Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä mieltä olette tästä yleisesti käytetystä haukkumatermistä "wannabe"? Sikäli kun olen ymmärtänyt, "wannabe"-soittajalla tarkoitetaan sellaista soittajaa joka soittelee kotioloissa ja omistaa huippu soittokamat sekä kuvittelee olevansa hyvä. Lisäksi ymmärtääkseni "wannabe"-soittajien sanotaan olevan sellaisia, jotka eivät ollenkaan edes yritä edetä musiikkiurallaan vaan soittelevat omissa oloissaan ja pitävät itseään parhaana. Mielestäni "wannabe"-termi on merkityksetön ja sitä ei pitäisi käyttää. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos soittelee omaksi ilokseen ja omistaa hyvät soittokamat. Lisäksi vaikka yrittäisikin edetä muusikonurallaan kaikista ei välttämättä tule ammattimuusikoita. Joskus voi olla musiikin itsessään takia parempi ettei vie sitä kaupalliseen julkaisuun, jossa se voidaan joutua muuttamaan ihan toisellaiseen muottiin. Olen samaa mieltä Robert Frippin kanssa, joka sanoi Ralph Denyerin Suuren Kitarakirjan uudemman painoksen esipuheessa jokseenkin näin: "On ehkä parempi, ettet ryhdy ammattimuusikoksi. Jos haluamme palvella itse musiikkia tämä on se hinta, jonka maksamme siitä etuoikeudesta." Juttuni pointti on siis se, että musiikkia voi harrastaa miten kukin haluaa ja se mitkä tavoitteen itse kullakin on ei tee kenestäkään muita arvokkaampaa muusikkoa. Jättäkäämme siis termi "wannabe" pois käytöstä. Kiitos!

Eihän siinä mitään pahaa olekkaan vaikka soittelee himassa...
Noita tyyppejä ei sitäpaitsi edes sanota wannbeiksi, you know. Wannabeet on semmosia surkeita matkijoita, mitkä koittaa selvästi olla niinku joku toinenki, mut on oikeesti kaikilta aloilta huonompia. Semmosia surkeita pikku Johnny:jä. Niitä saa mun puolesta haukkua wannabeiks ihan vapaasti. Wannabeet ei oo aitoja.

Jättäkäämme siis termi "wannabe" pois käytöstä. Kiitos!
 
Milläs termillä meikäläistäkin sitten tuon jälkeen tituleerataan?

Juttuni pointti on siis se, että musiikkia voi harrastaa miten kukin haluaa ja se mitkä tavoitteen itse kullakin on ei tee kenestäkään muita arvokkaampaa muusikkoa. Jättäkäämme siis termi "wannabe" pois käytöstä. Kiitos!
 
Omassa kuvauksessani lukee "wannabee-muusikko". Itse käytän tätä termiä koska erinäisistä syistä olen päätynyt lähes täysin vastakkaiselle alalle opiskelemaan. Opiskelemani ala on kylllä käytännössä viisaampi ja varmempi, mutta mielummin olisin muusikko... No, kai tässä vielä ehtii muuttaa suunnitelmiaan joskus.

Milläs termillä meikäläistäkin sitten tuon jälkeen tituleerataan?
 
Teikäläistä voitaisiin esimerksiksi tituleerata omalla muusikoiden.net-sivullasi käytämälläsi "kotitarvekitaristilla".

Milläs termillä meikäläistäkin sitten tuon jälkeen tituleerataan?
 
kotitarvekitaristi? heh :)
 
EDIT:ups, joku ehti ensin.

Sikäli kun olen ymmärtänyt, "wannabe"-soittajalla tarkoitetaan sellaista soittajaa joka soittelee kotioloissa ja omistaa huippu soittokamat sekä kuvittelee olevansa hyvä. Lisäksi ymmärtääkseni "wannabe"-soittajien sanotaan olevan sellaisia, jotka eivät ollenkaan edes yritä edetä musiikkiurallaan vaan soittelevat omissa oloissaan ja pitävät itseään parhaana. Mielestäni "wannabe"-termi on merkityksetön ja sitä ei pitäisi käyttää. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos soittelee omaksi ilokseen ja omistaa hyvät soittokamat. Lisäksi vaikka yrittäisikin edetä muusikonurallaan kaikista ei välttämättä tule ammattimuusikoita...
 
