Kitarat: kitarakamat ›

Tuo ilmeisesti kuvaa jotain mitä harrastatte ystävien kesken, mutta minulle tuon kielikuvasi viesti jäi hieman hämäräksi. Ehkäpä voisit ystävälliseti selittää saman selkokielellä.
 
Kuten totesin: tämä on jo toinen säie, missä julistat ankeaa lapsuuttasi. Lisäksi totesin, että yritykseni muuttaa suuntaasi lienee tuhoon tuomittu. Nyt tiedän, että se on tuhoon tuomittu. Siispä en yritä enää. Kitoooos.

Mutta nykyäänhän tärkeintä on se, että saa halvalla. Kyllä lenkkarit pitää saada 30 eurolla, vaikka se käytännössä tarkoittaisikin lapsityövoimaa jne. Mikäs siinä, jos kerran pystytte yönne rauhassa nukkumaan...
 
Nouseppas nyt jo pois sieltä sen valkean hevoisen selästä. Näky ei ole yhtään ylevämpi kuin räkki täynnä Behringeriä, varsinkin kun nousit sinne satulaan muita syyllistämällä.

Ja Digitech yms. ei ole sama asia, pedaalien konstruktio on ehkä samanlainen, mutta pedaalien sisuskalut ja valikoima on täysin omanlaisensa. Ei siellä ole DS-1 -kopioita tai MetalToneja, vaan ihan omia vatkaimia. Vissi ero mielestäni.
 
Totta. huvikseni kävin vähän tutkimassa miltä Digitechit näytti ja ei paljoa ole ulkonäöllistä eroa Bosseihin. Mutta Behkulla tosiaan oli omat tarkoitusperänsä.
 
Mutta nykyäänhän tärkeintä on se, että saa halvalla. Kyllä lenkkarit pitää saada 30 eurolla, vaikka se käytännössä tarkoittaisikin lapsityövoimaa jne. Mikäs siinä, jos kerran pystytte yönne rauhassa nukkumaan...
 
Itseasiassa ne lenkkarit voivat olla 150€ ja lapsi ne on tehny. Näin olen ymmärtänyt. Pääasia, että on staran nimi kyljessä.

Itseasiassa ne lenkkarit voivat olla 150€ ja lapsi ne on tehny. Näin olen ymmärtänyt. Pääasia, että on staran nimi kyljessä.
 
Jep, lapsityövoiman käytöllä ja tuotteen hinnalla ei ole mitään korrelaatiosuhdetta.

Tietääkseni Behringerin suosituin laite ammatti käytössä:
http://messe.harmony-central.com/Mu … ger/PR/PX3000-UltraPatch-Pro-lg.jpg

Ne joita oikeasti kiinnostaa markkinamiesten metkut kannattaa lukea tämä kirja:
 
http://www.skenet.fi/?menuid=370&aid=198
 
Mielestäni sen pitäisi olla pakollinen koulussa luettava ja tentittävä kirja!

Ihmetyttää vain se, ettei juuri kehuja ropise Behringerin Ulin tuotteille, ynnä moitetta Boss/Rolandille.
 
Mikäs siinä niin ihmetyttää?

Ihmetyttää vain se, ettei juuri kehuja ropise Behringerin Ulin tuotteille, ynnä moitetta Boss/Rolandille. Entäpä jos nuo B-spedut ovatkin ylivertaisia laadultaan? Varmasti plussia sitten ropsahtelee, kun rupeaa Bossia "kovalla kädellä" moittimaan?
 
