Kitarat: soittaminen ›

Älä reenaa. Soittele vaan.
 
Tuohon omaan kommentiin vähän lisäselvityksiä. Tämän keskustelun aloittaja reenaa neljä tuntia päivässä. Olisi hyvä tietää onko monta vuotta soittanut, mutta jos on parikin vuotta soittanut tuolla reenimäärällä niin mielestäni hyvä suunta on, että alkaa vähentämään itse reenausta ja alkaa todellakin enemmänkin soitteleen. Improvisaatio ja luovuus itse soittamisessa varmasti paranee. (Olipas hienosti sanottu)

Höpöhöpö, kuka tässä on puhunut pelkistä tilujuttujen treenailuista?
 
Threadin alla seisoi: "Reenaan ihan tilunopeutta.... Olen ottanut jotain vinkkejä Petrucci-videosta." Tähän siis esitin kommenttini.
 
Jos olet itse liian laiska treenaamaan se on oma ongelmasi, mutta hommasta ei varmasti ole mitään _haittaa_ bändisoittoon.
 
Joo, kieltämättä. Nämä kuluneet vuosikymmenet kitaran varressa ja bändeissä on kuitenkin opettanut jotain eli mm. sen mistä aiemmin kirjoitinkin. On aika tylsää soittaa ihmisen kanssa joka vain egotrippailee, soittaa mitä sattuu eikä välitä muusta ryhmästä ollenkaan. Näitä kun on nähty :)

mun mielestä kannattaa harjoitella sweepit sun muut ensin pikkaamalla ja sitten vasta sweeppaamalla, saa paremman näppituntuman mihe sormien kuuluu mennä.. kokeilkaapas tätä..
Niin, toisaalta on hyvä harjotella ihan sweeppaamalla ne sweepit että ne kuulostaa siltä miltä pitää, ts. nuotit soi puhtaasti, tarkasti ja ilman häiriöääniä tai päällekkäissointeja... Ihan vaan siksi että monet tuntuu olevan ihan pihalla koko sweeppaamisesta ja luulevan että se riittää kun palmmuteteaan kielet ja sahataan barresointuja edestakasin...
 
soittakaaa ensin vaikka tunnin akustisella, tiluttakaa tms. sitten vaihtakaa sähkökitaraan. wow! mikä tatsi.. nopeus kasvaa dramaattisesti kun siirtyy kankeasta akustisesta hevikeppiin..
Ja paskat, sanon minä. Jos on vahvat sormet niin kuin kitaristilla pitäiskin olla niin saa kyllä akkarilla vedettyä ihan samat jutut jotka sähkikselläkin saa puhtaasti soitettua.

Threadin alla seisoi:
 
Ja komppipuolta luki kyllä siinäkin. Tilunopeus nyt on tilunopeus siis, mutta ei sen treenaaminen välttämättä ole mistään pois vaikkei se mitään mihinkään toisi.
 
On aika tylsää soittaa ihmisen kanssa joka vain egotrippailee, soittaa mitä sattuu eikä välitä muusta ryhmästä ollenkaan. Näitä kun on nähty :)
 
Tämä on täysin totta, voi hyvinkin olla että olisi hyödyllisempää treenata juuri vuorovaikutusta ja improvisaatiota, toisten huomioonottamista. Sehän on improvisaatiossa ja musisoinnissa tärkeää, että jatkaa ja lisää muiden juttuihin, ei pilaa niitä tai lähde omille reiteille, siihen meinaan kaatuu kaikki. Tälläisia perusjuttuja pitää toki painottaa.
 
Oma pointtini oli lähinnä se, että tässäkään tilanne ei ole joko-tai, voi sitä treenata tiluttelua tai mitätahansa ja silti samalla treenata bändisoittoa ja toimivaa yhteensoittoa.

Oma pointtini oli lähinnä se, että tässäkään tilanne ei ole joko-tai, voi sitä treenata tiluttelua tai mitätahansa ja silti samalla treenata bändisoittoa ja toimivaa yhteensoittoa.
 
Pääasia on siis että treenaa soittoa, eikä sitä välttämättä kannata palotella osiin. Kitaraa voi myös treenata ilman että sitä soittaa. Pitää vaikka vain sylissä, tutkii sen anatomiaa, nukkuu sen kanssa tai muuta älytöntä. Pääasia että se tulee tutuksi, jolloin siihen saa tuntuman. Kaikki muu kuten tekniikka, tyyli, varmuus jne. tulee ajallaan, jos on tullakseen.

Ja paskat, sanon minä. Jos on vahvat sormet niin kuin kitaristilla pitäiskin olla niin saa kyllä akkarilla vedettyä ihan samat jutut jotka sähkikselläkin saa puhtaasti soitettua.
niin mutta entäs ne heput jotka EIVÄT soittele akustisella. pelkän sähkökitaran soitosta ei näpit vahvistu.
ja on se akustisen soitettavuudestakin kiinni..

niin mutta entäs ne heput jotka EIVÄT soittele akustisella. pelkän sähkökitaran soitosta ei näpit vahvistu.
 
