Kitarat: kitarakamat ›

Niin... välillä se on huvittavaa lukea, kun joku valittaa siitä, että reunalistan ja rungon rajan tuntee sormella. Ei siinä tarvitse mitään suurta kynnystä olla, mutta sen tuntee sormella. En toki väitä, etteikö arvokkaassa kitarassa soisi olevan reunalistan ja rungon liitoksen täysin aistien ulottumattomissa - niin näkö- kuin tuntoaistinkin.
 
Mutta siltikin nuo kirjoitukset aina saavat ihmettelemään sitä, että mitä ihmiset pitävät kitarassaan, tai kitaroissa ylipäänsä, tärkeänä. Mieluummin otan paskasti viimeistellyn kitaran kuin paskasti soivan kitaran. Ja mikä siinä on, että kun itse (harvoin) vaivaudun johonkin liikkeeseen testaamaan kitaroita, niin useammat niistä soivat paskasti kuin ovat paskasti viimeisteltyjä. Hyvää viimeistelyä kun löytyy nykyään yhdestä sun toisesta kaukoidän ihmeestä, mutta hyvin soivia kitaroita ei tunnu valmistavan juuri ketään.
 
Niin, siis edelleen korostaisin sitä, että toki kiloeurojen kitaran soisi sekä soivan hyvin että olevan hyvin viimeistelty. Mutta miksi keskustelu painottuu aina siihen (minun mielestä) vähemmän oleelliseen puoleen, eli viimeistelyyn?
 
Toisaalta kukin tyylillään. Onhan se hienoa katsoa kun tuolla rakennuspuolella joku laittaa kuvia tekemistään hianoista helmiäisupotuksista jne. Tuntee itsensä kuitenkin hivenen erilaiseksi, kun muistuu mieleen, että on soitellut viimeiset puolivuotta kepillä, jota ei ole jaksanut/viitsinyt edes lakata.
 
Mutta mulle tuo kitara on soitin.

No eipä se G sellaisia kerro tietenkään.. käy kaupoissa katselemassa ja testaamassa uusia Helsingin kaupoissa..
 
Juu, kuten aikaisemmin totesin, ei ole enää sitä "kristallinkirkasta" näkemystä noista yhden merkin tuotteista..
 
Tähän taas ehkä voi heittää tarinan, kuinka kyseisellä merkillä (ja varmasti muillakin jenkkilän tehtailla) homma pyörii, alustukseksi toki se fakta, että Suomi ei, kaikesta huolimatta, ole sanotaan nyt vaikka Gibsonin, päämarkkina-alue. Vaikka joskus siltä tuntuu.. =)
 
No niin, tehtaalta on lähdössä tuo 100 kpl satsi LP- merkkisiä kitaroita.. Lähtevistä on korjattu talteen viitisen, jotka menevät "omille artisteille", valinnan on tehneet tuotantolinjan ammattilaiset. Samalla on katsottu sellaisia vähän parempia, jotka sitten jaetaan kotimarkkinoille. Oletetaan, että tuosta satsista tulee Euroopan markkinoille tällä kertaa 8-10, no, merikontissa tulevat satamaan, ja sieltä keskusvarastolle. Keski-Euroopan liikkeitten sisäänostajilla on lyhyt matka poiketa, kun samalla on muutakin katsottavaa. "Me otetaan nuo" sanoo Fritz ja kas, jäljellä onkin enää pari, jotka on tilattu Suomeen. Lurtmannin kautta menee. Varmasti on ns. "parhaat päältä" lähteny jo muutaman kerran, että tällä tavalla. Enkä jaksa uskoa että muuttunut olis systeemi, saati että joku muu tehdas toimisi toisella tavalla..

Onhan se hienoa katsoa kun tuolla rakennuspuolella joku laittaa kuvia tekemistään hianoista helmiäisupotuksista jne. Tuntee itsensä kuitenkin hivenen erilaiseksi, kun muistuu mieleen, että on soitellut viimeiset puolivuotta kepillä, jota ei ole jaksanut/viitsinyt edes lakata.
 
Mutta mulle tuo kitara on soitin.
 
No tuo menee siinä mielessä ohi, että tuolla rakennuspuolella kyse on myös tekemisen ilosta ja tarpeesta tehdä jotain käsillään, halusta toteuttaa itseään. Kuka ny jaksaa aina tehdä sitä samaa telecasteria tai stratoa pidemmän päälle? Ei siinä ainakaan luomisen tuska pidemmän päälle parane.
 
Tietenkin jos rakentamisen funktio on vain tehdä itselleen (tai muille) soittimia halvalla ja helposti, niin toki reunalistat, helmiäiset, otelautamerkit, lakat ja oksattomat puut kannattaa jättää pois.

Mieluummin otan paskasti viimeistellyn kitaran kuin paskasti soivan kitaran.
 
Hyvin sanottu, komppaan, mutta makujahan on monelaisia :-) Antaa jokaisen tehdä valinta omien kriteeriensä pohjalta - kyllä Siperia opettaa.
 
