Rummut: rumpukamat ›

Bändin kanssa soitto tuppaa olemaan melko progressiivissävytteistä, kuitenkin tiukalla rokkitatsilla soitettuna. Esikuviani ovat mm. Martin Lopez, Gavin Harrison, Tim Alexander, Steve Gadd + moni muu.
En ole niin hyvä kuin näillä soittovuosilla toivoisin, mutta siitähän voi syyttää vaan itseään ja treenin puutetta. Erityisesti oikea jalka ja vasen käsi vaativat vielä harjoitusta. Vaihdoin muutama kuukausi sitten sinkkupedaaliin ja huomasin että oikea jalka oli vähän tuplien kanssa laiskistunut.

Sanalla sanottuna; harrastelija. Olen keikkaillut cover-bändin kanssa n.6-7 vuotta. Ehkä vajaa 20 keikkaa vuodessa, pääasiassa häitä, synttäreitä ym. bilehommaa. Ennen bändiä treenasin yksin levyjen perässä useamman vuoden. Ei rumputunteja, PALJON musiikin kuuntelua.
 
Vähäiseen treenimäärään nähden olen saanut soittoni kulkemaan kohtuuhyvin. Pyrin aina etsimään yksinkertaisimman ratkaisun, millä biisi toimii. Kompit tiukkoina ja fillit lyhyinä. Tärkein innoittajani on Anssi Nykänen + monet monet muut huipputyypit :)
 
Tulevaisuudelta odotan enemmän jazz/blues touhua...
 
Semmohtia.

Soitan mieluiten (death-, proge-, doom-, mitälie-) metallia. Olen soittanut vasta vähän yli vuoden, eli ihan aloittelija olen. Hassu juttu sinällään, että mitä enemmän oppii soittamaan niin sen huonompi tajuaa olevansa. Onneksi tämän ilmiön vaikutus on miuhun sellanen, että tekee vaan mieli harjotella lisää. En uskalla sanoa osaavani vielä mitään kovinkaan hyvin, mutta haluaisin olla sellainen monipuolinen ja tyylitajuinen metallirumpali. Tietysti haluan vähän joka osa-alueella olla mahdollisimman hyvä, mutta pääasia on aina hauskanpito. Esikuvia on paljonkin, mutta yksi on ylitse muiden ja se on Martin Lopez. Siinä on sellanen jamppa joka miun mielestä on just sitä mitä sanoin itse haluavani joskus olla. Toivottavasti ei mene liikaa matkimiseksi.

Olen yllättävän suoraviivainen. Tykkään teknisistä filleistä, mutta pyrin soitossa kuitenkin yksinkertaisuuteen. Soitan isolla setillä mielellään, mutta vain siksi että se avaa suuremmat mahdollisuudet käyttää eri soundeja. Kuuntelen mielelläni aivan toisentyyppisiä rumpaleita kuin itse olen, ja arvostan enemmän "kuinka rumpali hoitaa tonttiaan" kuin jotain soiton yksityiskohtia.
 
Oldschool miehiä olen hitusen, ainakin mitä tulee timeen, grooviin ja basistin kanssa yhteistyössä toimimiseen. Soittoa takana kuitenkin vasta 16 vuotta, joten ihan aito vanhan kansan lyömäsoitintaiteilija en ole.
 
Suurimman osan ajastani olen soitellut "keskiarvoltaan" hard rock-tyyppistä musiikkia, koska tiukasti vedetty perus-beat saa aina sieluni sykkimään.
 
Joskus tulevaisuudessa olisi kiva tutustua henkilökohtaisesti johonkin joka on rakentanut rumpujen soittonsa aivan eri pohjalta. Esimerkiksi joku klassisen musiikin ystävä, joka viihtyy patarumpujen takana, tai jazz-mies joka osaisi pitää mielen avoimena ja kuuntelisi miten rockmusiikki on saanut mut soittamaan rumpuja. olis aika mielenkiintoista vertailla ajatuksia.

