Media ja viihde ›

Bonhamin ja Depen mallin mukaisesti.
 
Joe Sacco - Palestiina / arvosana 10
 
Minun oli tätä lukiessani pidettävä välillä taukoa, koska teos on niin järkyttävä. En muista milloin viimeksi lukiessani olisi tapahtunut näin.
 
Tämä graafinen dokumenttiromaani kertoo nimensä mukaisesti Palestiinasta, ja palestiinalaisista. Sacco vierailee useiden ihmisten luona ja antaa heidän kertoa järkyttävät tarinansa - nyt suunvuoro annetaan palestiinalaisille. Heidän tarinansa kertovat heidän kokemastaan väkivallasta, läheistensä murhista, kotiensa (järjestelmällisestä!) tuhoamisesta, miehityksestä..
 
Kirjan (ainakin suomennetun painoksen) takakannessa on viittaus Art Spiegelmanin erinomaiseen Maus-sarjakuvaan. Vertaus on taiteellisesta näkökulmasta mielestäni oikeutettu, mutta jäin miettimään sisältyykö tähän tahallinen vai tahaton piikki siihen suuntaan, että virallisen Israelin politiikkaa on silloin tällöin vertailtu Natsi-Saksaan?
 
Minkä takia reagoin kirjaan niin voimakkaasti? Varmastikin siksi, että toisin kuin Maus, tämä tosielämän kauhutarina ei ole vielä lähimainkaan päättynyt..
 
Edittiä: Suosittelen kirjaa, kymppi ei ole liioittelua. Mutta tämä ei ole niitä varten, jotka hakevat hauskuutta ja kepeää viihdettä.

Enki Bilal - Hirviön Uni / arvosana 8 1/2
 
Ulkoasultaan tämä on hyvin Enki Bilalmaista Enki Bilalia - henkilöhahmoja myöten. Selvästi Bilalilla on tietynnäköisiä ihmisiä, joita hän kuvaa - varsinkin naishahmojen ulkonäkö tuntui allekirjoittaneesta kovin tutulta. Vaan mikäs siinä: taiteilijan tuotannossa toistuvat asiat ovat parhaimmillaan kiinnostavaa persoonallisuutta. Kun nyt miettii vaikkapa Robert Crumbin "vahvajalkaisia" naishahmoja.
 
Tarina tapahtuu muutaman kymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa, ja kuten arvata saattaa, tarjolla on melkoisen mielikuvituksellista tulevaisuuskuvaa. Pidin kovasti tarinan kahden eri tason liikkumisesta ajassa eri suuntiin; varsinkin päähenkilön vauvaiän muistojen palautuminen oli mukava kikka.
 
Kirja herätti allekirjoittaneessa halun lukea uudestaan paitsi sen, myös Bilalin aikaisempaakin tuotantoa. Jos vaikka kaivaisi Metsästysretken esiin jostain hyllyjen kätköistä....

Näköjään aika yksin näitä saa kirjoitella... :-|
 
Marjane Satrapi - Persepolis, Iranilainen Lapsuuteni / arvosana 9 1/2
 
Kirja näyttää lapsen näkökulman Iranin tapahtumiin 70- ja 80-luvuilla. Se esittele esim. Iranin ja Irakin sodan syitä, vaan kertoo siitä miltä se näytti tyttölapsen silmiin. Ja laittaa lukijan tietysti toteamaan, että kaikenlaisten vallanhaluisten sekopäiden, ja uskonnollisten fanaatikkojen vaikutuspiirissä ihmisten pitääkin joissain paikoissa joutua elämään.
 
Kuvakieli on jossain määrin pelkistettyä, ja toimivaa: ihmisten tunteet välittyvät voimakkaina lukijalle. Häkellyttävää on, että päähenkilön lapsuuteen sarjakuvat eivät näyttäneet liittyvän millään tavalla - ja Persepoliksen kerrotaankin olevan ensimmäinen iranilainen sarjakuva.
 
Satrapi kuvaa vanhempansa järkevinä, omaan ajatteluunsa luottavina ihmisinä. Varhaisteiniys toki tuo muassaan oman ristiriitansa (Satrapilla äitinsä kanssa), mutta kaikenkaikkiaan tuntui että hänen vanhempansa kykenivät luomaan lapsen maailmaan turvallisuutta, jota Iran ei itsessään kyennyt tarjoamaan lapsilleen ja nuorilleen. Tämä on mielestäni erittäin kaunista.
 
Tämän yhteydessä tekee mieli mainita ansiokkaat sarjakuvateokset Maus ja Palestiina: jos pidit niistä, pitäisit ehkä tästäkin. Itselleni pientä lisämomenttia antoi lukukokemukseen se, että olen syntynyt samana vuonna kuin tekijä: oman lapsuuteni maailma oli sama, mutta perspektiivi kovin erilainen.

Saakohan tähän muutkin kirjoitella? Kokeillaan.
 
