Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Saan varmaan tästä noottia, mutta sanon Morbid Angel. Altars of madness ja Blessed are the sick olivat silloin joskus ihan mielettömän kova juttu ja Covenantkin "ihan ok". Sen jälkeiset levyt eivät ole enää meikäläisen korvaa miellyttäneet musiikillisten muutostensa myötä, ja jotenkin sitä myötä on jäänyt noitten A:n ja B:nkin kuuntelu hyvin vähiin. Täytyisi kai kaivaa uudelleen esille ihan testimielessä...

Saan varmaan minäkin noottia, mutta suurinpiirtein mikään metallibändi ei jaksa enää kiinnostaa. Harvassa ovat sellasiet metallibändit joilla olisi ollut jotain uutta sanottavaa pitkiin aikoihin. Viimeksi sellaisia innovatiivisiä bändejä on tullut black metal -aallon myötä Ulverin ja Arcturuksen muodossa, muuten on ollut aika hiljaista.

Metallica ei jaksa innostaa enään millään tasolla. Lähinnä ärsyttää .Sitä tuli kuunneltua yhteen väliin todella paljon, mutta ikinä en post Justice levyistä tykännyt.
 
Nykyään välillä kokeilee, että oisko niillä jotain hyvää juttua vanhemmissa, mutta ei se vaan enää kolahda samaan tapaan ku joskus ala/ylä-asteella. En tajua.
 
Erittäin ansioitunut bändi silti, ei siinä mitään..

Peni suuttuu, mutta laitetaan kummiski...
 
Slayer. South of Heaven vielä menetteli, mutta sen jälkeen alkoi olla jo ilmeistä ettei Reign in Bloodin loistavuuteen palata. Lieneekö mahdollistakaan?
 
suurinpiirtein mikään metallibändi ei jaksa enää kiinnostaa.
 
Naulan kantaan. Mikään ei vaan potki perseelle niin kuin pentuna.

Saan varmaan minäkin noottia, mutta suurinpiirtein mikään metallibändi ei jaksa enää kiinnostaa. Harvassa ovat sellasiet metallibändit joilla olisi ollut jotain uutta sanottavaa pitkiin aikoihin. Viimeksi sellaisia innovatiivisiä bändejä on tullut black metal -aallon myötä Ulverin ja Arcturuksen muodossa, muuten on ollut aika hiljaista.
 
Samaa vikaa.
 
Teini-iässä tuli poimittua kourallinen suosikkeja, joista lähes kaikki on menettänyt merkitystään siinä samalla kun pahimmat angstit vähitellen karisi pois. Muutamia mainitakseni:
 
Machine Head
(Burn My Eyes ja Burning Red tosin maistuvat yhä, toisinaan.)
 
In Flames
(Poikkeuksena Whoracle.)
 
Limp Bizkit
(Älkää tappako, tai tappakaa sitten nopeasti... imho, ykköslevy Three Dollar Bill Y'all jytää aina toisinaan. Eihän sekään kummoinen ole, mutta tiettyä raakaa epäkypsää energiaa/vimmaa siitä löytyy mukavasti.)
 
Toki uusiakin on löytynyt, esim. Devin Townsend tekee yhä timanttista musiikkia, joka läpäisee leikiten vähemmänkin angstisen nuoren miehen vaatimukset hyvän musiikin suhteen. Eipä tosin tule muita mieleen nyt äkkiseltään, paitsi Meshuggah tietty.

Metallica.
 
1988 And Justice For All tuntui löysältä ja "ei enää jaksanut", Slayer ja Napalm Death ajoivat ohi
 
Napalm Death : kaksi ensimmäistä
 
Edelleen kaikkien aikojen suosikit mutta kun niitä tuli kuunneltua niin paljon etten ole kohta vuosikymmeneen koskenut kumpaankaan levyyn.
 
80-luvulla iskeneet thrash bändit, kuuntelin itseni ulos rässistä jo 1990.

80-luvulla iskeneet thrash bändit, kuuntelin itseni ulos rässistä jo 1990.
 
Et ole todellinen MetalHead kuten beieeria veteraanit sanoo ;)

C.O.B
Slipknot
Mudvayne
Orgy (jos nyt on metallia)
Limp Bizkit
Machine Head

Et ole todellinen MetalHead kuten beieeria veteraanit sanoo ;)
 
Bay-area kama olikin sitä kamalinta kiljumista, saksarässi oli poikkeus,Sodom menee vieläkin ihan kybällä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön :)

Mielenkiintoista nähdä kuinka niin monella on samat bändit alkanut kyllästyttämään jossakin vaiheessa. Itsellänikin on m.m. In Flamesin, Metallican, Niskiksen, Sentencedin, Amorphiksen, ym. uusimmat tuotokset jäänyt pölyttymään.
 
