Studiotyöskentely ›

Mahdollisimman kovana kaikki sisään koneelle, mutta kuitenkin niin ettei ääni säröydy. Helpottaa huomattavasti miksausta, jos ei tarvitse alkaa raitojen tasoja nostamaan manuaalisesti.

Onko kellään muuten kommenttia siitä, että huomattavan iso osa nyky-levyistä tuntuu olevan digisäröllä piikeissä? Ainakin tuolla raskaamman musan puolella.
 
On. Erittäin hanurista.
 
.. ja taas kerran nää linkit:
 
http://www.tcelectronic.com/media/lund_2004_distortion_tmt20.pdf
http://www.tcelectronic.com/media/nielsen_lund_1999_level_co.pdf

On. Erittäin hanurista.
 
.. ja taas kerran nää linkit:
 
http://www.tcelectronic.com/media/lund_2004_distortion_tmt20.pdf
http://www.tcelectronic.com/media/nielsen_lund_1999_level_co.pdf
 
Aa noi. Oon joskus kyllä selannut ja jopa printannutkin. Kiitos muistutuksesta.
 
Mitenköhän paljon mennään säröille ihan "vahingossa". Kun ottaa huomioon miten paljon nykyään jengi tekee kotistudioissa materiaalia ja kaikennäköisiä 50 euroa per masteri-puljujakin on ruvennut ilmestymään.

Ei nuo noissa linkeissä olevat varmaan vahingossa ole särähtäneet. Mutta kun aina vaan kovemmalle pitää saada niin minkäs teet. Pykälä ylöspäin on 5.1 -juttu, saa taas tungettua enemmän tavaraa.. :)

Ei nuo noissa linkeissä olevat varmaan vahingossa ole särähtäneet. Mutta kun aina vaan kovemmalle pitää saada niin minkäs teet. Pykälä ylöspäin on 5.1 -juttu, saa taas tungettua enemmän tavaraa.. :)
 
Aivan. Ensin loppui tila taajuuskaistasta, sitten dynamiikasta joten ainoa tapa saada lisää tilaa on lisätä kanavien määrää..

Kattelin tossa pajalla mittareita ku soittelin levyjä. Vaikuttaiss siltä et "ohuiden" transienttien pyörähtäminen säröillä on "ihan OK". Siitä sitten lähti ajatus, että peruspulliaisten perusmankat ei tommosia säröjä välttämättä toista. Harva levy nimittäin tuntuu olevan koko ajan ruvella.

Harva levy nimittäin tuntuu olevan koko ajan ruvella.
 
Cd- ja dvd-soittimilta kestää keskimäärin 20-700 ms palautua takaisin säröttömäksi kun 0dBFS ylitetään, eli ei tarvi edes olla ruvella kun silloin tällöin niin piisaa oikein hyvin.

Cd- ja dvd-soittimilta kestää keskimäärin 20-700 ms palautua takaisin säröttömäksi kun 0dBFS ylitetään, eli ei tarvi edes olla ruvella kun silloin tällöin niin piisaa oikein hyvin.
 
0db:tä ei ylitetä. CD-levyllä on 16 bittiä tavaraa eikä yhtään sen päälle. Vai mitä tarkoitat?

Jep. Pitääpä tutustua tarkemmin. Tosta asiasta monet kyllä vauhkoaa ja selittää masteroijalle että levyn pitää soida yli nollan:) Helpompi on sanoo että "kovempaa kuin kaikki muut maaliman levyt"
 
haha

Ja vielä yksi juttu tuosta 0db:stä, silloin kun masteriliuku ja kanavakohtainen liuku on 0dB:ssä ja gain säädetty sopivaksi on käytössä kaikki pöydän tarjoama dynamiikka.
 