Olen samaa mieleltä, ei munkaan mielestä siinä ole mitään pahaa jos omaksi ilokseen vaan soittelee, ei kaikki muusikoita pakosti edes kiinnosta 'edetä' musiikkiurallaan. Tiedän bändejä joita ei keikkojen soittaminen niin kauheasti kiinnosta, soittelevat mielellään vaan omaksi ilokseen treenikämpällä. Jokaisella tyylinsä :) Vain wannabeet kutsuvat toisia wannabeiksi.

Teikäläistä voitaisiin esimerksiksi tituleerata omalla muusikoiden.net-sivullasi käytämälläsi "kotitarvekitaristilla".
 
Hiisi! Mähän olenkin ollut joskus nokkela ;>

. Wannabeet on semmosia surkeita matkijoita, mitkä koittaa selvästi olla niinku joku toinenki, mut on oikeesti kaikilta aloilta huonompia.
 
En soita pelkästään kotona, mutta tunnustan kyllä olevani lähes joka alueella huonompi kuin musikilliset esikuvani.

Lisäksi ymmärtääkseni "wannabe"-soittajien sanotaan olevan sellaisia, jotka eivät ollenkaan edes yritä edetä musiikkiurallaan vaan soittelevat omissa oloissaan ja pitävät itseään parhaana.
 
Mun käsittääkseni wannabeet juuri haluavat olla jotain muuta kuin ovat. Eli tahtovat kuuluisiksi, rikkaiksi ja halutuiksi...

Mitä mieltä olette tästä yleisesti käytetystä haukkumatermistä "wannabe"? Sikäli kun olen ymmärtänyt, "wannabe"-soittajalla tarkoitetaan sellaista soittajaa joka soittelee kotioloissa ja omistaa huippu soittokamat sekä kuvittelee olevansa hyvä. Lisäksi ymmärtääkseni "wannabe"-soittajien sanotaan olevan sellaisia, jotka eivät ollenkaan edes yritä edetä musiikkiurallaan vaan soittelevat omissa oloissaan ja pitävät itseään parhaana. Mielestäni "wannabe"-termi on merkityksetön ja sitä ei pitäisi käyttää. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos soittelee omaksi ilokseen ja omistaa hyvät soittokamat. Lisäksi vaikka yrittäisikin edetä muusikonurallaan kaikista ei välttämättä tule ammattimuusikoita. Joskus voi olla musiikin itsessään takia parempi ettei vie sitä kaupalliseen julkaisuun, jossa se voidaan joutua muuttamaan ihan toisellaiseen muottiin. Olen samaa mieltä Robert Frippin kanssa, joka sanoi Ralph Denyerin Suuren Kitarakirjan uudemman painoksen esipuheessa jokseenkin näin: "On ehkä parempi, ettet ryhdy ammattimuusikoksi. Jos haluamme palvella itse musiikkia tämä on se hinta, jonka maksamme siitä etuoikeudesta." Juttuni pointti on siis se, että musiikkia voi harrastaa miten kukin haluaa ja se mitkä tavoitteen itse kullakin on ei tee kenestäkään muita arvokkaampaa muusikkoa. Jättäkäämme siis termi "wannabe" pois käytöstä. Kiitos!
 
No huh huh. Äijä vois ottaa vähän tsillimmin. Opettele suhtautumaan elämään huumorilla.
 
Wannabe-muusikko. HOHOH! Sehän on vaan sellanen läppä. Oltiin kerran ulkona kaverin kaa ja nähtiin heppu jolla oli kitaralaukku mukana. No, me sitten tuumattiin että wannabe-muusikkohan se siinä. Ja kerran nähtiin yks polkupyöräilijä. Eka luultiin sitä wannabepyöräilijäksi, mutta sitten tajuttiin että se taisikin olla sunnuntaipyöräilijä.

