Kitarat: kitarakamat ›

Enpä o kokeillu, joku varmasti on ja saa kertoa.
 
Voithan tietysti kokeilla ensin vähän aikaa niitä liottaa ja sitten katsoa miltä näyttää. Toistat toimenpiteen aina uudestaan. Ja varmaan sen litkun vahvuuskin vaikuttaa.
 
Jos harrastat aamukahvia niin joka aamu laitat vaikka minuutiksi ja sitten loppuviikosta oot varmaan jo ihan tyytyväinen ja voit jatkaa sokerin käyttöä potikannupin sijaan :D
 
Ei vaiska. Sama homma on luultavasti edessä ellen hommaa metallisia potikannuppeja. Pitää sitten muistaa että kahvi/tee ei saa olla tolkuttoman kuumaa ettei muoviosat mene muodottomiksi. Ja luulenpa ettei sillä nesteen lämpötilalla suurta vaikutusta ole siihen värjäytymiseen, värjäytyy varmasti haaleassakin.

Vahva tee on hyvä valkoisten potikannuppien ja mikkikuorien sävyttäjä. Esim earl grey -teellä tulee mun miälest varsin autenttinen säväys. Liotusaika vaihtelee muovin laadusta riippuen todella paljon. Esim. Fenderin reissue-palikoiden tummentamiseen riittää ihan lyhyt kastaminen, ellei halua sävyn menevän turhankin tummaksi. Joitakin osia taas saa liotella tuntikausia. Eli kannattaa ensin dipata pikaisesti ja katsoa, että riittikö.

Eli kannattaa ensin dipata pikaisesti ja kysyä ,että riittikö.
 
Itse en ole tuontyyppistä vintageilua ikinä ymmärtänyt.
Vähän sama juttu kun amiksessa jätkät poraa auton pakoputkeen reikiä.
Auto on edelleen sama, mutta "vaikuttaa" tehokkaammalta.
Mutta mikäs siinä, anna mennä vaan.

kysyä
 
Itse en ole tuontyyppistä vintageilua ikinä ymmärtänyt.
Vähän sama juttu kun amiksessa jätkät poraa auton pakoputkeen reikiä.
Auto on edelleen sama, mutta "vaikuttaa" tehokkaammalta.
Mutta mikäs siinä, anna mennä vaan.
 
Samoin. Jos haluaa tuollaista feikkivanhuutta, niin eikö voi sitten samantien ostaa tehtaalla valmiiksi murjotun "vintagekitaran"?

Samoin. Jos haluaa tuollaista feikkivanhuutta, niin eikö voi sitten samantien ostaa tehtaalla valmiiksi murjotun "vintagekitaran"?
 
Kyse ei ole aina siitä että se näyttäisi aidosti vintagelta. Voihan olla että joku tykkää täysin naarmuttomasta lankusta mutta haluaa potikoiden olevan vähän kuluneemman näköiset. Ja jos joku haluaa murjoa kitaraan jotta saa vintage-lookkia niin mikäs siinä. Oma on kitaransa. Turha siitä on isoille firmoille maksaa kun homman voi hoitaa itsekin.

Ei ole kyse feikkaamisesta. Lumivalkoinen potikannuppi ja mikkikuori on vaan aika ankeen näköinen, joten teemukillisella saa soittimeen tyyliä.
Ja onhan se hienoo että soitin on makee. Eihän tää rokki sentään mitään haudanvakavaa hommaa ole. Eihän?

Ei ole kyse feikkaamisesta. Lumivalkoinen potikannuppi ja mikkikuori on vaan aika ankeen näköinen, joten teemukillisella saa soittimeen tyyliä.
Ja onhan se hienoo että soitin on makee. Eihän tää rokki sentään mitään haudanvakavaa hommaa ole. Eihän?
 
Näin just.
 
valkonen muovi on vähän halvan näköstä kun se hohtaa puhtaana..

Ja luulenpa ettei sillä nesteen lämpötilalla suurta vaikutusta ole siihen värjäytymiseen, värjäytyy varmasti haaleassakin.
 
Yleensä lämpö nopeuttaa kemiallisia reaktioita.
 
Kenkälankkiakin voi joihinkin osiin kokeilla... itselläni on vieläkin kokeilematta otelaudan/kaulan värjääminen.
 
Ja hiilellä voi hinkata otelautaan kulumia.

Ja hiilellä voi hinkata otelautaan kulumia.
 
Eihän kukaan oikeasti tee yllämainittua, eihän?

Itse hioin joskus hiekkapaperilla vähän vintagea paskaan stratokopiooni.

Niin ja sit pitää muistaa tupakilla polttaa kaulaan jälkiä, hioa lakka tai vaha pois kaulasta ja soitella paskasilla käsillä, ruostuttaa mikkien navat, sytkärillä vähän sulattaa muoviosia (esim, potikannupit tai mikinkuoret tms), ja jos jonkin sortin happoa löytyy millä voi vähän syövytellä tallan reunaa tai viritinkoneiston nuppeja niin sillä lähtee vintaget. Onhan noita konsteja... =)

Ei sillä ettäkö asiasta mitään tietäisin tai ymmärtäisin, mutta tulipa vaan kiero ajatus mieleen.
 