Jos puhut analogisesta 0dB:stä, niin silloinhan pöydässä on dynamiikkaa vielä rutkasti jäljellä.. Mulla on pöytä, mittarit ja moniraitakelanauhuri +6, joten päälähtöön saa tuupata reilusti eikä särön säröä ole vielä ilmaantunut.
Mun päälähtö taipuu jopa +20dbu tasoihin.
 
Tästä analogikamasta kun teen digimasterin, on muuntimet puolestaan asetettu astetta kylmemmäksi, n. -16dbfs. (kun +4dbu:lla se suositellaan olevan -14dbfs, lähde Digidesign / Dangerous Music)
 
BTW:
 
Vinkkinä miksaukseen>
 
Jos aloitat miksauksen esim. bassarista, kannattaa se asettaa -5db liu'ulla ja rakentaa muut sen päälle. Tällä tavalla menee master lopulta "täyteen" (tai mihin mikseri yltääkään, parhaimmat siis +20 ja yli). Ei tartte ihan heti kesken miksauksen ruveta vetämään kaikkia liukuja alas koska on aloittanut liian kuumana.. Tämä siis analogipuolella jossa summa tehdään ryhmiin ja lopulta päälähtöön.
 
Sama dynamiikka ei enää pädekään "in the box" -miksauksissa jossa koko miksaus summataan koneen sisällä. (mielestäni digisumma pilaa parhaimmatkin miksaukset, koska se syö dynamiikan jokaisesta raidasta) Tähän on keksitty loistava apuväline pieniin järjestelmiin ja kotistudioihin, nimeltään Dangerous 2-bus, niille jotka ei halua isoa analogikonsolia. Kun DAW (digital audio workstation, eli toisin sanoen diginauhuri/sekvensseri/tietokone) valtasi markkinat, huomattiin että digisumma ei vedä vertoja analogibussille. Tästä on teoria nimeltään "The Mix Bus Theory" jonka on kirjoittanut alamme guru Chris Muth. Firma nimeltä Dangerous Music valmistaa näitä 2-bus -laitteita, johon ajetaan DAW:in DA-muuntimien perästä analogikama erillään kys. laitteeseen (esim. 8 tai 16 tai 32 tai...) ja summataan miksaus siellä. Saman tuloksen saa periaatteessa kun ottaa DAW:sta kaman mihin tahansa mikseriin ja pitää gainit ja liu'ut nollassa (Dangerous on SSL/Neve -laatua, joten siinä suosio). Miksaus on sama mutta parempi summa. 2-bussista löytyy myös stereoparitus ja +6db -nappi joka kanavassa, jolla saat paremman gainin ohjelmaan kuin ikinä DAWin sisällä hiirellä. Tämä ei siis ole "ostakaa tuollainen" -puhe, vaan hyvä katsaus summien eroon.
 
Lainatakseni kys. teosta >
 
DAW:n sisällä:
 
-Otetaan yksi 16-bit lähde (96db dynamiikka).
-Joka kerta kun tuplaat raitamäärän, ota 1 bitti pois.
-4 liukua = 15bit
-8 liukua = 14bit
-64 liukua = 11bittiä.
 
11 bittiä on sama kuin 66db:n dynamiikka, ei paha?
Vähennä 3bit (=18db keskimäärin pöydissä) headroomia ja digitaaliryhmä/päälähtö näyttää kasettidekiltä 48 db:n signaali-kohinasuhteeltaan parhaimmillaan...
 
Tämän takia miksaus vaan kuulostaa paremmalta analogipöydässä kuin digi-mixdown.
 
http://www.goldenagemusic.se/pdf/MixBus%20Theory.pdf
 
Toinen vinkki, kun teet gain säätöä mikille äänityksessä, ei kannata mennä ihan äärirajoilla clipin suhteen koska gainia säädettäessä soittaja(t) ei soita niin kovaa kuin maagisen punaisen rec -valon palaessa, varsinkin rummuilla.. Mulla on pari kertaa käynyt ohraisesti AD:n kanssa kun olen nokkelasti yrittänyt saada "bitit täyteen" mutta loppukertsin kohdalla rumpali yltyy polkemaan bassaria kuin viimeistä päivää. Ja sen on sitten pilalla. Kiitos.