Olisikohan syynä hintaluokka. Onhan vanha totuus, että kun rahat loppuu, niin moraali unohtuu. Eron huomaa Gibson-Tokai vs. Boss-Behringer. Gibson ei ole ihan jokapojan lelu hintansa vuoksi, kuitenkin moni haluaa edes "palan taivasta" ja ostaa halvemman kopion eli Tokain sen suurempia moraalisia tuskia tuntematta vaikka kyseessähän on selvä kopio. En ole seurannut tätä foorumia niin ajatuksella, ettäolisin huomannut, että onko Gibsonistien suhtautuminen Tokai-porukkaan mitenkään nenänvarttapitkin katsova?
Bossin pedaalit ovat ehkä kalliita, ehkä halpoja, mutta kuitenkin lähes jokaisella on varaa uhrata tuonverran rahaa laitteeseen. Bossit eivät ole harvojen ja valittujen tavaroita. (En nyt väitä, että Gibsonkaan olisi mikään elitistituote)
Silloin kun on varaa hankkia joku oikea alkuperäinen, yleensä suhtautuminen kopioihin on nuivaa.
Kummassakin tapauksessa hintaero taitanee olla prosentuaalisesti sama, mutta rahana laskettuna täysin eri luokkaa. Samanlainen keskustelu käytäisiin varmaan G-T-asiastakin, jos G maksaisi 100Euroa ja T 50 Euroa. (ehkä)
Tai toisinpäin: Jos jokin Boss maksaisi 3000 Euroa ja vastaava Behringer 1000, ryntäisivätkö muusikot yhtä sankoin joukoin barrikaadeille?
 
Olisivatpa Behringerin kaverit ottaneet kohteeksensa Ibanezin ToneLok sarjan ja parantaneet siitä sen ongelmallisen kytkimen =)
 
Ja en todellakaan ole mikään paholaisen aasinajaja. Minulla itsellä on yhtäpaljon kummankin valmistajan tuotteita. PX2000 patchbay ja DSD-2.
 
Antaa valmistajien tapella siitä mikä on kenenkin oikeus tehdä mitäkin. Äänestetään me käyttäjät sen mukaan mikä on parasta tarkoituksiimme.

Nyt ei kyllä tosiaan pysty ymmärtään, ettäkö siis Behringerin pedaaleitten hyvyyttä pitäis jonkun ruveta ylistään kun Tokain les pauleja ylistetään? Muuten ihmetyttää? Ja jos joku sanoo Gibsonista pahaa niin sitten pitäis Bossistakin sanoo?
 
Tää moraalijuttu muakin kyllä ihmetyttää. Jos Behringerin kopiotouhuja ei hyväksytä, niin ei sitten voida hyväksyä Tokain eikä Yerasovin touhujakaan. Tai jos hyväksytään Tokain ja Yerasovin touhut niin sitten ei pitäis olla sanomista Behringeristäkään.
 
Mä ite pidän kaikkia noita vääränä. Voisin kuitenkin ostaa niistä mitä vaan.

Kuinka paljon Behringerin tuotteissa on ollut niiden olemassaoloaikana havaittavissa minkään sorttista omaa kehitystyötä tai edes pyrkimystä sellaiseen?
 
Fortune hei, mieti nyt vähän mitä kirjoitat. Jos nyt yhtään viitsii ottaa asioista selvää ja esim. käydä Behringerin sivuilla niin jos ei ole aivan sokea löytää sieltä kymmeniä tuotteita, jotka ovat Behringerin käsialaa tai eivät ole ainakaan suoria kopioita tunnetuista laitteista. Ja siellä jopa sellaisiakin tuotteita, joita muut valmistajat, esim. Alto ja Samson, ovat kopioineet. Toki suurelle osalle tuotteista löyttyy selkeät esikuvat, järjetöntähän sitä olisi kieltääkään, mutta moniko vähänkään isompi yritys pystyy esittämään tuoteluettelon, jossa olisi pelkkiä omia innovatioitaan eikä yhtään tuotetta, jota ei olisi kopioitu jotain aiemmin olemassa ollutta tuotetta?
 

Ja Digitech yms. ei ole sama asia, pedaalien konstruktio on ehkä samanlainen, mutta pedaalien sisuskalut ja valikoima on täysin omanlaisensa. Ei siellä ole DS-1 -kopioita tai MetalToneja, vaan ihan omia vatkaimia. Vissi ero mielestäni.
 
