Kitarat: kitarakamat ›

Kaulassa selviä uria nauhojen vieressä. ( Nauhan myötäisesti.)

 
Tuohon olen kiinnittänyt huomioita myös.
Ne urat on viilan jälkiä, kun bindingit viilataan otelaudan tasaan.
Monesta liikkeestä löytyy jopa ikkunasta todella hätäisen näköisesti viilattuja Gibsoneja.
 
Ai jai Mel!

Joo. Itselläni on ollut kaksi Gibsonia, SG ja Les paul standard.
Kyllä laatu tökkii pahasti hinnan kanssa. Sanokaa mitä sanokaa.
 
Erittelen tässä vähän Les paulin vikoja tai "ominaisuuksia" mitä minun kitarassani oli.
 
- Kaulassa selviä uria nauhojen vieressä. ( Nauhan myötäisesti.)
- Etumikki todella tunkkainen. Keskimikki ärsyttävän honottava.
takamikki liian kireä. Ei hyvää saundia sitten milllään.
 
- G-kieli katkeili vähän väliä. Joo viilattu on soitinrakentajalla, mutta silti.
 
- Ergonomisesti huono soittaa varsinkin seisaaltaan.
 
- Tone säätöpyörä oli mutkalla ostettaessa. Vaihdettiin kyllä takuuseen.
 
Kitara oli vasurimalli ja valmistettu muistaakseni 1996.
 
Ei yli kahden tuhanne euron kitarassa saa olla tuommoisia
vikoja.
 
No miksi sitten ostin Les paulin. Siksi että se oli vasurimalli ja minulla olikova usko/ luottamus merkkiin. Lisäksi sain sen osamksulla heh heh...
 
Ihme Standardi sulla ollutkin , kun kolme mikkiä kerrassaan siinä.... :)

Tää nyt alkaa oleen jo ihan uskomatonta. Että sitä on tilattu punanen kitara ja sitten se onkin vika kun tuli punanen kitara, oliskin pitäny olla sininen. Viittaan tohon ergonomia-juttuun.

Tää nyt alkaa oleen jo ihan uskomatonta. Että sitä on tilattu punanen kitara ja sitten se onkin vika kun tuli punanen kitara, oliskin pitäny olla sininen. Viittaan tohon ergonomia-juttuun.
 
Kyllähän Pageki on sillai vinossa aina kun se soittaa, tai melkein aina kumminkin. Huono on juttu. ;)

Merkkaako se pelkkä Gibson-logo siinä lavassa sitten niin paljon? Ihmettelen vain, kun kuulen aina vähän väliä kuinka joku on ostanut 3000 euron Gibsonin. Kuitenkin samaan hintaan tai jopa halvemmallakin saisi kotimaassa käsin tehdyn custom-kitaran jossa on hintalaatusuhde varmasti huomattavasti paremmin kohdallaan. Enkä ihan totta sano tätä sen takia että itse päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaan siksi, että testailin joskus Lespoja ahkerasti, niin Gibsoneita Tokaita kuin Epiphonejakin, eikä minulle kyllä valjennut minkä takia niitä niin hirvittävästi hypetetään. Tosin mainittakoon että en ole mitään alunperin 70-luvulta lähtöisin olevaa Les Paulia saanut käsiini. Jos olisin, ymmärtäisin varmasti paremmin. Joillekkin tuo oman fiiliksensä se Gibsonin logo lavassa, minä saan sen siitä kun siinä lavassa lukee oma nimi.

