Kitarat: kitarakamat ›

Moi,
 
Mitä mieltä porukka on noista?
Itsellä tulee aina hieman outo olo kun katselee noita signature myynti ilmoituksia (esim. juuri hetki sitten kun Into-Luthman kuvastoa taas selailin). En siis todellakaan ymmärrä tuota hommaa. Kuka ostaa (tunnustakaa??) kitaran jonka lavassa lukee jonku kitaristin nimi yms sitten vielä piste I:n päälle, että tämä mainittu kuuluisa kitaristi ei _VARMASTI_ soita em signaturella kuin korkeintaa pari promo juttua.
 
Ja vielä toinen (ja PALJON pahempi!) juttu. Nämä "aged" kitarat, voi V***U sanon minä. Onko jo hullumpaa ideaa keksitty?! Voi vanhoja soittimia ihailla ja keräillä mutta että otetaan uusi kaunis soitin ja hangataan sitä hiekkapaperilla, työnnetään se uuniin, kaadetaan kaljaa päälle ja vedetään perässä lattialla.. Gibsonin "salainen vanhennus resepti..
Huh huh..
Kyllä varmaan on sitten hienoa omistaa tommonen kitara jolle kaikki itseään kunnioittavat soittajat suunnilleen nauraa.
 
Tulipa vuodatusta, mutta kertokaapa oletteko jotain mieltä aiheesta.

Olen kyllä samaa mieltä noista aged-kitaroista, turhia. Mutta ei Gibson varmaan niitä tekisi, jos kukaan ei ostaisi. Asiakkaan ehdoilla varmaan mennään.
 
Itse en myöskään ostaisi kitaraa jossa lukisi räikeästi vaikkapa Jeff Beck tai Angus Young. Jotenkin ei käy luontoon. Eri juttu on ne signaturemallit, jotka on ihan oikeasti uusia ja erilaisia kitaroita, jollaisia ei oikein muuten saa.

Niinpä, mutta käsittääkseni noissa aged-malleissa liikutaan erittäin pienissä tuotantomäärissä.

Eri juttu on ne signaturemallit, jotka on ihan oikeasti uusia ja erilaisia kitaroita, jollaisia ei oikein muuten saa.
 
Samaa mieltä. Kyllä tässä jotain positiivisia tapauksia on, mutta harvemmin, valitettavasti.
Räikeimpinä tulee mielee mm. SRV strato...
Kyllä Stevie parka varmaan pyörii haudassaan (RIP).
Soitteli hieman eri tyylin soittimilla. Ei ollut kaverilla Texas Speciaaleja yms. Tokaikin kelpasi käteen, ja jopa levylle.
 
Vielä tästä Vintage, vuosikerta vimmasta. Ois hyvä muistaa kun noita vanhoja vehkeitä palvotaan, esim Jimi, kun soitteli silloin joskus 69 sillä valkealla stratollaan joka oli jotain 62-vuosimallia. Sehän oli uudenkarhea kitara...

Niinpä, mutta käsittääkseni noissa aged-malleissa liikutaan erittäin pienissä tuotantomäärissä.
 
Ei taida löytyä edes jenkkilästä niin hullua (lue rikasta) keräilijää joka huolisi kaiken maailman signatureja jos niin ihan tuhat määrin puskettais markkinoille.
 
Odottaahan vaan kun pistetään vielä Japanin, saatikka Korean poika asialle tässä bisneksen haarassa.
Jokaiselle vähänkään nimekkäälle kitaristille oma signature malli, ja vielä lattiaan hangattuna versiona ;o)
Laatikkoon epätoivoinen teksti: tämä on AITO kopio alkuperäisestä, Originaali jotten paremmin sano. Kaikki muut ovat kopioita... =O
 
Mielenkiinnolla odotellaan mihin tämä päättyy...

Mua ei kyllä haittaa nuo signaturet yhtään. Mitä väliä sillä edes on jos soitin sopii muuten käteen ym. ja hinnassa ei ole mitään törkeää nimikkomallilisää.
 
Mulla on Kurt Cobainin luomus, Fender Jag-Stang, enkä ole hetkeäkään katunut ostamista. Vaikkei kitara mikään maailman paras olekaan niin se on ainakin yksi maailman hienoimmista kitaroista ja jo sen takia ostamisen arvoinen. 8-)
 
Tietysti tuollaiset signaturet, jotka ovat kutakuinkin täysin samanlaisia kuin normaalimallit, on hieman epäilyttäviä ja "turhia". Ymmärrän kyllä toisaalta ihan hyvin, että joku haluaa juuri esim. sen S.R.V -straton.

Mulla on sellainen etova tunne signature-kitaroista. Tuntuu ihan kuin haluaisi olla samanlainen soittaja kuin joku toinen.
 
Mieluummin voisi pyrkiä vaikka siihen, että itselle tehtäisiin moinen joskus.

