Bassot ›

Kuuntelin levyltä erään kovan suomalaisen basistin soitantaa ja hämmästeli erittäin hyviä bassosoundeja. Musatyyli oli sitä soulimpaa ja basso kuului erottelevan murahtelevasti levyltä.
 
Kävin sitten kuuntelemassa kyseisen basistin live-keikan ja petyin suuresti soundien takia. Soundista ei saanut mitään otetta; ei erottelevuutta, ei murahtelua. Suurin osa soundista puski läpi lavalta vahvistinpinosta yhtenä tuubana, joten PA:ta tai miksaajaa ei pahemmin voinut syyttää. Tila oli huonohko, mutta on siellä joskus ollut selkeät alapäät.
 
Miten siis basistikolleegat mietitte live-soundinne kuntoon? Mitä ohjeita annatte miksaajalle?
Vai haluatteko, että bassot tulevat omasta vahvistinpinosta? Miten varmistatte, että yleisö (vaikka ei ne sitä kuitenkaan ymmärrä) kuulee bassot bassoina eikä kuminana?
Vai tarviiko kaikissa musatyyleissä basson tulla livenä selkeänä?
 
Mielipiteitä ja kokemuksia tänne!

Itse käytän tiukkaa ja mureaa saundia, eli suht. vähän bassoja ja paljon middleä. Yleensä bassokasa riittää yksinään, mutta tarvittaessa di-outista pöytään ja pa:sta pikkasen lisää ääntä. Ei ole ollut ongelmaa bassohuminan kanssa, lähinnä juuri ton oman saundimieltymyksen ansiosta.

Jos oon soittanut niin että vahvistin pelkästään niin olen sellasen aika hymy EQmaisen saundin laittanut ja hyvin on toiminut. Suoraan pöytään soitettaessa jazzari toimii kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Jos oon soittanut niin että vahvistin pelkästään niin olen sellasen aika hymy EQmaisen saundin laittanut ja hyvin on toiminut. Suoraan pöytään soitettaessa jazzari toimii kuitenkin paremmin kuin hyvin.
 
Minä olen pyrkinyt päinvastaiseen. Midlet ne viiltää läpi ja erottuu. Plekusoundi erottuu livenä aina paremmin kuin sormisoitto, vähän tilanteen ja bändin mukaan soittotapaa olen vaihdellut sitten.

Minä olen pyrkinyt päinvastaiseen. Midlet ne viiltää läpi ja erottuu. Plekusoundi erottuu livenä aina paremmin kuin sormisoitto, vähän tilanteen ja bändin mukaan soittotapaa olen vaihdellut sitten.
 
Niin, tiedän kyllä sen. Mutta ne keikat missä oon pelkällä vahvistimella soittanut ovat olleet NIIN pieniä että niissä kuuluu läpi mikä tahansa.

Miksaajan kanssa on asia neuvoteltu kuntoon. Backline on vain monitorina lauteilla eli lavämökää mahdollisimman vähän ulospäin. Lauteille ei juuri kaipaa sitä alpäämuhjua, menee lavasoundi vaan suttuiseksi. PA tietysti vuotaa alapäitä taaksepäin mutta se ei vaikuta enää häiritsevästi lavasoundiin.
 
Yleensäkin matalien taajuuksien hahmottaminen lauteilta käsin on aikamoista arpapeliä, se hyvä bassosoundi jota ite kuuntelee siinä parin metrin päässä onkin jo kauempaa kuunneltuna täyttä kuraa.

Olipa mielenkiintoinen kysymys. Olen viime aikoina pohtinut ihan samaa. :)
 
Oma teoriani on seuraava:
Keikat, joissa on vakuuttava ja hyvin viritetty PA- subbareineen, käytän itelläni bassovahvistinta vain monitorina. Vielä parempi tilanne miksaajan kannalta on se, että koko bändi rumpalia lukuunottamatta soittaa soittimensa kuulokkeisiin. Näin miksaajan ei tarvitse murehtia lavamelusta ja silloin yleensä bassot saa selkeiksi.
 
