Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Niin.. Tahallaan harhaanjohtavalla - mutta oih, niin osuvalla topiciilla päästään heti ytimeen.
 
Tietokoneelle on tehty niin satoja ohjelmia musiikintekoa ja työstöä varten. Musiikintekoa varten on myös jopa kymmeniä tuhansia erilaisia vempaimia ja kapistuksia, toinen toistaan hienompia.
 
Teen biisiä.. 1. minuutti : Hieno riffi joka tempaa mukaan. 2. minuutti = sävelkulku valmis 3. minuutti : alan miksaamaan kitarasoundia..
..minuutti 252 : miksaan edelleen kitarasoundia. Minuutti 552: Kitrasoundi vähän hakusessa, ite biisi ei ole edistynyt.
 
Tuossa esimerkkitapaus. On oma tyhmä tapani, kun hion soundia liian varhaisessa vaiheessa: Sävellysvaiheessa, mutta tiedän etten ole ainoa.
Sama pätee kaikkeen mikä liikkuu musiikinteon ymärillä. Sitä ajattelee, että nyt tähän kohtaan sopisi vaikka sitar-soundi.. etsitäänpäs netistä. Ja ohops.. siinä menikin jo 3 tuntia, inspiraatio kadonnut ja tallennat alkutekijät projektista ja alat kattoon nelosen hiihtosäätä.
 
Kuinkakohan paljon hyvää asiaa valuu sormien välistä sinä aikana kun säveltämisen sijasta aikaa kuluu liikaa uuden synan tai uuden efektin etsimiseen, tai siihen kun LFO-taimaus ei stemmaa ihan vimpan päälle ja sitä pitää hieroa..
 
Herätkäämme ja tehkäämme paskasoundisia demoja. Shuren 57 ja reccivalo punaseksi.. viheltäkää soolo, kompit kaikilla viidellä landolan kielellä, laulakaa.. kaikki kerralla purkkiin. Tehkää se mitä mieleen tulee, ja juuri silloin kun se tulee. Jättäkää miksailut vaikka seuraavaan vuoteen, ettei käy niinkuin allekirjoittaneelle.
 
nim. 4everwannabemixmastertopproducer, että jee..

No höh. Luettuani otsikon, luulin että tässä kysytään kuinka suuren osan päivästä viettää kumipukuun sonnustautuneena tms.
:-D
 
Mulla menee aika siinä, että keskeytän vähän väliä työnteon käydäkseni muusikoiden.netissä.

Mulla menee aika siinä, että keskeytän vähän väliä työnteon käydäkseni muusikoiden.netissä.
 
Kai sentään nukut ja käyt kaljalla???

..minuutti 252 : miksaan edelleen kitarasoundia. Minuutti 552: Kitrasoundi vähän hakusessa, ite biisi ei ole edistynyt.
 
Mullon sama ongelma. Biisin idea ja fiilis on jonkunkerran kerenny unohtua jotakin joutavaa ja toisarvoista hinkatessani.

Öh... Sanotaanko näin että ite en oo viä koskaan saanu äänityksiini sellasta skebasoundia ku haluisin. En oikeen tie mikä siinä o?! Ehkä oon liika vaativa tai sit haen jotain nii paskaa, jota kiltti kohtalo ei mulle suo

Kuinkakohan paljon hyvää asiaa valuu sormien välistä sinä aikana kun säveltämisen sijasta aikaa kuluu liikaa uuden synan tai uuden efektin etsimiseen, tai siihen kun LFO-taimaus ei stemmaa ihan vimpan päälle ja sitä pitää hieroa..
 
Jep. Tunnistin itseni tuosta erittäin hyvin. Viimeaikoina olen heittänyt he*vettiin VST-folderistani kaikki synat ja efektit joihin en ole puoleen vuoteen koskenut, ja yritän vieläkin päästä siihen, että pitäisin esim. 5 parasta synaa, hyvät perusefektit ja läjän laadukkaita sampleja, ja oikeasti tekisin niillä jotain muutakin kuin 10 sekunnin hyvin miksattuja looppeja :)
 
...

Mistä tässä on oikeen kyse?
Biisi tehdään ja se siitä.
Sitten kun aletaan äänittää demoa tms. tosissaan, aletaan miettimään kitarasoundeja.
Jos biiseistä teen koedemon, (eli demo jossa on biisin kantavia ideoita) tai sävellysvaiheessa äänitän jotain ideoita, ne tykitetään ekalla soundilla joka tulee.
Mitä merkitystä sillä on millaset soundit siinä on, ei niitä kukaan kuuntele paitsi tyttö/poika ystävä (vaimo/mies), tai äitee.

Kai sentään nukut ja käyt kaljalla???
 
Joo, mutta ne ei viekään työaikaa. :-P
 
Tuosta kysytystä ongelmasta oon hyvin päässyt irti, jos tuosta olen koskaan kärsinytkään (en muista). Koneellakin tehdessä biisipohjat on todella karuja tyyliin: klikki, kitarat suoraan pöytään, basso suoraan pöytään, demolaulu kädessä pidettyyn viisseiskaan. Eikä mitään soundinhakua tai plugareita, puhdas soundi (tai se mikä sattuu tulemaan) syteen tai saveen.
 
Sitten vasta kun tuommoinen on valmiina ja kuulostaa jotenkin fiksulta, alan korvata soittimia yksi kerrallaan.
 