No pistetään nyt sitten itsekkin. Eli jotain 4 ja puoli vuotta suunnilleen oon soittanu ja olen ehkä semmonen vähän aloittelijan yläpuolella. Eli keskitasoa luultavasti. Soittotyyli keskittyy enimmäkseen metallimusiikkiin, mutta musiikkiopistossa kun olen niin siellä nyt tulee jotain muutakin soiteltua. Haluaisin kehittyä teknisemmäksi ja ehkä hieman nopeammaksikin soittajaksi.
Ehdottomasti suurin esikuvani ja luultavasti myös syy rumpujen soiton aloittamiseen on Joey Jordison.

Pahainen harrastelija olen. Suurin vaikuttajani on Dave Weckl, jonka opetusvideoita nähtyäni käytännössä aloitin rumpujensoiton. Tuosta tapauksesta on nyt reilut kaksi vuotta, ja sen kyllä huomaa soittovarmuudessa jota ei siis ole. Luontevimmin sujuu edes jollain tavalla groovaava musiikki, eli funk, soul, reggae, pop(?) jne. Nyt olen alkanut panostaa myöskin heavyyn. Haluaisin pystyä ilmaisemaan itseäni rumpujen avulla täydellisesti, eli Dave Weckl/Virgil Donati-tason tekniikka ei olisi pahitteeksi.

Ei rumputunteja, PALJON musiikin kuuntelua.
 
Aamen tuolle.
 
Nyt kohta 7 vuotta soittaneena voisin sanoa itseäni melko taitavaksi. Ikinä en ole teoriasta innostunut, mutta kuten lainauksessa: kaikki jutut on tullut musiikkia kuuntelemalla.
 
Hevistä tykkään eniten, mutta sekaan mahtuu kaikenlaista muutakin. Soitan melkein kaikkea musiikkia laidasta laitaan ja tavoitteena olisi päästä vielä joku päivä pinnalle. Ei väliä mitä sitä soittaisi, kunhan vaan itse tykkäisin.

Metallia soitan. Jazzia haluaisin osata. Tekniikka puuttuu. Soittoni ei varmaan kuulosta niin hyvältä, koska minulla on joku ihme tarve soittaa koko ajan paljon ja joka rumpuun ja symbaaliin Keith Moon-tyyliin.

hartikaine vai mikä se oli bodomin rumpali
 
Jaska Raatikainen on bodomin rumpali ja on muuten pirun hyvä!

Jaa-a.. Paha mennä sanomaan. 11 vuotta olen soittanu (kännissä) hevirokkia. Kai mä jonkun kompin ja helpon fillin osaan.. Vituttaa suunnattomasti kun en oo koskaan jaksanu treenaa mitään tekniikkajuttuja ja sen sellaisia..

Kehno mutta innokas itseopiskellut ja samalla suht laiska harjoittelija, ota tosta nyt sit selvää...wannabee hyvä!
 
Rockia soittelen pääasiassa ja joskus frendien kanssa pääsee mättämäänkin ihan tosissaan. Rumpujensoitto on kuitenkin hauskinta mitä "housutjalassa" voi tehdä, eli kaikenlainen percussiomainen häirintä käy meikäläiselle.

Soittelen pop- ja rockmusaa pääasiallisesti mutta kyllä humppa, jazz, klassinen ja hevikin onnistuu jos pyydetään. Nelisen vuotta olen soitellut, eli omasta mielestäni olen vielä lapsenkengissä rumpujensoiton suhteen. Kaikenlaisen lattarin soittaminen kiehtoisi mutta soittoporukoissani ei muilla ole oikein kiinnostusta sellaiseen. Suurimpina vaikuttajina voisin tässä nopeasti nimetä Brainin, Dave Lombardon, Dennis Chambersin, Kuoppiksen, Keith Moonin ja Juho Lämsän.

