Aihe: Miksi jatsia? 1 2 | |
|---|---|
 Dirk15.03.2003 11:33:55 | |
No 70-00 fuusiosta eniten pidän... Aika tyhjentävä kommentti. | |
 Jabbe15.03.2003 14:52:12 | |
Aika tyhjentävä kommentti. No niin. Fuusio miellyttää eniten, koska niissä on jo modernimpia soittimia ym. käytetty, ei pelkkiä pianorumpubassofoni kokoonpanoja. Ja 70-luvulta nykypäivään olen noita kuunnellut.. Hoho.
On se vaan kumma...? | |
| Jabbe 15.03.2003 14:52:46 | |
Jatsi on pahimmillaan sitä, että jokainen soittaa soolon vuorollaan ja yleisö taputtaa aina välissä. Ja tietenkin soitetaan niitä samoja standardipiisejä joka keikalla. No tätähän tämä juuri on. Varsinkin kun sitä itse soittaa... Hoho.
On se vaan kumma...? | |
| Dirk 15.03.2003 15:53:38 | |
Ja 70-luvulta nykypäivään olen noita kuunnellut.. Ai; muistelin että olit vähän nuorempi :) ehehe. Ja tuolla ekalla hieman meinasin, että eipä sitä fuusiota ole käsittääkseni paljoa ennen 70-lukua tehty... Se on kyllä totta, että keikalla taputtaminen on aika turha juttu, jos siihen ei todella ole aihetta; heität jonkun soolon joka ei sitten onnistu toiveiden mukaan ja yleisö alkaa taputtaan sen jälkeen niin mua ainaki alkais vaan vituttaan... | |
 hörhö16.03.2003 10:06:47 | |
Harmonia käsittää aika mukavan suuria sointuja ja sit se improvisaatio ja muun bändin kanssa keskustelu on huipussaan. "Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara | |
 funkylord17.03.2003 23:19:46 | |
Miusta jazzin harmonia on niin herkkää, että jo pelkästään soinnun käännöksillä voit saaha aikaan niin suuria tunteen purkauksia, että huhhuh, mutta suoraan nuotista lerssi pinoittain soittamalla siitä saa tehtyä niin yläaste jatsia että ihan hävettää, mutta hienoimmillaan jazz on miusta siroa, ja todella todella ilmeikästä. PORKKANA! | |
 noir17.03.2003 23:28:56 | |
En tiedä mitään muuta tyylisuuntausta, joka olisi yhtä monipuolista/-muotoista. Lisäksi jazz on kuin filosofiaa: sitä on kaikessa. No pain, no delight. | |
| Jabbe 18.03.2003 11:59:17 | |
lerssi pinoittain soittamalla Hoho. Hoho. | |
 ForSakeN18.03.2003 19:41:52 | |
Mulla aikionaan jazz oli erittäin outoa musiikkia, mutta nykyään sitä suorastaan nousee sanonko mikä pystyyn kun oikein hyvää jazzia kuulee. Parhaimmillaan jazz on juuri hyvinä melodioina ja free jazz meininkinä. Ei tartte ajatella niinkään biisin kulkua vaan sitä miten itse kulkee mukana. Se on siellä missä tuntuu...ja SYVÄLLÄ!
