Kitarat: kitarakamat ›

Minkälainen se Gibsoneissa on?
 
Gibsoneissa on monenlaisia, perus-tehtaan malleissa lyhyt tenon (ei yllä kaulamikin taskuun) ja custom shopeissa pitkä (yltää n. puoleen väliin kaulamikin taskua).
 
Mulla on aavistus ettei tuo Foxin kuva välttämättä ole kovin mairitteleva...?

Omassa 80-luvun puolenvälin LS-50 Love Rockissa oli ihan siistin ja tiukan näköinen liitos kaulamikin taskuun saakka. Minkälainen se Gibsoneissa on? Niistä kun ei omakohtaista kokemusta ole, ainakaan vielä...
 
Oman tietouteni mukaan (kerätty mm. Japanilaisilta sivustoilta ja Ebay kauppiailta) Tokaissa ei ole ollut koskaan ns. "long neck tenon"-kaulaliitosta. Sen sijaan useimmissa Orville, Greco ja Burny merkkisissä soittimissa se on. Myös Japanilainen Epiphone jota myytiin vain Japanissa sisältää sellaisen. LS2XX ja LS320 malleista en ole varma.
 
Jos liitos on vain kaulamikin taskuun saakka, se ei ole "long neck tenon" vaan sen pitäisi jatkua kaulamikin kolon puoleenväliin saakka.
 
Joku muu saa kertoa, paljonko se vaikuttaa soundiin, itse en kyllä usko sen vaikuttavan juurikaan mitään, jos kitara on muuten hyvin tehty.

Gibsoneissa on monenlaisia, perus-tehtaan malleissa lyhyt tenon (ei yllä kaulamikin taskuun) ja custom shopeissa pitkä (yltää n. puoleen väliin kaulamikin taskua).
 
Mulla on aavistus ettei tuo Foxin kuva välttämättä ole kovin mairitteleva...?
 
Juu en tod. viitti enää sitä laittaa..se on ns. vähän epäonnistunu. Ei hyödytä tuosta jatkaa.. olkoon vaikka todisteena siitä, että vaikka kuinka pyrkisi hyvään laatuun, ihminen on erehtyväinen ja joka merkissä on joku huonokin joskus. Tai todella huono...
Niinku Juzzu sano, niin Gibsonissa on lyhyttä ja sitte pitkää liitosta. Kyllä niitä pitkällä liitoksella olevia on muissakin, ihan käytännön syistä, tuo mun uusi "susi-kitara" on niitä, joissa kaulan "häntää" eli sitä tenonia on jatkettu tuonne etumikin koloon, pelkästään siitä syystä, että kaulaliitos jäisi muuten tosi heiveröiseksi, vähän kuin niissä 60-luvun Special Doublecuteissa ja ensimmäisissä SG:ssä. Pitkiä tenoneita on myös joissain Flying V:ssä ja toki noissa CustomShop-vermeissä. Lyhyttä kaulaliitosta toki voi muullakin tavalla vahvistaa, esim. vanhan sarjan Ibanez Artisteissa on tuota lyhyeksi jäävää kaulaliitosta vahvistettu kahdella kovapuisella puutapilla, jotka ovat kaulaliitoksessa vinottain. Toimiva ratkaisu sekin, tosin myöhemmissä yksilöissä on kaulaliitosta siirretty, että saataisiin lisää puuta tuolle kriittiselle alueelle.

Joku muu saa kertoa, paljonko se vaikuttaa soundiin, itse en kyllä usko sen vaikuttavan juurikaan mitään, jos kitara on muuten hyvin tehty.
 
En itsekään usko sen vaikuttavan. Ja tuollaisessa tavallisessa LP:ssa kyllä se kaula pysyy paikallaan sillä lyhyemmälläkin, onhan siinä sentään niitä liima-ja tukipintoja. S.D.Curlee muuten aikoinaan (Suomessakin oli myynnissä niitä!) koitti markkinoida sellasta extra-long/puoliksi neck-through systeemiä, jossa kaula jatkui tallaan asti. Ilmeisesti ei ollut niin kustannustehokas saati sarjatuotanto-ystävällinen metodi. Teollisissa kitaroissahan on myös tärkeää, että työvaiheet pysyy mahdollisimman yksinkertaisina, ja niitä ei ole kovin monia ylimääräisiä. Kaula-aihion sahaaminen ja liitospinnan jyrsintäkään eivät saisi viedä mittaamattomasti aikaa. Jos katsoo miltei mitä hyvänsä kitaraa jolla tulee kaulaliitos etumikin koloon, huomaa, että u:n muotoiseen koloon ei olekaan liimattu u:n muotoista palikkaa, vaan sellainen kulmikkaampi, pyöristelemätön. Koska sen pyöristeleminen huipputarkkaan sovitukseen ei olekaan niin nopeasti tehty, joutuisi sovittamaan välillä, ja kuluttamaan aikaa työvaiheeseen, jolla ei ole tuotteen valmistuksessa suurta merkitystä. Toki tavalliset "laatikkosovitteet" ovat vallankin noissa halvemman hintaluokan kepeissä enemmän sääntö kuin poikkeus, mikäli eivät ole valmiiksi pulttikauloja.

