Aloittelijat ›

Helvetisti helpottaa kun aluksi on joku kokeneempi karju joka osaa virittää ja neuvoa, siinä vaiheessa kun oma korva tuntuu kuulevan vain aamiaismurojen juttelua... ainakin alkuun minua vitutti kun ei mittaria ja kaikki biisit kuulostivat paskoilta kun viritin päin puuta :)

Tässä onkin tullut kaksi omaa mielipidettäni tästä viritysasiasta aloitteleville kitaristeille:
 
1) Viritysmittari: Ostakaa tällainen ihmeessä! Digitaaliset on mukavampia käyttää kuin analogiset ja käytön helppous ratkaisee tässä asiassa. Tietokoneeseen saa myös viritysmittareita, mutta parempi ostaa sellainen pikkuvehje, jota voi kuljettaa kitaralaukussa mukana. Kromaattinen on paras, kun sillä saa sitten myöhemmin mihin vireeseen tahtoo - kannattaa siis opetella perusvireen nuotit ulkoa. Jos ei osaa, niin ostaa sellaisen aloittelijan mallin (jossa valitaan vain kieli, mitä tahdotaan virittää). Jos löytyy "kombo", niin osta äkkiä pois ;-)
 
Viritysmittarin hyvä puoli: Kun kitara soi korviasärkevästi, niin ei tarvitse miettiä, että onko vika soittajassa vai vireessä! Hyvällä viritysmittarilla on käyttöä vielä senkin jälkeen, vaikka siirtyisi "korvaviritykseen" - esimerkiksi bändi- ja keikkakäytössä (bänditreeneissä ei viitsisi aina vaatia muilta "täydellistä" hiljaisuutta virittäessään).
 
2) "Helvetisti helpottaa kun aluksi on joku kokeneempi karju joka osaa virittää ja neuvoa" - joo, kavereeratkaa ehdottomasti sellaisen kaverin kanssa, joka osaa jo jonkun verran soittaa. Siitä on muutakin hyötyä kuin se, että saa ohjeet kitaran virittämiseen - mm. se, miten luetaan sointutaulukoita + tabloja. Lisäksi voit pyytää sitä soittamaan sellaisen kappaleen, jota haluaisit treenata ja kuulet + näet samalla, miten sen kappaleen pitäisi noin suurin piirtein mennä.
 
EDIT: Kirjoitetaanpa tähän vähän samaa kuin mitä kotisivuillani kitaran virittämisestä turisen: Eli itse en osaa huiluäänillä enkä ääniraudalla (tai jonkun toisen soittimen suhteen) virittää - sitä "soutaa ja huopaa" eikä vire tule tyydyttäväksi. Joo, joo, johtuu harjoituksen puutteesta (ei osaa lopettaa ruuvaamista ajoissa).
 
Jos korvakuulolta viritän, niin käytän yleensä apuna A) särkijää ja B) sointuja. Särkijällä vitoset paljastavat nopeasti ja tehokkaasti epävireet kielien välillä. Soinnuilla kokeilen, onko kitara "soitettavassa" vireessä.
 
Soittoharrastuksen alussa kitaran ei tarvitse olla ihan täydellisessä vireessä, korva ei kuule kovin pieniä wowweja soinnuissa varsinkaan sen takia, että koko soinnun muodostus sormilla ja sen soittaminen ovat epätäydellisiä.
 
Myöhemmin mittarivirityksen jälkeen tulee tehtyä hienosäätöä soinnuilla ja särkijällä. Mittarivirityksen paras puoli on se, että saa nopeasti kitaran samaan vireeseen huuliharpun ja pianon kanssa. Yksin treenatessa riittää kielten keskinäinen vire (paitsi jos nauhoitat, jolloin myöhempiä lisäyksiä varten auttaa hirveästi se, että aikaisemmatkin osat on soitettu jollain tunnetulla vireellä).

Terve neuvo kaikille aloitteleville kitaristeille: Samalla kun hankitte kitaran,
 
OSTAKAA MYÖS VIRITYSMITTARI
 
ja pyytäkää kaupan setää neuvomaan kuinka sitä käytetään. Loppuu se kikkailu.
 
Kromaattinen, ja vielä kermana kakun päällä että siinä samassa olis vielä metronomi, Soitin Laineelta ainakin löytyy semmosia

Alkuaikoina kun soittelin akustisella, minulla on vain pilli joka päästi A:n. Ei mitään ongelmaa virittämisen kanssa. En tajua miten joku ei voi ymmärtää virittämistä. Se taas että kuuleeko äänten eron, on ihan sävelkorvasta kiinni.
 
E: Niin, viritysmittarin ostin vasta pari kuukautta sitten, koska alkoi tympiä kun bändin kanssa soittaessa piti aina viritellä korvalta: "Vittu elkää soittako kun yritän virittää!!" Ei siinä kestä hermot kellään.

"En tajua miten joku ei voi ymmärtää virittämistä."
 
Ei se kaikille, niinkuin esimerkiksi minulle, ole/ollut mitenkään itsestäänselvää. Vaikka korva kuulee kielten soinnissa eroja, niin aivot eivät kerro, että mihin suuntaan ruuvia pitäisi vääntää.

Olen nähnyt monen ammattimuusikonkin käyttävän viritysmittaria keikkatilanteessa
 
Ammattilaisen tunnistaa siitä, että kamat _on_ vireessä, eikä "kuulosta" siltä, eli mittaria peliin vaan.