Mitä oikein horiset?
Sormien vahvistamisen sijaan kannattaa opetella soittamaan pehmeästi, niin ei tarvitse runtata. Kieltäkin tarvitsee painaa vain sen verran, että se soi.
Akustinen (nylonkielinen) on muuten mielestäni melkein sutjakkaampi kuin sähkökitara soitettavuudeltaan.

Miten kukaan jaksaa REENATA soittamista? Eikö se ole kaikista mukavinta vaan soittaa rämpytellä aina sillon tällön, eikä reenata millään "Jos en opi soittaan 32. osa -nuotteja 250bpm tempolla viikossa, niin hirtän itteni!" -meiningillä?
 
Kannattaa hommata mukava porukka kasaan ja alkaa soitella kaikenlaisia covereita ja ehkä tehdä jotain omiakin biisejä. Siinä oppii kaikista nopeiten, ja on muuten huomattavasti mukavempaakin, kuin se yksin omassa huoneessa 24/7 metronomin nakutuksen kuuntelu. Ja ei sen metronomin kanssa opi sitä oikeaa soittoa, eli muun bändin kanssa "yhteen" soittamista.

Miten kukaan jaksaa REENATA soittamista? Eikö se ole kaikista mukavinta vaan soittaa rämpytellä aina sillon tällön, eikä reenata millään "Jos en opi soittaan 32. osa -nuotteja 250bpm tempolla viikossa, niin hirtän itteni!" -meiningillä?
 
Kannattaa hommata mukava porukka kasaan ja alkaa soitella kaikenlaisia covereita ja ehkä tehdä jotain omiakin biisejä. Siinä oppii kaikista nopeiten, ja on muuten huomattavasti mukavempaakin, kuin se yksin omassa huoneessa 24/7 metronomin nakutuksen kuuntelu. Ja ei sen metronomin kanssa opi sitä oikeaa soittoa, eli muun bändin kanssa "yhteen" soittamista.
 
Onko nuo sitten jotenkin mystisesti toisensa poissulkevia vaihtoehtoja? Ainakin itse koen harjoittelun ja treenaamisen tarpeelliseksi, koska yksinkertaisesti haluan KEHITTYÄ soittamisessa, enkä jumittua niihin samoihin kaavoihin. Jos pystyn kehittämään itselleni tarpeeksi hyvän tekniikan, saan soitettua lähes mitä tahansa mitä päähän juolahtaa, koska tekniikan puute ei ole rajoitteena. Tämä jos mikä on myös luovuudenkin kannalta aivan helvetin hyvä asia. Jos jää vain tuolle "rämpyttelempä silloin tällöin" -linjalle niin saattaa huomata melko nopeasti, että on viimeiset neljä vuotta rämpytellyt sitä samaa tavaraa, ja se saattaa ruveta käymään ehkä hieman puuduttavaksi.
 
Mutta jokatapauksessa, ihmeellisen mustavalkoisia käsityksiä täällä. "Joko treenaat tilua (hyi kauhea, älä sitä vaan) tai sitten treenaat soittamisen perusteita.", tai "Joko soitat bändissä tai sitten treenaat tekniikkaa." En tajua että millä ihmeen periaatteella nuo ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Mitä oikein horiset?
Sormien vahvistamisen sijaan kannattaa opetella soittamaan pehmeästi, niin ei tarvitse runtata. Kieltäkin tarvitsee painaa vain sen verran, että se soi.
Akustinen (nylonkielinen) on muuten mielestäni melkein sutjakkaampi kuin sähkökitara soitettavuudeltaan.
olen kyllä samaa mieltä kanssasi, minulle on aivan sama onko kitaristilla vahvat vai heikot sormet kunhan osaa soittaa.. enkä ole muuten ikinä harjoitellut sormien vahvistamista tuo oli vain tuollainen juttu minkä huomasin kun soittelin..

No joo olen siis soittanut pari vuotta...sähkökitaraa. Jonkun verran akustista aikasemmin. Toinen vuosi meni armeijassa eli ei pystynyt hirveitä panostamaan. Kyllä ton ihan reenaamisen kautta huomaa kehittyvänsä erilailla kuin vaan rämpyttelemällä. Mutta eihän sitä jaksa otsa rypyssä kaiken aikaa reenatakkaan. Välillä pitää ja on mukava vaan soittaa jonkun päälle tai muuten fiilistellä.

Se vaan alkaa 2-3 tunnin jälkeen meneen aikamoiseksi pään seinään hakkaamiseksi ja tervanjuonniksi toi soittaminen jos puuduttavia skaaloja soittelet esim. metronomin kanssa.
 
Jos haluaa monta tuntia per päivä treenata niin kannattaa hoitaa homma esim. parin tunnin periodeissa; pari tuntia aamulla ja pari tuntia illalla.
 
Mun mielestä kannattaa soitella sillo ku tuntuu siltä!! vaikka kymmene tuntii päivässä :) pitää taukoja ainaku haluu! Sellai mä ainaki opin.....

Mä en ymmärrä esim. Steve Vai joka treenasi joka päivä 15 tuntia.