Mä ainakin ymmärrän sanalla "wannabe-muusikko", et tyyppi omistaa huippu kamat, ei uskalla soittaa niillä, koska "se voi mennä särki" mutta rehvastelee kaikella musiikkiin liittyvällä, vaikka sillä, kuinka "hyvä" on soittamaan, vaikkei välttämättä osaa kuin muutaman soinnun kitaralla tai perusbiitin rummuilla. Niin, ja sitten rehvastelee sillä omalla soittimella, et kuin kallis se oli ja mistä se ostettiin tyyliin: "tää skitta makso kymmenen tonnia, ja mä ostin tään tuolta musaliikkeestä ja se omistaja sano, et tää on HIM:in Linden entinen. Siks tää oli niin kallis. Hei älä koske, siihen jää näppien jäljet tai kielet voi katketa". VOI JUMA!!

Okei, viedään tää juttu loppuun asti...:)
 
"Miriam-Webster Dicionary:
 
Wanna be: a person who wants or aspires to be someone or something else or who tries to look or act like someone else."

Totuus löytyi Websteristä - jälleen kerran.

Suomeksi wannabe olisi ilmeisesti vaikkapa tahtooolla.

No huh huh. Äijä vois ottaa vähän tsillimmin. Opettele suhtautumaan elämään huumorilla.
 
Wannabe-muusikko. HOHOH! Sehän on vaan sellanen läppä. Oltiin kerran ulkona kaverin kaa ja nähtiin heppu jolla oli kitaralaukku mukana. No, me sitten tuumattiin että wannabe-muusikkohan se siinä. Ja kerran nähtiin yks polkupyöräilijä. Eka luultiin sitä wannabepyöräilijäksi, mutta sitten tajuttiin että se taisikin olla sunnuntaipyöräilijä.
 
Kiitti palautteesta. Ehkä itselleni olisi parempi opetella suhtautumaan elämään huumorilla. Hyvät jatkon vaan sinulle ja kaikille muillekin Muusikoiden.nettiläisille ja oli hauska keskustella tästä "wannabe"-aiheesta.

Wanna be: a person who wants or aspires to be someone or something else or who tries to look or act like someone else."
 
Case closed.

Mitä mieltä olette tästä yleisesti käytetystä haukkumatermistä "wannabe"? Sikäli kun olen ymmärtänyt, "wannabe"-soittajalla tarkoitetaan sellaista soittajaa joka soittelee kotioloissa ja omistaa huippu soittokamat sekä kuvittelee olevansa hyvä. Lisäksi ymmärtääkseni "wannabe"-soittajien sanotaan olevan sellaisia, jotka eivät ollenkaan edes yritä edetä musiikkiurallaan vaan soittelevat omissa oloissaan ja pitävät itseään parhaana. Mielestäni "wannabe"-termi on merkityksetön ja sitä ei pitäisi käyttää. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos soittelee omaksi ilokseen ja omistaa hyvät soittokamat. Lisäksi vaikka yrittäisikin edetä muusikonurallaan kaikista ei välttämättä tule ammattimuusikoita. Joskus voi olla musiikin itsessään takia parempi ettei vie sitä kaupalliseen julkaisuun, jossa se voidaan joutua muuttamaan ihan toisellaiseen muottiin. Olen samaa mieltä Robert Frippin kanssa, joka sanoi Ralph Denyerin Suuren Kitarakirjan uudemman painoksen esipuheessa jokseenkin näin: "On ehkä parempi, ettet ryhdy ammattimuusikoksi. Jos haluamme palvella itse musiikkia tämä on se hinta, jonka maksamme siitä etuoikeudesta." Juttuni pointti on siis se, että musiikkia voi harrastaa miten kukin haluaa ja se mitkä tavoitteen itse kullakin on ei tee kenestäkään muita arvokkaampaa muusikkoa. Jättäkäämme siis termi "wannabe" pois käytöstä. Kiitos!
 
vitun wannabe.

Suomeksi wannabe olisi ilmeisesti vaikkapa tahtooolla.
 
Tahto-Ola. Siinäpä jollekin taiteilijanimi.