Ja Behringerien kytkennän pystyt toteamaan kopioksi Bossin kytkennästä jopa tietokoneella piiretystä kuvasta, joka esittää laitteen ulkokuorta.
 
Pienenä pikanttina lisämausteena tähän keitokseen kopioin Electro harmonixin historiikistä mielenkiintoisen maininnan. Mitähän firmaa mahtaisi tuo "Japanese competition" viittaus tarkoittaa, arvauksia?
 
"Finally, in 1984, the EH company met its demise. Ironically, it had survived union terrorism but went under due to Japanese competition. The EH company had placed orders for chips from a supplier to complete millions of dollars in product orders, but the supplier backed out and diverted all chips to Japanese manufacturers."
 
http://electroharmonix.ronsound.com/neely.html#The%201970's

Tää moraalijuttu muakin kyllä ihmetyttää. Jos Behringerin kopiotouhuja ei hyväksytä, niin ei sitten voida hyväksyä Tokain eikä Yerasovin touhujakaan. Tai jos hyväksytään Tokain ja Yerasovin touhut niin sitten ei pitäis olla sanomista Behringeristäkään..
 
No tuotapa ajoin takaa. Ja toki sitten kääntäen tuo moitteen jakaminen samaan taksaan. :)
Ja kyl, on meillä Behringerin tuotteita.

"Finally, in 1984, the EH company met its demise. Ironically, it had survived union terrorism but went under due to Japanese competition. The EH company had placed orders for chips from a supplier to complete millions of dollars in product orders, but the supplier backed out and diverted all chips to Japanese manufacturers."
 
http://electroharmonix.ronsound.com/neely.html#The%201970's
 
Näinhän s karavaani on aina kulkenut.
 
In the early '70's, Electro-Harmonix released what has become its trademark product, the Big Muff Pi distortion. The Big Muff Pi became popular with guitarists for several reasons. First, it was cheaper than other distortions available at the time. Second, it allowed guitarists to play single notes or chords with the same clarity of sound. Though it was originally offered at the price of $39.95, or in kit form at $26.95
 
Ja Sitten sen legendaarisen EH taustoja. Big Muff oli suosittu koska se oli halvempi kuin muut. Täälläkin monet säröpedaaleja itse tehneet tietänevät, että siellä säristimen sisällä on hyvin vähän osia itseasiassa. Kustannustehokasta, halpaa. On se vaan väärin.

Nyt ei kyllä tosiaan pysty ymmärtään, ettäkö siis Behringerin pedaaleitten hyvyyttä pitäis jonkun ruveta ylistään kun Tokain les pauleja ylistetään? Muuten ihmetyttää? Ja jos joku sanoo Gibsonista pahaa niin sitten pitäis Bossistakin sanoo?
 
Ilmaisin asiani epäselvästi, jos kirjoituksestani sai tuollaisen käsityksen.
Yritin vain esimerkillä osoittaa sen, että samanlaiseen asiaan suhtaudutaan erilailla riippuen omasta (taloudellisesta) tilanteesta. Ja että tuotteisiin tulisi suhtauta objektiivisesti omien kokemusten (tai toisten) perusteella. Eikös tuolla Gibsonien laatua käsittelevässä threadissa jotain sensuuntaista juttua ollut, että Tokailla voisi tuo tuotteiden tasalaatuisuus olla paremmalla tolalla kuin Gibsonilla.
Tässähän on Behringerin surullisenkuuluisat pedaalit on lytätty ennenkuin kukaan on tuollaista luonnossa nähnyt, saati sitten kuullut.
 
Sekottikohan tämä lisäys vielä enemmän.

Ilmaisin asiani epäselvästi, jos kirjoituksestani sai tuollaisen käsityksen.
 
