Aihe: Minne kaikki laulut joutuvat? 1 | |
|---|---|
 Paperilyhty06.03.2005 15:20:13 | |
Voivatko lauluntekijät ikinä tajuta, mihin kaikkiin paikkoihin heidän musiikkinsa päätyy? Tulevatko muusikot ikinä ajatelleeksi, minkälaiset ihmiset niitä lauluja kuulevat ja minkälaisissa tilanteissa? Yleensähän kai ajatellaan, että vain jonkin yhtyeen tai artistin fanit kuuntelevat suosikkinsa levyjä kotonaan, mutta totuus on toinen. Eikö se ole aika jännää? Noh, minusta on, joten ajattelin perustaa oman keskustelun tälle asialle. Itselleni tulee juuri nyt mieleen ainakin nämä pari outoa kokemusta, jos niitä nyt sellaisiksi voi sanoa. Kerran olin kesätöissä metsänistutuksessa. Oltiin ajettu jonnekin ties minne metsän keskelle iskemään puita maahan parin vanhan metsätyypin johdolla, ja jossain vaiheessa päivää pidettiin tauko. Koska metsänistutus voi olla rankkaa puuhaa, me muutamat kesätyöläiset päätettiin istahtaa jonnekin muualle kuin kannon nokkaan levähtämään. Niinpä menimme istumaan ikivanhaan punaiseen Ladaan (jolla oltiin tultukin), laitettiin ovet kiinni ja autoradio auki. Sieltä tuli Coldplayn Shiver. Chris Martin ei varmasti ikinä ajatellut, että sen rakkausvuodatusta kuunnellaan jossain kaukana Suomessa Ladassa keskellä metsää. Joskus joku Alanis Morrissetten hittisingle tuli aamun täpötäydessä linja-autossa harmaana suomalaisena talviaamuna. Kaikkia ikkunasta ulos tuijottavia keski-ikäisiä virastotätejä ja yläastelaisia ei varmaan voinut vähempää kiinnostaa Alaniksen ongelmat. Tuskin edes kuulivat koko laulua. Oma lukunsa ovat sitten kaikki klassisen musiikin (vaikka Apocalyptican EiCCa tätä termiä vastustaakin;) teokset, joita käytetään vaikka missä. Joku peruukkipäinen tyyppi hienossa linnassa jossain Ranskassa ei varmaan ikinä olisi osannut kuvitella, että hänen työllä ja vaivalla luoma sävellyksensä soi ärsyttävästi piipittävänä kännykän soittoäänenä joskus 2000-luvulla jonkun Irmelin käsilaukussa. Ehkä parempi niin. Jos joku tajusi tämän omituisen (?) idean, niin hyvä. Tavallaan tarkoitus on kertoa laulujen kuulemisesta paikoissa, joissa niitä ei ainakaan ole "tarkoitettu" kuultavaksi. Am I cursed, or am I blessed, I can't tell, oh yes - Jeff Buckley: Witches' Rave- | |
 JuniperThree06.03.2005 15:29:56 | |
Muistuu mieleen, kun oltiin pikkusella tulenjohtoporukalla leireilemässä Rovajärvellä marraskuussa'02. Menomatkalla kuunneltiin jotain nrj skiradiota ja joka välissä soi Discon levottomat tuulet. Samoin joka ilta teltalla jossain vaaran laella laitettiin radio auki, samalla keiteltiin sissipakkauksen puuroja...ja taas disco pärähti soimaan...siihen biisiin kerkis oikeasti tykästymään. Samalla oli siviilissä pieni ihmissuhdekriisi meneillään ja laulu sopi siihen täydellisesti. Discon pojat onnistuivat ainakin tuon biisin ikuistamaan minun elämääni. Tuskin odottivat että biisi soi hajoavien jääkäreiden teltassa marraskuisina öinä Rovajärven vaaroilla. | |
| kimurantti1 07.03.2005 20:52:03 (muokattu 07.03.2005 20:54:07) | |
Toisin sanoen mitä järkeä on tehdä musiikkia muuta kuin itselleen koska kuulijat erittäin pienellä todennäköisyydellä ymmärtävät sitä suurta taideteosta ja vielä pienemmällä todennäköisyydellä vaivautuvat sitten miettimään asiaa ja mahdollisesti selvittämään sen alkuperän. Biiseissä joissa on lyriikat tämä todennäköisyys on tietenkin suurempi. Mutta kuinkahan moni klassisen musiikin kuuntelija ymmärtäisi vaikkapa Tsaikovskin 6:sta sinfoniasta dramaattisen elmäntilanteen joka säveltäjälla siihen aikaan oli ellei sitä olisi jostain lukenut/kuullut? Monihan väittää kuulevansa teoksista tuollaiset asiat, mutta mielestäni se on aikamoista **skaa. No, eihän siinäkään ole mitään mieltä joidenkin mielestä että tekisi vain itselleen musiikkia. Jos joku tekisi vain itselleen musiikkia mitä järkeä hänen olisi kuunnella vaikkapa muiden mielipiteitä? Minä olen ratkaissut asian niin, että teen musiikkini sekä itselleni että muille. Minussa se herättää tietynlaisia ajatuksia ja herättäköön muissa sitten ihan mitä he haluavat. Jos kuulija sitten kokee minun musiikkini kautta saman asian jonka minä itse, ei se todista siitä, että olen jotenkin "onnistunut" biisin teossa, vaan siitä, että hän voi olla minun kanssani ehkä vähän samoilla aaltopituuksilla. Noin niin kuin musiikin suhteen. Sitten jos kuulija ei ymmärrä biisiäni ollenkaan on se hänen ongelmansa. Vähän otsikon vierestä meni, mutta edellisen viestin kanssa samoilla linjoilla jatkan. Päätin avautua kun tuli tästä asiasta keskusteltua muutaman kaverin kanssa illanistujaisissa toissapäivänä. Metronomi on muusikon paras ystävä. | |
 Tempura08.03.2005 17:36:23 | |
Eipä ainakaan Ryanin Matthewi tiennyt että sen levyä kuunneltaisiin pikkukaupungissa pimeässä yksiössä, viskipullo kädessä ja elämä totaalisesti hukassa. Pitäisikö sille kertoa? Hyvä topicci. Itsekin väliin ajatellut, millaisen matkan joku musiikinpätkä voi kulkea ja mitä kaikkea voi tapahtua missä tahansa samalla, kun joku tietty laulu soi. | |
 Chemo08.03.2005 17:43:45 | |
Tulevatko muusikot ikinä ajatelleeksi, minkälaiset ihmiset niitä lauluja kuulevat ja minkälaisissa tilanteissa? Mä uskon, että jokainen soittaja ajattelee tuota asiaa. ...ja jos uskot tuon, uskot mitä vain! | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)