Huu, tuo pitää lukea vielä uudestaa aivojen kanssa, koska joskus on tullut ihmeteltyä miksi valmis wav kuulostaa huonommalta kuin sekvensserin pyöriessä kajareista tuleva tavara.

DAW:n sisällä:
 
-Otetaan yksi 16-bit lähde (96db dynamiikka).
-Joka kerta kun tuplaat raitamäärän, ota 1 bitti pois.
-4 liukua = 15bit
-8 liukua = 14bit
-64 liukua = 11bittiä.
 
11 bittiä on sama kuin 66db:n dynamiikka, ei paha?
Vähennä 3bit (=18db keskimäärin pöydissä) headroomia ja digitaaliryhmä/päälähtö näyttää kasettidekiltä 48 db:n signaali-kohinasuhteeltaan parhaimmillaan....
 
Mutta kun käytämme 24 bittistä lähdettä laskutoimitus muuttuu olennaisesti, eikös? Kohdassa 64 liukua olemme 21 bitissä, mikä tarkoittaa vielä rutkasti dynamiikkaa.
 
Sitä paitsi raitamäärän tuplaaminen syö käytännössä äänenlaatua millä formaatilla tahansa, koska jokainen uusi kerros lisää suhinaa, mutaa ja mujua - ja varsinaisten häiriöäänien lisäksi sovitus menee tukkoon ylenmääräisen raitamässäilyn myötä.
 
Tästähän ei puutu kuin se, että Behrínger ja Alto tekevät kuluttajatuottajan budjettiin sopivan analogisen summausboxin ääntä lämmittämään... sopii hyvin putkietusten kanssa.
 
Että eiköhän meille riitä se yksi muunnos analogisesta digiin äänitys- tai koneellesiirtovaiheessa. Että vielä muunto takaisin analogiseksi, summaus ja muunto takaisin stereodigiksi?

 
Lainatakseni kys. teosta >
 
DAW:n sisällä:
 
-Otetaan yksi 16-bit lähde (96db dynamiikka).
-Joka kerta kun tuplaat raitamäärän, ota 1 bitti pois.
-4 liukua = 15bit
-8 liukua = 14bit
-64 liukua = 11bittiä.
 
11 bittiä on sama kuin 66db:n dynamiikka, ei paha?
Vähennä 3bit (=18db keskimäärin pöydissä) headroomia ja digitaaliryhmä/päälähtö näyttää kasettidekiltä 48 db:n signaali-kohinasuhteeltaan parhaimmillaan...

 
Ikävä kyllä tässä hienossa teoriassa on vain yksi pikku vika eli se pätee vain kokonaisluvuilla tehtävässä summaamisessa, mitä taas ei moderneissa softissa ole käytetty kuin digitaalikivikaudella joskus 80-90 luvuilla. Kaikki nykyiset softat käyttävät vähintään 32 bittisiä liukulukuja, jotka summatessa käyttäytyy aivan toisella tavalla. Kun liukulukuja eli tutummin desimaalilukuja summataan niin ei niistä todellakaan heitetä bittejä menemään vaan desimaalipilkkua vaan siirretään vasemmalle, jolloin luvun merkitsevien numeroiden määrä eli raidan dynamiikka itse asiassa kasvaa eikä pienene kuten tuossa artikkelissa väitetään.
 
Lisäys:
 
Jaahas, kaveri mainitseekin pumaskassaan jotain vanhoja Protools kilkkeitä joissa ei liukulukuaritmetiikassa ole kuultukaan. Ao. leikeessä Digidesignin saitilta ilmeneekin selvästi että hardware PT systeemeissä käytetään nimenomaan kokonaislukuaritmetiikkaa, joten siinä maailmassa tämä saattaa pitää ainakin joltain osin paikkansakin, mutta toistettakoon vielä että nykyaikaisissa systeemeissä tämä on puhdasta huuhaata.
 