Mulla on sellainen etova tunne signature-kitaroista. Tuntuu ihan kuin haluaisi olla samanlainen soittaja kuin joku toinen.
 
Mieluummin voisi pyrkiä vaikka siihen, että itselle tehtäisiin moinen joskus.
 
Samaa mieltä!
En ite soittaisi esim. Wylden nimikkokitaralla vaikka on niin tajuttoman siisti!
 
Ite menisin suoraan rautialle tekemään Randy Rhoads mallisen custom skeban!

Muutama ihan pätevä signature on tullut vastaan, esimerkiksi Ibanezin ja Musarin Petruccit, ovat muusta merkin linjasta poikkeavia (esim. Iban kaula oli hyvä), Musarin Luke ja Jacksonin Phil Collen-malli.
 
Taas jotain Gibsonin ja Fenkun signatureja en ymmärrä, ne kun yleensä ovat se peruskeppi pienillä modauksilla varustettuna eikä mikään erikoinen kitara. Mutta kyllähän niillä rahaa tekee, ei siinä mitään. Mutta kunhan minä Les Paulini ostan, niin kyllä se on ihan non-aged ja non-signature.

Eihän noissa tavallisissa signature-kitaroissa sinänsä ole mitään, minusta ne on ihan hienoja.
 
Mutta sitten kun aletaan tehdä Aged-malleja alkuperäisistä, joissa on jonkun Juri-Petterin 60-luvulla poraamat reiät otelaudassa ja kaikki mahdolliset naarmut ja kolhut, on minusta vähän ihmeellistä..

En mäkään ostas tollasta signature-mallia pelkän artistin takia. En mä sen takia kyllä toisaalta jättäs ostamattakaan, jos sellainen signature kitara löytys, mistä tosiaan tykkäis ja mikä tuntuis passelilta.
Kieltämättä toi artisti homma kyllä haisee. Fenderin arvostukseni on laskussa, kun sielläkin löytyy jo vähän joka artistille oma malli. Gibsonia pidin enempi tollaisena tyylitajuisena firmana, joka pysys uskollisesti omissa perinteisissä malleissa, eikä lähtis moiseen mukaan, mutta sielläkin on kai vähän ruvettu "lipsumaan". Just ja just ymmärrän tollaisen kuolleille sankareille omistetut mallit, mutt on tietysti siinäkin tää kaupallisuus kysymys.
Noi on musta lähinnä tehty sellasille teini-ikäisille, idoleitaan jumaloiville fanaatikoille. Järkeä toisaalta ostaa vaikka joku Zakk Wylde -malli, kun viimeistään 5 vuoden päästä ei Wylde merkitse enää mitään tälle ihmiselle ja toisaalta ihan tavallisesta gibsonista ois riittänyt kitaraa vielä kymmeniksikin vuosiksi.
Noi aged kitarat on kanssa kyllä melkoisia älyväläyksiä. Tuntuuhan tollanen varmasti maallikostakin melko omituista. Toisaalta täytyy myöntää, ett itseäni on jotenkin ruvennut tympimään noi "liian hienot kitarat", missä lakkapinta oikein kiiltää ja metalliosta loistaa. Ne tuntuukin jotenkin sellasilta uutuudenjäykiltä. Sellanen kuvitelma tulee, niinku ois joku suojamuovi vedetty kitaran päälle, kun ne loistaakin samalla tavalla.=) Sitäpaitsi uudet kitarat on lähes poikkeuksetta nihkeitä soittaa. Kitara on musta parhaimmillaan, kun se on jonkun vuoden ollut käytössä...ja jos se on ollut vielä käytössä sellaisella ihmisellä, joka ymmärtää kitaran säätämisetä ja näistä jutskista, niin todennäköisesti se on sillon just passeli. Sellaisia kitaroita on tullu vähän toisella silmällä etittyä. Ei haittaa, vaikka maalipintakin ois kulunu, kunhan soi ja tuntuu hyälle. Sitäpaitsi tollasilla tekijöillä saa tingittyä hintaakin sopivammaksi.=)

Lisätään tässä nyt sitten vettä myllyyn sanomalla, että minä aion sen Ibanez K-7 KoRn Signaturen vielä jossain vaiheessa ostaa. Otan vaikka opintolainaa ja rahoitan osan sitä kautta, mutta tuollaisen vielä ostan. 8-)

Lisätään tässä nyt sitten vettä myllyyn sanomalla, että minä aion sen Ibanez K-7 KoRn Signaturen vielä jossain vaiheessa ostaa. Otan vaikka opintolainaa ja rahoitan osan sitä kautta, mutta tuollaisen vielä ostan. 8-)
 
Se taitaakin olla hieman normaalista poikkeava malli? Se on ihan ok.
 