Pienemmillä klubi-keikoilla soitan mielelläni bassot omasta vahvisitimesta, mutta vedän DI:n kautta piuhan myös miksaajalle hienosäätöä varten. Tässä tapauksessa leikkaan jonkin verran bassoa pois ja nostan keskialuetta jotta soundi pysyy selkeänä ja erottelevana.
 
Soul-, funk-, jazz ja fuusio-tyyppisessä musiikissa on mielestäni tärkeää soundin erottelevuus ja persoonallisuus.

Tässäpä kerrankin suoraan asian ytimeen (erääseen niistä) osuva topicci. Plussaa ja papukaijamerkin annan heti!
 
EDIT: Henk.koht tilitys v*****n.
 
Siteeratakseni vanhan liiton kehäkettu-miksaajamestaria, Ame Uusitaloa (terveisiä vaan jos satut lukemaan tätä!) toteaisin että live-soundeissa ylipäänsä tärkein yksittäinen ominaisuus on erottelevuus, eli se että kukin soitin erottuu kokonaissoundista.
Ns. "hyvä soundi", mitä se sitten onkaan, on live-kontekstissa vasta seuraavaksi tärkein asia. Tämä siis pohjana sille kuinka toivon omaa(kin) soittoani miksattavan.
 
Bassosta kun nyt puhutaan niin itse pyrin tarjoamaan mahd. neutraalin ja tasaisen soundin (luottaen siihen että ns. "oma soundi" lähtee näpeistä ja siitä tavasta jolla soitan, ei esim. EQ:sta), eli ei mitään hillittömiä korostuksia joillakin taajuusalueilla tms.
Hymy-EQ:ta ei missään tapauksessa, ikinä. Ei ainakaan linjaan. Keskialueelle mielummin mieto korostus.
Jos kompura-pedaali sattuu mukaan niin sen pidän käynnissä koko ajan suht loivilla asetuksilla.
...tavoitteena kaiken kaikkiaan se ettei miksaajan perustilanteessa tarvitse tiskistä säätää juuri mitään saadakseen toimivan soundin ulos. Eri asia on sitten jos miksaajalla on taiteellinen visio, jota lähdetään joukolla toteuttamaan.
 
Jos paikka on niin pieni tai lavavola on niin kova että backline-soundi vaikuttaa oleellisesti, niin itse pyrin suht kiltisti tiettyyn rajaan asti noudattamaan miksaajan toiveita volan ja soundin suhteen. Harvemmin tulee kuitenkaan mitään kommenttia tuosta. Tosin miksaajiakin on tuossa mielessä kahta eri lajia: toiset haluavat aktiivisesti muokata lavasoundia mieleisekseen ja toiset taas tyynesti muokkaavat itsensä olosuhteisiin sopivaksi ja ratsastavat lavasoundilla.
 
Toki toimivia soundeja ja soundimieltymyksiä ylipäänsä on jokaisella omansa ja eri musiikkityyleissä omansa, joten tilanteen mukaan peace tai turpaan. Vaikkapa nyt metallimusassa basson rooli on soundillisesti aivan toinen kuin jossain perus-rockissa, joten miksaus tapahtuu sen mukaan, totta kai.
 
Sen mitä nyt on miksaajien kanssa tullut taipaleilla juteltua, niin perus-F-basson middlepuukko tuntuu olevan miksaajan työtä oleellisesti helpottava asia, verrattuna esim. joihonkin täyden taajuskaistan hihi-himmeleihin, joiden ominaissoundissa tuppaa olemaan karuja live-olosuhteita ajatellen paljon erottelevuutta heikentävää ja potkua vähentävää taipumusta.
 
...Toivottavasti ei nyt luiskahtanut ihan ulos aiheesta...

Toki toimivia soundeja ja soundimieltymyksiä ylipäänsä on jokaisella omansa ja eri musiikkityyleissä omansa, joten tilanteen mukaan peace tai turpaan.
 
Hihi, kiitos uudesta allekirjoituksesta! :) Mun mielestä tuo on aika osuvasti sanottu...

