Rummut: rumpukamat ›

tässä on nyt ollu aika paljon keskustelua pelkästään rumpaleiden groovesta, mihin en paljon osaa ottaa kantaa. Mutta niin se omaan korvaan aika useesti tulee että grooven ja kompin yksinkertaisuus on vähän kuin alaspäin aukeava paraabeli (vai baraapeli, ja matikkakin vielä pitkänä..), eli että ihan yksinkertaisimmat kompit ei groovaa, ainakaan paljoa, vaikka olisi taimi minkälaisessa kunnosssa. Myöskään tosi monimutkaset kompit ei groovaa. Mutta sellaset keskikohtaa ehkä vähän yskinkertaisempi toimii hienosti.
 
Sitten taas yleensä melkein kaikki kompit on hyviä jos se musa on hyvää. Eli mielestäni grooveen tarvitaan myös kiva bassolinja ja joku mielekäs kitara/piano komppi.
Kuuntelen muuten just Silver Conventionin Get up and boogie. Ei tämänkään pelkkä rumpukomppi varmaan paljoa herättäis ilman bassoa ja pianoa. Groovaa yhdessä tosi hienosti.
Tästä syystä pidän jotain ihan konephjasia piisejäkin groovaavina.

En kyllä täysin ymmärrä tuota ripulianalogiaa, sillä mielestäni myös metallimusiikki voi groovata. Joka tapauksessa groove on jotain sellaista, minkä tuntee kun homma toimii.

Tämä tuntuu olevan keskeinen ideologia täällä:
 
Jos musiikki ei groovaa -> musiikki on perseestä
metalli ei groovaa -> metalli on perseestä
 
Minun päähäni ei tämä ajattelu mahdu.

Tämä tuntuu olevan keskeinen ideologia täällä:
 
Jos musiikki ei groovaa -> musiikki on perseestä
metalli ei groovaa -> metalli on perseestä
 
Minun päähäni ei tämä ajattelu mahdu.
 
Totta, väkisinkin tuollainen mielikuva tästä keskustelusta syntyy. Toisaalta sen kyllä ymmärtää, koska ne tyypit jotka pitävät itsestään kaikista suurinta meteliä ovat tuota mieltä ja sitä auliisti julistavat.

Groovaava komppi hengittää, on siis elossa. Siihen ei kone pysty.

Ei ainakaan minulla ole mitään metallimiehiä/naisia vastaan. Jokainenhan saa vapaasti valita mistä tykkää. Jos groovaa niin sehän hyvä.
 
Omana mielipiteenä silti sanon, että kyllä se groove metallimusassa valitettavasti hukkuu siihen yleiseen öykkämöykkään. Lisäksi vimmatulla bassorummun polkemisella varmistetaan, ettei mitään jännitettä pääse syntymään.

Kyllä metallistakin tietynlaista groovea löytyy. Itse ainakin tunnistan tietynlaisessa pomppumetallissa mm. System of a down välillä hirmusvengin. Panteralla löytyy kans kelpo groovea joiltain piiseiltä.
 
Keskeinen ohjenuora vois ollu mun mielestä se, että mitä vähemmän sitä tuplatykytykyä isketään siihen piisin päälle, sitä paremmat edellytykset groovella on olla olemassa.

tämä groovaa.teknisesti ei täydellistä, muttaa "groovaa"
 
http://www.funk45.com/rm/salt_-_hung_up.ram
 
tai
 
http://www.funk45.com/rm/bo,_eddie_-_the_hook_and_sling_pt2.ram

Tässä on yksi grooven määritelmä: "hypnoottisesti kuulijan mielenkiinnon vangitseva instrumenttien ja laulun toistuvien kuvioiden yhteisvaikutuksesta syntyvä vaikutelma". (Kivenheimo Pirkka).
 
Kuulijan meneminen hypnoosimaiseen tilaan rytmin vaikutuksen takia tekee siis groovesta vastaanottajan "ongelman", ei niinkään esittäjän. Groove rajataan yhteissoiton (ja laulun) muodostamaan monikerroksiseen rytmikudokseen, jossa toisto on se juttu. Yksin ei siis voi groovata, vaan svengi on siihen parempi sana. Groovehakuinen yksittäinen esittäjä toimii rytmikkäällä terävyydellään ja muiden rooleja kunnioittavalla ja täydentävällä osuudellaan työtä _muiden saamiseksi kuulostamaan hyvältä_, mitä tuskin voidaan pitää Portnoyn soiton tarkoitusperänä - päinvastoin.
 