Plussaa ropisee kun vaan sanoo maagisen mantran "Gibson on ylihinnoiteltu paska ja aivan kelvoton soittimena" Ehdottomasti arvostelijoiden eliitissä ovat sellaset, joitten kokemus on soitinkaupassa huonosti hienosäädettyyn ja kaks vuotta vanhoilla kielillä varustettuun yksilöön 3 minuutin soittosession vetoon pohjautuva. t päässeet lopputarkastuksesta läpi. No, toinen tehdas tekee 300 kitaraa kuussa, toinen yhdessä tehtaassa saman verran päivässä.. Jompikumpi on kalliimpi. Mitä tulee tuohon Les Paul- hintaluokkaan jonka Askomiko otti esille, omani on kaikki olleet reippaasti alle tuon 2 kiloeuroa.. mutta olen kyllä ihan muutamaa kalliimpaakin käpistellyt. Totuuden nimessä on kyllä todettava, että nuo aivan parin vuoden takaiset on jääneet kokonaan testailematta... joskohan sitten olisi tuo laatu romahtanut.
 
Nyt on tainnut mennä pointti ohi. Minkään merkkisessä uudessa kitarassa ei tule olla 2000 tai varsinkaan yli 3000 euron hintaluokassa mitään viimeistelyvirheitä tai muuta sanomista.
 
Huono nauhatyö, liian syvälle ajetut listaurat ja pilalle raavitut otelaudat eivät ole muiden usassa tai missä tahansa muualla tehtyjen laatukitaroiden ominaisuuksia.
 
Samalla rahalla tai halvemmalla saa paremmin tehdyn ja viimeistellyn jenkkikitaran kuin gibsoniitti.
 
Miksi kukaan katsoisi sormien läpi tuollaisia vikoja vain sen takia että logo lavassa on mitä on...
 
Laadunvaihtelu on siis aivan liian suuri les paulin hintaluokkaan nähden.

Nyt on tainnut mennä pointti ohi. Minkään merkkisessä uudessa kitarassa ei tule olla 2000 tai varsinkaan yli 3000 euron hintaluokassa mitään viimeistelyvirheitä tai muuta sanomista.
 
Huono nauhatyö, liian syvälle ajetut listaurat ja pilalle raavitut otelaudat eivät ole muiden usassa tai missä tahansa muualla tehtyjen laatukitaroiden ominaisuuksia.
 
Samalla rahalla tai halvemmalla saa paremmin tehdyn ja viimeistellyn jenkkikitaran kuin gibsoniitti.
 
Miksi kukaan katsoisi sormien läpi tuollaisia vikoja vain sen takia että logo lavassa on mitä on...
 
Laadunvaihtelu on siis aivan liian suuri les paulin hintaluokkaan nähden.
 
Olen ollut täällä hiukan samoilla linjoilla, mutta nauhojen törrötys ja muut pikku häiriöt tuntuu täällä kuuluvan asiaan.

Nyt on tainnut mennä pointti ohi. Minkään merkkisessä uudessa kitarassa ei tule olla 2000 tai varsinkaan yli 3000 euron hintaluokassa mitään viimeistelyvirheitä tai muuta sanomista.
 
Täytyy tosiaan sanoa että eipä noita tietenkään voi hyväksyä, mutta jos ne viilanurat on kolmimikkisessä standardissa niin en ole kyllä moista nähnyt. Pointtia tai ei.
 
Samalla rahalla tai halvemmalla saa paremmin tehdyn ja viimeistellyn jenkkikitaran kuin gibsoniitti.
 
Quod licet Jovi, non licet bovi. Kaikki saavat ostaa juuri sellaisen kitaran kuin haluavat.
 
Miksi kukaan katsoisi sormien läpi tuollaisia vikoja vain sen takia että logo lavassa on mitä on...
 
Ei tietenkään, joten enpä ymmärrä mitä ylipäänsä ajat takaa. Mitä tarkoitat esim. "Tuollaisilla vioilla"? Keksittyjä viilanjälkiä 3-mikkisessä Standardissa??
 
Laadunvaihtelu on siis aivan liian suuri les paulin hintaluokkaan nähden.
 