Sattuipa silmiini Thomann:
 
- Gibson LP Studio 1049 EUR
- LP Classic 1499 EUR
- LP STD 2077 EUR
 
Tosin näitähän ei voi tilata jos ei pääse kokeilemaan, vai miten se nyt menikään... ;-)
 
EDIT: Ja... guitar24.de
 
- Studio 1099 EUR
- Classic 1439 EUR
- STD 1888 EUR (ebony)
- STD 1975 EUR (Iced Tea)

Kuriositeettinä mainittakoon että mun 90-luvun alun Korealaisessa Epiphonessa on pitkä kaulanliitos l. long-neck-tenon.

Sattuipa silmiini Thomann:
 
- Gibson LP Studio 1049 EUR
- LP Classic 1499 EUR
- LP STD 2077 EUR
 
Tosin näitähän ei voi tilata jos ei pääse kokeilemaan, vai miten se nyt menikään... ;-)
 
No, hulu kun olen niin tilasin tuon LP:ni Teksasista. En kyenny mennä kokeilemaan..
Tokai LS-85Q oli kalliimpi kuin tuo minun kitara..ja Tokai on viilukannella. Mielestäni toistatuhatta euroa viilukannellisesta (vain ulkonäköseikka) on aika paljon, mutta todettuhan on, että laatu maksaa. Ja tässäpä on Gibsonin Standardia vastaava:
http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/155/161/ls__200.phtml
 
Mutta muutaman satkun kalliimpi. Valinnanvaraa siis on.

Voi onnen päivää!! Sain tänään elämäni ensimmäisen aidon Gibsonin! Studio -95, musta, kullitetut osat. Nyt tiedän mitä on soittaa oikealla kitaralla!

Voi onnen päivää!! Sain tänään elämäni ensimmäisen aidon Gibsonin! Studio -95, musta, kullitetut osat. Nyt tiedän mitä on soittaa oikealla kitaralla!
 
Line6:sen jälkeen halkokin tuntuu kädessä mukavemmalta :)
Noää.
En tiedä mikä siinä mättää, mutta ne studiot millä oon soitellu, ni ei oo tuntunu mitenkään erikoisen hyviltä.

Mihin unohtui pitkäjänteisyys?
 
Kitaraa ei mielestäni pitäisi tuomita lyhyen kaupassa kokeilun jälkeen. Kaupassa voi kyllä todeta, että kitara on päällisin puolin noin suht kunnossa ja että sointi on ok. Kitaran "todellinen luonne" tulee mielestäni esiin vasta vuosien seurustelun jälkeen (lue: sisäänajon) – Niin hyvässä kuin pahassakin. Kitara pitää oppia tuntemaan kuin omat taskunsa ja se vaatii mielestäni vuosien suhteen. Jonkun mielestä tämä saattaa tietenkin kuulostaa kaunopuheiselta jorinalta 8^)
 
Ketjussa taidettiin alunperin penätä kiloeurojen kepakoilta huolellista viimeistelyä… On hyvä muistaa, että kitara on kielisoittimena raadollinen soitin, kuten on sen valmistaja ja soittajakin – Kuten edellisissä viesteissä on tullut esiin… Ja "pikkuviathan" saa fiksattua muutaman kympin lisäsatsauksella.

On hyvä muistaa, että kitara on kielisoittimena raadollinen soitin, kuten on sen valmistaja ja soittajakin – Kuten edellisissä viesteissä on tullut esiin… Ja "pikkuviathan" saa fiksattua muutaman kympin lisäsatsauksella.
 
Toinen pointti aloittajalla (tai jollain muulla kirjoittajalla täällä, en jaksa tarkistaa) oli se, että siihen on jo tarpeeksi niitä kymppejä laitellut. Moisia vikoja ei pitäisi siis olla edes.

Toinen pointti aloittajalla (tai jollain muulla kirjoittajalla täällä, en jaksa tarkistaa) oli se, että siihen on jo tarpeeksi niitä kymppejä laitellut. Moisia vikoja ei pitäisi siis olla edes.
 