Viimeksi lukemani sarjakuva - jos ihan rehellisiä ollaan, niin viimeksi olen lukenut sellaisen sarjakuva-albumin kuin Lucky Luke - ylös Mississippi-jokea, mutta se lienee jo kaikille sen verran tuttu, niin arvostelenpa sitten jokin aika sitten lukeman Toveri Teräsmies - punatähden poika -albumin.
 
Se niinku rulettaa ja saa multa arvosanaksi 9 puoli.
Parempaankin olisi pystytty, neuvostoteemaa ei ehkä välttämättä käsitelty loppuun asti, myöskin loppua kohden lisääntyvä perussupersankarimateriaali alkoi hieman häiritä.
 
En jaksa sanoa enää aiheesta paljoakaan, koska Kvaakilla siitä on hieno arvostelu, sekä siitä virinnyttä mielenkiintoista keskustelua.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=416
Turhaa se on enää uudestaan pukea sanoiksi asioita, jotka on jo muualla kerrottu noinkin hyvin.

Kivi Larmola + Harto Hänninen - Parkkipaikka Auringossa / Arvosana SMR 10
 
Hervoton kertomus siitä, miten eräs rokkibändi lähtee oikopolulle musiikillisen menestyksen muuten niin pitkällä tiellä. Sujuvasti kulkevaan tarinaan mahtuu paljon toinen toistaan koomisempia tilanteita. Huumori on oikeasti hauskaa.
 
Voinko arvioida tätä sarjakuvaa objektiivisesti? Varmasti en täysin: prätkärotsi päällä Tav... eikun Lapponia-klubille? Jep, olen kohderyhmää. Suurin osa jutusta on universaalimpaa, ja puhuttelee ihmisiä varmasti laajemminkin. Mutta silti tämä sarjakuva tuntuu soittajasta, ja nimenomaan suomalaisesta rokkarista, aivan erityisen kutkuttavalta. Ja hyvä niin.
 
Arvosanaksi annan "subjektiivisen, mutta rehellisen kympin", ja suosittelen Parkkipaikkaa Auringosta kaikille huumorista, soittamisesta ja/tai soittamiseen liittyvästä huumorista kiinnostuneille.

Aku Ankka, 10½

Lapsena luin Walt Disneytä ja Myrkkyä!!! Täydet kympit!!

Palestiina:
kyllä täyskymppi on liioittelua - sillä muuten ei jää skaalaa Saccon seuraavalle teokselle eli Safe Area Gorazdelle, joka yhtä koskettavaa mutta vieläkin tehokkaampaa raportointia. Palestiinaan oli ängetty ehkä liikaakin yksittäisiä ja samankaltaisia kohtaloita ja kertomuksia, tiivistäminen olisi tehnyt terää.
 
Minun oli tätä lukiessani pidettävä välillä taukoa, koska teos on niin järkyttävä. En muista milloin viimeksi lukiessani olisi tapahtunut näin.
Kannattaa kokeilla Åsa Grennvallin Seitsemäs kerros -albumia, joka oli ehkäpä paras Suomessa julkaistu sarjakuva toissa vuonna. Ainakin jos ei vierasta "amatöörimäistä" piirrosjälkeä. Se tosin sopii mainiosti noin subjektiiviiseen ihmissuhdehelvetin kuvaukseen.
 
Viime vuoden suosikkeja olivat juuri tuo Persepolis - ja Matti Hagelbergin magnum opus Kekkonen, joka on kyllä niin lähellä täyskymppiä kuin Suomessa on ikuna päästy. Hagelberg onnistui nostamaan seuraaviin potensseihin sekä sen suvereenin raapetekniikkansa että hervottoman tarinaniskentänsä: nyt on mukana jopa inhimillistä koskettavuutta.

muuten ei jää skaalaa Saccon seuraavalle teokselle eli Safe Area Gorazdelle, joka yhtä koskettavaa mutta vieläkin tehokkaampaa raportointia.
 
En olekaan ehtinyt tutustua tähän vielä! Saa kertoa lisää :-) Onko tätä suomennettu (eihän sillä muuten ole niin väliä, mutta suomennettuja löytyy paremmin kirjastoista...)
 
Kannattaa kokeilla Åsa Grennvallin Seitsemäs kerros -albumia
 
Kiitokset vinkistä, kokeillaan tätäkin.

Nyt vois arvostella jotain, kun ei oo pakko:-)
 
Lewis Trondheimin loistavia Lapinot-sarjan albumeita saa nykyään suomeksi.
 
WSOY on tehnyt kulttuuriteon ottamalla nuorehkon ranskalaisen l'Association -ryhmässä vaikuttaneen Trondheimin Dargaudille tekemiä (tuotteliasta Trondheimiä julkaisee Ranskassa kokoperheen Dargaudin ja kapinallisten pienkustantamojen ohella myös ainakin Seuil, paikallinen WSOY tai Otava) albumeja julkaisuohjelmaan. Suomenkielinen nimi on Jussi Jänis, ja toistaiseksi ovat ilmestyneet Jälkiä rinteessä, Epäonnen kivi ja Blacktown.
 