Väite, johon kaipaisin tarkkoja perusteluja. "Siis aivan liian suuri"?? Kuinka suuri on tuo laadunvaihtelu Nashvillen tehtailla?
Minkälainen vaihtelu sallitaan esim. halvalla J&D- kopiolla?
Aivan yhtä iso ellei vielä suurempi merkitys on sillä mielipahalla joka tulee aloittelevalle kaverille joka pistää kesätyörahansa johonkin kopioon saadakseen kitaran joka on loppuviimeksi ei-niin-hyvä rakenteellisesti kuin sellaiselle hyvin tienaavalle varttuneemmalle soittajalle joka on päättänyt ostaa Gibsonin LP:n ja siinä on otelaudassa pari viilanjälkeä joita ei ole hiottu pre-sales fiksauksessa liikkeessä, kun ei ole enää sitä kaveria siellä joka sen homman tekisi. Nyt saa sellaisen käsityksen, että vain ja ainoastaan Gibsonilla on suuri "laadunvaihtelu-ongelma" eli arvioltako joka kahdeksas Gibson on huono? Eli batchista on neljä-viisi sellaista jotka ei täytä kriteereitä? Valista minua...ettei mene tässäkään se "pointti" ohi...

Olen ollut täällä hiukan samoilla linjoilla, mutta nauhojen törrötys ja muut pikku häiriöt tuntuu täällä kuuluvan asiaan.
 
Ja mistä johtuu nauhojen törrötys? Ei ehkä ihan sieltä tehtaalta?? Kyllä niitä törröttää muissakin merkeissä, mutta vaan yhdessä se on "big issue".. ;)
Kyllä, olen laitellut muunkin merkkisiä kitaroita..Kaikissa on ollut yksilöitä, joissa olis ns. sanomista jos sille linjalle lähdetään, mutta olenpahan nyt tuota yhtä merkkiä puolustanut vanhasta muistista ja "lukkarinrakkaudesta" merkkiä kohtaan laadun huippuasiantuntijoita vastaan. Eli viivan alle topikin otsikosta jää:
 
Ei laatua, kelvoton mielikuva 53 vuotta vanhasta täysin turhasta kitaramallista. Epästabiili, huonosti rakennettu ja kehnosti viimeistelty törkeän hintainen puupalikka. Ei hankinnan arvoinen, jos malli miellyttää niin kannattaa ostaa laadukkaampia J&D- ja muita kopioita.
 
Itse olen täysin tyytyväinen omiini. Se riittää kyllä minulle. En kuitenkaan käsitä perimmäistä syytä moiseen Gibson-vihaan, eihän se ole soitinta kummempi. Mutta eipä se, kukin tulkoon uskollaan autuaaks!!

Nyt on menossa äkäinen kausi, haukutaan Behringer/Boss, Gibson, Santana @ Oscar gaala ja reilun kaupan banaanit.
 
:)

Nyt on menossa äkäinen kausi, haukutaan Behringer/Boss, Gibson, Santana @ Oscar gaala ja reilun kaupan banaanit.
 
:)
 
Mur. Minä en vielä oo kunnolla aloittanu. Piraattivalmistaja Tokai on sitte se joka listasta unohtui.. =)

Merkkaako se pelkkä Gibson-logo siinä lavassa sitten niin paljon? Joillekkin tuo oman fiiliksensä se Gibsonin logo lavassa, minä saan sen siitä kun siinä lavassa lukee oma nimi.
 
Pakko myöntää että jotain merkitystä sillä on. Silloin joskus kauan sitten kun opettelin kitaransoiton alkeita Eko-merkkinen akustinen ritsa kourassa, niin unelmoin sellaisista kitaroista kuin vaikka Gibson Les Paul. Oli melkoinen haavekuva pojan silmissä kun katseli Jimmy Pagen kuvaa tai muuta vastaavaa ikonia ajatteli ollapa joskus itsellänikin Gibson ja Marshall. Unelmia saa toteuttaa, jos ne toteutettavissa on ja ainakin omalle kohdalle näin on käynyt tässä mielessä :)
 
Toki muutakin merkitystä tällä soittimella on mm. se, että kyseessä on vallan oivallinen työkalu ja vieläpä alle 2000€ sellainen.

