Rummut: rumpukamat ›

Uhrasin hetken aikaa hakeakseni haun avulla aiheesta tietoa kyseiseltä foorumilta, mutta ei tuottanut toivottua tulosta!Joten, kysyn että saavutetaanko keikoilla kompuran käytöstä esim. virveli/overheadit/basari-akselilla mitään vastinetta rahoille? Ja onko DI-poksin hommaamisessa rummuille mitään järkeä?

Uhrasin hetken aikaa hakeakseni haun avulla aiheesta tietoa kyseiseltä foorumilta, mutta ei tuottanut toivottua tulosta!Joten, kysyn että saavutetaanko keikoilla kompuran käytöstä esim. virveli/overheadit/basari-akselilla mitään vastinetta rahoille? Ja onko DI-poksin hommaamisessa rummuille mitään järkeä?
 
No kyllä siitä kompurasta on hyötyä, jos sama laite sisältää vielä gaten. Kevyt "haarukointi" soundille saa aikaan selkeyttä, mutta liiallista käyttöä kannattaa kyllä välttää. Melkein ehdottaisin että kokeilemalla se selviää, koska esim. bassarin soundin saa hallintaan todella hyvin pelkällä virittämisellä/täytteellä/mikin sijoituksella. gate taas palvelee hyvin jos monitorointi on lähellä mikkiä, ja tasot suhteellisen kovat. Ydin kysymys taitaa olla esiintymispaikan koko. mihin tarvitset diboxia?

Eikös se mahdollisesti myös tasaisi "piikkejä"?
 
eihän diboxin tarkoitus ole kuitenkaan tasata piikkejä. jos sitä haluat, niin kompura on sua varten tehty.

No niin. Eli normiskattaus on: gate/limiter tomeille, samat basarille ja snarelle -> jos on rahaa (ja kanavia käytössä niin trigger basarille ja snarelle). Ja järjestyksessä gate - kaiku, gaten kanssa miksaaja tarkkana ettei gate mene liian tiukalle (aiheuttaa kamalan kuuloisen katkon iskuun).
 
Elikkäs kokeillua ja pitkää jutustela miksaajan kanssa.

Itse kyllä jättäisin ensimmäisenä pois gatet, koska niitä ei ikinä kerkiä eikä pysty säätämään kunnolla. Sitten kun rumpali soittaa kaikki iskut niin tasaisesti koko keikan läpi että gate aukeaa aina, niin silloin ei kompuroistakaan ole juuri mitään hyötyä.
 
Tietenkin jos haussa on joku spesiaali soundi, joka vaatii moiset laitteet syntyäkseen, niin silloin nuokin värkit voi räkkiin laittaa. Tässä vaiheessa mennään sitten siihen, että tarvitaan jo vakiomiksaajaakin ja jutut ja soundit treenataan kunnolla.
 
Lähtötilanteeksi miksaajana haluaisin rummut vireeseen ja PA:han sen verran varaa, että joskus sopivassa paikassa voi jysäyttää kunnolla.

Tässä sulle oikein hyvä kompura rumpukäyttöön ja jää vielä tilaa muillekkin. Ollaan todettu ihan verrattomaksi, suosittelen!!
 
http://www.fullcompass.com/Products/pages/SKU--27200/

Ja onko DI-poksin hommaamisessa rummuille mitään järkeä?
 
Hei sehän olis hyvä. Loppuu se lavamöykkä, kun rummut voi vetää suoraan linjaan. Vähä kätevää. Miksei tätä ole aiemmin keksitty?
 
Sori, oli pakko.

Myös nämä ovat hyviä:
http://www.skenegroup.net/common/images/gw_ti4400_oc/kompura.jpg
http://members.surfeu.fi/petri.keihanen/kompura2.jpg
 
Ja nyt luulen olevani hauska...heh. Melkein pääsi nauru, vai kuinka? Ei mutta oikeasti, mikä on kompura näin ääneen liittyen?

