Yleistä keskustelua musiikista ›

Vinyylillä audioraita on puhtaasti akustinen, mikä tarkoittaa ääretöntä näytemäärää/sekunti. CD:llä sen sijaan ääni on digitaalista, mikä tarkoittaa aina, että jotain menetetään. Signaalina analoginen on sulava(tai joku sana), kun taas digitaalisignaalin kuvaaja on kulmikas.

Vinyylillä audioraita on puhtaasti akustinen, mikä tarkoittaa ääretöntä näytemäärää/sekunti. CD:llä sen sijaan ääni on digitaalista, mikä tarkoittaa aina, että jotain menetetään. Signaalina analoginen on sulava(tai joku sana), kun taas digitaalisignaalin kuvaaja on kulmikas.
 
Mutta tuota tuskin kuulee jos ei ole oikee kultakorva. CD-laatu on kuitenkin parempi kuin vinyylilevyjen laatu. Ei vahingoitu yhtä helpoisti, voidaan helpommin kopioida talteen varmuuskopiointia varten ja pystytään soittamaan melkein missä vain. Vinyyleillä taas on isommat kannet ja vintage-arvo. Vinyylihän kanssa raksahtaa ja poksahtaa ainakin käytettynä. Sen voi laskea joku hyväksi tai huonoksi asiaksi riippuen onko vintage-tunne tarkeämpää kuin äänenlaatu.
 
Jatkakaa te.

Mutta vinyylilevy on pitkäikäisempi!

Vinyylin käyttömukavuus ei kyllä voita CD:tä. Ei ole indeksihakua, kelausta, koko on iso, ei mahdu yhtä paljon tavaraa ja pitää kääntää välissä. Lisäksi vinyylien valmistus on aika vähissä. Huoltoa ja hoitoa tarvitaan mm. pölyn takia enemmän vinyyleissä, mutta huolto on toisaalta kohtuullisen helppoa.
 
Mutta vintage-arvo on katossa.

Mutta vinyylilevy on pitkäikäisempi!
 
Jos sen pitää kotelossaan ehkä. Jos sitä käyttää niin se kuluu käytössä, toisin kuin CD-levy.

Mutta vinyylilevy on pitkäikäisempi!
 
Mitähän tuolla tarkoitat? Käsittääkseni CD-levy on perinteisessä mielessä pitkäikäisempi, koska kulumista ei esiinny.

Mitähän tuolla tarkoitat? Käsittääkseni CD-levy on perinteisessä mielessä pitkäikäisempi, koska kulumista ei esiinny.
 
Muistaakseni CD:t kyllä kuluvat, Eivät tosin paljoa, mutta kuitenkin. Enkä itse ole ainakaan törmännyt kuuntelukelvottomaksi kuluneeseen vinyyliin.

Mitähän tuolla tarkoitat? Käsittääkseni CD-levy on perinteisessä mielessä pitkäikäisempi, koska kulumista ei esiinny.
 
CD-levyn datan epäillään häviävän ajan kuluessa. Reilu kymmenen vuotta sitten peloteltiin, että levyjen elinikä olisi noin vuosikymmen, mikä kyllä on osoittautunut vääräksi. Empiiristä todistusaineistoa väitteelle ei kuitenkaan siis vielä ole, mutta voihan olla että esimerkiksi 50 vuoden päästä musiikki on kadonnut levyiltä.

Itsekin pelästyin kerran, kun CD-levyltä ei kuulunut musiikki yhtä hyvin kuin ennen, vaikka volyymi oli samalla tasolla. Aloin epäilemään, että olen runkkuttanut lätysköitä kenties liikaakin, ja ryhdyin rajoittamaan niiden kuuntelua. Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että eiköhän se kuitenkin ollut ihan kiinni siitä, että minulta itseltäni oli alkanut korvat kulua. Ja kuluvathan ne yhä, ikävän paljon kaiken lisäksi. Ei ole enää paluuta aikaan, jolloin riitti kun volyyminappi oli vain hitusen länteen päin, aina vain kaakommaksi ollaan menossa :|
 
Tottakai vinyylit ja niiden omistus tuntuu aina komeammalta kuin CDeiden, mutta (minun mielestäni ainakin) CDt hakkaavat käyttökelpoisuudellaan vinyylit... hm, aivan kuus-nolla.

