Lyriikka ›

-Portsarin elämää-
 
Syynä iltaan yksinäiseen on turhan usein hahmo portsarin.
Hänen eessään minä pelkään enemmän kuin eessä tuomarin.
Olen kahvassa kiinni, vasten ovea painaudun.
Hahmon saapuvan nään ja oitis reipastun.
 
Katsot minua silmiin ja näytät: "Ei tänään!"
Sanot pois ja minä menen, kohta huomaat etten mennyt mihinkään.
 
Kunpa sinut tuntisin paremmin,
sillon ehkä pääsisin sisällekkin.
Vaikka pakotat minut poistumaan -
tulen uudestaan.
 
Otin kotona pohjaa ja siitä kiinni jään.
Joskus tuntuu, ettei sisälle saa mennä selväkään.
Kahdehdin vain niitä, jotka pokerinsa pystyy pitämään.
Sillä itse ovimiestä en saa petetyksi yhden yhtäkään.
 
Kunpa sinut tuntisin paremmin... 2x
 
(kaksipa poikaa narikasta, ne ovellen päin liikkuu.
Punaiset oli klyyvarit ja räkä niistä riippuu)