Kitarat: kitarakamat ›

Olen tässä ettiskelly kunnon akustista kitaraa (teräskielistä (6)). Gibsonia on nykyään niin harvassa, ettei oikein nuo akustiset ole tulleet vastaan missään, ja sen vuoksi tarttis hiukan kokemusperäistä tietoa. Eli onko Gibsonin akustiset kitarat hintansa väärtejä ja minkälaisia ovat soittaa? Metallimusaan soitettaisiin ko. kepillä kaiken maailman lirputuksia.
 
Jotta kertokaapas minulle asiasta jotain. Kiitos.

No tapetaan nyt sitten Gibsoniin akustisetkin samaan kasaan Les paulien päälle, heh.
 
Cheryl Crow signature Gibsonin akustisen hinta on täysin käsittämätön. Ilmaa on muuallakin kuin kaikukopassa.
Jos se olis Cheryl itse, tulis pierua tauotta. Hyvä kitara muuten, mutta se hinta.
 
Mä olen henkilökohtaisesti Furch akustisten kannalla.
Niissä on jalo sointi, joka huumaa kun sen testaa. Erityisesti satiinilakkapinnoitetuissa malleissa on loistava ääni.
Furch soi kuin enkeli ja jos ostaisin nykyaikaista akustista, se olisi valintani ehdottomasti.
 
Budjetti kitaroina menee myös Seagul kitarat, mutta ne soi puhki muutamassa vuodessa (kannen lakka kuluu pois) ja iskun kesto on kehno, mutta erittäin hieno saundisia kevyitä pelejä.

Olen tässä ettiskelly kunnon akustista kitaraa (teräskielistä (6)). Gibsonia on nykyään niin harvassa, ettei oikein nuo akustiset ole tulleet vastaan missään, ja sen vuoksi tarttis hiukan kokemusperäistä tietoa. Eli onko Gibsonin akustiset kitarat hintansa väärtejä ja minkälaisia ovat soittaa? Metallimusaan soitettaisiin ko. kepillä kaiken maailman lirputuksia.
 
Jotta kertokaapas minulle asiasta jotain. Kiitos.
 
Gibsonin akustiset ovat enemmänkin ns. komppiakustisia, joissa on panostettu enemmän hyvään sointusointiin kuin taidesoittoon. Sooloakustisia "lirputuksiin" haluavan kannattaa tsekata Martinit ja Taylorit tuossa samassa hintaluokassa.
 
Muistakaa sitten akustista tsekatessa ottaa kaveri mukaan. Hyvän akustisen ääni aukeaa vasta tuossa metrin-puolentoista päässä, joten siihen kohti pitää jotenkin päästä kuuntelemaan. Jos kaupassa on iso peili, sitä voi käyttää äänen heijastamiseen korvia kohti.

Mä olen henkilökohtaisesti Furch akustisten kannalla.
Niissä on jalo sointi, joka huumaa kun sen testaa. Erityisesti satiinilakkapinnoitetuissa malleissa on loistava ääni.
Furch soi kuin enkeli ja jos ostaisin nykyaikaista akustista, se olisi valintani ehdottomasti.
 
Budjetti kitaroina menee myös Seagul kitarat, mutta ne soi puhki muutamassa vuodessa (kannen lakka kuluu pois) ja iskun kesto on kehno, mutta erittäin hieno saundisia kevyitä pelejä.
Samaa mieltä, itselläni on Furchin Durango, eli se halvin alle 500€ maksava. Ei tosiaankaan paha hinta siittä kitarasta. Tosin ainakin mun satiinilakkapinta on myös herkkä kaikelle, jälkiä jää väkisinkin eikä siinä ole plektrasuojaa. Kalliimpia Furheja en ole päässyt testaamaan, tämäkin jo vakuutti. Kannattaa kokeilla tuotakin vaihtoehtoa.

Ovation. Saundi on mieletön ja ulkonäkö vielä mielettömämpi.

Tämä pitää kyllä täysin paikkaansa.
Soitin ensimmäistä kertaa elämässäni Gibson Hummingbird akustisella kymmeniä vuosia sitten ja olin kyllä aivan ällikällä lyöty. Aivan sama kuinka kovaa hakkasi kitaraa niin se aina vain soi yhtä tasapainoisesti ja miellyttävästi. Todellinen komppikitara.
 
Jep. Hummingbirdit ja Dovet ovat aina luottovalintoja, kun pitää kompata akustisella.
 
Mulla on jo pitkään ollut tieto siitä, minkä akustisen ostan, kun lopulta päätän hankkia noiden "ihan hyvien" Yamahojen jatkoksi kunnon pelin.

Jep. Hummingbirdit ja Dovet ovat aina luottovalintoja, kun pitää kompata akustisella
 
Mä harrastan Japanin Humming ja Martin kopioita 70-luvulta.
Sillon oli japanin poijilla vielä isot varastot hyviä kuivia puita ja tekemisen taidot näpeissä.
 
Kuiva puu on kaiken A ja O perinteisessä soitinrakenuksessa, vaikka täällä tykätäänkin nauhojen päiden viilauksesta. Itse en ole koskaan joutunut sitä yhdellekkään kitaralleni tekemään.
 
Omakuvassa muutamia akustisia.

Ovation. Saundi on mieletön ja ulkonäkö vielä mielettömämpi.
 
