Rummut: rumpukamat ›

Tulikin tässä mieleen tällänen asiaa sivuava seikka. Mun mielestä sellanen ylenpaattinen genreily ja rajojen vetäminen musatyylien välille on turhaa. Kyllähän ne genret ihan hyvä on olla jotta voidaan eritellä erilaisia musatyylejä. Mutta sitten kun se alkaa menemään siihen että tämä bändi on vaikka just sen genren sitä ja sitä alalajia ja sitä ei voi muuksi väittää, niin sillon mennään kyllä pahasti ojaan. Genrejen rajat on kuitenkin niin häilyvät että periaatteessa niistä on turha alkaa väittelemään. Toisen mielestä Zeppelin on rokkia, toisen mielestä heviä. Mitä väliä sillä on että kumpaa Zeppelin on?

ja taas täällä on tällästä ihan melkeempä turhaa purnausta!
eikö ole ihan sama mitä musaa se on kuhan se on hyvää!!!!

Onko se nyt niin vaikea tajuta, että heavy-musiikki syntyi 60-70-lukujen taitteessa ja se, mitä silloin kutsuttiin heavyksi on sitä edelleen. Missä vaiheessa nimeä pitää muuttaa?

Hitto että noiden genrejen ja skenejen kanssa menee sekaisin, etenkin näin aamusella. Mulla oli oikein selkeät määritelmät sille mikä on mitäkin, mutta jutut luettuani en tosiaan enää tiedä. Tyylinimien tarkoitus oli kai helpottaa asioista puhumista, vaan eipä se taida ihan niin mennä.
 
En nyt jaksa selventää tarkemmin, mutta sanonpahan vaan, että ihmisiltä on näköjään mennyt hevi ja metalli sekaisin. Hard rockkiakin näyttää olevan seassa.

Ehkä oikeampaa olisi sanoa "olivat nimenomaan heviä". Loogista olisi nimittäin hakea näille bändeille vertailukohtaa nykyajasta, kun sitähän tässä eletään. Tätä kautta näkisin, että Zeppelin on oikeastaan siitä kevyemmästä päästä.
 
Kannattaisi ennen sumentumista lukea loppuun asti. Siinä lukee: OMAN AIKAKAUTENSA EDUSTAJIA. Jos näkemys ei riitä pitemmälle, kuin tähän päivään, on ajatusmallissa liian kapea kaista.
 
Näillä teidän ajatusmalleilla pitäisi genret nimetä uudestaan joka päivä. Heavy rock ei muutu tietyllä kellonlyömällä "progressiivisvaikutteiseksi rockiksi".
 
Jos Led Zeppelin kuulostaa tänä päivänä kevyeltä, niin sitä se ei ollut ilmestyessään. Pitäisikö sitä tänä päivänä nimittää "Heavy Lightiksi". Eipähän lihota.
 
Ja nyt taas pörhistetään niskavillat:
Tunnustakaa historia ja perinteet, osoittakaa niille rispektiä ja dignitiä. Nämä vanhat pierut, mitä te mielellänne haukutte kesyiksi nössöiksi, ovat luoneet heviksi nimitetyn musiikkisuunnan. Se ei siitä muutu miksikään, vaikka te kuinka yrittäisitte keksiä sille uuden genren. Hyväksykää tosiasia, että musiikki kehittyy. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että nykypäivän hevi kumoaa eilisen hevin, vaan sitä, että hevi ei vielä ole tiensä päässä.

Nyt olen hämmästynyt. Miten viesteistäni voi saada sen vaikutelman etten kunnioittaisi ja arvostaisi Zeppeliniä?
 
Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin tässä viestiketjussa Led Zeppeliniä sanottavan heviksi. AC/DC:tä olen kerran aikaisemmin(5 vuotta sitten) kuullut sanottavan heviksi, ja se kummastutti silloinkin. Täysin tämän oman kokemuksen pohjalta ihmettelin ääneen asiaa.

