Kitarat: kitarakamat ›

Minun Customini on kyllä todella kuoppaasoundinen. Kai, en minä tuommoisia kuule :)
 
Nih.. Enpä ole itsekään kovin monella eri Gibsonilla soitellut. Varsinkaan rinnakkain, että pääsisi oikein toden teolla vertailemaan.

...Tietenkin jos tieten tahtoen haluaa oikein kevyen Les Paulin näköisen soittimen, niin mm. Tokai tarjoaa varmaankin keveitä leppärunkoisia malleja.
 
Vaan kun ne eivät ole keveitä vaan painavat melkoisen paljon, ainakin se ALS50Q jonka omistin jokin aika sitten.
 
Sen sijaan 80-luvun alun mahonkiset Tokait voivat olla kevyitä. Oma 1981 LC60 painaa 8,7 lbs = 3,9 kg. Body on mielenkiintoinen: Tausta 1 pala ja kansi 1 pala ja kokonaan mahonkia. Vahinko-ostos, mutta erittäin hyvä sellainen :-)
 
Vertailun vuoksi: Orville Les Paul Standardini painaa 4,5 kg.

Body on mielenkiintoinen: Tausta 1 pala ja kansi 1 pala ja kokonaan mahonkia. Vahinko-ostos, mutta erittäin hyvä sellainen :-)
 
Lienee Custom-malli kun kansikin on mahonkia? Noh, ainakin hyvin kopsittu Gibsonin wanhaa Customia kun kerran mahonkikansikin on - paremmin kuin Gibson nykyään ;o)
 
Itsekin olen aloittemassa mahonkikantisen LP:n tekemistä, toiveissa on tosiaan saada vähän kevyempi soitin ilman kevennysporauksia kun ei tuo mahonki ihan vaahteran painoista ole. Tosin tuo ei kuitenkaan ollut valintakriteeri mahongille mutta jos kaupan päällisiksi olisi kevyempi sitten :o)

Lienee Custom-malli kun kansikin on mahonkia? Noh, ainakin hyvin kopsittu Gibsonin wanhaa Customia kun kerran mahonkikansikin on - paremmin kuin Gibson nykyään ;o)
 
Juu Custom se on ja matkii tosiaan alkuperäistä Gibsonin mallia viimeisen päälle. Tuo mahonkikansi luultavasti tosiaankin pudottaa painoa hieman.

Lienee Custom-malli kun kansikin on mahonkia? Noh, ainakin hyvin kopsittu Gibsonin wanhaa Customia kun kerran mahonkikansikin on - paremmin kuin Gibson nykyään ;o)
 
LC tarkoittaa Customia, kyllä... ja Tokai valmistaa edelleen koko-mahonkista Love Rock-sarjaista kopiota Les Paul-mallista. Kulkee nimellä LC-80 nykyään ja maksaa karvan auki kilo euron =)
 
Sitten... pitää vähän oikoa tuota tekstiä että säästytään väärinkäsityksiltä (tai sit aiheutetaan niitä lisää) =)
 
Tuossa kirjoituksessani halusin lähinnä tuoda esiin sellaisen asian että mielestäni on hyvin kummallista että yli 2000e kitarasta löytyy pikkuvikoja. Vaihtarina tuli aikanaan testattua suuressa maailmassa todella paljon erilaisia ja eri hintaisia soittimia, joten jonkin sortin referenssiä on. Ihmetyttää todella se ettei vastaan ole juurikaan tullut pikkuvikaista parin tonnin Deania, Jacksonia, Ibanezia jne. (huom, tämä ei tarkoita sitä etteikö ko. merkin kalliimmissa malleissa olisi pikkuvikoja, varmasti on... ei vaan ole yhtä usein minun kohdalle sattunut) Tosin, en ole varmaankaan yhtä montaa ko. merkkien kalliimpaa edustajaa testannut siinä missä Gibsonin LP malleja.
 