Kuten ketjussa Kosminen kirjoitti, on groove henkimaailman juttu. Se on vähintään totta ja groove onkin henkilökohtainen makuasia, josta voi kiistellä. Mutta kun muistamme soittoroolimme palvelevan musiikin kokonaisuutta, olemme henkimaailmasta astuneet jo konkretiaan. Kuten ddrum54 kirjoitti groovessa on kysymys bändin harmoniasta ja harmonian välittymisestä kuulijalle tempautumalla mukaan bändin ulkojäseneksi. Tähänhän perustuu lähes kaikki Afrikan musiikki, kaikki vispaa, joraa ja läpsyttää. Siellä jos jossakin toistetaan jo itsessän mielenkiintoisia osarytmejä.
 
hollmi-5:n kommentti neljäsosien painotuksesta ei tee mielestäni kompista yhtään groovaavampaa, päinvastoin sillä silloinhan katoaa viimeinenkin monikerroksisuuden idea. Kutsuisin sitä komppia pikemminkin monorytmikseksi kuin polyrytmiseksi, mikä on merkittävässä roolissa groovea luodessa. Ja kaiken lisäksi haitsupainotus on temposidonnainen asia. Hitaalla tempolla (70-100 bpm) neljäsosapainotus tappaa eteenpäin menon, kun taas nopealla tempolla tasavahvat kahdeksasosat tekevät kompistä hätäisen ja "peruskoulubändimaisen".

Tuon neljäsosien painotuksen opettelin , kun eräs Jeff Porcaro niin kehotti kokeilemaan. Jos Jeff ei Groovaa, niin ei kukaan. Sä olet Jazzmies nyt siellä terminologiametsässäsi hiukan eksyksissä. Varsinkin, kun tuolla 100-150 bpm tempoissa tahtoo se musa olla aika yleisesti ja sinne se mainitsemani tyyli sopii ja sitä juuri ajattelin. Monikerroksisuus on bändin juttu. Rumpalin selkeä linja tukee groovea. Ei joka ukon kannata jokaista rytmistä kuvioa toistaa.
 
Voi metalli groovata. Jotenkin vain tuo nopeuden ja tuplabassaroinnin ihannointi vain tahtoo viedä sitä groovea.

AC/DCltä sellainen vanha levy kun Powerage - kuuntelin sen juuri ja hypin samalla tasajalkaa melkein koko ajan... huh huh.
 
Kuunnelkaapa tuo, niin tiedätte mitä on groovaaminen parhaimmillaan. Ei siinä mitään taivaita hipovaa filosofointia tarvita :)

Sä olet Jazzmies nyt siellä terminologiametsässäsi hiukan eksyksissä.
 
Älä nyt. On tullut kirjoitettua afroamerikkalaisen musiikin rytmiikan tärkeimmät käsitteet auki ja tehtyä erot eri termien välille. Ja ihanaa että kaiken sen jälkeen minun väitetään olevan metsässä - nääs on tullut saatua pikkusen itseäni perehtyneimmiltä kouluttajilta ja tutkijoilta coachausta. Rytmiikan käsitteiden tulo Härmään lammikoiden toiselta puolelta on saanut termit tarkoittamaan ihan muuta, mitä ne amerikkalaisessa kirjallisuudessa ja yhteydessä tarkoittavat.
 
Groove-sanasta on tullut muotisana, jolla korvataan 1) musiikkityyli, joka on yleensä improvisointua jazzharmonioita sisältävää musiikkia suoraan B-luokan pornofilmeistä; 2) komppi, koska pelätään käyttää sen oikeata nimeä, kun luullaan että se on liian earthy; 3) svengi; ja 4) taito pitää kiinni omasta roolistaan.

I've created a monster. o.O

AC/DCltä sellainen vanha levy kun Powerage - kuuntelin sen juuri ja hypin samalla tasajalkaa melkein koko ajan... huh huh.

Kuunnelkaapa tuo, niin tiedätte mitä on groovaaminen parhaimmillaan. Ei siinä mitään taivaita hipovaa filosofointia tarvita :)
 
Tismalleen. Lähes kaikki AC/DC biisit, joissa Phil Rudd soittaa toimivat hyvänä esimerkkinä juuri siitä, mitä olen edellä selittänyt. Yksinkertaistamalla tehdään usein ne toimivimmat jutut. Silloin se pieni juttu siellä biisin sisällä kuulostaa isolta ja hyvältä.
 
Jazzmies ei taida itse saada groovaavaa kakkosnelosbeattia aikaiseksi, kun pitää terminologiaa aukikirjoittamalla yrittää asioita selittää :-) Vai miten on? Jos sun mielestä groovaavat esimerkit löytyvät alle sadan tempoista tai niistä nopeista. Unohdit sen temmon, jolla ne imevimmät esimerkitkin soitetaan. Sitä tarkoitin. Tosin sinun ja minun käsitys groovaamisesta taitavat hiukan toisistaan poiketa.

Kaikki bändit eivät ole AC/DC. Ei tuo yksinkertaistaminen toimi mitenkään universaalisti grooven tai minkään muunkaan eteen. Ainakaan minun mielestäni.