Yhteisymmärrys äänimiehen kanssa on kullanarvoinen asia, omalla kohdallani on ilo tehdä hommia asiallisen kaverin kanssa. Basso otetaan linjaan sellaisenaan, miksaaja hoitaa kompressoinnin ja mahdollisen efektoinnin tiskin takaa. Oma kompurapedaali on sitten vaan ihan omaksi iloksi, enpähän pääse ryssimään saliääntä :)

Yhteisymmärrys äänimiehen kanssa on kullanarvoinen asia, omalla kohdallani on ilo tehdä hommia asiallisen kaverin kanssa. Basso otetaan linjaan sellaisenaan, miksaaja hoitaa kompressoinnin ja mahdollisen efektoinnin tiskin takaa. Oma kompurapedaali on sitten vaan ihan omaksi iloksi, enpähän pääse ryssimään saliääntä :)
 
Mulla on (jos on) kompura ennen DI-tä kyllä, mutta enimmäkseen siksi että octaveri seuraa kiltimmin hieman lytättyä soundia. ;-)

Mua usein hämmästyttää miten perusrokkibändeistä onnistutaan loihtimaan niin surkeita livemiksauksia. Eihän tartte kuin mikittää kitarakaapit, vokalistit & rumpali ja loput linjaan niin on jo kohtuusaundit. Kaikki ilman eq:ta ja kompurointia (paitsi ehkä laulukompura). Jos ruvetaan viilaamaan, niin voi leikellä alapäitä tarvittaessa pois.

Mua usein hämmästyttää miten perusrokkibändeistä onnistutaan loihtimaan niin surkeita livemiksauksia. Eihän tartte kuin mikittää kitarakaapit, vokalistit & rumpali ja loput linjaan niin on jo kohtuusaundit. Kaikki ilman eq:ta ja kompurointia (paitsi ehkä laulukompura). Jos ruvetaan viilaamaan, niin voi leikellä alapäitä tarvittaessa pois.
 
Riittäsköhän siihen rumpali joka hakkaa viimestä päivää ja sitä mukaa kaikki nostaa volaa ja sit kaikki vuotaa ihan vi**sti. Tää on kyl mutua.

Mua usein hämmästyttää miten perusrokkibändeistä onnistutaan loihtimaan niin surkeita livemiksauksia. Eihän tartte kuin mikittää kitarakaapit, vokalistit & rumpali ja loput linjaan niin on jo kohtuusaundit. Kaikki ilman eq:ta ja kompurointia (paitsi ehkä laulukompura). Jos ruvetaan viilaamaan, niin voi leikellä alapäitä tarvittaessa pois.
 
No voiskohan asia kenties olla niin, että moni "perusrokkibändi" kuulostaa jo lähtösoundeiltaan niin huonolta, että siitä ei paraskaan livemiksaaja saa mitään irti? Usein sattuu vielä niin ikävästi, että bändi ei valmiiksikaan soundaa yhtenäiseltä yksiköltä, mutta silti siitä pitäis miksaajan loihtia jotain elämää suurempaa. Tiedän useita turakaisia, jotka ovat erittäin puolitiessä oman esityksensä kanssa, mutta silti tärkein asia keikalle mentäessä on, kuka miksaa ja osakse varmasti miksata just meitä.

Mulla on sellainen tietty erotteleva säröbassosaundi, jonka saan lähes poikkeuksetta vain omista laitteista. Siksi tarjoan miksaajalle sekä pikkukaappini mikitystä ja SansAmpin DI-säröboxia, joista saa koostettua sopivan Live-räminän.

Mua usein hämmästyttää miten perusrokkibändeistä onnistutaan loihtimaan niin surkeita livemiksauksia. Eihän tartte kuin mikittää kitarakaapit, vokalistit & rumpali ja loput linjaan niin on jo kohtuusaundit. Kaikki ilman eq:ta ja kompurointia (paitsi ehkä laulukompura). Jos ruvetaan viilaamaan, niin voi leikellä alapäitä tarvittaessa pois.
 