No kyllähän se raskas musiikki riippu kaikesta muustaKIN kuin pelkästään tuplista, mutta kyllä'hän ne tuplabasarit on hyvät kun pitää soittaa tosi nopeesti jotain siitähän se on kiinni, eihän missään pooppibändissä soitetakkaan niin nopeesti et tarttis jotain tuplia mutta hevissä ne on melko tärkeet ja hyvät. Se on siis tarkoitus tuplissa et niil saa nopeemmin soitettuu ku tavallisil pedaleilla.. :D

Kannattaisi ennen sumentumista lukea loppuun asti. Siinä lukee: OMAN AIKAKAUTENSA EDUSTAJIA. Jos näkemys ei riitä pitemmälle, kuin tähän päivään, on ajatusmallissa liian kapea kaista.
 
Näillä teidän ajatusmalleilla pitäisi genret nimetä uudestaan joka päivä. Heavy rock ei muutu tietyllä kellonlyömällä "progressiivisvaikutteiseksi rockiksi".
 
Älähän liioittele hyvä mies. Totta kai genrejen nimet vaihtuvat, eivät kellonlyömällä mutta 30 vuodessa kyllä. Eihän genrenimityksillä yleensäkään tee mitään muuta kuin luokittele musiikkia- joskus melko epämääräiseenkin lokeroon- sen oman tyylililajin bändien löytämisen helpottamiseksi, vai mitä? Näin ainakin itse asian näen.
 
Kutsukaa Led Zeppeliniä heavyksi jos haluatte.
 
EDIT: muokkasinpas vähän kivemmaksi

Älähän liioittele hyvä mies. Totta kai genrejen nimet vaihtuvat, eivät kellonlyömällä mutta 30 vuodessa kyllä. Eihän genrenimityksillä yleensäkään tee mitään muuta kuin luokittele musiikkia- joskus melko epämääräiseenkin lokeroon- sen oman tyylililajin bändien löytämisen helpottamiseksi, vai mitä? Näin ainakin itse asian näen.
 
Näköjään vanhemmille ihmisille on hirveän vaikeaa elää nykypäivää ja päästää irti menneestä. Kutsukaa Led Zeppeliniä heavyksi jos haluatte.
 
No mutta, pistäpä esimerkkejä bändien genrelokeroitumisen muutoksista. Ja vastaukseksi ei riitä "musta tuntuu", vaan selkeää faktaa. Eli esimerkkejä 50 - luvun rockin uudelleenlokeroitumisesta, mainitse bändi tai esittäjä, samat perustelut -60, -70, lukujen muutoksista. Aikaskaala lienee riittävä.
 
Näköjään nuoremmille ihmisille on hirveän vaikeaa hyväksyä historiaa ja perinteitä. Led Zeppelin on heavy rockia, älä sekoita sitä heavy metalliin.

Slayerin eka levy muuten kuulostaa ihan tuplatempossa soitetulta Black Sabbathilta. Jossain vaiheessa se ylenpalttinen nopeus vissiin muodostuikin niin tärkeäksi, että yksi (varhaisen) hevin määrävimmistä ominaisuuksista - _bluespohjaisuus_ unohtui pitkätukilta aika tehokkaasti. Musiikkityylin luoneet Zeppelin, Sabbath ja Purple soittivat afroamerikkalaista musiikkia. Sen sijaan useimmat nykybändit ovat repineet riffinsä sormiharjoitusoppaasta ja rytmiikan Saksan armeijasta.
 
Tulipas avauduttua, paraskin heviasiantuntija.

Näköjään nuoremmille ihmisille on hirveän vaikeaa hyväksyä historiaa ja perinteitä. Led Zeppelin on heavy rockia, älä sekoita sitä heavy metalliin.
 
Nyt sekoitat asioita. Missään vaiheessa ei ole kyse ollut arvostuksesta tai perinteistä, vai onko sinulle kenties Led Zeppelinin hyvyys kiinni genrenimestä? Heavyä vai rockia, siitähän tässä on ollut kyse, ei arvostuksesta.
 