Uhrasin hetken aikaa hakeakseni haun avulla aiheesta tietoa kyseiseltä foorumilta, mutta ei tuottanut toivottua tulosta!Joten, kysyn että saavutetaanko keikoilla kompuran käytöstä esim. virveli/overheadit/basari-akselilla mitään vastinetta rahoille? Ja onko DI-poksin hommaamisessa rummuille mitään järkeä?
 

 
Se riippuu tietty paljon soittajasta, virityksestä, paikasta, musasta, bändistä ja kaikesta mahdollisesta:D
 
Kuten sanottu kokeilemalla löytyy! Jos käytätte miksaajaa tai joku bändistä miksaa niin jätä sen huoleksi vaan:D Ite kannataa huolehtia että sekä soittaja ja kannut on hyvässä vireessä!
 
Toki miksaajan perustyökalujen tarkoitusperät kannattaa selvitellä jos mielenkiintoa löytyy!! Tietääpähän sitten kuinka sitä soundia (joskus jopa soittoa) muokataan ja "korjaillaan" tilan vaatimiin tarpeisiin;)
 
DI- boxille ei kyllä rumpusetissä oo käyttöö ellet käytä sähkörumpuja.

Kyllä täytyy sanoa, että kompurat ja gatet on pelastusta ihan jokaiselle rumpusetille aina, kun ne mikitellään ja toistetaan PA:n kautta.
Jos jokainen kanava on auki ja gateja ei ole välissä, niin soundi on aika hirveää mössöä.
 
Jokaiselle pöntölle olisi hyvä olla säädettävä (lue erillinen-) gate, jossa on säätämisvaraa releasen jne. suhteen.
 
Snare taas toisaalta vaatii yleensä kompurankin, kun siitä tahtoo muuten tulla semmonen lyhyt 'päks'-soundi, eivätkä ghostit yms. kovin hyvin sieltä muuten erotu.
 
Tietenkin on aina oma hommansa säätää kaikki hyvin, mutta eipä sitä livenä linjacheckkiä kummempaa olla ennenkään tarvittu. Tämmöiset miksaaja-sedät sitten saa rahaa ja häärää siellä mikserillä ihan sitä varten, että ne kuulostaa (ainaki viimesessä piisissä ;) hyvältä.

Ja nyt luulen olevani hauska...heh. Melkein pääsi nauru, vai kuinka? Ei mutta oikeasti, mikä on kompura näin ääneen liittyen?
 
Eiköhän tässä kompressori-nimistä laitetta ("efekti") tarkoiteta. Mä oon paljon äänityshommia tehnyt, mutta oikeasti, en kyllä mitenkään vaan osaa selittää sanoin kompressorin käyttöä. Tehkää se siis joku.

Jos teillä on iso PA ja haluatte suojella yleisöä ja kamoja suurilta piikeiltä, niin totta kai kannattaa hankkia hyvä kompressori/limiitteri. Mutta jos on pikku-PA eikä miksaajaa, niin turhaa roudattavaa keikoille. Ja jos teete rummut vain muutamalla mikillä, niin kompessori tuo vain turhaa pumppausta ääneen. Äänitystuotetta tehdessä kompressointi ja limitointi on välttämätöntä, sillä transientit tulevat kiintolevyltä korville ihan eri tavalla kuin akustisesti.

Jos teillä on iso PA ja haluatte suojella yleisöä ja kamoja suurilta piikeiltä, niin totta kai kannattaa hankkia hyvä kompressori/limiitteri. Mutta jos on pikku-PA eikä miksaajaa, niin turhaa roudattavaa keikoille. Ja jos teete rummut vain muutamalla mikillä, niin kompessori tuo vain turhaa pumppausta ääneen. Äänitystuotetta tehdessä kompressointi ja limitointi on välttämätöntä, sillä transientit tulevat kiintolevyltä korville ihan eri tavalla kuin akustisesti.
 
ja levylle soitettaessa ( jos se tulee julkiseen levitykseen) on esimerkiksi radiosoittoon vaadittavat speksit erittäin tiukat. Se vaaditun dynamiikan haarukka on yllättävän pieni. Siksi masterointi on todella tärkeä vaihe äänityksessä.