...mutta hyvin soivia kitaroita ei tunnu valmistavan juuri ketään.
 
Tuo pitänee paikkansa siten, että nyt tehdään melko tasalaatuista samankaltaista peruskamaa. Nykyään on hankala ostaa täysin huonoa kitaraa, mutta erittäin hyvien löytäminen lienee vaikeampaa.

Luciferille...
 
totta tuo mitä sanot. Eikä varmaan kukaan kiistä sitä että sointi on ulkoasun edellä, mutta onhan se kurjaa jos joku säästää 3000e rahaa, ostaa kitaran ja se on muuten unelma, paitsi...
 
Vähän sama kun ostaisi miljoonan talon, jonka ikkunat on pienemmät kuin niille varatut aukot seinässä. Kyllähän sielläkin silti asua pystyy mutta ei se vain ole sama =)

Enkä jaksa uskoa että muuttunut olis systeemi, saati että joku muu tehdas toimisi toisella tavalla..
 
Yeah!
Joskus vuosi, pari sitten tosin LP-vöörymillä oli pitkähkö katkera ketju jossa oli kuvia jaappanin markkinoilta - näytti siltä että vimosen päälle näteimmät Historicit löytyy nousevan auringon markkinoilta :o) Vaan taitaa siellä se rahakin puhua.

"Ite kun tekee niin saa semmoisen kun tulee."
-vanha viidakon sananlasku

Yeah!
Joskus vuosi, pari sitten tosin LP-vöörymillä oli pitkähkö katkera ketju jossa oli kuvia jaappanin markkinoilta - näytti siltä että vimosen päälle näteimmät Historicit löytyy nousevan auringon markkinoilta :o) Vaan taitaa siellä se rahakin puhua.
 
Japanilaiset rahamiehet ainakin on tehneet puhdasta jälkee noilla Ibanez Artist-markkinoilla.. Kovalla hinnalla ostavat kaikki vähänkään "paremmat" usein.
Juuri tällä hetkellä on aivan eksaktia tietoa pre-sales tarkastuksista Gibsonilla, siis lista ennen liikkeeseen tuloa: Tehtaalta lähtiessä pitää olla hang-tagissa mm. merkinnät pre-pack checklistissä actionista, itselläni tuossa DC:ssa 12th nauha H 3, L 5 1st nauha H1 ja L 2, intonaatio x Buzzing x electronics x cleaning x ja lopuksi kielten vaihto..
Siis tuo "käytetty" Teksasista, joka näyttääkin olevan liikkeen varastosta myymätön uusi. Kuinkahan noilla "muilla merkeillä", onko hang-tagissa noita merkintöjä??

No tuo menee siinä mielessä ohi, että tuolla rakennuspuolella kyse on myös tekemisen ilosta ja tarpeesta tehdä jotain käsillään, halusta toteuttaa itseään.
 
Totta. Kirjoitin ehkä liiasti kärjistäen, enkä suinkaan missään vaiheessa tarkoittanut, että ulkonäköön panostaminen olisi pahasta. Kuten sanoin, kukin tyylillään.
 
Kuka ny jaksaa aina tehdä sitä samaa telecasteria tai stratoa pidemmän päälle? Ei siinä ainakaan luomisen tuska pidemmän päälle parane.
 
No eihän pelkistettyjenkään kitaroiden tarvitse olla rakenteeltaan samanlaisia? Taaskin niin, että kukin tyylillään. Jotkut tekevät hienoja upotuksia otelautaan, toiset rakentavat itse tallansa. Kummallakin tavalla kitarasta saa varmasti persoonallisen.
 
Tietenkin jos rakentamisen funktio on vain tehdä itselleen (tai muille) soittimia halvalla ja helposti, niin toki reunalistat, helmiäiset, otelautamerkit, lakat ja oksattomat puut kannattaa jättää pois.
 
Otelautamerkeillä ja lakoilla on kitarassa funktio. Oksattomat puut jättäisin pois, vaikka rakentaisin minkämoista kitaraa.

Haluaisin tähän lisätä että ne karkeat viilan jäljet joita minä olen nähnyt gibsonin +2000€ kitaroiden otelaudoissa eivät ole harhaa.
 
Pitääkö tässä mennä kauppaan kameran kanssa pyllistelemään ja räpsiä kuvia tuttujen myyjien silmien alla ja pilata hyvät meinigit, että se uskotaan!
 
Ja mulla ei ole mitään Gibsonia vastaan. Jos sanon että maito on vanhaa, ei se tarkoita sitä että panettelen maitoa turhaan koska ilmeisesti vihaan sitä.

No eihän pelkistettyjenkään kitaroiden tarvitse olla rakenteeltaan samanlaisia?
 
Juu ei. Ja itse asiassa, vaikka yrittäisi tehdä kuinka samanlaisia ne todennäköisesti kuulostaisi erilaisilta :o)
 
Otelautamerkeillä ja lakoilla on kitarassa funktio. Oksattomat puut jättäisin pois, vaikka rakentaisin minkämoista kitaraa.
 