En mä nyt ketään lähtis arvostelemaan sen perusteella, ett ostaa tollasen artisti -vehkeen. Se miten sitä osaa käsitellä...on kuiteskin se tärkein pointti! Tietysti jos jollain nyt on jonkun tietyn artistin kitara, vahvistin, efektit, plektrat kielet ja soittaakin täsmälleen niinkun idolinsa, niin kyllä mulle tulee väistämättä sellainen mielikuva, että eikö ois hienoo jos ois jotain omaakin...=)

Se taitaakin olla hieman normaalista poikkeava malli? Se on ihan ok.
 
Onhan se vähän, muttei nyt niin hirveästi. Ei ainakaan läheskään yhtä paljon kuin esim. Jag-Stang. Kolmannen 7-kielisen kuitenkin haluaisin (niin voisi yhden pitää vakituisesti kotona) ja tuo K-7 on vahvin ehdokas. Jos vaikka samalla saisi Headin soittotaidonkin (aion siis ostaa sen harmaan-mallin, ns. "Head-malli")... 8-)
 
Tässä kun on puhuttu, että signature-kitaroista tulee mieleen kuin olisi/haluaisi olla samanlainen soittaja kuin se, jonka nimeä kyseinen kitara kantaa, niin ei se nyt ihan väärinkään ole sanoa. Mullahan on jo Kurtin nimikkokitara, Headin tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa ja odotan sitä päivää, jolloin Kauko-Setä (tunnetaan myös nimellä Toni Wirtanen) soittaa jollain nimikkokitarallaan (epäilen vaan, että ei ihan heti toteudu ja jos toteutuisikin niin se olisi mittatilaustyö esim. Parta-Samilta (tunnetaan myös Sami Lehtisenä), joka on kitaranrakentaja/-huoltaja ammatiltaan. Nuo kun olisi niin voisi sanoa, että tuo "haluaisi olla samanlainen soittaja" -juttu pitäisi aika pitkälle paikkansa, noissa kolmessa se mun tapauksessa yhdistyy aika pitkälle.

Sen verran vielä tuosta K-7:sta, että se alkaa olla jo sen hintaluokan soitin, että ilman tuota "KoRn signaturea" harkitsisin vakavasti tilaamista joltain kotimaiselta soitinrakentajalta. Onhan tuo kyllä hyvä käteenkin, että ei sen puoleen.

Teetä ihmeessä jollakin, lähinnä sen takia että minä en ainakaan itse pitänyt PAF PROsta tallapaikalla yhtään. Ongelma voi olla myös se että en tiedä että saako iban EDGEä 7kieliselle tilattua erikseen =/ Että silloin joutuu melkovarmasti "tyytymään" original floidiin =).
 
Teetä btw sellainen kuin headilla on freak on a leash videolla.

Jos nyt oikein lähdetään saivartelemaan, niin onhan se perus LP:kin signaturemalli. ;)
 
Kuitenkaan itse en juuri näistä signaturekitaroista pidä. Toki Ibanez JEM on esimerkiksi oikein oiva kitara, mutta ei mielestäni kovin suuresti eroa hyvästä RG:sta. Jotain Zakk Wylde keppiä en ostaisi ikimaailmassa, on se vähän nihkeätä maksaa ties kuinka paljon ekstraa tikkataulu-maalauksesta ja EMG-mikeistä.
 
Nuo relic- ja aged-kepukat ovat myöskin melkoista huuhaata. Mitä järkeä on uudessa skebassa, joka valmiiksi näyttää kaltoin kohdellulta. En minä ainakaan haluaisi soittaa sellaisella. Toki omatkin kitarani ovat kuluneet sieltä täältä, mutta se on ihan luonnollista. Kuitenkin ne ovat huomattavasti siistimmän näköisiä kuin jotkut relic-ihmeet.

Jotain Zakk Wylde keppiä en ostaisi ikimaailmassa, on se vähän nihkeätä maksaa ties kuinka paljon ekstraa tikkataulu-maalauksesta ja EMG-mikeistä.
 
Ilmeisesti et ole kyseistä kitaraa koittanut, onhan siinä paljon muutakin eroja, vaikka eivät ne kyllä mielestäni perustele älyttömiä hintoja, kaulan takapuoli on lakkaamaton ja kaulan muotoilu eroaa normaalista les paulista paljon, näin siis vain epin zw-mallia kokeilleena, gibsonin vermeitä suomessa tuskin paljon on.

Ilmeisesti et ole kyseistä kitaraa koittanut, onhan siinä paljon muutakin eroja, vaikka eivät ne kyllä mielestäni perustele älyttömiä hintoja, kaulan takapuoli on lakkaamaton ja kaulan muotoilu eroaa normaalista les paulista paljon, näin siis vain epin zw-mallia kokeilleena, gibsonin vermeitä suomessa tuskin paljon on.
 
Jahas. No joka tapauksessa tuollaisista eroista en varsinkaan maksaisi. Hioo vaikka maalit pois jos välttämättä haluaa. Jonkun standardigibsonin uudelleenmaalaus tulisi varmaankin halvemmaksi kuin tuollaisen signaturen ostaminen.