Tietenkin kaiken paskan soundin takana on paska, kuuro, v.ttuuntunut, tyylitajuton ja lisää tähän kaikki ne puuttuvat negatiiviset adjektiivit, joita yleensä käytetään silloin kun livesoundeista ja miksauksesta puhutaan, miksaaja. Hän tekee varmalla kädellä tryffeleistä sitä itseään.

Tietenkin kaiken paskan soundin takana on paska, kuuro, v.ttuuntunut, tyylitajuton ja lisää tähän kaikki ne puuttuvat negatiiviset adjektiivit, joita yleensä käytetään silloin kun livesoundeista ja miksauksesta puhutaan, miksaaja. Hän tekee varmalla kädellä tryffeleistä sitä itseään.
 
Mutta laitoin tämän keskustelun liikkeelle esimerkillä, jossa miksaajaa ei voinut kovasti syyttää huonoista bassosoundeista. Tuhnuiset bassosoundit olivat lähinnä basistin vahvistinpinon säädöistä kiinni.
 
Tottakai livemusiikin yksin tärkein yksittäinen elementti on miksaus ja sen toimivuus. Mutta edelleen kaipaisin tänne keskustelua ja kommentointia siitä, miten ja millä kriteereillä basistit lähtevät rakentamaan omaa livesoundia.

Minusta olisi hienoa myös se jos saisi muutaman miksaajan hilattua mukaan keskusteluun - olisi mielenkiintoista saada painavaa sanaa tiskin toiseltakin puolelta. Nyt siis erityisesti basson ja/tai kompin ylipäänsä live-miksaukseen liittyen.
 
Mites on PL? Sä voisit alan miehenä vaikka aloittaa.

Tottakai livemusiikin yksin tärkein yksittäinen elementti on miksaus ja sen toimivuus. Mutta edelleen kaipaisin tänne keskustelua ja kommentointia siitä, miten ja millä kriteereillä basistit lähtevät rakentamaan omaa livesoundia.
 
Itse ainakin rakennan livesoundini täysin tilan ja sinne saatavien/siellä olevien PA-kamojen mukaan.
 
Jos tila on selvästi pienintä kuppilaa isompi ja PA kohtuukokoinen, toki yleisin vaihtoehto on se, että signaali kulkee bassosta säröpedaalin kautta DI-boksiin ja siitä PA:han. Vahvistin toimii silloin käytännössä vain monitorina. Tiloissa joissa on suurehko PA, mutta joissa myös lavavola puskee kovasti läpi, bassokamani toimivat PA-basson tukena. Pienimmissä paikoissa pelkkä backline-basso riittää mainiosti.
 
Selkeys ja erottelevuus on bändin live-soundissa mielestäni tärkeintä. Aika yllättävää oli esim. parin viikon takaisessa 3 keikan putkessa se, että selvästi pienimmässä tilassa kokonaissoundi oli selvästi paras. Oulun nelivitosen kellarin pienessä jamitilassa kun vedettiin, otettiin PA:han vain laulut, kitara ja bassari. Bassokin siis tuli pelkästään stäkistäni. Pantiin kaljakorit kaapin alle, jottei kovin humise ja se oli sitten siinä. Hieman yli kolmosella oli vola ja murisi jo todella kivasti ja selkeästi kauempanakin lavasta. Ajattelin, että ei tarvi enempää aukaista kun erottuu ja toimii jo todella mukavasti. Yllärinä miksaaja vielä pyysi, että aukaise bassoa vielä vähän lisää kun on kiva että basso murisee kunnolla. No neloselle väänsin ja jopas oli vieläkin mukavampi, todella botnekas, mutta selkeä kokonaissointi tuloksena.
 
Kahdessa muussa isommassa tilassa ei päästy suurehkoilla PA-kamoilla, (bassoakin siis PA:ssa) yhtä hyvään ja selkeään soundiin. Kokonaislivesaundi on aina todella monen pienen osatekijän summa, ja näitä tekijöitä täytyy vain yrittää muokata pienin eri keinoin tilanteeseen parhaiten sopivaksi. Kokonaispaketin selkeyden ehdoilla tietenkin.