"Pro Tools TDM systems use HW DSP acceleration that utilize 24-bit fixed point math. (Comparing 24-bit fixed point and 32-bit floating point audio systems is a bit like comparing PowerPC and Intel Pentium processors... properly implemented and designed, you can get a great result out of either one... but comparing the techniques used directly can be difficult!) TDM systems provide 48 bits of precision at the mix bus, which allows a very large degree of headroom as well. However, Plug-In processing in the TDM world is restricted to a 24-bit data path, so as with most any signal processing in the audio world, some attention to level setting is necessary to avoid clipping."

PeteH,
 
olet varmasti oikeassa, kyllä tietysti tänä päivänä digibus on pro-luokkaa, mutta silti suosin analogista. Jos ei dynamiikan tähden, ainakin stereokuvan suhteen.
Kiitos vastauksesta.

Tuolla on mielenkiintoista vertailua fixed vs. floating point
http://www.seneschal.net/papers/bitstream/bstream035.htm
 
Olennaisena arveluna sattuu sieltäkin silmään:
"Through all of this, realize that microphone choice and placement, which preamp and converter you use, gain staging, signal path and circuit topologies along with redithering choices usually have far more effect on the final sound than the arithmetic used in any professional DSP product."
 
Toisaalta paremman (48-bittisen) kokonaislukuaritmetiikan puolesta:
http://www.jamminpower.com/PDF/48-bit%20Audio.pdf

Toisaalta paremman (48-bittisen) kokonaislukuaritmetiikan puolesta:
http://www.jamminpower.com/PDF/48-bit%20Audio.pdf
 
Tässä on kyse nimenomaan siitä että on mahdollista löytää joitain todella spesiaaleja filtteröintitapauksia, joissa 48 bittisillä kokonaisluvuilla saavutetaan parempi tulos kuin 32 tai jopa 64 bittisillä liukuluvuilla. Minään yleispätevänä näyttönä 48 bittisen kokonaislukulaskennan paremmuudesta tämä ei mielestäni toimi.

Tässä on kyse nimenomaan siitä että on mahdollista löytää joitain todella spesiaaleja filtteröintitapauksia, joissa 48 bittisillä kokonaisluvuilla saavutetaan parempi tulos kuin 32 tai jopa 64 bittisillä liukuluvuilla.
 
Olin lukevinani, että sekä 32-bittisillä liukuluvuilla että 24-bittisillä kokonaisluvuilla on mahdollisuus huomattaviin virheisiin, jollei valita tarkoin filttereitä...ja että myös 64-bittisellä liukulukuaritmetiikalla virheitä tulee, ellei käyttäjien omaa filtterin valintamahdollisuutta tietyillä parametreillä poisteta tai kiinnitetä erityistä huomiota filtterimuotoihin.
 
48-bittistä kokonaislukuaritmetiikkaa ehdotettiin taloudellisuuden ja tarkkuuden kompromissina. Lisääntynyt headroom ja "turvabitit" takaisivat riittävän tarkkuuden jopa äärimmäisiin filtteriasetuksiin, säilyttäen silti 24-bitin resoluution useiden prosessointivaiheiden jälkeenkin. Se olisi ilman muuta parempi vaihtoehto kuin 24-bit fixed tai 32-bit floating point, ja nimenomaan ilman niitä erityisiä filtterivaatimuksia, joita 64-bittinen liukulukuaritmetiikka vaatisi pystyäkseen samaan.
 
Kunnolla toteutettu 64-bittinen liukulukuaritmetiikka olisi tietenkin vielä parempi, mutta kustantaisi varmaan myös vähintäänkin riittävästi?
 
Noin minä tuon ymmärsin, vaan kerrankos olen ymmärtänyt väärin...no kerran ;)