no sakaa mitä mieltä ootte mun viime öisestä runostani..
tuuli pääni läpi viheltää
heittää voltin, taloksi asettuu
kaiken menneen tahdoin unohtaa
jättää tajuamatta merkitys asioiden
niin paljon kipua, tuskaa, katkeruutta
sortuneita siltoja, haaveita
ne kaikki tahdoin unohtaa
antaa tuulen viedä mukanaan
nyt vain harhailevia ajatuksia
ei niistä kiinni saa, katoaa
istun ja tuijotan vihreää pistettä seinässä
hyräilen kappaletta, jota en edes muista
suljen silmät, leijailen
muistan vain valkoiset pehmeät seinät
tummat viivat edessä maisemaikkunan
hengähdän syvään, viimeisen kerran
no!? |
 kommari
18.03.2003 10:16:44 | |
|---|
Toi kolmas säkeistö jotenkin tökkii. Hyvä runo muuten. Naura itkussanaura perkele! |
 miän vain
19.03.2003 09:58:33 | |
|---|
Tuotahan voisi (enimmäkseen) rallatella hilpeällä duurimelodialla. Sanat kuitenkin ovat olevinaan synkät. Eli jossain on pahasti vikaa. |
 Nimismies
19.03.2003 17:35:12 | |
|---|
Ikävä kyllä nuo jutut on kuultu liian moneen kertaan. Eka rivikin heti on Alangon kappaleesta("Tuuli, puhalla läpi pään"). Ja muutenkaan ajatukset eivät ole hirvittävän omaperäisiä.
Noo, runothan ovat omien ajatusten purkamista kaunokirjallisuuden muotoon. Ja jos sinun päässäsi liikkuu samoja asioita kuin muillakin, niin runotkin ovat silloin samanlaisia. "Kun sinua tarvitaan, siviilivaatteesi viedään ja uudet tuodaan" - Absoluuttinen Nollapiste |
 xSilence
19.03.2003 20:15:14 | |
|---|
Ihan hieno runo.. toisaalt en ite paljon runoihin oo perehtyny.. Viimeinen säkeistö jäi kans vähän vaivaan.. se vähän hyppää tost.. mut.. ihan ok. |
 noir
19.03.2003 20:46:28 | |
|---|
Tuotahan voisi (enimmäkseen) rallatella hilpeällä duurimelodialla. Sanat kuitenkin ovat olevinaan synkät. Eli jossain on pahasti vikaa.
Onhan Katatoniankin joissain biiseissä hilpeähkö melodia, ainakin minun korviini.
Tykkäsin loppuosasta. Tai no, ensimmäinen säkeistö ei iske. Se viimeinen säe kun ei oikein löydä tietänsä ymmärryksen puutarhaan. No pain, no delight. |
 Mohla
23.03.2003 20:11:24 | |
|---|
Minusta tuo "hyräilen kappaletta jota en edes muista" oli hauska.
Muutenkin tämä on minusta hilpeä biisi.
Aavistus lisää itseironiaa, ja jee jee. Kova ruumiillinen työ ei ole koskaan tappanut ketään - mutta miksi ottaa riski?
-Charlie McCharty |
sirpale