HGR ei ymmärrä AC/DC:n tai ripulianalogian päälle. Perustele nyt ihmeessä. Jos mielipide on "mielestäni näin ei ole"-tasolla ilman perusteluja, ei ole mitään keskustelua.
 
Ei kukaan ole sanonut, että AC/DC olisi ainoa bändi. Se on kyllä mainio esimerkki groovaavasta bändistä. Mainitse nyt jokin oma esimerkkiorkesterisi vaikkapa tähän Mitä Groovaaminen On-keskusteluun, niin sinullakin on jotakin konkreettisempaa sanottavaa.

Mielipidejuttuja, mutta koska en muuten osaa selittää näkemystäni nii laitan tänne myös bändin nimen. Mielestä AC/DC groovee myös mutta seuraava bändi groovaa mielestäni erilaisella tavalla ja ainakin omaan korvaan "vahvemmin". Tower Of Power. Eikä vähiten David Garibaldin rumpulinjojen vuoksi.
 
edit : typoja

HGR ei ymmärrä AC/DC:n tai ripulianalogian päälle. Perustele nyt ihmeessä. Jos mielipide on "mielestäni näin ei ole"-tasolla ilman perusteluja, ei ole mitään keskustelua.
 
Ei kukaan ole sanonut, että AC/DC olisi ainoa bändi. Se on kyllä mainio esimerkki groovaavasta bändistä. Mainitse nyt jokin oma esimerkkiorkesterisi vaikkapa tähän Mitä Groovaaminen On-keskusteluun, niin sinullakin on jotakin konkreettisempaa sanottavaa.
 
Kyseenalaistin vain hieman noita argumenttejasi ja kyselin niille parempia perusteita. Viestistäsi sai tavallaan sen käsityksen että hyvä tulee jos kaikki tekevät kuin AC/DC.
 
Esimerkiksi vaikkapa Yes ja King Crimson groovaavat, vaikka rummuilla on monenkirjavia kuvioita. Jos nämä bändit olisivat toimineet "yksinkertaisuus on kaunista"-filosofian mukaan, ne eivät olisi sitä mitä ne nyt ovat.

Yksinkertaistamalla tehdään usein ne toimivimmat jutut.
 
Jazzmies ei taida itse saada groovaavaa kakkosnelosbeattia aikaiseksi, kun pitää terminologiaa aukikirjoittamalla yrittää asioita selittää :-) Vai miten on? Jos sun mielestä groovaavat esimerkit löytyvät alle sadan tempoista tai niistä nopeista. Unohdit sen temmon, jolla ne imevimmät esimerkitkin soitetaan. Sitä tarkoitin.
 
Tämä palstahan toimii kirjoitusväylänä, jossa sallittanee kirjoittaa käsitteitäkin auki. Jossakin vastauksessani minut nimettiin rumpukirjoittelun "Sarasvuoksi", mikä tarkoittanee sitä että soittotaitojani epäillään ja minua pidetään palstalla "jalkapallomaisterina", jokaa osaa teorian muttei käytäntöä. Ihan miten vaan, mutta jätetään nyt spekulointi minun soittotaidoistani kuitenkin tämän ulkopuolelle. Ihme ja kumma yleensä vastaanotto on vihamielinen, jos kirjoittaa hyvää suomenkieltä ja asiaa sekä uskaltaa kommentoida kolleegojen asiavirheitä ja yksipuolisesta kokemuksesta johtuneita yleistyksiä. Seuraavassa muutama.
 
Ensinnäkin mitä tekemistä yksinkertaisemmalla jutulla on grooven kanssa. Ei yhtään mitään, koska yhtälailla voi monimutkaisempikin kuvio upota bändin grooveen. Kakkosnelonen sattuu olemaan grooven ydin tietyissä musiikeissa, mutta entä esimerkiksi malinke-heimon rytmit, joissa ei ole backbeatia mutta groovaavat älyttömästi, niiden ei edes tarvitse mennä kertosäkeeseen, toisin kuten AC/DC:n, koska groove kantaa loputtomiin. Joten universaalina ilmiönä kakkosnelosellakaan ei ole mitään tekemistä grooven kanssa.
 
Ja väitteesi "imevimmistä tempoista" on oma subjektiivinen mielipiteesi. Mikä tahansa tempo imee hyvin, jos siinä on groove. Esimerkiksi nyky-R&B:ssa tempot ovat useimmiten alle sadan ja taustat groovaavat hyvin, vaikka olisivatkin koneella tehty. Tärkeintä on sisältö, ei "erehtymätön backbeatin paikka", jonka spekulointiin rumpalit valitettavan usein syyllistyvät. Jos ei ole ääntä, ei ole musiikkia.