Mutta taas, toisaalla tällä palstalla todetaan eräästä soittimesta että on hyvä, mutta "logo on suttuinen ja sitten on lakkavalumia" ja kyllä varmaan sekin on jonkunverran maksanu. Että mikä kenellekin on se tärkein pointti. =)
Toki hinnakkaassa kitarassa odottaa olevan kaiken aivan viimeisen päälle, jos ostaa esim. tuollaisen
http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/155/161/ls__200.phtml
 
joka on jopa tuota Gibsonin Standardia kalliimpi..

Mutta taas, toisaalla tällä palstalla todetaan eräästä soittimesta että on hyvä, mutta "logo on suttuinen ja sitten on lakkavalumia" ja kyllä varmaan sekin on jonkunverran maksanu. Että mikä kenellekin on se tärkein pointti. =)
 
Eipä mua itteä siis tuollaiset pikkuviat uusissakaan kitaroissa haittaa, kunhan muistelin mistä tässä topikissa oli kyse. Ja en myöskään ajattele, että te, Fox, ajattelisitte niin, että minä ajattelen noin. (olipas selvä lause. Ja kyllä, te. arvostus niille, kenelle se kuuluu)

Eipä mua itteä siis tuollaiset pikkuviat uusissakaan kitaroissa haittaa, kunhan muistelin mistä tässä topikissa oli kyse. Ja en myöskään ajattele, että te, Fox, ajattelisitte niin, että minä ajattelen noin. (olipas selvä lause. Ja kyllä, te. arvostus niille, kenelle se kuuluu)
 
*köh* Ei mua oo kuin yks..:) Tuossa tarkoitin sitä, että emme saa, mikäli arvostelemme jotain tiettyä merkkiä kovin, suhtautua toisiin merkkeihin, kuin niille olisi sallittua mikä hyvänsä. Minulla on yksi soitin jossa on lakkavalumia. Valitettavasti se on itseni tekemä.
Suhteeni tuohon Juszkiewizcin nykyään omistamaan yhtiöön on ainoastaan kuluttajasuhde. Mielestäni tuotteensa ovat minulle riittäviä laadullisesti, ja kuten tuli todistettua, vastaavan tasoiseen ei-auktorisoituun kopioon verrattuna myös hinnallisesti lopulta varsin kilpailukykyisiä. Mikäli mielipiteeni herättää närkästystä joissakin, on se heidän ongelmansa. Olen kutakuinkin sujuvasti sekä urallani korjannut kaiken merkkisiä soittimia, että täällä jakanut ehkä tarpeetonta tietoa ja vinkkejä kysymättä minkä merkkiseen laitteeseen kyseiset toimenpiteet kohdistuvat, pyrkimättä erottelemaan soittimia hinnan, laadun tai värityksen perusteella. Lieneekö syytä muuttaa vallinnutta käytäntöä, jos ryhdytään suoranaisesti *ttuilemaan ja teitittelemään? End of the case.

Line6:sen jälkeen halkokin tuntuu kädessä mukavemmalta :)
Noää.
En tiedä mikä siinä mättää, mutta ne studiot millä oon soitellu, ni ei oo tuntunu mitenkään erikoisen hyviltä.
 
Aiva. Tuota Variaxia ennen mulla oli Epin LP Standard joten hyvä vertailukohde sinällänsä. Ero niilläkin kuin yöllä ja päivällä.

Aiheen vierestä yksi kertomus by Pekka Niemelin:
 
http://koti.mbnet.fi/~fisq/KITARAT2004.htm

Pekka "the backline" puhuu asiaa. Ja tietää mistä puhuu.

Aiheen vierestä yksi kertomus by Pekka Niemelin:
http://koti.mbnet.fi/~fisq/KITARAT2004.htm
 
Eihän siinä, olihan siinä tekstiä. Vähäsen sekavaa oli välillä, kun 70-luvulla tehtiin keskimääräistä parempia pelejä, mutta 70-luvulla tehtiin huonoja, ja sitten taas helmiä, ja huonoja...
 
Ja mitä tulee tuohon paksuihin kieliin+sointiin, niin hyvä kitara soi hyvin ohuillakin kielillä, väitän minä.
 
"Mikkien rakenne on hyvin erityyppinen kuin alkuperäisissä. Mikrofoni on piirikortin päälle rakennettu."
 
Ööööh... Aha... Piirikortin?

No, eipä Pekka itsekään ole livenä täysin johdonmukainen, tietävä ja joskus fanaattinenkin kyllä.