Ilmeisesti nuo törröttävät nauhat yms, saattavat olla kuljetuksesta johtuvia vikoja. Yleensä maahantuojan tai viimestään valtuutetun Gibson-kauppiaan tulisi fiksata kyseiset jutut... siltikin hämää että kalliissa skitoissa on pikkuvirheitä =)

Kuvitelkaapas nyt sitten tilannetta kun jengi tilaa Saksan postimyynnistä Gibsoneita, kun hyvää saa halvalla ja mitä sitten loppujen lopuksi saavat. Rahoilleen vastinettako?
 
Ennen oman lepukan ostoa plokkasin myös aikamoisen läjän kepakoita menemään, ennen kuin se minun yksilöni osui kohdalle;
 
minnekäpä muuten mahtavat joutua ne p...kat virallisesti maahan tuodut LP:t??
 
- - osaamattomalle kitaranostajalle lienee parempi hankkia halvalla saksasta kuin maksaa paljon kotimaan musiikkikauppoihin b-luokkaan lajitelluista (siis: osaavien ostajien hylkäämistä) ritsoista.
 
Tietysti on niinkin, että ei helmiä sioille so. kolmetonnia tms. ei kannata kitarasta maksaa ellei oikeasti ymmärrä sen päälle.

Dubbel

Kyllä Gibsonien hinnat on minusta aivan yläkanttiin. Liukuhihnakitaroitahan ne ovat ja laatu on tietysti (yleensä) keskimääräistä parempi, mutta Standardin hinnalla jo rakennuttaa kokonaan käsintehdyn uniikin soittimen suomalaisella valmistajalla ja omilla spekseillä. Hemmetin hyviä Gibsoneitakin olen testannut ja paras niistä oli ehdottomasti vajaan 4000€:n musta Custom, joka oli "vanhennettu". Loistava soundi ja tuntuma. Jos lotossa voitan, niin sitten ehkä... muuten "tyydyn" Amfisoundin Lessuuni.

ettei vastaan ole juurikaan tullut pikkuvikaista parin tonnin Deania, Jacksonia, Ibanezia jne. (huom, tämä ei tarkoita sitä etteikö ko. merkin kalliimmissa malleissa olisi pikkuvikoja, varmasti on... ei vaan ole yhtä usein minun kohdalle sattunut) Tosin, en ole varmaankaan yhtä montaa ko. merkkien kalliimpaa edustajaa testannut siinä missä Gibsonin LP malleja.
 
Ilmeisesti nuo törröttävät nauhat yms, saattavat olla kuljetuksesta johtuvia vikoja. Yleensä maahantuojan tai viimestään valtuutetun Gibson-kauppiaan tulisi fiksata kyseiset jutut... siltikin hämää että kalliissa skitoissa on pikkuvirheitä =)
 