Kai se sitten menee niin että aikansa kutakin ja sen jälkeen uudistuminen on pakollista. Se on sitten aina epävarmaa että onko se uusiutuminen hyvästä..
 
Ainakin Amorphis ja Sentenced siirtyi "jauhoranne"-linjalle eikä oikein tarjoa mitään minulle. In Flames taas kadotti melodiansa, eikä pysty nykyään koukuttamaan kuten esim. Claymanin aikoihin. Niskis jäi jauhamaan paikoilleen ja hommahan sitten tyssäsi siihen. Metallica taas on kadottanut itsensä täysin, mutta onneksi toivo ei ole heidä nkohdallaan vielä täysin menetetty.

Bay-area kama olikin sitä kamalinta kiljumista, saksarässi oli poikkeus,Sodom menee vieläkin ihan kybällä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön :)
 
Bay Area fucking rules ;=) No joo. Eiköhän pysytä taas aiheessa.

In Flames: Clayman on viimeinen hyvä levy. Sen jälkeen en ole päässyt enää uusien levyjen musiikkiin sisälle. Tyylinvaihdos ei ollut siis miulle mieleinen.
 
Totta. Toivonkin siis, että Liekeissä soittaisikin enempi vanhoja ralleja ollessaan Priestiä lämppäämässä.
 
Lisäksi mielenkiinto on mennyt lähes kaikkeen power- ja sankarimetalliin, poikkeuksena Helloween.

Metallica kadotti otteensa uusimman myötä eikä ole enää sen jälkeen jaksanut kiinnostaa..
 
Nightwish - Once, jostain syystä en tykkää yhtään vaikka hehkutetaan paljon ja palkintoja voittaa..Jotenkin junnaavat samaa vaikka mahtipontisin levy näiltä tähän asti..
 
Slipknot, uusin levy täyttä sontaa ei voi muuta sanoa, iowa pyöri joskus todella paljon soittimessa..
 
In flames, sama kuin muilla tänne kirjoittaneilla, uusimmat levyt nu-metal pörinää ja laulajan äänikin muuttunut kähinäksi..
 
Children of bodom, hate crew deathrollia kuuntelin viikon ja sitten sai vaihtua taas vanhaan materiaaliin..Ei ne HCDR biisit huonoja ole, mutta ei jostain syystä iske enkä pidä levyn kitarasoundeista ollenkaan..Muut levyt ovat edelleen kestosuosikkeja ja follow the reaperilla aloitin metallin kuuntelun..
 
Dimmu borgirkin kadottanut tunnelman vanhoista ajoista,enkä nyt tarkoita for all tidin aikoja vaan Enthrone Darkness Triumphantia ynm.

Lisäksi mielenkiinto on mennyt lähes kaikkeen power- ja sankarimetalliin, poikkeuksena Helloween.
 
Kumman hyvin on Helloweenin vanhempi tuotanto jaksanut miutakin kiinnostaa. Dark Ride on viimeinen levy, jonka ostin ja sen levyn myötä tuli meikälle stoppi uuden tuotannon suhteen.
 
Tuntuu oudolta, että vaikka tykkäänkin aika paljon Helloweenin tuotannosta, niin tuon yhden levyn jälkeen en ole tutustunut millään lailla Rabbit don't come easyyn. En ees tiedä, onko niiltä sen jälkeen tullu levyä.
 
Nykyään tuottaa myös äärimmäisiä ponnisteluja tutustua johonkin uuteen bändiin. Liekö syy siinä, että nykyään tulee niin paljon myös paskaa metallia ja bändejä on niin perkeleesti. Tai siis tietää enemmän bändejä nimeltä, kuin ennen. Siitä syytän Muusikoiden.nettiä! No ei, onhan tämän palstan ansiosta löytynyt monia helmibändejä, kuten EToS.

Iron Maiden ei enää oikein jaksa innostaa; joskus nuorempana se oli *se bändi* mutta nyt se on jäänyt aika taka-alalle. Kyllä mä levyn ostan ja keikalle meen, mutta todella vähän tulee kuunneltua.

Melkeen mikään metallibändi, varsinkaan mikään mikä on alottanu viidentoista vuoden sisällä, ei jaksa kiinnostaa.
 
The Misfits - Ja niille joiden mielestä ei ole thrashia, niin 3 pikku sanaa, Death Comes Ripping.
 
No no, ei sitä kuitenkaan metallibändinä voi pitää. Kaksi sanaa: Static Age.

Metallica ei kiinnosta enää millään osa-alueella..

Nightwish.Hassua,mutta se ei ole suoranaisesti bändin vika.Alkaa vaan jo puuduttamaan se median jatkuva vöyhötys :)

Children of Bodom , ei vaan jaksa kuunnella. Joskus ihan huippu mutta ei enää kiinnosta.
 
Slipknot , vanhempia levyjä tuli joskus kuunneltua todella paljon mutta uusi levy on kuraa.