAAAAAAAAAAAH....!!!!! täältäkin plussat!!!! |
poppamies 14.03.2005 11:17:15 (muokattu 14.03.2005 11:18:48) | |
---|
Heitetäänkö lisää vetää kiukaalle? Kuvittelen ainakin itse selviäväni kunnalla tehtävästäni "muusikkona". Soitin ensimmäisen kokoillan tanssikeikan 16 vuotiaana eikä kukaan kompastunut tai muuten vain moittinut suoritusta. Kovin moni ammattimuusikko ei kenties suoriutuisi niinkään hyvin yhtä-äkkiä minun siviiliduunissa puhumattakaan Baroonin savotoista. "G-strings are for strippers" |
Sertzo S 14.03.2005 11:21:49 (muokattu 14.03.2005 11:22:31) | |
---|
Mulla on vieläkin lukematta se äskeinen väitöskirja tanssimuusikoista (oliko se nousu ja tuho) joka on netistäkin saatavissa. Viime Muusikko-lehdessä oli siitä kuitenkin pitkähkö kommentti ja siinä oli jaoteltu tanssimuusikot kolmeen tyyppiin, joista yksi oli "elämäntapamuusikko". Vaikka homma on mulle "harrastus" (alkaa varmaan kohta kaikille tulla selväksi) niin kuvaus siitä tuntui kovin läheiseltä. Kyllähän se mullakin oli semmoinen harrastuksesta johtunut ajautuminen alalle, kun en koulujakaan jaksanut käydä. Osin kohtalon oikkukin, olinhan jo hieman kouliintumassa oppipoikana konttorikonemekaanikon alalle, mutta.... |
Martso 14.03.2005 17:31:49 | |
---|
Jos katsotte ympärillenne, niin ei sieltä kovin montaa yli 5-kymppistä löydy, eikä kovin montaa yli 45vuotiastakaan. Puhumattakaan siitä, että keikkamuusikon työssä jaksaisi viralliseen eläkeikään, siis 65-vuotiaaksi saakka. Onkohan Metsis ainut joka tuon tekee...tai on tehnyt viime vuosikymmeninä? Meiän SeePee kaatuu ihan taatusti saappaat jalassa joihinki kierreportaisiin. Nyt jo on mittarissa 63 eli kohta viralliset täynnä. "Tärkeintä ei ole hyvä keikka, vaan nopea poistuminen!" |
Sertzo S 14.03.2005 18:38:16 | |
---|
Meiän SeePee kaatuu ihan taatusti saappaat jalassa joihinki kierreportaisiin. Nyt jo on mittarissa 63 eli kohta viralliset täynnä. Nostan hattua tuolle SeePeelle. Jakselehan! |
tanjuli 14.03.2005 18:41:56 | |
---|
[i hear voices but at least they're on tune] |
Sertzo S 14.03.2005 18:45:07 | |
---|
|
tanjuli 14.03.2005 18:50:40 | |
---|
Joo luin. Nuo on pahoja, onneksi ei ole sattunut kohdalleni. sattuu yleensä kohdalle kun on helvetillinen stressiputki muutenkin päällä ettei ehtisi mitään ylimääräistä - tulevat vielä useemman tapauksen sarjoissa tuollaiset. mikä ihme siinä onkaan. [i hear voices but at least they're on tune] |
uruttaja 14.03.2005 19:06:00 | |
---|
Nostan hattua tuolle SeePeelle. Jakselehan! Komppia. |
uruttaja 14.03.2005 19:06:15 | |
---|
|
WanhaWetäjä 14.03.2005 20:45:02 | |
---|
Voimaa!!!!!! Sitä tarvitaan...mun elämäni kovin paikka tähän asti on ollut soittaa nuoruudenaikaisen bändikaverini muistotilaisuudessa n. 10 vuotta sitten,laulaan en pystynyt kuin stemmoja,onneks rumpali osas myös sen biisin mikä vedettiin ja kun on ammatiltaan pappi niin homma taittui ilman kyyneliä,mä en vaan pystynyt... Yhdessä tehtiin biisejä ja eka bändini oli juuri tuon liian varhain(42v) kuolleen kaverin bändi,muistan sen kun eilisen päivän kun menin sinne harjotuskämpille ekan kerran ja kysyin "voinks mä tulla soittaan..."siitä se ura urkeni,mä olin kai 14 vuotias sillon ;-) |