Menee kyllä pahasti metsään jos aletaan Gibsonin laatua määrittelemään sen mukaan miten viereisen lähikaupan 2v seinällä roikkunut LP soi. Ja jos haukkumisen aihetta etsitään LP:n huonosta ergonomista, niin silloin ollaan vielä pahemmin metsässä.
 
Rakkahan kotimaamme kauppojen seiniltä löytyy Gibsonin, Fenderin ja ties kuinka monen muun valmistajan kitaroita joissa intonaatio on pielessä, aktion miten sattuu, ensiasennuskielien sointi mitä lie ja nauhanpäätkin saattavat törröttää, kiitos suomen ihanan ilmaston.
 
Mitä tulee sitten kitaran sointien laatuun, niin tuntuu hölmöltä mennä sanomaan että tämä "mun kopio-LP kuulostaa enemmän LP:ltä kuin Gibson". Tuossahan väitetään että oma kopsu soi enemmän Gibsonin tapaan kuin Gibson ;o)
 
Muutenkin kitaran soinnin hyvyys ja huonous on niiin subjektiivinen asia, toiset tykkää tummasta LP:sta, toiset kirkkaasta. Kuitenkin hyvinkin kaikkia Les Pauleja, niin kopioita kuin Gibsoneita, yhdistää tämä iso laaja "koko spektrin täyttävä" LP-soundi. Vaikkakin eri mausteilla viritelty.
 
Jos LP:n soundin rakenne (tämä iso whooop-soundi ;o)miellyttää, niin esim. tunkkaisesta kaulamikkisoundista pääsee eroon vaihtamalla vaikka (noin yleensäkin) kirkkaampiin dunkkaneihin, toiset taas haluaa sen honotuksen siihen sointiin ja ovat oikein tyytyväisiä.
 
Esim. Wallilla oli melko kirkas LP-sointi, varmaankin juuri sekä harvinaisen kirkassointisen LP:n ja Dunkkaneiden yhdistelmän ansiosta. Tuskin kukaan kuitenkaan pitää Wallin sointia mitenkään erityisen epä-LP-sointina vaikkei ihan "tyypillinen" keskialueen tohina ollutkaan. Vai hä?
 
Mikähän tämä mun punainen lanka oikein olikaan...? No, ihan sama ;o)

Ei meinaan ole viime aikoina tullut törmättyä kovinkaan moneen minkään merkkiseen kitaraan, joka olisi jo kaupan hyllyltä otettuna hyvissä säädöissä.
 
Snadina off-topicina, eikös se nyt ole ihan perusjuttu, että oli kyseessä sitten uusi tai vanha kitara, niin tietyt asiat kuten intonaatio, kaulan suoruus, kielten korkeus jne. tsegataan kuntoon ennen varsinaista käyttöönottoa. Jokaisella pelimannilla on oma tatsinsa, jolloin soittopeli on myös hyvä mukauttaa siihen. Ja kuinkas sitten tollanen useamman soittajan nähnyt kitara, ei varmaan asetu ihan hetkessä uuden omistajan kouriin ennen pikkusia korjauksia... vai? Kielet kun vaihtuu kympin setistä kahteentoista, niin tekeehän sekin jo jotain tarvetta tuntuman ja soinnin optimoimiseksi.

Ja mistä johtuu nauhojen törrötys? Ei ehkä ihan sieltä tehtaalta?? Kyllä niitä törröttää muissakin merkeissä, mutta vaan yhdessä se on "big issue".. ;)
 
Olen ollut siinä uskossa että hyvin kuivatusta puusta hyvin tehdyn kitaran nauhat ei törrötä tulevaisuudessa edes Suomessa.
Ilmeisesti olen kuitenkin väärässä.
En ole ollut Gibsonin "perässä" erityisesti, vaan olen puhunut yleisesti Laatukitarasta ®
Itselläni on -76 mallin Ibanez jota on säilytetty suomessa kaikin mahdollisin normaalein tavoin lähes 30:n vuoden ajan ja se ei ole kokenut mitään näkyviä ilmastosta johtuvia muutoksia, joten uskallan väittää sitä Laatukitaraksi ®
 