No mutta, pistäpä esimerkkejä bändien genrelokeroitumisen muutoksista. Ja vastaukseksi ei riitä "musta tuntuu", vaan selkeää faktaa. Eli esimerkkejä 50 - luvun rockin uudelleenlokeroitumisesta, mainitse bändi tai esittäjä, samat perustelut -60, -70, lukujen muutoksista. Aikaskaala lienee riittävä.
 
Emmä mitään vitun esseetä rupea sulle kirjoittamaan jos sitä pyydät, ei nyt olla koulussa. Ja väkisinkin tässä joutuu laittamaan oman mielipiteen, eli MUSTA TUNTUU:n koska genreluokitukset ovat aika vahvasti ilmeisesti yksilösidonnaisia, kuten tästäkin typerästä jahkaustaistelusta voi ymmärtää. Esimerkiksi voisin pistää Beatlessin, joka käsitettiin aikoinaan hurjan rankaksi ja kapinalliseksi, suorastaan paheelliseksi rock-musiikiksi. Nykyajan ihmisen korvaan -tässä tapauksessa minun- se kuulostaa lähinnä kiltiltä popilta.
 
Led Zeppelin on heavy rockia, älä sekoita sitä heavy metalliin.
 
Heavy rockia, mitä se on? Hard rockin tiedän, mutta tuollaista termiä en ole ikinä kuullukaan. Ja mitä muuten on heavy metal, mua oikeasti kiinnostaa koska itse en ainaakaan osaa sitä määritellä. Power, Doom, Black, Death, Trash, kaikennäköistä metallia löytyy, mutta heavy metal-lokeroon en tiedä mitä bändejä sijoittaisin.

Heavy rockia, mitä se on? Hard rockin tiedän, mutta tuollaista termiä en ole ikinä kuullukaan. Ja mitä muuten on heavy metal, mua oikeasti kiinnostaa koska itse en ainaakaan osaa sitä määritellä. Power, Doom, Black, Death, Trash, kaikennäköistä metallia löytyy, mutta heavy metal-lokeroon en tiedä mitä bändejä sijoittaisin.
 
Metalli-sana yleistyi vasta Metallican & Co:n myötä. Siihen asti "heavy rock" oli yleinen määritelmä raskaammalle musiikille. Heavy metallin ja heavy rockin välillä on mielestäni vissi ero: heavy rockissa soi nimimerkin arse mainitsema blues ja heavy metal erkani mustan musiikin juurista.

Bacchus on väärässä ja Zeppeliinit on Heavya Rockia. Kiroilkaa iskälle ja äiskälle. Meille ei tartte kiroilla. Tullaan muuten saippuan kansa kyläilemään :-)

Ja mitä muuten on heavy metal, mua oikeasti kiinnostaa koska itse en ainaakaan osaa sitä määritellä.
 
Se on sitä, kun on iso tukka ja virvelissä hitosti kaikua ja basistin kanava lähes kiinni. Sukkahousuja ja tahatonta koomisuutta.
 
Jossain vaiheessa 80-lukua sana kärsi melkoisen inflaation. Kaikki, missä oli säröistä kitaraa, oli heavy metal. Mike Oldfieldkin - siinä yhdessä levyssä on oikein kansiteksteissä.
 
Tämä ei sitten ollut absoluuttinen totuus, mutta näin olen sen ymmärtänyt.

Joo, kyl tuplaa arvostetaan vähän liikaa nykyajan hevissä, mun mielestä hevissä pitää olla paljon taktista rummutusta, tuplaa, kymmeniä eri comppeja yms yms... eikös se ole hienoa että rumpali käyttää yhdessä biisissä 3-5 comppia?? tuplaa voi käyttää esim kertosäkeessä tai skittasoolon kohdalla.

Metalli-sana yleistyi vasta Metallican & Co:n myötä. Siihen asti "heavy rock" oli yleinen määritelmä raskaammalle musiikille. Heavy metallin ja heavy rockin välillä on mielestäni vissi ero: heavy rockissa soi nimimerkin arse mainitsema blues ja heavy metal erkani mustan musiikin juurista.
 