Tjooh, no toi oli minulta ehkä turhaa provoa.
Mutta ei niitä otelautamerkkejä kyllä soitettassa tarvitse, eihän niitä edes näe! Sen sijaan dotsit otelaudan sivussa on kyllä hyödykkäät :o)

Haluaisin tähän lisätä että ne karkeat viilan jäljet joita minä olen nähnyt gibsonin +2000€ kitaroiden otelaudoissa eivät ole harhaa.
 
Pitääkö tässä mennä kauppaan kameran kanssa pyllistelemään ja räpsiä kuvia tuttujen myyjien silmien alla ja pilata hyvät meinigit, että se uskotaan!.
 
Tietenkin pitäis! =) Eiköhän tää tässä.. Seuraavaksihan pitäis tuosta vääntää, että onko viilan jäljet tehtaalta, vai onko liikkeen näppärä työharjoittelija-poika käyny fiksaamassa.. nimittäin kyllä aikanaan itseltäkin nauhan "kruunaamisessa" joskus lipsahti, öljyä kehiin ja kiillotusta.. Älä ny vanha kaveri mee ns. liikesuhteitas moisella hommalla pilaamaan.. ;)

Olikos tämä nyt oikein päin?
 
Heheh..
En mäkään huomannu tuota. Mutta hei, oksankohdat on päivän sana soundissa, saa semmoista ulokkeellista soundia, juu nou!

mun les paul classiccini on kyllä palvellut mua uskollisesti jo vuoden päivät, enkä noita "pikkuvikoja" juurikaan oo löytäny...esim nauhat ei ostovaiheessa törröttäny ja säädötki oli suht kohallaan, mutta yksilökysymyksiähän nämä varmaankin ovat. Tyytyväisenä asiakkaana voin siis sanoa että mun luottamusta gibson-laatun kyseinen lafka ei ole menettänyt.

Heheh..
En mäkään huomannu tuota. Mutta hei, oksankohdat on päivän sana soundissa, saa semmoista ulokkeellista soundia, juu nou!
 
Tiivistä, sustainia kohottavaa puuta.. Ja kyllähän oksia löytyy peittovärillä maalatuista rungoista, ei ne puuta haaskaa turhanpäin tehtaalla.

Mutta siltikin nuo kirjoitukset aina saavat ihmettelemään sitä, että mitä ihmiset pitävät kitarassaan, tai kitaroissa ylipäänsä, tärkeänä. Mieluummin otan paskasti viimeistellyn kitaran kuin paskasti soivan kitaran. Ja mikä siinä on, että kun itse (harvoin) vaivaudun johonkin liikkeeseen testaamaan kitaroita, niin useammat niistä soivat paskasti kuin ovat paskasti viimeisteltyjä. Hyvää viimeistelyä kun löytyy nykyään yhdestä sun toisesta kaukoidän ihmeestä, mutta hyvin soivia kitaroita ei tunnu valmistavan juuri ketään.
 
Totta tuokin, mutta kitara on kokonaisuus ja kummastakaan ei oikein viitsisi tinkiä. Varsinkin jos kitaraan laittaa sen 3000e kiinni.

Kuinkahan noilla "muilla merkeillä", onko hang-tagissa noita merkintöjä??
 
Tossa kuva.
 
http://www.jacksonmuseum.com/museum … -rhoads-pics/RR1861bilder/dave8.jpg
 
Sama meininki jatkuu edelleen, nimet on korvattu vain Alkukirjaimilla. Oli sitten select tai täysi cs.

Sama meininki jatkuu edelleen, nimet on korvattu vain Alkukirjaimilla. Oli sitten select tai täysi cs.
 
No juu, tuo tosin oli vuodelta -86... Tuossa Giban hang-tagissa on 18 kohtaa ja loppu"lausunto", että pelkästään sillä perusteella laadunvalvonta on huomattavasti tarkempaa.. =) Siis 2000-luvulla.. Ja kyseessä ei ole mikään customshop-tuote..

Kuitenkin myös 50-luvulta löytyy näitä 11+ paunan (5+kg) monstereita (ainakin muutama) joita varsinkin 70-luvulla tehtiin enemmänkin. Eli tältä pohjalta voisi sanoa että LP:n "kuuluu" painaa sellaiset 3.9-4.5kg.
 
Ei se ole LP eikä mikään jos ei makkarin vaaka näytä 5,4 kg sen alla :)
 
Itse asiassa ei tuo paino mikään ongelma ole. Kitara on tasapainossa eli kaikki massa ei ole pelkästää bodyssa, vaan myös kaulassa. Paino on siis tasaisesti jakautunut eikä kallistele mihinkään suuntaan ja väännä samalla selkää potkurille. Enää tarvitaan kunnollinen nahkahihna ja hiukan jalan liikettä soittaessa, niin huonoselkäisenkin kelpaa pitää soitinta sylissään jopa seisaaltaan. Reikiä täyteen porattu "kevennetty" LP ei ole enää mikään LP, koska puolet rungon sustainista lojuu puruna puuvertaan lattialla.