(siis se plugi) :o | |
 Bassballs18.03.2003 20:34:07 | |
Mikä siinä jazzissa on niin hyvää..? Jazz on musiikkina todella monipuolinen ilmiö. Itse diggailen jazzrock-fuusiosta, kuten weather report ja Dave Weckelin useat biisit. Jotkut aloittelevat jazzmuusikot hyljeksivät muita musiikkilajeja ja SE ON PERSEESTÄ!! "Tää on ihan paskaa, eihän tää oo ees jatsia!" -ja sitten kitarasta tonet nollille ja kolmimuunteinen sitäsuntätä-asteikko pyörimään. Muusikon ei pitäisi sortua musiikkilajirasismiin, vaikka ei voisikaan sietää jotain tiettyä musaa. Ongelman kimppuunkäymisen ongelma on juuri kimppuunkäyminen. | |
| erno p 20.03.2003 14:43:49 | |
Muusikon ei pitäisi sortua musiikkilajirasismiin, vaikka ei voisikaan sietää jotain tiettyä musaa. Yleensähän ihmiset näkevät muissa omia puutteitaan ja heikkouksiaan; mitä sinulla on perinteisempää jazz-menoa vastaan? :) | |
| Bassballs 20.03.2003 16:04:12 | |
Yleensähän ihmiset näkevät muissa omia puutteitaan ja heikkouksiaan; mitä sinulla on perinteisempää jazz-menoa vastaan? :) En tiedä. Se on jotain alitajuista. Onhan niitä hyviäkin vanhoja jazz-biisejä. Olenkin pääsemässä kikkelijazz-vihani yli. Ja onhan maailma pullollaan muutakin haastavaa musiikkia. P.S Entisen basso-opettajani lempinimi oli Diiba-Daaba.. siitä voi päätellä jotain. Ongelman kimppuunkäymisen ongelma on juuri kimppuunkäyminen. | |
 Socialite21.03.2003 23:57:00 | |
Entisen basso-opettajani lempinimi oli Diiba-Daaba.. siitä voi päätellä jotain. Hähhäh! Niinpä oli... Mutta totta turisit tuossa äsken. Avarakatseisena pitää (yrittää) pysyä vaikka kaikesta ei voikaan tykätä... Itse diggailen kanssa tietynlaisia jazzijuttuja ja toisenlaisia vihaan. Perinteinen intensiivinen ja sielukas ns.sisällöllinen jazz (ei siis mikään stankku/benson/hissi/kikkeli meininki) voi olla todella erinomaista kuunneltavaa aivan kuten fuusio ja jazzrokkikin! Free ei oikein nazzaa minun kohdallani eikä perinteinen (tuhnu-tone) jazzkitarointi myöskään... Keppi kädessä joka ilta. | |
| Jabbe 22.03.2003 13:31:04 | |
Sanokaas joku hyvä levy missä tulee esille tollaista hyvää jatsia. Höhö. | |
| sahava 22.03.2003 13:44:36 | |
Sanokaas joku hyvä levy missä tulee esille tollaista hyvää jatsia. Mun mieleeni on erityisesti The Quintet - Jazz at Massey Hall, joka on yksi puhutuimmista jazz-livelevyistä koskaan. Kokoonpano on legendaarinen: Charlie Parker (käytti nimeä Charlie Chan välttääkseen levytyssopimuskonfliktit), Dizzy Gillespie, Charlie Mingus, Bud Powell ja Max Roach. Uskomatonta tykitystä. Parker oli vielä myynyt ennen keikkaa foninsa kaniin jotta saisi hepoa, joten joutui soittamaan lainaamallaan muovifonilla. Keikka on hätäisesti äänitetty Mingusin asentamilla laitteilla, joten äänenlaatu ja balanssit eivät ole parhaimmat mahdolliset, mutta jos haluat kuulla kuinka aikansa legendaarisimmat muusikot soittavat sielunsa kyllyydestä niin tämä on hyvä vaihtoehto! "Hyvää jatsia" -fraasi tuo mieleeni myös välittömästi muutaman ikuisen klassikon, kuten Miles Davis: Kind of Blue, John Coltranen muutamat levyt: Blue Train, Giant Steps, A Love Supreme, Cannonball Adderley: Something else, Louis Armstrong: Hot Fives and Hot Sevens (joku niistä levyistä), ihan mikä vaan Ella Fitzgeraldin levy jos laadukasta naisääntä tahdot kuunnella (sama juttu Armstrongin laulubiisien kanssa, upea ääni). Ainoat fuusiolevyt joita pystyn kuuntelemaan ovat legendaariset Miles Davisin: Bitches' Brew, Live-evil ja Dark Magus. Hyvää jatsia on TUHOTTOMASTI. Uudemmasta "hyvää jatsia" tuotannosta