Ei saanu sun kirjotuksesta semmosta käsitystä. Mun kirjotus liitty ihan muihin juttuihin, se oli vähän niinkun jatkoo tolle mun toisiks viimeselle kirjotukselle: Mikäs siinä niin ihmetyttää?

Mahtaisikohan kuitenkin olla vähän niin, että kopioita siedetään, jos ne tuovat jotain parannusta vanhaan. Esim. Gibsonit ovat välillä laatuunsa nähden todella yliarvostettuja ja ylihintaisia, mutta jos toinen pystyy tuottamaan yhtä hyvän tai paremman laadun halvemmalla, niin tuskin se kovin paljon häiritsee. Samasta syystä en välttämättä ole niin paljon Tokaita vastaan kuin Behringeriä vastaan. Kuitenkin joka ikinen kitara on enemmän tai vähemmän kopio jostain, koska muotoilun mahdollisuudet nyt eivät vain ole ihan rajattomat ainakaan rungon kohdalla. Ainakaan jos kriteerinä on se, että soittimella pitäisi pystyä soittamaankin. Esim. ESP:n Eclipset (tai LTD EC-sarja) ovat omanlaisiaan kitaroita, vaikka tietty Les Paulien kopointi onkin täysin ilmeistä. Viperinkin erottaa SG:stä jne. Entäs jos ne olisivat suunnilleen 1:1 halpakopioita mitkä olisi nimetty vaikkapa Les Poliksi tai SC:ksi? Siinä olisi vähän eri juttu...
 
Minun puolestani behku saa tehdä speduja jos haluaa, mutta olisi huomattavasti parempi jos tekisivät niihin selkeästi omanlaiset kuoret eivätkä nimeämiskäytäntöjä myöten kopioisi täysin suoraan kilpailijoitaan (vai voiko joku sanoa ettei MetalZonen ja MetalTonen välillä olisi selvää kopiomeininkiä?). Ehkä niitä silloin arvioitaisiinkin enemmän laadun ja soundin perusteella. Nyt yhdet dissaavat (aiheesa) koska ne ovat "halpamaisia kopioita" ja toiset haluavat ihan vain pottuilun vuoksi ostaa niitä asenteella "siitäs saivat, senkin tekopyhimykset!!!"

Samasta syystä en välttämättä ole niin paljon Tokaita vastaan kuin Behringeriä vastaan. Kuitenkin joka ikinen kitara on enemmän tai vähemmän kopio jostain
 
Kuitenkin tuo malli, joka esiteltiin 1952 on kiistatta Ted McCartyn ja Lester W.Polfusin. Jälkimmäiselle sopimusteitse tulee maksaa tietynsuuruinen rojalti nimen käytöstä. Vuosien mittaan on tullut ko. mallin valmistuksesta ehkä kohtuullinen korvaus, mutta se ei varsinaisesti minun mielestäni oikeuta yhtä valmistajaa ilman moista törkeää lisäkustannusta tekemään 1:1 näköiskopiota aina lapatekstejä myöten.. ja tahtoopa olla että täälläkin puhutaan vaan "mun Les Paulista" kun oikeammin tarkoitetaan löövRokkia. Eli jos jyrkästi sanotaan, niin ei se Adibasta kummempi piraattituote ole. Sillä pohjalla en ymmärrä hirvittävää kiivailua Behkun pedaaleita vastaan. Vai onko tuo toistasataa vuotta vanha soitintehdas niin halveksittava että se jollain tavalla oikeuttaa tuon suunnattoman dissauksen? Ehkä sitten. No, jokainen saa tulla uskollaan autuaaksi. Jos Tokait on laadukkaampia ja tasalaatuisempia, niin hyvä sitten. Ostakaa niitä. Piraatteja tai ei. =)