Eiköhän tässä kompressori-nimistä laitetta ("efekti") tarkoiteta. Mä oon paljon äänityshommia tehnyt, mutta oikeasti, en kyllä mitenkään vaan osaa selittää sanoin kompressorin käyttöä. Tehkää se siis joku.
 
Kompressori yksinkertaisesti pienentää äänen dynamiikkaa, vaikka esim. siten että kaikki yli sadan desibelin vahvuiset äänet kompressoidaan tietyllä suhteella. Esim. cd-levyn dynamiikan toisto on pienempi kuin se dynamiikka mitä ihmiskorva voi aistia, siksi esim. hyvin dynaamista klassista musiikkia pitää kompressoida jotta se voidaan cd-levylle tallentaa ts. jotta hiljaisimmatkin kohdat kuuluisivat ja jotta kovimmatkin kohdat eivät säröytyisi.

Jos teillä on iso PA ja haluatte suojella yleisöä ja kamoja suurilta piikeiltä, niin totta kai kannattaa hankkia hyvä kompressori/limiitteri. Mutta jos on pikku-PA eikä miksaajaa, niin turhaa roudattavaa keikoille. Ja jos teete rummut vain muutamalla mikillä, niin kompessori tuo vain turhaa pumppausta ääneen. Äänitystuotetta tehdessä kompressointi ja limitointi on välttämätöntä, sillä transientit tulevat kiintolevyltä korville ihan eri tavalla kuin akustisesti.
--
Tai siis äänitysvaiheessa voi olla syytä käyttää kohina-signaalisuhteen parantamiseksi jotain limitteriä, jotta signaali ei yliohjaa - mene särölle. Digitaalilaitteiden särö on rumaa, nauhalle äänitettäessä pieni yliohjaus on haluttavaakin nauhan luonnollisen kompressoinnin takia. Luvassa erilaista säröä. Kuunnelkaa jotain hyvää rokkii, Led Zeppelin II esim...
--
ja levylle soitettaessa ( jos se tulee julkiseen levitykseen) on esimerkiksi radiosoittoon vaadittavat speksit erittäin tiukat. Se vaaditun dynamiikan haarukka on yllättävän pieni. Siksi masterointi on todella tärkeä vaihe äänityksessä.
 
Radioasemilla käytetään kuuluvuuden parantamiseksi kuuluvuusalueen rajoilla monialuekompressoreita. YLE:n klasariasemilla maltillisemmilla asetuksilla, kaupallisilla (lue Kiss tms. Fm:t) nykyään melkoisella rutistuksella. Nykymusiikissa valmiiksi tappiin kompressoidut (säröllä olevat) biisit kuulostavat siksi näillä asemilla karsealta mössöltä. Tietysti joku artisti voi olla tyytyväinen siihen, että hänen biisinsä kuuluu paljon kovempana radiosta...
 
Livetilanteessa kompressorin käyttö on suotavaa pienitehoisillakin PA-laitteilla, koska muuten tuskin bassorummusta saa mitään järkevää kuuluviin laitteita hajottamatta. Isommilla laitteistoilla headroomia on enemmän dynamiikkaalueen käyttämiseksi. (Tällöinkin kompuran käyttö suotavaa...)
Kompressorin käyttö on myös osittain soundikysymys, bassorumpu ja laulu on totuttu kuulemaan tietynlaisesti kompressoituna (ja geitattuna). Kompressorilla on mahdollista hieman muuttaa bassojen toistoa. Erilailla kuin pelkällä EQ:lla, efekti on pieni...
 
Jazzmiehen mainitsemaa pumppaamista voi välttää säätämällä releaseaikoja hieman pitemmäksi. Se voisi olla esim 4 x niin pitkä kuin attack -asetus. Attack ajan säätö riippuu äänilähteen bassokkuudesta. Bassoäänillä on suurempi energia, ja kompressori niiaa niiden kohdalla syvempään. Jotta esim basarin transientti ((napsu)) saataisiin esiin, on se äänen alku periaatteessa jätettävä kompressoimatta. Onneksi PA-laitteet kestävät hetkellisiä piikkejä kohtuullisesti. Transienteissa piilee soittimen tunnistettavuus. Pianoakin on vaikea tunnistaa pianoksi jos aluke on poistettu tai esim. väärinpäin soitettuja nauhoja kuunnellessa.
 