No niin, no.. maahantuontipolitiikka on muuttunu julmasti tuosta 80-luvulta, jonka jälkeen mulla ei ole juurikaan määrällisesti enää ns "referenssejä" ollut.. Ennen muinoin, kun PSO oli Gibsonin maahantuoja, noita mahdollisia puun kuivamisesta ja elämisestä johtuvia nauhojen päitten törrötyksiä vedeltiin lattaviilalla liikkeissä tarpeen mukaan, kuka kulloinkin..
Nykyäänhän nuo Gibsonit tulee kootusti EU-alueelle, jonnekin Benelux-maahan käsittääkseni..Belgiaa veikkaisin, josta sitte menee Into-Lutmanille ja muuanne.. Liikkeissä ei oo enää siihen malliin sellasta porukkaa (poikkeuksia on!!) jolla riittää know-how ja aika tehdä pre-sales fiksiä.
Lisäksi, ylläri ylläri, nuo Gibsonit juuri on niitä, joita joka-ainoa tahmatassu (älkee loukkaantuko) haluaa testata -kielet kerää hyvin äkkiä kerroksen groovea.
Pahoittelen yllättävän voimakasta "närkästystä" kyseisestä vakavasta aiheesta, sillä tiedän, tai paremminkin- tiesin ko.firman laaduntarkkailumenetelmistä jotain, toki saattaa hyvinkin olla, että 2000-luvulla on tuotantovolaa hieman nostettu ja kriteereitä muutettu..
Nyt on tuossa kätösessä ollut pari tuntia vuoden 2001 halpa Giba. Tuli Teksasista. Ei mitään naarmuja, raitoja eikä jyrsiöitä. Kevyt ja näppärä on se.
Mitä tohon mahonkiin ja sen painoon tulee, tulee ottaa huomioon, että kaukoidän mahonki on useimmiten sitä laua-mahonkia, tarkkaa dataa ei minulla ole, mikä oli ero puiden tiheydessä ja sitämukaa painossa.
Toisaalta eri tehtaitten post-production- valvonta ei sekään ole yhtenevä, enkä oikein jaksa käsittää, että todellisessa massatuotantotehtaassa ne tunnissa valmistetut sadat kitarat tulee tsekattua tarkemmin kuin tehtaassa, jonka päivätuotanto on pienempi kuin toisen tunnissa ulos tuuppaama.

Kyllä Gibsonien hinnat on minusta aivan yläkanttiin. Liukuhihnakitaroitahan ne ovat ja laatu on tietysti (yleensä) keskimääräistä parempi, mutta Standardin hinnalla jo rakennuttaa kokonaan käsintehdyn uniikin soittimen suomalaisella valmistajalla ja omilla spekseillä.
 
Hinnoittelu on mitä on, ei ne voi tappiokseen tehdä. :) Ja jos toisaalta vertaa johonkin PRS:ään, niin eiköhän ne samassa linjassa ole. Ei se Tennesseen ammattimies päivätyötä tee riisikupillisella. Ja todennäköisesti saa yhä hyvän tai paremman tuolla soitinrakentajalla tehdystä. Markkina-arvo vaan on miltei olematon, aiheesta on ennenkin keskusteltu. Toki Gibsoniltakin saa vaikka minkälaisen, teettämällä, mutta sitä mukaa kun käsityön määrä lisääntyy, nousee hintakin. Tämän jutun tiimoilta olen kiinnostuneena seikkaillu esim. birdsandmoonissa.. Sieltäpä sitä rupee olemaan signature-Gibsonin hintaista sarjatuotantokitaraa, jos johonkin Modern Eagleen ryhtyy valitsemaan optioita. Kaipa siellä kullatut ruuvitkin on 15 dollaria kappale.. :) Että hinnoitteluun se "toinen näkökohta".

Liputetaan tähän väliin vähän vaikka Ruokankaan puolesta.
 
Ihan vaan btw, onko kellekään sattunut tökkivää tai naarmuista uutta Ibanezia tai PRS:ää kätösiin?

Kaipa siellä kullatut ruuvitkin on 15 dollaria kappale.. :) Että hinnoitteluun se "toinen näkökohta".
 
tuosta PRS:n optiosta on käyty paljonkin sotaa, etenkin Yankeelandiassa. Miten voi viritinkoneiston, parin ruuvin ja tallan optiohinta kullattuna olla $330?? Tässä PRS-asiassa olen täysin samaa mieltä Ed Romanin kanssa vaikka muuten hänen ränttätänttä-propagandasta en niin välitä. PRS ei muuten tarjoa bindauksia kaulaan, 10-toppien tasoa on tiputettu jne. Hyviä soittimia ovat silti, itsekin moisen Hollowbody II:n haluaisin =)

Liputetaan tähän väliin vähän vaikka Ruokankaan puolesta.
 
Duke Deluxe olis kova sana mutta onpa kova hintakin.
 