Eikös valo ole se mikä ajan kanssa tummentaa muovin? UV-säteily nimittäin. Toimisikohan jo hommaisi jostain kirpparilta aurinkolampun ja pistäisi kitaransa ruskettumaan aina kun ei soita?
 
Voi tosin olla että tällätavoin ei saa aikaan muuta kuin suuren sähkölaskun ja tulipalon. Kuumana kun palavat nuo aurinkolamput. Niin että älkää ottako liian tosissanne, itse en lähtisi kokeilemaan.

Eihän kukaan oikeasti tee yllämainittua, eihän?
 
Kyllä vain tekee... jossain nettisivustolla oli tehty relic strato, johon oli hinkattu kulumia/likaa hiilellä.

Eikös valo ole se mikä ajan kanssa tummentaa muovin? UV-säteily nimittäin. Toimisikohan jo hommaisi jostain kirpparilta aurinkolampun ja pistäisi kitaransa ruskettumaan aina kun ei soita?

 
Tai laittaa soittimen solariumiin pariksi päiväksi ;)

Näin just.
 
valkonen muovi on vähän halvan näköstä kun se hohtaa puhtaana..
 
Aivan. Itselläni siis ihan puhtaanvalkoiset nyt. Haluaisin tuon tyylistä, ehkä vähän tummempaa: http://www.fender.com/products/prod_images/guitars/0131002304_xl.jpg

Kukas (kuuluisampikin) kitaristi se oli, joka teki/teetätti sellaisen savustuskaapin ja sisälle sitten kitara...tupakansavuun! Tulee aikaa myöten kalliiksi relikoimiseksi, ellei istu itse siellä pömpelissä tupruttelemassa.
 
Thomas McRocklinin kitaraan maantiekulumat tehtiin kirjaimellisesti maantiellä, kitara köydessä auton perään ja johan lähtee kiilto lakkapinnasta. Kepukan soittokuntoon moisilla stunteilla voi olla arveluttavia seurauksia. Merkkipajojen hienostuneet kopsuttelut virittelyvasaroilla juuri oikeisiin kohteisiin ja aines x:llä hieromiset lienevät turvallisempia tapoja.
 
Itse en näe ongelmaa relikoinnissa, jos sellaisesta ulkonäöstä tykkää, mikäs siinä. Enemmän arvostan kuitenkin niitä soittimia, joissa vuodet ja kulutetut sormenpäät näkyvät.

Hemmetti, oliko ihan pakko alottaa tämmönen ketju. Tuli heti sairaita ajatuksia liittyen tohon mun halpisstratoon... teetä tulemaan ja heti :)

Tai laittaa soittimen solariumiin pariksi päiväksi ;)
 
No ehkä se kahvissa liottaminen taitaisi tulla silti halvemmaksi.. mutta olishan se tavallaan rehellisempää kun muovista ei tulisi vain kellastuneen näköistä, vaan se kellastuisi ihan oikeasti. Niin että kannattaahan siitä maksaa.
 
Toisaalta voi olla että mitään ei tapahtuisi, muoveja kun on niin monenmoisia. Tuossakin minulla on nurkassa vanha neuvostoliittolainen magnetofoni jossa jotkut muoviosat on ihan puhtaan valkoisia ja toiset aivan keltaisia. Ostohetkellä sisälsi nauhan jossa joku venäläinen ukko puhaltaa hartaasti torveen. Näin sivuhuomiona mainitakseni.

Eikös valo ole se mikä ajan kanssa tummentaa muovin? UV-säteily nimittäin. Toimisikohan jo hommaisi jostain kirpparilta aurinkolampun ja pistäisi kitaransa ruskettumaan aina kun ei soita?
 
Mielummin pitäisin auringonvalossa kesällä. Eipä taida kovin nopeasti vaan vaikuttaa.. Hautaat sen kukkamultaan. Sillä siitä selvitään, tulee ainakin paskaa jälkeä! :) Itte hautailin aikoinaan metalliesineitä kukkamultaan, kun löysin semmosta kemikaalia joka edistää ruostumista. tein pikku kokeiluja, jotka loppui siihen kun mummu (lepää rauhas) löys kaikennäköistä kettinkiä sieltä. Koko suku leimas mm. sen takia mut saatananpalvojaks.. :D Ai että oli hauskaa..
 
Niin, jos haluaa nopeuttaa ruostumista, niin joissain hätätapauksiin tarkoitetuissa kylmäpusseissa (ne mitä puristellaan ja kemikaalit sekoittuu -> seos kylmenee) on korroosiota aiheuttavia aineita vissiinkin.