Soitan pääasiassa metallia mutten kovin erikoinen siinä ole. Taitaa olla viides vuosi menossa, reilu vuosi sitten hankin tuplapedaalin ja suunnilleen silloin aloin tuollaista soittelemaan. Pitäisi alkaa etsimään soittokavereita niin hauskuus ja into nousisivat toiseen potensiin.

Tykkään soitella mielentilan mukaan. Pääasiassa heviä ja rokkia. Sanotaan nyt vaikka, että olen taitavahko alaittelija. Vaikkuteita on tullut paljon herroilta Lombardo ja Portnoy. Olisi tavoitteena osata soittaa enemmän progesti

Yritän olla mahdollisimman monipuolinen. Kuuntelen musaa laidasta laitaan ja treenaan myös, lattarit sekä jazz tällä hetkellä lähellä sydäntä. Bändejä on monelaisia humpasta-heviin akselilla. Monenmoista on tullut tehtyä ja keikkojakin jonkin verran (n.100 ). Itse aloitin vakavan rumpujen soittamisen myöhään, olin 18. Sitä edelsi vajaa 6 vuotta kitaran parissa ja myös rumpujen, mutta totesin että kitara on minulle täysin väärä soitin.
 
Rumpalointiin olen suhtautunut todella vakavasti sekä myös kriittisesti. Vuoden verran tuli treenailtua törkeänä ennenkuin tulin konsalle opiskelemaan. Nyt ruhtinaallisen 4 vuoden soittohistorian aikana olen saanut jotain tehtyäkin, I-kurssia duunailen.
 
Treenaminen ei ole koskaan ollut meikälle fiilispohjaista. Tiukasti asiat järjestykseen mitä treenataan ja miksi. Levyhyllykin kasvaa koko ajan monipuolisemmaksi mistä yritän soittoon ammentaa.
 
Rumpalina en osaa itsestäni sanoa. Tyylin mukaan, eli yritän olla mahdollisimman tyylitajuinen ja musan mukaan menevä.

Jaska Raatikainen on bodomin rumpali ja on muuten pirun hyvä!
 
No niimpäs oliki jaska raatikaine enpäs muistanu vaikka joskus muistin

No mä olen tässä vuosien varrella huomannut olevani ehdottomasti rockrumpali. Ja ehkä se ihan omin kaura voisi löytyä vähän raskaammalta rock-osastolta, josta nyt tosin en keksi mitään nasevia esimerkkejä. Hevirumpaliksi en oo oikein taipunu tai se ei ehkä oo niin kivaa. Nykyinen pääbändini tosin sitoo mut ehkä vähän kevyempään ja suoraviivaisempaan rokkiin kuin tuo oma tyylini ehkä olisi. Ja tasoltani sellainen keskitasoinen, en kömpelö aloittelija, ja vaikka en ihan pro vielä olekaan niin taitoa ja näkemystä kuitenkin löytyy. Jotain semmosta..
 
EDIT: Niin pistetään nyt jotain nimiäkin kehiin. Koko pieni murrosikä on tullu kuunneltua Apulantaa ja Sipe on innostanu harjoittelemaan soittoa. Nykyisemmistä ehkä sitten Muse ja jo edesmennyt suomalainen rapmetaljyrä Jacks of All Trades on ollu lähimpänä sydäntä. Jostain rapmetalbändistä saattaisin olla aika tyytyväinen.

vaikka en näytä oikeesti miltään rumpalilta silti tykkään ja osaan soitta kunnolista musiikkia.. :D se on aika ihme mutta mitä sitte,, :D

Jaa-a.. Paha mennä sanomaan. 11 vuotta olen soittanu (kännissä) hevirokkia. Kai mä jonkun kompin ja helpon fillin osaan.. Vituttaa suunnattomasti kun en oo koskaan jaksanu treenaa mitään tekniikkajuttuja ja sen sellaisia..
 
hyvä ku ootta huomannu :D