Kuitenkin tuo malli, joka esiteltiin 1952 on kiistatta Ted McCartyn ja Lester W.Polfusin. Jälkimmäiselle sopimusteitse tulee maksaa tietynsuuruinen rojalti nimen käytöstä. Vuosien mittaan on tullut ko. mallin valmistuksesta ehkä kohtuullinen korvaus, mutta se ei varsinaisesti minun mielestäni oikeuta yhtä valmistajaa ilman moista törkeää lisäkustannusta tekemään 1:1 näköiskopiota aina lapatekstejä myöten.. ja tahtoopa olla että täälläkin puhutaan vaan "mun Les Paulista" kun oikeammin tarkoitetaan löövRokkia. Eli jos jyrkästi sanotaan, niin ei se Adibasta kummempi piraattituote ole. Sillä pohjalla en ymmärrä hirvittävää kiivailua Behkun pedaaleita vastaan. Vai onko tuo toistasataa vuotta vanha soitintehdas niin halveksittava että se jollain tavalla oikeuttaa tuon suunnattoman dissauksen? Ehkä sitten. No, jokainen saa tulla uskollaan autuaaksi. Jos Tokait on laadukkaampia ja tasalaatuisempia, niin hyvä sitten. Ostakaa niitä. Piraatteja tai ei. =)
 
Se toista sataa vuotta vanha soitintehdas on ajautunut jo aika kauas perinteistään (niinkuin suureksi liiketoiminnaksi kasvavat firmat yleensäkin) ja kuten joissain yhteyksissä on tullut mainittua, sen hintaluokan kitaroissa ei voi oikein selitellä kovin suuria laadunvaihteluja. Oli se merkki sitten miten vanha tahansa. Les Paulin alkuperäiset kehittäjätkin kenkäistiin pois Gibsonilta kun malli ei alkuun myynytkään ihan niin hyvin kuin piti. Kenelle ne rojaltit sitten loppujenlopuksi kuuluvat - Gibsonin tuotemerkin haltijalle, vai sille kuka mallin alunperin kehitti (tai hänen perikunnalleen jos ukko on jo manan majoilla)?
 
Enkä ole tietääkseni sanonut Tokaita ratkaisevasti paremmaksi kuin Gibsonia - ero on lapamerkin lisäksi se, että Tokain hintaluokka on lähempänä laadunvaihtelua kuin Gibson. Toistetaan vielä ettei jää epäselväksi: €600:n kitaralta voi sietää laadunvaihtelua jonkin verran, €2000 hintaluokan soittimelta ei. Ei todellakaan. Siihen hintaan pitää ihan oikeasti saada tasalaatuisia, huippuluokan soittimia. Kontrolli pitää olla tiukka ja laadun PITÄÄ olla hyvää joka ikisessä tehtaalta ulos lähtevässä kitarassa. No excuses, no nonsense.
 
Niin, enkä minä muuten omista Tokaita enkä Gibsonia. Enkä muutakaan Les Paulin tapaista, ellei MMV:täni kaulaliitoksen takia sellaiseksi välttämättä haluta laskea. ;) Enkä ole näillä näkymin hankkimassakaan kovin äkkiä, pidän enemmän noista floikkaritsoista...

Se toista sataa vuotta vanha soitintehdas on ajautunut jo aika kauas perinteistään (niinkuin suureksi liiketoiminnaksi kasvavat firmat yleensäkin) ja kuten joissain yhteyksissä on tullut mainittua, sen hintaluokan kitaroissa ei voi oikein selitellä kovin suuria laadunvaihteluja. Oli se merkki sitten miten vanha tahansa. Les Paulin alkuperäiset kehittäjätkin kenkäistiin pois Gibsonilta kun malli ei alkuun myynytkään ihan niin hyvin kuin piti. Kenelle ne rojaltit sitten loppujenlopuksi kuuluvat - Gibsonin tuotemerkin haltijalle, vai sille kuka mallin alunperin kehitti (tai hänen perikunnalleen jos ukko on jo manan majoilla)?
 