Kyllä, olen laitellut muunkin merkkisiä kitaroita..Kaikissa on ollut yksilöitä, joissa olis ns. sanomista jos sille linjalle lähdetään, mutta olenpahan nyt tuota yhtä merkkiä puolustanut vanhasta muistista ja "lukkarinrakkaudesta" merkkiä kohtaan laadun huippuasiantuntijoita vastaan!
 
Vanhoja Gibsoneja kunnioitan ja tarvittaessa puollustan, mutta uusia katselen avoimin mielin ja terveellä kriittisyydellä.
Maailma menee erittäin kylmän kapitalismin suuntaan, enkä oikein jaksa uskoa Gibsonin jäävän junasta vain kunniakkaiden perinteiden vuoksi. Yritysten johtoon valitaan nykyisin kovinta tulosta tekevät nuoret johtajat. Heitä ei voisi vähempää kiinostaa mikään muu kuin kovan tuloksen tekeminen. Tunnettujen merkien kestokyky viritetään näissä ponisteluissa äärimilleen. Esimerkki automaailmasta: eräs viimeisimmistä SAAB malleista on boxeri koneinen Subarru...
 
Ei laatua, kelvoton mielikuva 53 vuotta vanhasta täysin turhasta kitaramallista. Epästabiili, huonosti rakennettu ja kehnosti viimeistelty törkeän hintainen puupalikka. Ei hankinnan arvoinen, jos malli miellyttää niin kannattaa ostaa laadukkaampia J&D- ja muita kopioita.
 
En ole koskaan "tarjonnut" J&D:tä vaihtoehtona Gibson kitaroille, enkä tiedä onko joku muu täällä niin tehnyt?
Mutta koska aloitin J&D hypetyksen, luulen tämän olevan suunattu minulle?
Suosittelen liimakaulaista mallia edelleenkin vaihtoehtona Epiphonen sijaan. Säästetyillä rahoilla voi sitten hankkia vaikka mikit jos siltä tuntuu.
 
Itse olen täysin tyytyväinen omiini. Se riittää kyllä minulle. En kuitenkaan käsitä perimmäistä syytä moiseen Gibson-vihaan, eihän se ole soitinta kummempi. Mutta eipä se, kukin tulkoon uskollaan autuaaks!!
 
En tunne mitään erityisiä tunteita Gibsonia kohtaan ja varmasti jos vanhempi Gibsoni sattuu eteen hyvään hintaan ostan sen pois.
Vithuthaa vieläkin kun jäi eräässää huutokaupassa LP DeLuxe -69 ostamatta hintaan 1200€. Piti maksaa heti ja taskussa oli vain 1000€.
 
Kitara-asioihin liittyy kovasti tunteita ja mustan verhona takaa suljetuin silmin tehtävät testit voisivat olla joskus paikallaan.

Heh, tämä oli hyvä. Ei tullut mieleen testata keppiä seisaaltaan ennen ostamista? =)
 
Joo, on muuten kaikki Fenderin stratotki huonoja, niillä en saa hyvää soittoasentoa silloin kun ne roikkuu yhtä alhaalla kuin LP:t.)
 
Pari tuntia keikalla soittoa ja laulamista samalla on les paulilla yhtä tuskaa minun selälle. Kitara hakee koko ajan paikkaa eikä pysy "käsissä".
Tätä vasten, testaaminen on musaliikkeessä hankalaa, vai mitä.
No kroppiahan on erillaisia.
 
