Olen sinut oman tekniikkani kanssa, eli en koe, että sitä nyt hirveästi tarvitsisi parantaa. Vihaan sormiharjoituksia, joten en sen tyyppistä tekniikkatreenausta harrasta. Paranee sitten itsekseen erilaista musiikkia soitellen. Teorian ymmärrys yms. sen sijaan kehittyy nykyisin enemmän, sävelkorvan ohella.
Kyllähän sitä välillä aina jämähtää soittelemaan samoja juttuja, mutta sitten pitää vaan tietoisesti etsiä uutta. Yksi ongelma mulla on: ilman jonkinlaista taustaraitaa (oli se sitten vaikka metronomin tikitys) ei tunnu oikein inspiraatiota tulevan vaan soittelee juurikin niitä samoja juttuja. Heti kun saa vaikka rummut mukaan niin alkaa irtoamaan paremmin. Jostain syystä akustisella (tai sähkiksellä ilman vahvaria) on helpompi kehitellä yhden soittimen juttuja. |
Onko sinulle käynyt, niin että olet kyllästynyt omaan soittoosi? Aina samat lickit uudestaan ja uudestaan? Jos soitat esim. heviä, niin oletko huomannut kuinka toistat samoja skaaloja ylös/alas, eteen/taakse? Tuntuu siltä kuin olisit jossain oravanpyörässä, josta ei voi päästä pois..
Tuittu tunne. "Oravanpyörässä" = molliskaalassa
Varmaan pari vuotta tuli jumitettua siinä perus molliskaalassa. Stratovariuksen kuuntelemisella saattoi olla osuutta asiaan.. Tosi puuduttavaa, nopeus ja tarkkuus kehittyivät mutta ei paljon muu. Mutta oli sekin tärkeä vaihe, hyvä että tuli opeteltua. Onneksi nyt osaa jo vähän muutakin, jopa duuriskaaloja.
Tunnetko kehittyväsi soittajana?
Hitaasti mutta varmasti.. Kyllä yleensä parin kuukauden välein tulee joku ahaa-elämys kun tajuaa keksineensä jotain, jota voi sitten alkaa vähitellen sisällyttää omaan soittoon. Joskus joutuu näkemään vähän vaivaa edistymisen eteen, mutta vaivannäkö palkitaan.:D |
Fadead
LaXu
Keppiheikki