No juu, en tätäkään postausta tarkoittanu henkilökohtaiseksi, heti alkuun selvennys.. En tiedä onko ajautunu, kyllähän ne perinteet siellä on mukana omistajanvaihdoksista (viimeisin 1986) huolimatta..
Tuota laadunvaihtelua ei mun mielestä saa olla sen enempää halpis- kuin kalliimmissakaan kitaroissa, ei se sen ilahduttavampaa ole, jos joku pikkukaveri ostaa kesätyösäästöillään halpiksen, joista on huonoja 3 kpl 5:stä ja saa sen kolmannen huonon, kuin sellanen vanhempi hyvin ansaitseva kaveri kalliimman kitaran, joista on huonoja 2 10:stä ja saa sen huonon. Oikeestaan vahinko on suurempi tuon halpiksen kohdalla..
Ei Gibalta ketään kengätty pihalle, väärää tietoa emme saa levittää.. Lester W.Polfus ei jatkanu enää sopimustaan 1961, mutta uusi sen kyllä myöhemmin jolloin jatkui Les Paul-kitaroitten teko. Ted Mc Cartykin jatkoi yhtiössä koko väliajan. Les Paul on kyl edelleen hengissä ja saa rojaltit niiltä merkeiltä joilla on oikeus käyttää Les Paul-nimeä. Vanhempi tieto kertoo, että se olis 3 - 3,5 dollaria kappaleelta.. Jos Koreassa tehdään tunnissa 300 kappaletta niin tuossahan tulee säästöä vuodessa jo kummasti..
 
Enkä ole tietääkseni sanonut Tokaita ratkaisevasti paremmaksi kuin Gibsonia - ero on lapamerkin lisäksi se, että Tokain hintaluokka on lähempänä laadunvaihtelua kuin Gibson. Toistetaan vielä ettei jää epäselväksi: €600:n kitaralta voi sietää laadunvaihtelua jonkin verran, €2000 hintaluokan soittimelta ei. Ei todellakaan. Siihen hintaan pitää ihan oikeasti saada tasalaatuisia, huippuluokan soittimia. Kontrolli pitää olla tiukka ja laadun PITÄÄ olla hyvää joka ikisessä tehtaalta ulos lähtevässä kitarassa. No excuses, no nonsense.
 
Niin, enkä minä muuten omista Tokaita enkä Gibsonia. Enkä muutakaan Les Paulin tapaista, ellei MMV:täni kaulaliitoksen takia sellaiseksi välttämättä haluta laskea. ;) Enkä ole näillä näkymin hankkimassakaan kovin äkkiä, pidän enemmän noista floikkaritsoista...
 
Jes juu, mutta kun en henkilökohtaiseksi edes tuota tarkoittanut.. Koska eipä henkilökohtaisesti minuakaan asiasta puhuteltu.. =)
Itse asiassa omistan moisen pahamaineisen ja laaduttoman kitaran. Joten sekin antaa jo vähän taustatukea aiheesta keskustella. Aika huono se on kyllä. Edes vanerikantta ole siinä.

Kuitenkin tuo malli, joka esiteltiin 1952 on kiistatta Ted McCartyn ja Lester W.Polfusin. Jälkimmäiselle sopimusteitse tulee maksaa tietynsuuruinen rojalti nimen käytöstä. Vuosien mittaan on tullut ko. mallin valmistuksesta ehkä kohtuullinen korvaus, mutta se ei varsinaisesti minun mielestäni oikeuta yhtä valmistajaa ilman moista törkeää lisäkustannusta tekemään 1:1 näköiskopiota aina lapatekstejä myöten..
 
Jenkkimarkkinoille menevät Tokait eivät ole 1:1 kopioita, sillä malli on siellä suojattu. Kaikkialla maailmassa ei tilanne ole sama. Kopiovalmistajat eivät maksa nimen käytöstä, mutta eivät myöskään käytä sitä.