Uusissa kitaroissa tuntuu aina olevan säädöt enemmän tai vähemmän viturallaan. Ok, et maininnut oliko sinun tapauksessasi kyse uudesta kitarasta, mutta siltä tuo kuulosti.
Ei meinaan ole viime aikoina tullut törmättyä kovinkaan moneen minkään merkkiseen kitaraan, joka olisi jo kaupan hyllyltä otettuna hyvissä säädöissä.
 
Kitarani oli uusi. En minä mistään säädöistä vaahdonnut, vaan vioista ja ominaisuuksista.
Kaksikymmentä vuotta soittaneena ja vuosia soitinopettajana
toimineena, Khömm... puhun vain omasta kokemuksesta
Gibsonista. Toki hyviäkin yksilöitä löytyy, aivan varmasti.
 
Laatu pitäisi silti olla tasaista näin arvostetulla merkillä. Varsinkin näillä hinnoilla

Enpä tähän voi mitään rakentavaa kommenttia Giban LP:istä sanoa, koska en ole kuin muutamalla soitellut.. Mutta sellanen pistää silmään täällä, että on helppo ruveta haukkumaan jotain ison merkin kitaroita. Kaikki varmasti tietävät kuinka hyviä kitaroita Gibson on syytänyt, ja sitten kun tulee sitä sekundaa, niin kritiikkiä tulee kunnolla. Odotukset ovat aina todella korkealla kun puhutaan Gibsonista, koska iso G on itse ne odotukset kitaroillaan kattoon nostanut. Ja kun ei ihan sinne ylletä, niin heti saa paskaa niskaan. Ei niitä paskoja yksilöitä sieltä kaupasta tarvi poistaa.
 
Fenderin telecasterilta ei odoteta muutakuin hurinaa. Ja siitä ei kuule koskaan mitään valituksia, koska sitä hurinaahan löytyy. :)

Pari tuntia keikalla soittoa ja laulamista samalla on les paulilla yhtä tuskaa minun selälle. Kitara hakee koko ajan paikkaa eikä pysy "käsissä".
Tätä vasten, testaaminen on musaliikkeessä hankalaa, vai mitä.
No kroppiahan on erillaisia.
 
Joo, tottahan tuo. Ei varmasti kaikille mikään ergonomisin kitara, en tiedä liekö minullekkaan. Kuitenkin, se on enemmän sen kitaran ominaisuus kuin vika.
 
Kitarani oli uusi. En minä mistään säädöistä vaahdonnut, vaan vioista ja ominaisuuksista.
Kaksikymmentä vuotta soittaneena ja vuosia soitinopettajana
toimineena, Khömm... puhun vain omasta kokemuksesta
Gibsonista. Toki hyviäkin yksilöitä löytyy, aivan varmasti.
 
Joo, jotenkin vain nuo mainitsemasi viat kuulostivat sellaisilta uuden kitaran vioilta nimenomaan. Mikkien soundi taas on ominaisuus, ja siitä joko pitää tai ei. Itse olen oikeastaan aina kitaraa ostaessani tottunut siihen, että oli merkki (ja hinta) mikä hyvänsä, täytyy keppi laittaa samantien huoltoon, jotta siitä tulee mulle mahdollisimman hyvin sopiva kaikin puolin.
 
Laatu pitäisi silti olla tasaista näin arvostetulla merkillä. Varsinkin näillä hinnoilla
 
Joo, olisihan se kiva. Tosin, millään sarjatuotantokitaralla ei se laatu taida aivan tasainen valitettavasti olla. En ainakaan ole sellaiseen merkkiin vielä törmännyt.

Mur. Minä en vielä oo kunnolla aloittanu. Piraattivalmistaja Tokai on sitte se joka listasta unohtui.. =)
 
Heh, muistaako kukaan 70-80-luvun vaihteen Anttilan postimyyntikuvastoja? "Sakai skitta" 300 mk. Pienemmässä kuvassa "Tokai" aloittelijoille 100 mk.
 
Minulla On Tokai Les Paul kopio 80-luvun puolivälistä. Olen vaihtanut virittimet ja mikit. Mielestäni on erittäin hyvä.