Noi muoviovationit on kyllä mun mielestä kompromisseja noin ilman piuhaa soitettuna. En missään nimessä ostais himakitaraks.

Noi muoviovationit on kyllä mun mielestä kompromisseja noin ilman piuhaa soitettuna. En missään nimessä ostais himakitaraks.
 
Mullakin on kyllä se käsitys että Ovation on tarkoitettu enämpi lavahommiin piuhan kanssa, ja siinähän ne on alan pioneereja.
 
Tais olla ensimmäinen toimiva lavapeli plugilla kun puhutaan akustisenomaisesta saundista.
Olikoshan ollut ekat jo 60-luvulla?

Mä harrastan Japanin Humming ja Martin kopioita 70-luvulta.
Sillon oli japanin poijilla vielä isot varastot hyviä kuivia puita ja tekemisen taidot näpeissä.
 
Kyllä. Hyvänä esimerkkinä laadukkaasta kopiosta on mulla oleva Gallan Dove, joka on kyllä saanut edellisiltä omistajiltaan aika pahaa kohtelua. Silti on selvää, että puut ja muut ovat uskollisesti esikuvan mukaan, ja soundi myös.
 
Noita jos löytää, ei välttämättä tarvi maksaa itseään kipeäksi. Semmoinen 200-300 euroa lienee käypä hinta hyvästä yksilöstä. Alkuperäiset ovat puolentoista tonnin huiteissa.

Kyllä. Hyvänä esimerkkinä laadukkaasta kopiosta on mulla oleva Gallan Dove, joka on kyllä saanut edellisiltä omistajiltaan aika pahaa kohtelua. Silti on selvää, että puut ja muut ovat uskollisesti esikuvan mukaan, ja soundi myös.
 
Noita jos löytää, ei välttämättä tarvi maksaa itseään kipeäksi. Semmoinen 200-300 euroa lienee käypä hinta hyvästä yksilöstä. Alkuperäiset ovat puolentoista tonnin huiteissa.
 
Liikeissä rupeaa olemaan jo käytetyillä hintaa 400-500€, varsinkin jos jonkinlaista Ibanezin logoa löytyy lavasta.
Mutta ero on kyllä selvä kun nappaa vastavan hintaisen uuden akustisen, niin kyllä vanhukset soi eritavalla.
 
Pitää vaan tutkia että ei ole kansi alkanut pullistua ulos. engl "bellied top"

Mullakin on kyllä se käsitys että Ovation on tarkoitettu enämpi lavahommiin piuhan kanssa, ja siinähän ne on alan pioneereja.
 
Tais olla ensimmäinen toimiva lavapeli plugilla kun puhutaan akustisenomaisesta saundista.
Olikoshan ollut ekat jo 60-luvulla?
 
Eiköhän Ovationin Adamas ollu tuossa 70-luvun puolella.. Ovationin takanahan oli kuitu-tietämystä helikopterifirma Kamanin puolelta. Miltei kaikkiin Gibsonin akustisiin on suhteellisen turvaisaa tutustua, paitsi myöhempiin Mark-sarjalaisiin. Ne ei vaan soi.. tosin ilmeisen vähän niitä täällä Euroopassa on, koska akustisten tuonti on melko vähäistä ollut.. Kivi tuolla luonnehtikin jo, että mitä tarkoitusta nuo Gibsonit parhaiten palvelevat. Nazarethin tehtaan Martinit on tietysti myös hyviä, mutta kalliita, kuten kyllä Tayloritkin.

Metallimusaan soitettaisiin ko. kepillä kaiken maailman lirputuksia
 
Vakavasti suosittelen sähkökitaran hankkimista ;-) Toisaalta, Chet Atkins mallin elektroakustiset (nailon- ja teräskielinen) toimisivat luultavasti hyvin 'akustisina kitaroina' jos nyt on livesoitosta kyse.

Martinin ja Taylorin lisäksi kannattaa testata myös larriveet, vaikka ed roman niitä kehuukin.

Mä harrastan Japanin Humming ja Martin kopioita 70-luvulta.
Sillon oli japanin poijilla vielä isot varastot hyviä kuivia puita ja tekemisen taidot näpeissä.
 
Kaverilla on Aria merkkinen Gibson J-200 kopio. Se on aivan loistava. Sai sen aikanaan parilla sadalla markalla. Olin silloin niin köyhä, ettei ollut varaa tarjota enempää...
 
Näin myöhemmin samanlaisen musiikkikaupassa käytettynä. Silloin hinta oli jo pari tonnia.

Juu Gibsonnit on kovaan hakkaamiseen.
 
Mutta missä noita Furcheja voisi testata?

Juu Gibsonnit on kovaan hakkaamiseen.
 
Mutta missä noita Furcheja voisi testata?
 
Intoluhman näyttäis myyvän

Itse lähtisin kyllä teräskielisiä testailemaan esim. Cuenca / Larrivee osastoilta. Cuencat löytää Levytukusta ja Larriveet Musamaailmasta. Cuencat tehdään pikkupajassa Epsanjassa ja kyseisellä käsityöpuljulla ei taida olla edes kotisivuja. Erittäin loistavia ja kuulassaundisia pelejä tekevät. Erotteleva mutta lämmin tone. Suosittelen. Tonnilla siitä selviää!