clave 14.03.2005 21:09:31 | |
---|
on juhlaa. http://muusikoiden.net/keskustelu/p … hp?c=1&t=87571&o=0&co=0 helevetti, rankka homma muutenkin. hautajaiset on rankkoja paikkoja ja vielä laulaminen niissä! huh huh. mene vain fiilisten mukaan äläkä suorita pakolla. jos ei pysty niin ihan ok. ja ei sitä itkua voi eikä pidäkään välttää. voimia sulle. "Täytyy varoa, ettei turhaan tehty työ mene hukkaan" |
baron 14.03.2005 21:26:05 | |
---|
hautajaiset on rankkoja paikkoja ja vielä laulaminen niissä! huh huh. mene vain fiilisten mukaan äläkä suorita pakolla. jos ei pysty niin ihan ok. ja ei sitä itkua voi eikä pidäkään välttää. voimia sulle. Mä oon toisinajattelija: Hautajaiset on jälkeenjääneiden juhla. Hautajaiset voivat olla hauskoja ilman että millään lailla ollaan epäkunnioittavia vainajalle tai jälkeenjääneille. Jos itkettää, hautajaiset on tilaisuus, jossa sosiaalisesti voi sen tehdä, mutta ei hautajaisissa nauraminen ole kiellettyä. Jos vainaja on ollut hauska jätkä/lady(en viitsi pistää akka) niin kyllä muistopuheissa voi muistella kaikkea hauskaa. Mä kerran muistotilaisuudessa jouduin samaan pöytään hautajaisammattilaisten, papin ja kanttorin kanssa. Eivät tunteneet toisiaan entuudestaan ja alkoivat kertoa hautajaisvitsejä toisilleen. Muissa pöydissä kukaan ei uskaltanut sanoa mitään, meidän pöydässä naurettiin. Sitten kun tuli duunin aika, pappi piti itkettävän puheen ja kanttori lauloi ja säesti kauniisti. The Steinway piano - with its beauty and power - is the perfect medium to express the performers's art, drama and poetry |
Välillä tuntuu, että ammattisoittajat ovat irti käytännön elämästä kun eivät osaa arvostaa hienoa duuniaan. Tällaiselle "sorvinääriduunarille" soittokeikat ovat yhtä juhlaa. Niin, baron ja muut. Kyllähän tässä asiassa on kaksi puolta. Siis kahden-, kolmen, neljän- tai vaikka kuinka vitunmonenlaisia keikkoja. Muusikon homma kauniina kesäiltana, kulli puolijäykkänä housuissa kesämekoissa pyöriviä mimmejä tiiraillessa järven rannalla tanssilavalla soittamassa... se on ehkä maailman parasta. Siis hyvä keikka, ihmisillä letkeä fiilis, itsellä tietoisuus tänä yönä saatavasta p***usta... kyllähän se on hienoa. Toinen ääripää: pistokeikka Turusta Kiteelle ydintalvella, ulkona -30^C ja roudaat humppakamoja pakkasessa kun tuulee niin prkleesti että jäinen viima hakkaa kasvoja, keikka klo 22:00-03:30, väsyttää, vituttaa... Nukut keikkabussin lattialla pilkkihaalareissa ja herätessäsi Turussa kurkku on tulessa ja 38,5^C kuumetta... Ja kaikki noiden kahden väliltä. Pieru naurattaa aina.
www.viihdepianisti.tk |
baron 14.03.2005 22:23:13 | |
---|
Ja kaikki noiden kahden väliltä. Mä ajoin vain takaa, niin huonoa keikkaa ei oo kohdalle sattunut, ettei se siviiliduunia olisi voittanut. The Steinway piano - with its beauty and power - is the perfect medium to express the performers's art, drama and poetry |