Lyriikka ›

Sieluni lukot auenneet,
farkkuni puhki kuluneet,
haaveet pohjalle vajonneet,
idiootit maailman valloittaneet,
 
Ja kadulla nään pikku nilkkejä
opiskelijoita kauniita pieniä
muotivaatteissaan kävelelviä kusipäitä
elämänsä kadottaneita eliöitä
 
en enää jaksa
nouseen vastatuuleen
en enää itke
tänään valtiaat sanomani kuulee
en enää potki
tukeudun anarkiaan suureen
se mulle antaa kaikkein kauneimman
 
Ja kadulla nään pikku nilkkejä
opiskelijoita kauniita pieniä
muotivaatteissaan kävelelviä kusipäitä
elämänsä kadottaneita eliöitä
 
Tänään lähden
mua odottaa tulevaisuus
enää turhaudu
maailma minuun vaikuttaa
en myy sieluani
uskon elämänhaluun suureen
 
Ja kadulla nään pikku nilkkejä
opiskelijoita kauniita pieniä
muotivaatteissaan kävelelviä kusipäitä
elämänsä kadottaneita eliöitä
 
Mites tästä nyt tällainen tuli? Noh pistäkee jotakin. Koulun ATK päätteen kuvaruutu rupes tympimään ja jtn piti kyhätä. En muista koska olen tänne viimeksi kirjoittanut. Mutta sanokaa te viisaat ja suuret ihmiset!

KIITOS! Täällä m.netissä on tullu vastaan aika vitun paljon tollasia tekstejä eri ihmisiltä mihin voin lähes täysin samaistua, mutta olen kuitenkin lähes varma että te kirjoittajat ootte silti vitun erilaisia kuin minä. Niin pieniä nää lyriikat on.
Mutta, mua just vituttaa kun kävelee kadulla ja näkee 'normaaleja' ihmisiä, siis en mä niitä vihaa. Jokainen elää omaa elämäänsä mutta.. se on vaikee selittäää.
Mulla ei kavereita ole, hyviä. Mut kuka haluaa kaveriksi sellaisen joka ajattelee ihan eri tavalla ja sille on turha sanoa mitään jos se ei ymmärrä eikä tule ymmärtämään.
Sit tos luki että elämänhalua riittä, sama täällä, luulin alussa että tää on sellanen samanlainen itsemurhasanotus ku luki ''en jaksa enää'' ja meinasin jättää lukematta mutta sitten huomasin että tuo on perkeleen hyvä sanotus.
Uskotko johonkin 'jumalaan'? (sekavaks meni tää viesti kiireessä)
 
EDIT: jotain

always look on the bright side of life, ja silleen.
Oletetussa tilanteessa, jossa tämä tai edes vähänkään samanlainen angstaus pullahtaisi eetteriin autoni kaiuttimista ajellessani moottoritietä mustan jään lempeässä kimalteessa, ojentaisin sormeni valonpilkettäkin nopeammin CD-soittimen "play"-namiskalle - silläkin uhalla että vanhempani olisivat unohtaneet laserlevypläjäyttimeen kompaktin annoksen Meiju Suvasta (sitä 80-luvun helmempää tuotantoa).
tokihan tällaiseen paatokseen on helpohkoa samastua jälkipuberteetin emotionaalisessa vuoristoradassa - itse kuitenkin aloin kuuntelemaan Iron Maidenia heti kivesteni laskeuduttua.
ja siinä on vissi ero.;)

''always look on the bright side of life''
Ei. Elämä on yksinkertaista.

Juup. Katos siinä sanottiin todella "en enää jaksa, nousen vastatuuleen" Eli tarkoitus oli lähinnä; en enää jaksa jäädä jalkoihin tms. En mä oikeen oo löytäny mun jumalaa vielä. Mutta tota, niin. Toi oli itseasiassa helvetin sekava teksti. Ei ollu tarkotuskaan lähteä mtn ihmeellistä tarinaa rakentamaan. Kunhan vaan pitkästä aikaa jotain kirjoittelin. Jonkin aikaa sitten kirjoittelin helvetisti, mut liian iso osa oli täyttä roskaa. Eli näin tänään, lisää ajatuksia kehiin.

tarttis lisää palautetta. Kiitos.

Ihan kivat. Niissä oli vähän semmonen "elän vapaata elämää" meininki mikä viehätti.

Squierrel pisti pahan :D. Aika paskat lyriikat koska ovat lähes täysin kopioidut.

Noniin poijaat... Nyt päästiin asiaan. Tosin, ainut mikä mulle tuli kopiona mieleen oli toi Pellen kohta. Kertosäe kallistui liiaksi sinne. Mutta nämä loput. Ensinnäkään tuo Dingon kohta ei ole edes käynyt mielessä. Rikkinäiset farkut nyt ovat aika yleinen juttu. En voi kieltää ettenkö olisi kuunnellut Kollaa Kestää:tä, mutta en tätä biisiä tehdessä. Pakko on silti tunnustaa, että kertosäe on pelle miljoona vaikutteinen ja ehkä liikaakin, muita kohtia en allekirjoita.
Kiitän kritiikistä! Uusintaan menee ;)