No, tuo nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Nimitys, "metalli", ilmestyi paljon ennen Metallicaa ja muita aikansa rassaajia. Nyrkkisäännöksi voidaan sanoa, (mielipide tai ei, näin se on tähän mennessä toiminut,) että Black Sabbath oli Hevi ja Judas Priest oli Metalli. Siinä on se aika selkeästi sanottu. Ja väite, että metallista puuttuisi blues, saatika olisi puuttunut sen syntyaikoina, on täyttä paskaa. Vielä silloin kasikytä-luvun alun Thrash-liikkeessä ei paljon muuta käytettykään.
 
Ja jotta ei menisi täysin ohi aiheen, sanoisin vielä, että mielestäni heviä voi soittaa vaikka jakkaralla istuen ja akustista hakaten. Kärjistämistä kylläkin, mutta tupla-basarit eivät ole ollenkaan olennainen asia.

No, tuo nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Nimitys, "metalli", ilmestyi paljon ennen Metallicaa ja muita aikansa rassaajia. Nyrkkisäännöksi voidaan sanoa, (mielipide tai ei, näin se on tähän mennessä toiminut,) että Black Sabbath oli Hevi ja Judas Priest oli Metalli. Siinä on se aika selkeästi sanottu.
 
No sinä punnitset asiaa omassa kokemuspiirissäsi ja minä omassani. Zeppeliinien ja kavereiden musiikkia kutsuttiin aluksi "jytäksi", sitten yleisesti "heavy rockiksi"; Iron Maidenin ja muiden toisen aallon heavy rockareiden myötä musiikkia kutsuttiin "heviksi" ja 1980-luvun puolessa välissä "metalli" tavoitti Raahenkin. Priest yritti tarjota metalli-termiä kappaleellaan "Metal Gods" (1980), muutama vuosi ennen kuin metalli sana tuli syrjäyttämään rock-nimikkeen. Acceptin Metal Heartin (1985) myötä viimeistään toisen aallon raskaampaa musiikkia kutsuttiin maailmalla metalliksi, mutta täällä metalli-nimike vakiintui vasta tyylien "speed metal" ja "thrash metal" myötä. En tiedä miten Kontulassa, rock vaiko metal vuonna 1982?

No kyllähän se raskas musiikki riippu kaikesta muustaKIN kuin pelkästään tuplista, mutta kyllä'hän ne tuplabasarit on hyvät kun pitää soittaa tosi nopeesti jotain siitähän se on kiinni, eihän missään pooppibändissä soitetakkaan niin nopeesti et tarttis jotain tuplia mutta hevissä ne on melko tärkeet ja hyvät. Se on siis tarkoitus tuplissa et niil saa nopeemmin soitettuu ku tavallisil pedaleilla.. :D
 
Teki mieli olla vastaamatta tähän, mutta pakko.
Eiköhän kaikki täällä tiedä, että niitä kahta pedaalia/basaria käytetään siksi, koska yhdellä ei kyetä kyllin nopeisiin iskuihin. Uskonkin, että tällä topicilla tarkoitettiin, että onko se tuplajyskytys kuitenkaan niin "itseisarvo" hevissä. Eli tarvitseeko hevi välttämättä sitä jytkettä. Oma mielipiteeni on, että parempi ilman jos ei osaa kohtuudella käyttää.
 
Led Zeppelin-keskustelusta vielä, että sinänsä tää keskustelu risteytyy ironisesti itse topicciin, että Bonham ei tuplabasaria/pedaalia (ainakaan tietääkseni) käyttänyt, Mutta silti juuri hänen basarityöskentelyään on ihailtu kautta historiain kirjojen. Oma mielipiteeni on, että jos ne tuplat on käytössä, niin niitä tulis käyttää niiku bonham sinkkuaan :))

Bacchus on väärässä ja Zeppeliinit on Heavya Rockia. Kiroilkaa iskälle ja äiskälle. Meille ei tartte kiroilla. Tullaan muuten saippuan kansa kyläilemään :-)
 
Hoho, emmie kyllä ihan niin nuori ole...;)
 
Pakkohan tässä on kiroilla kun rupee pikkuhiljaa hermot menemään tähän jänkkäykseen ja vänkkäykseen.