kannattaa hankkia käsiisi Eero Koivistoista, Pekka Pohjolaa, Trio Töykeitä, ja mitä vaan missä Johanna Iivanainen laulaa (helvetin kaunis ääni). Vielä soitinten mukaan omat favoritelevyt: Piano: Bud Powell: The Amazing Bud Powell, Thelonious Monk: Genious of modern music, Earl "Fatha" Hines: '65 Piano solo. Alttofoni: Charlie Parker: Semmonen tuplacd, en muista nimeä, Cannonball Adderley: Somethin' Else, Coleman Hawkins: Retrospective, Ornette Coleman: Change of the Century. Tenorifoni: John Coltranen levyt ovat jees. Sonny Rollinsin kanssa. Sopraanofoni: Eero Koivistoinen. Sidney Bechet (myös taitava klarinetisti). Rummut: Mikä vaan levy, missä on Max Roach, Kenny Clarke, Elvin Jones. Basso: Charlie Mingus, Paul Chambers. Laulu: Ella Fitzgerald, Louis Armstrong, Sarah Vaughan, Billie Holiday, Tony Bennett, jopa Frank Sinatra, Nat King Cole. Baritonifoni: Gerry Mulligan Trumpetti: Miles Davis, Clifford Brown, Louis Armstrong, King Oliver, Dizzy Gillespie. Kitara: Django Reinhardt, Wes Montgomery, "Pioneers of the jazz guitar" -levy !PARAS KAIKISTA!, nuori John McLaughlin, Charlie Christian. Nämä siis omasta levyhyllystäni ja minun mielestäni ovat kaikki helvetin "hyvää jatsia" :) Joitain soittimia/muusikoita saattaa puuttua, mutta se johtuu siitä etten jaksa käydä hyllyltäni katsomassa. Terve, Simo Shake it and break it | |
 Speedy22.03.2003 20:14:04 | |
Mikä siinä jazzissa on niin hyvää..? A: jos soittaa väärin, voi laittaa improvisoinnin piikkiin=) B: jazzissa ei oo koskaan mitään väärin..=)) "All I think abaut is time and groove" J. Porcaro | |
| jazz86 24.03.2003 13:06:23 | |
Itse olen vasta hiljattain kiinnostunut jatsista. Se ei mielestäni oikeen kuullosta miltään, mutta kumminkin on haastavimpia musiikkilajeja, mitä maailmasta löytyy. Rumpali olen ja täytyy myöntää, että CD:llä rummuista ei oikein saa mitään irti, mutta jos telkkarista tulee jazzia ja katsoo rumpalin rummutusta niin saa kyllä ihmetellä, miten kaveri siihen pystyy, mitä se soittaa... Olen tullut siihen tulokseen, että jos opin joskus soittamaan jazzia rummuilla oikein todella hyvin niin sen jälkeen osaan kaikki muutkin musiikkilajit hyvin. Jee hyvä Jazz!!! PS. Muutkin nykynuoret -pitäkää jazz maailmankartoilla, ettei se häviä mihinkään!! Teemu Källi | |
| akik 30.03.2003 20:19:13 | |
jazziin kilahdin kind of bluen kautta joskus ja siitä maku on jazzin suhteen on kasvanut kaikkeen kikkeli/fuusiosta yli-sentimentaaliseen swing/cool-fiilistelyyn ja jazzfunkkiin .. viimeiksi hankin kitaristi pat martinon levyn jonka nimeä en kuollaksenikaan muista mutta todella hyvää bepoppia pienillä blues mausteilla. acid jazz/soul ja hiphop hybridit (mark farina,roots,erykah badu jne..) sytyttää myös jossain määrin. jazzissa kiehtoo sen epälooginen loogisuus (!),arvaamattomuus,improvisaatio ja soitinten kommunikointi, tunnelma,teknisyys ja ties mikä... jazz on tunteellisinta ja värikkäintä mutta samalla hulluinta ja voimakkainta musiikkia ikinä. | |
| eetu- 01.04.2003 16:23:44 | |
Emmää taaskaan tiedä mutta mulle se jazz, josta pidän, on pelkkää tunnetta ja tuntemuksia kuten musiikki yleensäkin. Kun laitan Miles Davisin "Kind of Blue":n soimaan, niin se on pelkkää fiilistä. En voi kuvitella, että joku miettii, että "olipas näppärä filli" kuunnellessaan tuota levyn. =) Tämä siis jazzin kuuntelijan näkökulmasta. Sulla varmaan tilanne on hiukan toinen, kun opiskelet ja soitat jazzia? Aamen tälläkkin. Samaa mieltä :) | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)