Mie olen käytännössä huomannut että vinyyli kestää cd:tä paremmin. En sitten tiedä johtuuko se siitä että vinyylilevyjä ei tule jättäneeksi silleen lojumaan kuten cd:itä mutta kyllä se vinyyli on minun kaltaiseni miehen valinta.
 
Cd on kyllä kätevä jos on vaikka rilluttelemassa niin ei tarvi humalaspäissään käsitellä kokoajan arvokkaita levyaarteitaan vaan voi laittaa seuraavan tunnin ajaksi soimaan yhden äänitteen.

Auto-LP-soittimet eivät jostain syystä koskaan menestyneet...
 
Mutta viinyylitunnelma on ihan omansa.

Kuuntelen kaikesta huolimatta mielummin vinyylilevyjä. Vinyylissä on jollain tavalla lämpimämpi ja dynaamisempi soundi. Ikään kuin nuot bitit kuuluisi CD:ltä.
Sitten on aivan eri asia että CD soittimissa (DA muuntimissa) on valtavia laatueroja.

Vinyylilevyillä kansitaide pääsee paremmin oikeuksiinsa, lisäksi CD-levyjen herkästi rikkoutuvat kotelot ottavat pannuun. Formaattina jälkimmäisenä mainittu on toki käytännöllisempi, äänenlaatuun en ota kantaa.

Ei ole vinyylin voittanutta. En oikeastaan diggaa mistään "uusista" keksinnöistä.

Vinyylissä on jollain tavalla lämpimämpi ja dynaamisempi soundi
 
Totta töriset, esimerkiksi Allmanien live at filmore east tai Ganesin Roadrunner kuulostavat jotenkin ohuemmilta cd levyiltä. Ja se kansitaide....

CD:llä ei tarvitse välittää samanlaisista biisijärjestyksestä ja saadaan ehkä parempia kokonaisuuksia. Lähinnä tarkoitan sitä, että vinyylille piti sijoitella kappaleet ihan äänenlaadun takia siten, että ne kappaleet, joiden haluttin soundaavan paremmilta sijoitettiin vinyylin laidoille ja esim. hitaat vinyylin viimeisille osille.

Mutta vinyylilevy on pitkäikäisempi!
 
mutta eiköhän ceedeekin kestä ihmis-iän, eli ihan tarpeeksi kauan....
 
ja kyllähän se cd on parempi laatuinen äänellisestikin, sehän ihan riippuu millaiset toistolaitteet on. Lp:n kannattajat ovat näitä 70-luvulla Black Sabbathin livenä nähneitä jannuja?

Eikös CD-levyissä tapahdu jonkinlaista kemiallista reaktiota ajanmyötä niin, että muuttuvat käyttökelvottomiksi hitaasti? Vai oliko vaan noissa ihan ekoissa levyissä? Nykyiset "ikuisia"?
 
Enivei, aikaisemmin olin sitä mieltä, että ihan sama miltä formaatilta musiikkia kuuntelee, mutta nykyään tulee kuunneltua pelkästään vinyyliä. En ole reiluun puoleen vuoteen edes ostanut yhtään ainutta CD-levyä. Vinyylejä taas on tullut kannettua hyllyyn vähän liiankin kanssa. Kai siinä divarien pölyisten levylaarien koluamisessa on oma viehätyksensä..
 
Ei ne ritinät ja rutinat juurikaan haittaa, enemmän minua nyppii nykyaikainen steriili soundi (siis joka ei johdu cd:stä vaan miksauksesta).

Eikös CD-levyissä tapahdu jonkinlaista kemiallista reaktiota ajanmyötä niin, että muuttuvat käyttökelvottomiksi hitaasti? Vai oliko vaan noissa ihan ekoissa levyissä? Nykyiset "ikuisia"?
 
joo, mutta se kemiallinensuksessio tapahtuu helevetin hitaasti, siihen menee aikaa helposti yksi vuosisata...