Ihan vaan btw, onko kellekään sattunut tökkivää tai naarmuista uutta Ibanezia tai PRS:ää kätösiin?
 
Pari PRS:ää on tullut vastaan missä nauhanpäät ottavat sormiin. En tiedä olisiko siinä paikka neckbindingille. Kyseessä oli CE22 ja Stanu 24. Toinen oli Sam Ashilla (brand new) ja toinen Down Town Guitarsilla Helsingissä (brand new). Ibanezin japsi-malleissa en ole kyllä törmännyt mihinkään pikkuvikoihin. On mielestäni todella laadukas ja tasalaatuinen merkki.

Mun vuoden -92 Std. on varsin asiallinen peli. Itse en ole siitä juurikaan suurempia vikoja löytänyt. Itseasiassa suurimmat ongelmat olivat siinä että se oli päin esteriä säädetty. Ja se hoitui sillä että säädin sen itselleni sopivaksi. Painaahan tuo, muistaakseni karvan alle viisi kiloa mutta eipä tuo haittaa. Homma hoituu hyvällä hihnalla. Maksoin siitä käytettynä tarpeeksi mutta en mielestäni liikaa, sillä tuossa ei ole ollut mitään valittamista. Mulle se soi niinkuin LP:n halusin soivan ja tuntuu siltä miltä LP:n minusta täytyykin tuntua.
 
Ja jos tuossa jotain valittamisen aihetta on niin korvataan se sitten Ruokankaan Dukessa kun sellaisen jossain vaiheessa pieraisen.

tuosta PRS:n optiosta on käyty paljonkin sotaa, etenkin Yankeelandiassa. Miten voi viritinkoneiston, parin ruuvin ja tallan optiohinta kullattuna olla $330?? Tässä PRS-asiassa olen täysin samaa mieltä Ed Romanin kanssa vaikka muuten hänen ränttätänttä-propagandasta en niin välitä. PRS ei muuten tarjoa bindauksia kaulaan, 10-toppien tasoa on tiputettu jne. Hyviä soittimia ovat silti, itsekin moisen Hollowbody II:n haluaisin =)
 
Ed Romanin päälle kaataisin kiehuvaa pikee...;) Kevyestä Les Paulista tuo uus baby käy hyvin, 3 kg 50 grammaa..
Tottahan hinnoittelu on jokaisen liikkeenharjoittajan oma asia, mutta tosiaan tuo Paul Reed Smithin periaate on omintakeinen.
No, eipä siitä mitään, hyviähän ne on. (Mutta kyä mun doublecutti hyvin pärjää vertailussa...:) ) Mitä tulee Askomikon kysymykseen, niin olen tavannu Ibanezeja jotka on tarvinnu viilaa. Tosin pahimmat kämmensorvit ovat olleet -Washburneja ja Fendereitä..muutama Epipuhelin myös listoilla.

Mä en ole maininnut mitään mistään kolmemikkisestä standardista. Mikkien määrä ei vaikuta laatuun mitenkään.
 
Tottakai, omilla rahoilla saa tehdä mitä ite haluu.
 
En edelleenkään puhunut mitään kolmemikkisestä standardista.
 
Noh noh, äläpäs nyt ryhdy perumaan..kun tulee tsäänssi hyökätä, se tehdään ripeästi.. =) Tuo stoori noista nauhoista koski mystistä 3-mikkistä Standardia, jos olisit lukenut ennenkuin kirjoitit:
 
Huono nauhatyö, liian syvälle ajetut listaurat ja pilalle raavitut otelaudat eivät ole muiden usassa tai missä tahansa muualla tehtyjen laatukitaroiden ominaisuuksia.

Samalla rahalla tai halvemmalla saa paremmin tehdyn ja viimeistellyn jenkkikitaran kuin gibsoniitti.

Miksi kukaan katsoisi sormien läpi tuollaisia vikoja vain sen takia että logo lavassa on mitä on...