Monialuekompressoreissa säädöt voidaan tehdä taajuuskaistoittain, ja attack ja release aikojen asettaminen on sitten hieman erilaista. Bassokaistaan voisi laittaa nopeankin attack -ajan, jotta signaalista ei tule liian "kuuma", korkeammilla attackia sisältävillä taajuuksilla ~(2,5-8kHz) sen verran rakoa, että soitin kuulostaa uskottavalta. Release aikoja sitten säätämään, jos pumppaamista ilmenee. Keskiäänille ja alemmille ylääänille ei kannata välttämättä kovaa kompressiota tresholdilla ja ratiolla asettaa, jos yhtään, koska äänestä tulee helposti ärsyttävä ja karkea. Korkeimmat diskantit sietävät paremmin lyttäämistä, bassotkin kohtuullisesti.
 
Ihan pienillä PA:laitteilla en välttämättä edes mikittäisi rumpuja, vaan virittäisin basarin tosi soivaksi akustisesti. Toimii monesti paremmin näin. Napsua puunuijilla, jos ei muuten ole tarpeeksi.

Ja sitten ihan ensiksi viritetään ne vehkeet. Kun setti on lyönnissä voi huomata, että eipä niitä kompuroita ja geittejä tarvikkaan niin kovasti. Hyvin ja kovaa soiva rumpu on helppo toistaa. Soittobalanssi (ja muukin tekniikka) sanelee lopuksi sen, että paljonko pitää geitata. Jos osaa hakata peltejä ilman raivohulluutta on koko setin kanssa eläminen iisimpää.
 
Ja vuotaahan ne mikit kaiken mitä sen reitille osuu, mutta sitä voi myös käyttää hyväksi. Vuotaa ne sieltä lavaltakin.
 
Mut oikeesti, piuung-wwoou-bauung -äänet saa pois kun virittää kannut. Sitten kun vähän miettii mihin törkkää mikin ja kuinka lähelle sitä mikkiä asettaa seuraavan soivan vehkeen ollaan jo pitkällä oikeassa suunnassa.
 
Peltien paikkaa ja määrää voi oikeasti kelata myös toiston kannalta. Jos pelti ei ole kannussa kiinni ei sitä vuoda mikistäkään niin paljoa.
 
Ja sitten se yks ihanuus: laulumikki on usein se josta vuotaa kaikista eniten peltejä. Varsinkin taustalaulajien mikit kun ne on suuren osan ajasta vaan "yksin" lavalla eikä laulajan pää ole estämässä vuotoa. Pellit siis sellaiselle korkeudelle, että ne ei tule koviten just noihin mikkeihin. Helppo testata, rumpali hakkaa peltiä ja joku kuuntelee, missä korkeudella se soi koviten. Jos se on sama kohta kuin missä laulumikki on, niin peltiä vaan ylemmäs tai alemmas. Ja itku pois, että "emmä voi vetää". Opettele. Nää on senteistä kiinni.

Setinasettelun muuttaminen on kyllä väärä tapa lähestyä mikittämisen ja vuotojen ongelmaa. Rumpalin homma vaikeutuu, jos joka äänimiehen mukaan settiään muuttaa.
 
Mikrofonivalinnat ja mikrofonien asettelu ovat ensimmäinen ratkaisu. Kaikkein eniten auttaa, kun bändibalanssi on hyvä, rumpalin settibalanssi kunnossa ja kontrollikaappien volume kohtuullinen.

Vaan eikö laulajan suun korkeutta ole vaikeampi muuttaa kuin pellin?

Vaan eikö laulajan suun korkeutta ole vaikeampi muuttaa kuin pellin? Aika harva seisoo paikallansa, kuin puujumala...