Useimmiten kirjoitan biisit edelleen sähkökitaralla ilman sähköä, ja sellaisina ne myös rämpytän ja laulan sanelukoneeseen, ja merkitsen soinnut sanoituslappuun.

Mä soitan yleensä kaikki mikserin läpi puhtaalla ja mielellään kaikki tarvittava kampe sisään, kunhan perussoundi on siedettävä. Sitten kun kaikki on narulla, alan säätää.

Eipä aikaa nykyään mee paljon soundien säätämiseen. Tärkeämpi on kuitenkin loppupeleissä että biisi, melodiat ja sovitus on hyviä. Niitä porukka kuitenkin kuuntelee. Tosin kaikki on suhteellista ja riippuu mihin verrataan :)

Aikoinaan joo...nykyisin...hm - päädyin päreeni kerran poltettuani etenkin demo-jutuissa siihen, että hirveänkään hinkkaamisen jälkeen lopputulos ei välttämättä ole sen "parempi" vaan kuitenkin vain "erilainen", joten miksei kävisi sitten se ensimmäinen otto sellaisenaan...
 
No ei ihan aina ;)

Alkuun meni tolleen. Nyt kun on ihan oikeita asiakkaita ja projekteja tulee lisää, on hierominen loppumaan päin. Ei yksinkertaisesti enää onnistu. Itseasiassa nauhotankin nykyään sellaisella ajatuksella että miksauksessa vois vaan nostaa feiderit ylös ja se olis siinä. Harvemmin tosin onnistuu.
 
Aikaa on rajallisesti ja asioiden pitää tapahtua ja valmistua. Jos biisi ei ole hyvä sellaisenaan, ei sitä suurinkaan ruuvaaminen tule pelastamaan. Ehkä kiillottamaan, mutta ei pelastamaan.

Mulla käy joskus noin elektronistamusaa tehdessä, vaikka olenkin siitä yrittänyt pois opetella. Elektronisessa musiikissa vain saattaa se yksi soundi antaa inspiraation koko biisiin. Joskus on niin, että joku soundi ei vain toimi, ja homma tyssää siihen.
 
Rokkihommissa harvemmin tuota ongelmaa on. Yleensä biisit on jo sen verran valmiita, että soundien miettiminen ei syö sitä aikaa enää.

Mulla käy joskus noin elektronistamusaa tehdessä, vaikka olenkin siitä yrittänyt pois opetella. Elektronisessa musiikissa vain saattaa se yksi soundi antaa inspiraation koko biisiin. Joskus on niin, että joku soundi ei vain toimi, ja homma tyssää siihen.
 
Mulla tuo on pääsääntöistä. (Etsin ja) veivaan yhtä ja samaa sämpleä(looppia) niin kauan, että se alkaa "puhuttulemaan" tai jos ei ala, niin se lentää sitten roskakoriin. Kun se toimii, alkaa mielikuvitus laukkaamaan ja koko biisi alkaa hahmottumaan.
 
Alussa on esim. 3-10 sekunnin pätkä (joku tosi outo looppi), josta löytyy mielenkiintoinen rytmi, joka "potkii perseelle"... ehkä jotain melodian tapaista on myös kuultavissa...
 
No, lopullisessa biisissä sitä ei enää sellaisenaan välttämättä enää olekaan. Siitä se mulla lähtee...
 
Miksi siitä pitäisi opetella pois?
 
Mä veikkaan, että Daft Punkin orgastisen hienolla homework -levyllä on käytetty samaa metodia ja siinä se ainakin toimii. Sitten seuraavat levyt onkin täyttä kuraa, kun jätkät alko leikkii oikeita muusikoita! ;)

Ääh...
 
Mulla homma toimii näin:
 
Mukava, omiin korviin sopiva, presetti BOSSista, lirutukset nauhalle, softasta tietyt hyväksi havaitut presetit, nopea miksaus ja masterointikokeiluja erilaisilla preseteillä, mitä olen väännellyt ---> Julkaisuvalmis biisi :)
 
Nimim: >>Hifistit Haisee Hielle>>

Ääh...
 
Mulla homma toimii näin:
 
Mukava, omiin korviin sopiva, presetti BOSSista, lirutukset nauhalle, softasta tietyt hyväksi havaitut presetit, nopea miksaus ja masterointikokeiluja erilaisilla preseteillä, mitä olen väännellyt ---> Julkaisuvalmis biisi :)
 
Nimim: >>Hifistit Haisee Hielle>>
 
Sama. Tosin enemmän se johtuu taitojen puutteesta kuin rokkirehellisyydestä. Enemmän sitä kuitenkin nauttii siitä biisin teosta kuin napinväännöstä. Jos voittaisin lotossa, en hankkisi komeaa kotistudiota vaan varaisin aikaa jostain ammattilaisen hoteista.

Mitä merkitystä sillä on millaset soundit siinä on, ei niitä kukaan kuuntele paitsi tyttö/poika ystävä (vaimo/mies), tai äitee.
 
No niinpä. Ihan turhaan tuonne demopalstallekin mitään lähettää. Onneks tyttöystävä tykkää (tai sit se vaan esittää) Perkele.

Aika menee näiden saatanan tietokoneiden kanssa tapellessa.

Onneks tyttöystävä tykkää (tai sit se vaan esittää) Perkele.
 
Perkele kun oma ei ees esitä ja kehtaa vielä väittää että kuulostan Toni Wirtaselta.