Rummut: rumpukamat ›

Pakko mainita aivan mahtava Steve Jordan. Kattokaapa se video tuolta www.drummerworld.com

Nicke Andersson.

Ronnie Österberg.
 
Samaa mieltä. Esim. Hectorin Kadonneet Lapset levyllä hienoa soittoa. Kissojen Yö mm. kulkee törkeen hyvin.
 
Sitten Pick Withers tulee mieleen. Ehkä kaikkein groovaavin Dire Straits-rumpali nimekkäistä seuraajista huolimatta.

sami kuoppamäen soitto groovaa iha hyvin.
Ihmettelen että kukaan täällä ei ole maininnut kaikista parhaiten groovaavaa rumpalia, en tiedä olenko itseasiassa nähnyt hänen nimeään foorumilla kertaakaan. hän on BILLY MARTIN. siinä vasta mies jonka soitto groovaa ja elää. kuunnelkaa. etenkin keikkoja.

Maailmassa on varmasti satoja (ellei tuhansia) rumpaleita joiden groovet olisivat kuunneltavan arvoisia. Ihmiselämän aikana ei vain millään kerkeä kuunnella heitä kaikkia.
 
Älä ota paineita, kaikesta kuulemastaan oppii.
 

 
...Ja ai niin, kuuntele mustia.

kukas se nyt soittikaan rumpuja dave brubeck quartetin time out levyllä? siinä on groovia moneksi vuodeksi. varsinkin take fiven rumpusoolo on loistava. soundit on myös ihan mahtavat.
 
EDIT: joe morellohan se. :) google tykittää.

Hassua. Ensimmäinen topikki pitkään aikaan, missä on listattuna paaaljon huippurumpaleita, mutta aina Dave Weckliä ei ole mainittu. Ei sillä, en mainitse minäkään. En tiedä ko. herran soitosta hevonmitään. Käsittääkseni ko. herra mukaan olisi joku kontrollifriikki, joka ei tod. groovaa - siksiköhän häntä ei ole tässä vielä tullut... En tiedä. Ja kun en tiedä, en siis häntä kovin groovaavaksi rumpaliksi ehdota. Ehdottakoot joku muu.
 
Olipa turha kirjotus.

The meters...
 
Siinä on roovea...

Päästiin Wecklin Daveen tänne asti. Ukko on niin perusteellisen treenattu, ettei montaa ole. Kuitenkin herran tyyli ei ole sellaista groove-orientoitunutta soittoa, joka tähän topickiin olisi hyvänä esimerkkinä.
 
Funk Brothersien rumpalit ovat supergroovea. Weckl superteknistä soittoa hifikamoilla hifisoundein. Niin kuin posliinihampaat.

Kattelinpa tossa Drummer Collective DVD:tä, ja Steve Gaddin soitto todella groovasi. Se shuffle kuulosti aivan törkeän hyvältä ja rennolta.

Eikä pidä unohtaa Jim Keltneriä! Aika omaleimainen svengi hänellä. Ja meriittilistaa riittää: Ry Cooder, Steely Dan (yksi raita) , John Hiatt, Little Village, Joe Cocker, Eric Clapton... jne

Moni kova stara mainitse Keltnerin, kun kysytään heidän esikuviaan. Tyylikäs herra. Pelkistää soiton olennaiseen ja groowaa...

Samaa mieltä. Esim. Hectorin Kadonneet Lapset levyllä hienoa soittoa. Kissojen Yö mm. kulkee törkeen hyvin.
.
 
Jostain syystä juuri tuo levy ja tuo kappale on se, mikä mullekin tulee ensinnä mieleen kun pitäisi mainita jotain, missä soitto soljuu.
 
Mutta kyllä se groovaa muuallakin; mulla soi parhaillaan autossa Wigwamin Fairyport ja sanottaisiinko siitä niin, että ko. matsku olisi hemmetin helppoa soittaa läpi jäykästi, että selviää kaikki karikot - - tai kikkailla biisit piloille. Österberg ei syyllisty kumpaankaan, vaan sutjakasti ja kohtuullisen simppelisti klaaraa koukkuisetkin biisit.

Pohjolan Bassokenraali-kirjaa lukiessa tuli sellainen fiilis, ettei se Ronnie tuntenut oloaan kotoiseksi Wigujen musan parissa. Olisi itse halunnut rockaavampaa ja suorempaa musaa soitella. Pohjolan mielestä biisit olivat Ronnielle välillä liian vaikeita. Ei sitä kyllä levyltä kuule, että mitään vaikeuksia olisi ollut. Hyvin vörkkii.

Jostain nettiartikkelista luin vähän samantapaista joskus, eli että Ronnieta olisi muun Wigwamin toimesta kehotettu enemmänkin kikkailemaan ja jopa sooloilemaan, mutta tuloksetta.
 
Jälkipäin ajatellen on ehkä hyvä, että R.Ö pitäytyi suht suorassa kompissa, Wigwam voisi olla aika vaikeaa kuunneltavaa jos vielä rummutkin tekisivät samanlaisia koukeroita kuin muut soitinosuudet. Nyt se komppi on kaikesta letkeydestään huolimatta selvä "kivijalka" musiikissa.

Jostain nettiartikkelista luin vähän samantapaista joskus, eli että Ronnieta olisi muun Wigwamin toimesta kehotettu enemmänkin kikkailemaan ja jopa sooloilemaan, mutta tuloksetta.
 
Jälkipäin ajatellen on ehkä hyvä, että R.Ö pitäytyi suht suorassa kompissa, Wigwam voisi olla aika vaikeaa kuunneltavaa jos vielä rummutkin tekisivät samanlaisia koukeroita kuin muut soitinosuudet. Nyt se komppi on kaikesta letkeydestään huolimatta selvä "kivijalka" musiikissa.
 
Tuohon saattaa, ainakin Wigwamin myöhempinä aikoina, vaikuttaa Ronnien edennyt sairaus, joka kuulemma vaikutti timeen ratkaisevasti.

Tuohon saattaa, ainakin Wigwamin myöhempinä aikoina, vaikuttaa Ronnien edennyt sairaus, joka kuulemma vaikutti timeen ratkaisevasti.
 
Totta, joskin ymmärtääkseni tauti alkoi todella vaikuttaa vasta ihan paria vuotta ennen miehen lähtöä taivaallisille soittolavoille.
 
Eli ilmeisesti tuo diabetes ei ainakaan vielä näillä omassa mielessäni olevilla levyillä Fairyport (-71) ja Nuclear Nightclub (-75) ole ollut yhtä rajoittava tekijä.
Tai mistäs tuota tietää.
Tuli tässä muuten hurja hinku päästä lukemaan tuo Pekka Pohjolan kirja...

Nathaniel Townsley, Modern drummerin 2003 festival dvd:ssä
Huh-huh

suosittelen käymään www.drummerworld.com
ja sieltä esim. Steve Gadd, Zoro, buddy rich, sun muita.