Trondheimin valtti on uskomaton taju todenmakuisuuden ja absurdin välisestä rajasta. Perinteinen eläinsarjakuva ja juurettomien elämäntaiteilijanuorten törmäily sulavat toisiinsa kulisseissa, jotka muodostaa koko vapaan poikamieselämän kirjo, välillä samat henkilöt seikkailevat eri rooleissa johonkin historialliseen ympäristöön siirrettynä. Lempeästä ja joskus kärkevästäkin ironiasta saavat osansa niin konservatiivit kuin boheemitkin.
 
Näihin ei ehkä tartu kättelyssä, mutta näihin tarttuu tiukasti kuin Vemmelsääri Tervapöpöön.
 
Englanniksi Jussi Jänistä julkaisee amerikkalainen Fantagraphics, joilta on tullut ainakin Suomessa ilmestymätön Harum Scarum (ransk. Walter). Ja ranskaksi tietysti vaikka millä mitalla, sekä "Les formidables aventures de Lapinot" että "Les formidables aventures sans (eli ilman) Lapinot" kuten albumissa Ordinateur mon ami (Ystäväni tietokone).
 
Suosittelen. Ja ostakaa samalla reissulla myös Dupuy & Berberianin Monsieur Jean -albumit, kun niitä nyt lopulta saa.

Kannattaa kokeilla Åsa Grennvallin Seitsemäs kerros -albumia, joka oli ehkäpä paras Suomessa julkaistu sarjakuva toissa vuonna. Ainakin jos ei vierasta "amatöörimäistä" piirrosjälkeä. Se tosin sopii mainiosti noin subjektiiviiseen ihmissuhdehelvetin kuvaukseen.
 
Tuon lukaisin joskus viime vuoden puolella ja vaikka harvemmin tulee näitä "aikuisten" sarjakuvia luettua, niin kai ton perusteella voisi vähän lisääkin kokeilla lukea. Aika helvettiä se tosiaan oli se touhu tossa sarjakuvassa. Jotenkin näihin on vaikea suhtautua riittävän tosissaan, koska mitään tollasta ei ole itselleni, eikä kenellekään tutuistani sattunut, joten paikka paikoin se meni vähän, mites tämän nyt sanoisi, ei saarnaamisen, vaan tällaisen tuskassa kylpemisen puolelle. Olipas siinä kielikuva, mutta tosiaan aika vaikuttava sarjakuva.

Tintti Neuvostojen maassa. 9½
 
Hieno teos, kympistä pudottaa puolella ainoastaan se seikka, että teos on mustavalkoinen ja pahasti suttuista paikotellen. Muuten pirun hyvä juoni ja hauskaa bolsevismin kärjistämistä ja sättimistä. Ymmärtää hyvin minkä takia kyseistä teosta julkaistu Suomessa vielä 70-luvulla kuten suurin osa muista Tinteistä, vaan tämähän on julkaistu vasta 1986 kun silloinen naapurivaltio oli tuhonsa partaalla.

Matlock sarjakuvat :
 
Tarinat ovat usein yllätyksellisia ja loistavia, toteutus ja piirrokset ovat karuja, mutta selkeitä ja kovin informatiivisia.
 
Täysi 10

Timo Mäkinen - Häjyt
 
Kerrassaan hervottoman mustaa huumoria pohojalaasista puukkojunkkareista. Melko armoton ja väkivaltainenkin strippisarjakuvaksi, mutta kuvaa niin osuvasti suomalaista mielenlaatua ja meininkiä ettei voi kuin tykätä.
 
Ysin annan, kympiltä pudotti välillä liiankin mustaksi menevä huumori.

Matlock sarjakuvat
 
Ööö... siis mitkä?

Ööö... siis mitkä?
 
http://kotisivu.dnainternet.net/karhu1/sarjis/

Minäkin annan ääneni Matlock-sarjakuville. Pistän paremmaksi: 10+!!!!! Ne ovat niin täydellisen mainioita sarjakuvia.

Minäkin annan ääneni Matlock-sarjakuville. Pistän paremmaksi: 10+!!!!! Ne ovat niin täydellisen mainioita sarjakuvia.
 
Miäki annan äänen Matlockille.

From Hell, annan 9.
 
En juuri lue sarjakuvia (tai ainakaan noita -miten sen sanoisi- vakavasti otettavampia sarjakuvia). Itse asiassa tämä saattaa olla ainoa koskaan lukemani sellainen. Sanoisiko sitä sitten sarjakuvaromaaniksi?
 
Aiheeseen on paneuduttu niin huolella ja historialliset faktat esitetty niin mielenkiintoisesti, että tämä oli pakko lukea lähes suoraan putkeen. Huomattavasti parempi kuin elokuva, jos niitä nyt on edes mitenkään järkevää verrata.