Tere Kaapissa on ollut useita vuosia vanha mandoliini 50-luvulta (Pekka-Soitin). Perintökalu, mutta myös palkittu Suomen messuilla 1956. Ääni oli jumalainen kun sitä vielä kuulin. Maniskasta on kaula poikki pahasta kohti, kaulan ja lava juuresta. Miten tuollainen olisi järkevintä korjata? Jännitys on aika kova kun on 12-kielinen. Saumassa on hieman sälöytymää, mikä tekee suorasta liimauksesta hankalan tai mahdottoman. |
.Maniskasta on kaula poikki pahasta kohti, kaulan ja lava juuresta. Miten tuollainen olisi järkevintä korjata? Jännitys on aika kova kun on 12-kielinen. Saumassa on hieman sälöytymää, mikä tekee suorasta liimauksesta hankalan tai mahdottoman. Totta vieköön, on hankala paikka. Onko sun lähialueella soitinrakentajaa/korjaajaa? AFIL:llä oli hyvä lista tuolla toisaalla. Nimittäin olet aivan oikeassa siinä että jännitys on melkoinen, itse tuossa vähän aikaa sitte laskeskelin 12-kielisen kitaran kielten jännitystä ja se oli huomattava, maniskassakin on varmaan vähintään 1/3 siitä mutta useita kymmeniä kiloja sekin tekee. Aivan ensiksi tulisi se murtumakohta hieman siistiä ja sitten on aivan pakko 1-2 vahvikepalalla toimia eli jyrsiä urat... voi vaatia myös terästankoa, tosin ohutta. Mutta suosittelisin sitä soitinkorjaajaa, kuinkas muuten tuollainen 3-course maniska niiden kielten osalta viritetään, onko kaikki kolme samaa?? |
Kiitos vinkeistä Virityksestä en tiedä ihan tarkkaan, mutta ilmeisesti sitä kolmatta käytetään yleensä oktaavikielenä. Mandoliini oli aikoinaan isosedälläni. Hänellä taisi alapäässä olla (eli D-kielellä) oktaavi toisinpäin eli yläkieli lisänä. Jos sinä olisi alaoktaavi, kieli olisi aika paksu. Harvemmin olen noita 12-kielisiä nähnyt. |