Itse viritin kitarani tässä muutama päivä sitten korvakuulolta ja hyvä tuli! =) Eikä ees menny kauaa siinä hommassa.

minäpä yhesti revittelin floikalla nii sain epävireeseen..göö.

Ei se kaikille, niinkuin esimerkiksi minulle, ole/ollut mitenkään itsestäänselvää. Vaikka korva kuulee kielten soinnissa eroja, niin aivot eivät kerro, että mihin suuntaan ruuvia pitäisi vääntää.
 
Huonot aivot? Jos viritettävä kieli soi ylempänä ---> löysää kieltä, jos soi alempana, kiristä. Mikä siinä on vaikeaa?

Huonot aivot? - "Vaihtaisin pikkuvialliset aivot toimiviin. Voin maksaa sopivan välirahan."
 
Jos viritettävä kieli soi ylempänä ---> löysää kieltä, jos soi alempana, kiristä. Mikä siinä on vaikeaa? - Et tainnut hokata? Minulle itselleni ei kyllä korva kertonut, että milloin kieli on vireessä - en edes tiedä, mikä siinä oli niin vaikeaa, mutta yksinkertaisesti virittäminen oli vain jatkuvaa viritystappien ruuvaamista. Aivot eivät yksinkertaisesti kertoneet, että milloin ruuvaaminen täytyy lopettaa.

Huonot aivot? Jos viritettävä kieli soi ylempänä ---> löysää kieltä, jos soi alempana, kiristä. Mikä siinä on vaikeaa?
 
Kyllä alotusvaiheessa lähelle päästäessä oli vaikeuksia erottaa onko se nyt hitusen ylä- vai alavireessä. Nyt asiaan on tietysti tuntuma, mutta ei se kyllä mikään itsestäänselvyys ole onko tuo hituinen epävire yläsuunnasta vai alasuunnasta tulevaa.
 
Tällöin on tietysti helppo vetästä reilusti ylemmäs ja sitten huomaa, että joo suunta oli väärä, mutta sitten taas takasintultaessa ongelmia. Kyllä siinä aikanaan kesti hiplata nuo viritykset kuntoon. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista.

Vinkkinä lisäksi aloittelijoille: Kannattaa ostaa myös sellainen kitara joka PYSYY vireessä, ettei tarvitse ihan koko ajan tapella sen kanssa.
 
Mulla on virittimenä toiminut Zoomin PS-02 ja ajoittain myös V-amp2. Niissä on lisäksi myös efektejä sun muuta :D

Mua on koitettu opettaa korvakuulolta virittämiseen, mutta ilman ammattilaista vieressä se ei onnistu oikeen vieläkään :) Vahvarissa on sitten "viritysjärjestelmä"...

Ite oon aina osannu korvakuulolta virittää... Käytän kuitenkin yleensä mittaria, mutta jos saan esim. A:n tai E:n, niin osaan kyllä virittää kitaran ilman mittaria... Mikä idea tossa huiluäänistä virittämisessä on? Tuleekos siitä tarkempi vire kun tuosta E:n 5. nauha=Vapaa A?

Itse viritän pianon avulla ;) Hjelppua!

Terve neuvo kaikille aloitteleville kitaristeille: Samalla kun hankitte kitaran,
 
OSTAKAA MYÖS VIRITYSMITTARI
 
ja pyytäkää kaupan setää neuvomaan kuinka sitä käytetään. Loppuu se kikkailu.
 
Lisäisin tohon myös sen metronomin. Olisinpa ite tajunnut heti aloittaessani ostaa viritysmittarin ja metronomin, ni ei olis ollu niin vaikeaa. Itehän sitä yritti jalalla tahtia polkea aluksi, mutta oli se aika ankeaa. Rytmi heitteli iloisesti koko ajan, vaikka ei sitä silloin vielä huomannut.
 
Tulipa vaa mieleen, että ku ekaa kertaa viritin kitaraani, katkoin kaksi kieltä siitä :). Kuten tossa ylempänä todettiin, ei aivot välttämättä alussa kerro, mihin suuntaan pitää vääntää nuppia. Kyllä vitutti, kun tunninkin yritti käännellä nuppeja, mutta ei tullu mitään :). Nykyään viritän korvalla parissa minuutissa ilman suurempaa heittoa. Virittämistä oon harjoitellu kaks vuotta ;).

Miusta taas alusta asti pitäisi virittää MYÖS korvalla ja omalla aivokapasiteetilla. Meinaan, nyt olen äänitellyt bändiä, jossa kitaristi virittää vain mittarilla, ja on usein epiksessä.
 
Eli pelkällä mittarilla ei tule autuaaksi, pitää osata kuunnellakin. Viritin on paras mekkalassa, ja sillon kun vaihtaa kielet irrottamalla kaikki kerrallaan, ja pitää saada se ensimmäinen ääni oikeaan, jonka mukaan sitten lähdetään liikenteeseen. Osapuilleen oikeaan ääneen pääsen korvakuulolla ja näppituntumalla, mutta ihan justiinsa se ei osu.

Itse viritän pianon avulla...
 
Kyllä minun mielestä on paljon kätevämpää kuljettaa viritysmittaria mukana kuin pianoa...

suosittelen viritysmittarin ostamista. ja vaikka ääniraudan.
 
ja teet näin: ääniraudalla yrität virittää kitaran sitten tarkastat virityksen mittarilla ja korjaat mitä tarvii. mutta yritä aina ensin jollain muulla keinolla saada kitara vireeseen kuin sillä mittarilla. näin sun korva harjaantuu ja se virittäminen alkaa sujua nopeammin