Laadunvaihtelu on siis aivan liian suuri les paulin hintaluokkaan nähden.
 

 
Siis pointtihan on juuri se että Gibson päästää liikaa ritsatasoista sinnepäin tehtyä 2000 euron "laatukitaraa" kuluttajille asti. Gibsonin hinnalla siis ei mitään huolimattomasta tehtyjä yksilöitä tulisi päästää läpi lopputarkastuksesta...
 
Ja tähän juuri haluaisin tietoa muutakin kuin "Gibsonia huiskitaan, faktoista viis!" periaatteen elähdyttämiä mutu-kommentteja. Paljonkos, mikäli lainkaan, niitä päästetään markkinoille niitä huonolaatuisia?
 
En ole kommentoinut mitään J&D kopioista, ja niiden vetäminen keskusteluun mukaan on ihan turhaa. Tässä puhutaan nyt Gibson Les Pauleista.
 
En ole itse törmännyt huonosti viimeisteltyyn eli 2000 euron Ibaneziin, Jacksoniin, Carviniin. Esp:hen, Hameriin tai esimerkiksi Deaniin.
 
OK, selvähän tämä. =) Puhutaan vaan Les Pauleista.. Onko muuten esim. ESPillä 2000 euron mallia?

...Maksoin siitä käytettynä tarpeeksi mutta en mielestäni liikaa, sillä tuossa ei ole ollut mitään valittamista. Mulle se soi niinkuin LP:n halusin soivan ja tuntuu siltä miltä LP:n minusta täytyykin tuntua.
 
Siis tässä on SE ASIAN YDIN selkeästi sanottuna. Jokainen maksaa sen mitä on valmis maksamaan ja etsimällä löytää mieleisen soittimen. Tärkeintä on se, että PITÄÄ ITSE soittimesta. Toisten mielipiteet ovat sitten sivuseikka.
 
Jos Gibsonissa on liikaa vikoja niin pitää siirtyä seuraavaan merkkiin. Jokainen tekee itse omat päätöksensä. Itselläni on tällä hetkellä pelkästään Japsien tekeleitä, yksi Kiinalainen ja yksi Koreassa tehty. Vaikka omistankin eriitäin hyvän Tokain, niin mulla ei ole tarvetta haukkua Gibsonia. Mielelläni omistaisin myös oikean Gibsonin, mutta 3000 sijoitus on aika paljon yhdestä kitarasta harrastelijalle...
 
Hyvä vertailukohta olisivat moottoripyörät: HD vs Japsit esmerkiksi :-) Siitä saisi aikaan pitkän keskustelun joka ei myöskään johtaisi mihinkään...

Noh noh, äläpäs nyt ryhdy perumaan..kun tulee tsäänssi hyökätä, se tehdään ripeästi.. =) Tuo stoori noista nauhoista koski mystistä 3-mikkistä Standardia, jos olisit lukenut ennenkuin kirjoitit:
 
Minä en kommentoinut pkangas tunnusta käyttävän henkilön kirjoitusta mitenkään joten tarkista vaan itse mitä kirjoittelet ;)
 
Ja tähän juuri haluaisin tietoa muutakin kuin "Gibsonia huiskitaan, faktoista viis!" periaatteen elähdyttämiä mutu-kommentteja. Paljonkos, mikäli lainkaan, niitä päästetään markkinoille niitä huonolaatuisia?
 
No eipä se G sellaisia kerro tietenkään.. käy kaupoissa katselemassa ja testaamassa uusia Helsingin kaupoissa.
 
OK, selvähän tämä. =) Puhutaan vaan Les Pauleista.. Onko muuten esim. ESPillä 2000 euron mallia?
 
Ei ihan 2000 euron... hehhee.

Ei ihan 2000 euron... hehhee.
 
No joo, eiköhän tää tästä taas, tällä erää.. ;) *virtuaali-tassu?*